ellauri032.html on line 101: Jansenistit ja jesuiitat taistelivat vilkkaasti toisiaan vastaan koko 1600-luvun. Heidän maailmankuvansa olivat täysin päinvastaiset: jesuiitat uskoivat ihmisen vapaaseen tahtoon, kun taas jansenistit olivat fatalisteja ja ajattelivat, että kaikki on ennalta määrättyä.
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 1131: He taistelivat synnyinmaansa puolesta (Они сражались за Родину, 1942, suom. 1976,
ellauri060.html on line 1132: aikaisempi suomennos He taistelivat isänmaansa puolesta (1945))
ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä.
ellauri190.html on line 80: Ensimmäinen merkittävä historiallinen maininta kasaareista on 620-luvulta, jolloin kasaarit auttoivat Bysantin keisari Herakleiosta sodassa persialaisia vastaan. 600- ja 700-luvuilla kasaarit taistelivat arabeja vastaan kaksi sotaa ja pysäyttivät näiden etenemisen Kaukasukselle. Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen.lähde?
ellauri242.html on line 192: Toukokuun 19. päivänä osa everstiluutnantti G. M. Burminin komennossa olevaa armeijaa – 600–2000 ihmistä – murtautui kivitehtaalle Voikovin mukaan nimetystä tehtaasta. Pienemmät yksiköt samasta suunnasta taistelivat 22. toukokuuta asti.
ellauri244.html on line 60: Dan Steinbokin panokohtauxet ovat jopa poikkeuksellisenkin etovia. Voi elävästi kuvitella Danin ähkivän tuppikulleineen jonkun naisen sisällä kuin luttaperse herra Markkula. Tiheä ja armoton jännäri koovee terrorismista. Siinä välissä takaumia Danin nuoruusmuistoista Helsingin juutalaisessa koulussa. Tollanen mielenmaisema syntyy Danin perhe- ja heimotaustalla. Jehovan porukoissa ei juuri pyydetä eikä anneta armoa. Ei muuta kun vaan verikostoa 3.-4. polveen. Näillä harjoilla peräreikäpetterit David ja Joonatan taistelivat palestiinalaisia vastaan. Davidilla oli tää pulloharja ja Joonatan käytti hammasväliharjaa.
ellauri249.html on line 244: Stalinin annettua päiväkäskynsä numero 3, Hruštšov määräsi joukot vastahyökkäykseen ja murskaamaan vihollisen. Päivän aikana viholliset tuhosivat 1 200 neuvostoliittolaista lentokonetta. Saksan joukot etenivät kohtaamatta vastarintaa. Ainoastaan Hruštšovin komentamat joukot taistelivat, mutta saksalaiset olivat ylivoimaisia. Kiova oli uhattuna heinäkuun puolivälissä
ellauri249.html on line 265: Ukrainassa, erityisesti sen länsiosissa, oli vuonna 1944 kansallismielisiä partisaanijoukkoja, jotka taistelivat maan itsenäisyyden puolesta. Ukrainan kommunistisen puolueen politbyroo sähkötti maaliskuussa 1945, että joukkojen toiminta oli lopetettu. Todellisuudessa sota niitä vastaan jatkui 1950-luvulle saakka. Sota oli raaka, ja kumpikin osapuoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin. Vuosina 1945–1952 puna-armeija sai vangiksi 600 000 ”valkobandiittia” joista kolmasosa surmattiin ja loput vietiin vankileireille tai ajettiin maanpakoon. Partisaanit taas surmasivat vangeiksi saamansa vastustajat hitaasti kiduttamalla. Hruštšovin tehtävänä oli johtaa kommunistien salaista poliisia ja hänelle ominainen suorasukaisuus vei hänet keskelle tapahtumia. Hän kehotti kirjeessään Stalinille, että ”valkobandiitteja” ei laitettaisi oikeuteen, vaan heidät surmattaisiin heti tavattaessa. Ongelmia aiheuttivat myös aseistetut kirkonmiehet, jotka äänekkäästi puolustivat kansaa viranomaisten mielivaltaa vastaan.
