ellauri058.html on line 400: Markus Lammenranta (1990: 151–152) kuitenkin pyrkii perustelemaan päinvastaista väitettä. Hänen mukaansa taideteoksen arvottamista voidaan perustella rationaalisesti ja objektiivisesti. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että kriteerit arvottamiselle, eli millä kriteereillä voidaan sanoa, että jokin teos on hyvä, riippuvat siitä, miten määritellään taideteoksen tarkoitus: onko sen tarkoituksena tuottaa esteettinen kokemus, moralisoida vai jakaa tietoa. Näiden mukaan voidaan tarkastella teoksen esteettistä, moraalista ja tiedollista arvoa.
ellauri077.html on line 590: Ekfrasis (kreik. ἔκφρασις, ek + frasis > ekfrazein 'mainita, kuvailla') on laajassa mielessä kirjallinen ja retorinen esitystapa, jonka avulla jotain esitetään kuvallisesti tai figuratiivisesti. Ekfrasis tarkoittaa ennen kaikkea taideteoksen kirjallista kuvausta, kuvan kuvaamista, sanallista deskriptiota. Ekfrasis on siis kirjallinen keino, jossa teksti vastaa tai kuvaa toista taideteosta, hyvin usein maalausta tai veistosta.
ellauri204.html on line 658: – Käsitys kunkin taideteoksen ja ylipäätään taiteen poliittisuudesta voidaan vaientaa luomalla myös talousliberaali katse teoksiin. Se voisi olla yksi kritiikin tehtävä, ja onkin. Ei kuitenkaan minkään tietyn oikeistosuunnan edistäminen. Ennen kaikkea kritiikin kuitenkin pitäisi pitää yllä eliitin taidekeskustelua sekä taiteen- ja mielipiteen ja kriitikoiden sanankäytön vapautta arvossaan.
ellauri247.html on line 495: Kun hän tarkemmin silmäili taideteoksen hahmoja näki hän etualalla juutalaisen, joka taistelun riehunnasta piittaamatta ottaa saaliin joukosta haltuunsa jalokivilippaita.
ellauri258.html on line 134: Elämä taideteoksena -luentosarjassa on mukana Ville Valon filosofia, jossa pokalla on merkittävä rooli. Pokka kuuluu myös filosofin varustukseen?
ellauri258.html on line 160: "Arvokkaan elämän teema ja elämä taideteoksena ovat hyvin henkilökohtaisia teemoja. Se, miksi päädyin filosofiaan, liittyy läheisen ihmisen kuolemaan. Se oli rankka juttu, ja jätti ikuiset kysymykset pysyviksi. Minulle ne eivät ole teoreettisia kysymyksiä, eikä arvokas elämä tai elämä taideteoksena ajatusleikkejä, vaan asioita, joiden vastapainona tai mittakaavana on kuolema. Murrosiässä omaksumani mittakaava on koko ajan läsnä, ja siksi en hätkähdä vastoinkäymisistä tai tunne epävarmuutta kohdatessani esimerkiksi Hillary Clintonin. Elämäni fokus on niin selvä, etteivät sitä koske normaalisäännöt. On antoisaa olla kosketuksissa laajan skaalan kanssa. Losissa saatan olla päivällä akateemisen maailman keskiössä ja illalla rock-maailmassa Ville Valon kanssa."
ellauri258.html on line 184: "Ja sukupuolirooleista! Elämä taideteoksena liittyy myös siihen, kirjoitatko itse oman elämäsi käsikirjoitusta vai kirjoittavatko muut sitä. Jos et uskalla itse kirjoittaa omaa rooliasi ,elämäsi on vanginvartija, jota karkuun luikit. Häpeäkerros peittää sitä, minkä olet itsestäsi tukahduttanut. Olet rakentanut pr-minän, ja silloin et uskalla kohdata ihmistä, josta olet kiinnostunut, vaan kohtaamisen pelossasi valitset mahdollisen rakkauden sijaan pelon kautta sinussa piilevän kuoleman."