ellauri274.html on line 89: 1:18:07 говорить на родном языке боролся и не сдавался в условиях блокады1:18:07 puhuvat äidinkieltään taistelivat eivätkä antaneet periksi saarron olosuhteissa
ellauri274.html on line 321: 1:44:06 годы Великой Отечественной войны боролись с нацизмом отстаивали Донбасс об их мужестве Стойкости величайшие силы 1:44:06 Suuren isänmaallisen sodan vuodet taistelivat natsismia vastaan puolustivat Donbassia rohkeudestaan Fortitude suurimmat voimatellauri274.html on line 754: 2:32:09 хочу подчеркнуть именно те кто родился вырос на Донбассе в новороссии сражался за них будут главные опоры должны быть 2:32:09 Haluan korostaa juuri niitä, jotka ovat syntyneet kasvoivat Donbassissa Novorossiassa ja taistelivat heidän puolestaan, ovat tärkeimmät pilarit.
ellauri283.html on line 429: 18. joulukuuta 2020 Sudanin viranomaiset kehottivat Hamadyatin leirillä äskettäin saapuneita tigrayan-pakolaisia purkamaan teltat ja menemään Sudanin mantereelle Etiopian ja Sudanin välisen mahdollisen sodan pelossa. 19. joulukuuta 2020 jännitys Etiopian ja Sudanin välillä kasvoi. Sudan on lähettänyt raja-alueelle lisää joukkoja, mukaan lukien nopeat tukijoukot, ja varusteita. Kassalan ja Gedarefin osavaltioiden Beni Amer-tupakan ja al-Habaa-heimojen tuki, mukaan lukien elintarvikehuolto ja talous. [Neuvottelut Etiopian kanssa ovat pysähtyneet.] EEPPA - raportissa todettiin, että Sudan oli vanginnut 19. joulukuuta 2020 eritrealaisia sotilaita, jotka olivat pukeutuneet Amhara -miliisin univormuihin, jotka taistelivat Sudanin rajalla Amharan erikoisjoukkojen rinnalla.
ellauri315.html on line 348: Tšekkoslovakian legioona (tšekki: Československé legie; slovakki: Československé légie) olivat vapaaehtoisia asevoimia, jotka koostuivat pääasiassa tšekeistä ja slovakeista, jotka taistelivat Entente-valtojen puolella ensimmäisen maailmansodan aikana. Heidän tavoitteenaan oli voittaa liittoutuneiden valtojen tuki Böömin kruunun maiden itsenäistymiselle Itävallan valtakunnasta ja Slovakian alueiden itsenäistymiselle Unkarin kuningaskunnasta, jotka silloin kuuluivat Itävalta-Unkarin valtakuntaan. Mitä hölmöjä, seuraavan maailmansodan aikana niiden maat miehitti ensin axelivalta Saxa, sitten ympärysvalta Venäjä. Ei ois kannattanut vittu. Enimmäxeen tshekit ja slovakit heiluivat valkokenraalien puolella. Mites sit tää lahtarien pitkä marssi jäi ilman junia?
ellauri324.html on line 138: FMLN:n muodostamisen jälkeen ryhmä järjesti ensimmäisen suuren sotilaallisen hyökkäyksensä 10. tammikuuta 1981. Tämän hyökkäyksen aikana FMLN otti operatiivinen hallintaan suuria osia Morazánin ja Chalatenangon departementeista, jotka pysyivät suurelta osin sissien hallinnassa koko muun siviilisodan ajan. Kapinalliset vaihtelivat lapsista vanhuksiin, sekä miehiin että naisiin, ja useimmat koulutettiin FMLN-leireillä El Salvadorin vuoristossa ja metsissä oppimaan sotilastekniikoita. Toinen suuri FMLN-hyökkäys oli marraskuussa 1989. Tässä hyökkäyksessä FMLN sai Salvadorin hallituksen ja armeijan kiinni ottamalla haltuunsa suuria osia maata ja saapumalla pääkaupunkiin San Salvadoriin. San Salvadorissa FMLN otti nopeasti haltuunsa monet köyhistä kaupunginosista, kunnes varakkaammat kielsivät tukensa väkivallalle, ja yrittivät välttää joutumasta vaaraan ja osallistumaan konfliktiin, kun armeija pommitti heidän asemiaan – mukaan lukien asuinalueet karkottaakseen FMLN:n. Yksi San Salvadorin kuuluisimmista taisteluista käytiin Sheraton-hotellissa, jossa sissit ja armeijan sotilaat taistelivat kerros kerrokselta. FMLN:n marraskuun 1989 hyökkäys ei onnistunut kaatamaan hallitusta

.
ellauri324.html on line 140: FMLN:n muodostamisen jälkeen ryhmä järjesti ensimmäisen suuren sotilaallisen hyökkäyksensä 10. tammikuuta 1981. Tämän hyökkäyksen aikana FMLN otti operatiivinen hallintaan suuria osia Morazánin ja Chalatenangon departementeista, jotka pysyivät suurelta osin sissien hallinnassa koko muun siviilisodan ajan. Kapinalliset vaihtelivat lapsista vanhuksiin, sekä miehiin että naisiin, ja useimmat koulutettiin FMLN-leireillä El Salvadorin vuoristossa ja metsissä oppimaan sotilastekniikoita. Toinen suuri FMLN-hyökkäys oli marraskuussa 1989. Tässä hyökkäyksessä FMLN sai Salvadorin hallituksen ja armeijan kiinni ottamalla haltuunsa suuria osia maata ja saapumalla pääkaupunkiin San Salvadoriin. San Salvadorissa FMLN otti nopeasti haltuunsa monet köyhistä kaupunginosista, kunnes varakkaammat kielsivät tukensa väkivallalle, ja yrittivät välttää joutumasta vaaraan ja osallistumaan konfliktiin, kun armeija pommitti heidän asemiaan – mukaan lukien asuinalueet karkottaakseen FMLN:n. Yksi San Salvadorin kuuluisimmista taisteluista käytiin Sheraton-hotellissa, jossa sissit ja armeijan sotilaat taistelivat kerros kerrokselta. FMLN:n marraskuun 1989 hyökkäys ei onnistunut kaatamaan hallitusta

ellauri330.html on line 494: Hmelnytskin kapina, myös kasakka-Puolan sota, tai Hmelnytskin kapina, oli kasakkojen kapina, joka tapahtui vuosina 1648-1657 Puolan ja Liettuan liittovaltion itäisillä alueilla ja johti kasakkojen hetmanaatin perustamiseen Ukrainaan. Hetmani Bohdan Khmelnytskyn komennossa Zaporozshin kasakat, jotka olivat liittoutuneita Krimin tataarien ja paikallisen ukrainalaisen talonpoikaisväestön kanssa, taistelivat Puolan herruutta ja Puolan-Liettuan Kansainyhteisön joukkoja vastaan. Kapinaan liittyi kasakkojen siviiliväestöä, erityisesti roomalaiskatolisia ja ruteenialaisia uniaattipappeja ja juutalaisia kohtaan kiukkuisia joukkojulmureita sekä Ruteenian voivodikunnan voivodi Jeremi Wiśniowieckin rajuja kostotommeja.
ellauri334.html on line 383: Pääministeri sanoi, että muistoviikonloppu oli aikaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle "kokoontua yhteen kansakuntana" "muistaakseen niitä, jotka taistelivat ja kuolivat erivapauksien puolesta".