ellauri258.html on line 186: Himanen luennoi 12.11. klo 17–20 Helsingin yliopiston juhlasalissa aiheesta Elämä taideteoksena: Jaa/ei/poissa.
ellauri262.html on line 279: Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.
ellauri340.html on line 560: "Voimmeko erottaa taiteen taiteilijasta?" on kysymys, joka ehkä hämärtyy joka kerta, kun sitä kysytään. Mutta näyttää todennäköiseltä, että kysymme sitä edelleen - sillä taiteilijat ovat yhtä todennäköisesti moraalisia hirviöitä kuin seuraava henkilö. Ihmiset ovat monimutkaisia ​​ja usein epäloogisia, ja heidän toimintansa harvoin yhtenäisiä. Ja silti sekään ei tietenkään ole täysin tyydyttävä tapa vastata kysymykseen. Eivätkö taiteilijan itsensä eri osat sulaudu yhteen ainutlaatuisen taideteoksen luomiseksi? Joskus impulssit, jotka voivat tuottaa suurta taidetta, ovat aivan liian ilmeisiä, kun ne havaittuna osoittautuvat puutteellisiksi hereillä olevassa elämässä.
ellauri345.html on line 389: Se loukkaus, että ne, jotka eivät löydä siitä kuvaa itserakastavasta unelmaisuudestaan, loukkaantuvat jokaisesta taidekritiikistä sillä verukkeella, että se tulee liian lähelle teosta, osoittaa niin paljon tietämättömyyttä taiteen luonteesta, että aika, joka tiukasti määrittää sen alkuperän tulee yhä elävämmäksi, se ei ole velkaa kiistää. (Joo, en mäkään täysin ymmärrä, mutta Benjy sättii tässä kriitikoiden kriitikoita.) Siitä huolimatta kuva, joka antaa tiiviimmän viestin herkkyydelle, on ehkä sallittu. Oletetaan, että opit tuntemaan ihmisen, joka on kaunis ja viehättävä, mutta suljettu, koska hänellä on salaisuus vetoketjun takana pikkupöxyissä. Olisi tuomittavaa yrittää tunkeutua häneen väkisin. Mutta on sallittua tutkia, onko hänellä sisaruksia ja voisiko heihin tunkeutua helpommin. Tällä tavalla kritiikki etsii taideteoksen sisaruksia kuin Iso-Masa.
ellauri402.html on line 443: Hiänen varhainen puuhastelunsa William Butler Yeatsin kassien kanssa – hiän kuvitti kirjan hänen säkeistään – osoittautui katalysaattoriksi joillekin muutoksille Smithin elämässä. Vuonna 1901 hän esitteli hiänet ystävilleen Golden Dawnin hermeettiseen ritarikuntaan. Jossain vaiheessa Golden Dawn -kokemuksensa aikana hän tapasi runoilijan ja mystikko Edward Waiten. Noin 1909 Waite tilasi Smithin tekemään taideteoksen uudelle Tarot-pakanalle, jonka luomisesta hän oli kiinnostunut.
ellauri402.html on line 451: Kaksi vuotta ikonisten Tarot-kuvien luomisen jälkeen Smith kääntyi katolilaisuuteen, ja noin vuosikymmentä myöhemmin hän käytti perinnöstä saatuja varoja avatakseen kodin papeille Cornwallissa Englannissa. Vaikka hän jatkoi kuvien tuottamista, mukaan lukien useita sotaponnisteluja varten toisen maailmansodan aikana, Smith ei ansainnut paljon rahaa työstään eikä koskaan ansainnut rojalteja Tarot-kuvistaan. Vaikka hänen taideteoksensa oli suosittu, hän ei koskaan saavuttanut kaupallista massamenestystä, ja hän kuoli rahattomana Cornwallissa syyskuussa 1951. Myöhemmin hänen henkilökohtaiset tavaransa – mukaan lukien myymättömät taideteokset – huutokaupattiin maksamattomien velkojen maksamiseksi. Valkoinen veljeskunta oli hyljännyt Pamelan joka oli kääntynyt paavin palvojaxi. Karmaiseva seuraava elämä odotti Suomessa Miisun hahmossa 1952.
13