ellauri340.html on line 537: Olipa tämä paikka 1980-luvun Jugoslavia vai ei, 1990-luvun puoliväliin mennessä alue oli kaukana siitä. Useat länkkärien vehkeilyn tuloxena äskettäin perustetut valtiot taistelivat keskenään julmien sotien ja kansanmurhan väkivallan kuluttamina haluttujen ja etnisesti määriteltyjen rajojen luomiseksi. Tästä tapahtumien käänteestä huolimatta tai ehkä juuri siksi Handke palaa edelleen entiseen Jugoslaviaan fantastisempana tilana myöhemmissä teoksissa, kuten The Moravian Night (2008). Hän yritti poistaa paikan yksityiskohdat kokonaan romaaneissa, kuten Poissaolo (1987) ja On a Dark Night I Left My Silent House (1997).
ellauri343.html on line 151: Dmitry-Yurich, pitäisikö sen olla? Tai ehkä he taistelivat isänmaansa puolesta -kirjassa on gulag?
ellauri343.html on line 170: Nikita, suomalaiset taistelivat ilolla Ryssä-konepislareilla. Tosin niitä ei vielä 1941 ollut saatavana.
ellauri355.html on line 251: On ollut jopa yli sata vuotta kestäneitä sotia, kuten vuosien 1206-1337 Mongolian valloitukset. Englanti ja Ranska sotivat 1337-1453. Islaminuskoiset maurit ja kristityt taistelivat nykyisen Espanjan alueen hallinnasta 711-1492 ennenkö saivat maurit ja sefardit sieltä pihalle.
ellauri372.html on line 189: Näiden tutkimusten keskellä syttyi ensimmäinen maailmansota. Maximilianin isä, Julius Kolbe, liittyi Józef Piłsudskin puolalaisiin legioonoihin, jotka taistelivat venäläisiä vastaan itsenäisen Puolan puolesta, joka on edelleen alistettu ja edelleen jaettu Preussin, Venäjän ja Itävallan kesken. Venäläiset saivat Julius Kolben kiinni ja hänet hirtettiin petturina muitta mutkitta 43-vuotiaana, mikä oli traumaattinen tapahtuma nuorelle Maximilianille. Max alkoi työskennellä syntisten ja katolisen kirkon vihollisten, erityisesti vapaamuurarien, kääntymisen puolesta Neitsyt Marian esirukouksella. Hän lisäsi rukouxeen loppukaneetin jossa vapaamuurarit erixeen mainittiin. Ajatus otettiin hyvin vastaan, mutta se kohtasi järjestyshierarkian ja asianajajien hyväksynnän esteitä, joten sitä ei koskaan hyväksytty virallisesti hänen elämänsä aikana, eikä sitä enää jatkettu hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri372.html on line 287: Herodes oli pystyttänyt teltan temppelin pohjoispuolelle, lähellä satulaa, joka mahdollisti pääsyn kaupungin muureille, samaan paikkaan, jonka Pompeius valitsi 26 vuotta aiemmin. Josefuksen mukaan Herodeksella oli 30 000 miestä komennossaan, vaikka nykyajan arvion mukaan määrä on noin puolet siitä. Näitä vahvistivat useat roomalaiset legioonat, 6 000 ratsuväkeä ja syyrialaisia apujoukkoja, jotka Antonius lähetti ja johti Gaius Sosius. Kevään tullessa Herodes aloitti piirityksensä tarmokkaasti. Hänen insinöörinsä noudattivat roomalaisia käytäntöjä, pystyttivät muurin ja vartiotorneja, kaatoivat kaupunkia ympäröivät puut ja käyttivät piirityskoneita ja tykistöä. Piirretyt kärsivät elintarvikkeiden puutteesta, jota pahensi sapattivuoden aiheuttama nälänhätä, mutta he pystyivät silti puolustamaan tehokkaasti. He hyökkäsivät muureilta väijyttäen piirittävät joukot ja estäen Herodeksen yrityksiä nostaa valleita, ja taistelivat roomalaisten pyrkimyksiä miinoittaa muurien alta vastakaivostoiminnalla kuin Gazassa.
ellauri374.html on line 518: Baškiirien asuinalue muodosti itsenäisen valtakunnan ja baškiirit taistelivat aika ajoin naapurikansojen Volgan bolgaarien ja petšenegien kanssa. Mongolit valloittivat baškiirien asuinalueet 1200-luvun puolivälissä. Tosin vielä tämänkin jälkeen baškiirit olivat varsin itsenäisiä ja omien heimoruhtinaidensa johtamia.
ellauri374.html on line 522: Baškiirit kuitenkin nousivat tämän jälkeen useasti kapinaan Venäjää vastaan. Syinä tähän olivat Venäjän ankara verotus, pakkokäännyttäminen kristinuskoon, venäläisten uudisasukkaitten asuttaminen alueelle ja baškiirien maiden haltuunotto. Suuria kapinoita oli muun muassa vuosina 1676, jonka Venäjä vain vaivoin pystyi tukahduttamaan ja 1707. Viimeinen suuri kapina oli vuosina 1735–1741. Vuonna 1774 baškiirit osallistuivat kasakka Pugatšovin kapinaan, jossa he taistelivat baškiiri Salawat Julajevin johdolla.
ellauri402.html on line 424: Saxilaisten mukaan Vlad rakensi suuren kuparisen kattilan ja laittoi päälle puusta tehdyn kannen, jossa oli reikiä. Hän laittoi ihmiset pataan ja laittoi heidän päänsä reikiin ja kiinnitti ne sinne; sitten hän täytti sen vedellä ja sytytti tulen sen alle ja antoi ihmisten huutaa silmittömästi, kunnes ne kuolivat. Ja sitten hän keksi pelottavia, kauheita, ennenkuulumattomia kidutuksia. Hän määräsi, että naiset paalutetaan yhdessä heidän imettävien vauvojensa kanssa samaan paaluun. Vauvat taistelivat henkensä puolesta äitinsä rinnoilla kuolemaansa asti. Sitten hän leikkasi naisten rinnat pois ja laittoi vauvat sisälle pää edellä; niin hän pani ne yhteen. Jotkut anekdoottien elementit lisättiin myöhemmin venäläisiin tarinoihin Venäjän Ivan Kamalasta. Esimerkiksi tarina miehelleen liian lyhyen paidan tehneen naisen teloituksesta löytyy saksilaisten ja slaavilaisten anekdoottien joukosta.
ellauri412.html on line 361: Vielä vähäsen Kyyroxesta, vaikka Jesaja, joka vaikutti Jerusalemissa noin vuosina 740–700 eaa, ei tietystikään tiennyt mitään lälli Koorexesta, joka vainosi kreikkalaisia noin 576–529 eaa. Vaan olihan se profeetta. Älä pelkää, Jaakob, sinä Mauno Mato, sinä Israelin vähäinen väkipyörä! Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua Jesaja, ja porukoitasi. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. Hakemallakaan et heitä enää löydä, suurennuslasillakaan, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.
ellauri413.html on line 328: Runoelmassa kerrotaan lavean sepitteellisesti ensimmäisen ristiretken tapahtumista, jolloin ranskalaisen ritarin ja ylimyksen Godefroy de Bouillonin johtamat kristityt taistelivat muslimeita eli saraseeneja vastaan, jotta piiritetty Jerusalem saataisiin vapautetuksi.
ellauri445.html on line 117: Persialaiset jousimiehet ja kevyet joukot, jotka taistelivat Marathonin taistelussa, epäonnistuivat, koska heidän jousensa olivat liian heikot, jotta heidän nuolet eivät läpäisisi falanx-muodostelman kreikkalaisten kilpien seinää. Selkäpuolelta niihin sai hyvin pistellyxi reikiä.
xxx/ellauri087.html on line 741: Huerta ei saanut tilannetta hallintaansa, vaan epäjärjestys jatkui vuosikausia. Kapinakenraaleita rahtas myötäänsä rajan tuntumassa don Jaimen Villanuevassa. Pancho Villa riehui maan pohjoisosassa ja useat eri ryhmät taistelivat presidentin paikasta. Lopulta Venustiano Carranza anasti presidentin paikan vuonna 1915. Hän onnistui pysymään vallassa muutaman vuoden, mutta vuonna 1920 hänet kukisti hänen entinen liittolaisensa Álvaro Obregón, josta tuli maan vahva mies myös niiksi ajoiksi, jolloin hän ei ollut presidenttinä. Tämä lopetti levottomuudet, eivätkä ne alkaneet uudelleen huolimatta siitä, että Obregón murhattiin vuonna 1928. Tämän jälkeen PRI-puolue otti Meksikon tiukkaan hallintaan, ja vallankumous päättyi.
xxx/ellauri104.html on line 927: 3. Huomiseksi kirjoitat sata kertaa: ’Jumalaa ei ehdottomasti ole olemassa!’ Jos vielä vastustelet, menen puhumaan poliisille ja sinä ja vanhempasi saatte sitten nähdä, mitä tapahtuu.’ Nyt koko kylä jo tiesi tapauksesta. Valon ja pimeyden voimat taistelivat. Pienen tytön vanhemmat tiesivät, mikä kaikki oli vaakalaudalla. Mutta he olivat valmiita mieluummin kärsimään kuin kieltämään Herransa. Antamaan ainokaisen tyttärensä jotta toiset pelastuisivat. Niinpä pieni tyttö kirjoitti sata kertaa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa!’
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
xxx/ellauri177.html on line 667: Hyvin sanottu! Kaikki on Albinen vika, hiän oli kirottu. Häntä ei enää vaivannut mikään, synti saattoi puhua hänessä äänekkäästi. Oli hyvä olla kamppailematta enää. Hänen niskansa takana piipahtuneet hirviöt taistelivat hänen suolissaan tähän aikaan. Hän puhalsi kylkiään tunteakseen niiden hampaat paremmin. Hän hylkäsi itsensä heille kauhealla ilolla. Kapina sai hänet näyttämään nyrkkiään kirkossa. Ei, hän ei enää uskonut Jeesuksen jumaluuteen, hän ei enää uskonut pyhään kolminaisuuteen, hän uskoi vain itseensä, vain lihaksiinsa, vain elinten ruokahaluihin. Hän halusi elää. Hänen täytyi olla mies. Ah! juosta ulkoilmassa, olla vahva, ilman mustasukkaista herraa, tappaa vihollisensa kivillä, kantaa ohikulkevia tyttöjä hänen kaulassaan! Hän nousi haudasta, johon karkeat kädet olivat panneet hänet. Hän herättäisi miehekkyytensä, jonka piti vain nukkua. Ja anna hänen kuolla häpeään, jos hän löytää miehuutensa kuolleena! Ja kirottu olkoon Jumala, jos hän olisi poistanut hänet olentojen joukosta koskettamalla häneen sormellaan, pitääkseen hänet omassa palveluksessaan! Jepu jee! Takaisin kivikaudelle! Matelijanaivo kunniaan! Hiihuu!
xxx/ellauri231.html on line 189: Vuoden 1919 maaliskuussa hän ylitti Uralin ja eteni Moskovan suuntaan. Valkoiset Koltšakin johtamat sotilaat valtasivat Ufan maaliskuussa 1919. Heikko punainen armeija oli haluton taistelemaan ja vetäytyi. Bolševikkejä vastaan syntyneet kapinat Simbirskissä, Kazanissa, Vjatkassa ja Samarassa olivat Koltšakin joukoille avuksi. Kevään tullen maa muuttui mutaiseksi kuin Putinille Ukrainassa, joukot eivät saaneet sen takia huoltoa ja uupuivat. Koltšak oli jo 1918 menettänyt puolalaisen armeijan ja Tšekkoslovakian legioonan tuen, koska ne hyvästä syystä epäilivät Koltšakin tukevan brittejä (vaikkei takuulla kyllä sosialistivallankumouksellisia). Maassa olevien Yhdysvaltain 7 000 miehen vahvuisten joukkojen komentaja William S. Graves ei pitänyt Koltšakista, jota piti kuningasmielisenä ja autokraattisena. Bolševikit hyökkäsivät huhtikuussa 1919 kohti Ufaa, ja molemmat osapuolet taistelivat ankarasti.
xxx/ellauri329.html on line 347: Esikoiskirjaansa Sodalla ei ole naisen kasvoja Aleksijevitš työsti yli neljä vuotta. Hän kiinnostui naisista, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa miesten kanssa rintamalla. Mistään pienestä joukosta ei ollut kyse, sillä sotaan osallistui yhteensä noin miljoona neuvostonaista ja -tyttöä, eikä heidän tehtävänään suinkaan ollut huolehtia haavoittuneista, vaan ampua, räjäyttää ja väijyä vihollista.
xxx/ellauri354.html on line 524: Elokuussa 1967, sen jälkeen, kun Israel valloitti vuoren, Rabbi Shlomo Goren, Israelin puolustusvoimien (IDF) päärabbi (ja myöhemmin Israelin valtion päärabbi), alkoi järjestää julkista rukousta juutalaisten puolesta Temppelivuorella. Rabbi Goren oli myös tunnettu kiistanalaisista kannoistaan juutalaisten suvereniteetista Temppelivuorella. 15. elokuuta 1967, pian kuuden päivän sodan jälkeen, Goren johti 50 juutalaisen ryhmän Temppelivuorelle, missä he taistelivat protestoivia muslimivartijoita ja Israelin poliiseja vastaan ja pitivät uhmakkaasti rukouspalvelun. Goren jatkoi rukoilemista monien vuosien ajan Makhkame-rakennuksessa, josta oli näkymä Temppelivuorelle, missä hän johti vuosittaiset korkeiden pyhien päivien jumalanpalvelukset. Hänen veljensä, Haifan päärabbi She'ar Yashuv Cohen, on sittemmin toistanut hänen vaatimuksensa synagogan perustamisesta Temppelivuorelle.
xxx/ellauri438.html on line 216: Kolumbian valtion laiminlyönti aselepoa kohtaan oli tuomittava, sillä, he jatkoivat yhteiskunnallisten johtajien ja taistelijoiden tappamista FARC-EP:n aselepossa. M-19 pysyi kriittisenä FARC-EP-prosessia kohtaan, eikä ihme. 14. elokuuta 1987 moottoripyörillä ja kansallisen poliisin vaatteissa olleet palkkamurhaajat mursivat senaattori Pedro Luis Valencian Medellínin asunnon oven ja hänet ammuttiin Carlos Castañon käskystä. Carlos Castaño Gil (Amalfi, 15. toukokuuta 1965 - San Pedro de Urabá, 16. huhtikuuta 2004), alias komentaja, oli kolumbialainen puolisotilaallinen ja väitetty huumekauppias, Kolumbian yhdistyneiden itsepuolustusvoimien (AUC) ylin johtaja sen perustamisesta asti kuolemaansa asti. Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat olivat maan puolisotilaallisten ryhmien liitto, joka kutsui itseään talonpoikaispuolustukseksi ja joka oli liittoutunut julkisten joukkojen (sotilasvoimat ja kansallinen poliisi) kanssa, jotka taistelivat Kolumbian sissejä, kuten Kolumbian vallankumouksellisia asevoimia (Revolutionary Armed Forces of Colombia - National Libersiden) (FARC) ja EP4:tä vastaan.
39