Mistähän kohtaa se meinas sitä koetella? Pirukin meinas koetella Jeesusta! Mut jeesus voitti, koska se oli jumalampi, ja Salomo koska sen taikasauva oli kovempi. Taikominen on melkoisen kovaa leikkiä! Niinkuin Gandalf ja Saruman vaikka! Vahva taika sinkoo vastustajan seinään! Iloista tiedettä. Mahdollisen taidetta. Silä maailma - näin sen mulle yx filosofi selitti - on himmeli jossa kaikki riippuu kaikesta kuin elimet ruumiista. Täytyy tuntea veto- ja työntövoimat, luonnollinen rakkaus ja inho eri elinten välillä, ja sitten panna toimexi. ...? Silleen voi kai muuttaa asioiden näennäisen muuttumatonta järjestystä?
ellauri043.html on line 3978:

Saavuttaaxeen tasapainon, voittaaxeen pahan. Mutta elämä ehtyy, muodot kuluu; ja niiden täytyy edetä muodonmuutoxilla. Uusia muotoja tarvitaan, tarvitaan uusia muotoja. Jollei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Sakari Jurkka)
ellauri045.html on line 30: Tiede, taide, uskonto ja urheilu kuuluivat Simo Knuuttilan suunnitteleman kulttuurilehden tarjontaan. Mulla on urheilu jäänyt lapsipuolen asemaan, kun olen aika vitun epäurheilullinen. Seijakin on urheilullisempi, varsinkin tikassa ja hiihtämisessä. Seija laski Majan mäkeä kuin Veikko Kankkonen. Leasta puhumattakaan, se oli nuorena ryhmävoimistelija, ja vanhanakin istui liimautuneena televisioon, kun Maailman-Matti teki ennätyxiä. Kun hypättiin isin johdolla Sommarhemin hyttysten piinaamalla urheilukentällä korkeutta, isi sanoi että mun jalat oli jäntevät. Se harmitti Jönsiä no end.
ellauri045.html on line 284: mutta kyltyyriin kuuluu tiede, taide, uskonto kuten urheilukin.

ellauri045.html on line 600: Самое высшее в мире искусство». Korkeinta maailmassa on taide».
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri047.html on line 97: Maisemanvaihdoxeenpa hyvinkin. Mmm, mitkä maisemat. Stein oli Wokun lähtiessä 39, sen parasta ennen päiväys meni. Oma nenä ratkaisee. Charlotte oli vaatimaton, nokkela, siro ja tunnollinen kuin äitinsä. Sillä oli 4 harrastusta: seuraelämä (sen ammatti), kylpylät (se oli huonokuntoinen), kirjallisuus/teatteri/taide (kirjotti izekin), ja lemmikit (kissat, koirat, kyyhkyset). Goethe varmaan kylästy noihin kilpaileviin sylikoiriin. Musta Charlotte kuulosti aika kivalta tyypiltä. Woku ei. Charlotte ei ehkä koko 10v aikana antanut Wokulle, siinä vika.
ellauri047.html on line 117: Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa. Siltä on säästynyt 10K kirjettä ja 3K taulua toritaidetta. Erityisesti se tykkäs teatterista, sitä se oli leikkinyt kotona pienenä. Sope diggas Wilhelm Meisteriä. Ralph Waldo Emerson valizi Goethen yhdexi 6 "mallimiehestä" (muut olivat Plato, Emanuel Swedenborg, Montaigne, Napoleon, and Shakespeare). Aika erikoinen sixpäkki miehen malleja. Mut Rafu oli aika erikoinen izekin.
ellauri048.html on line 474: In the long run we are all dead. Kuolleisuus 100%. Suomenruozalainen epidemiologian tutkijaopiskelija, driven entreprenör, nokkii Ruozin Mengelen koronastrategiaa. På lång sikt går ekonomin att återbygga, men ett förlorat liv går inte att ersätta. Hurså? 2 sukupolven kuluttua kukaan ei tapettuja enää muistakaan. Tekee enintään holokaustileffoja, jotka kertoo elävistä. Holokaustista tulee taide-elämys, hyvin tehty tai tönkösti. Ammutut jutkut makaa kuopassa päät ja jalat vastakkain kerroxissa kuin sardiinit tönkkösuolattuina. Nykyään saa sardiinejakin vähäsuolaisia. Jos ylipäänsä saa enää sardiineja.
ellauri048.html on line 567: Immin sukupuolielämästä on tosi vähän someaineistoa. Veiköhän se imminkalvon hautaan asti ehjänä? Oliko Ingeborgilla ingen boyfriend? Tykkäsikö se kenties naisista, vai vainko lapsista? Muistaa haikeana pikku Leeniä reppuselässä, ihanata aikaa Leenin heppuna. Muistaakohan Leeni Riefenstahl yhtään sitä? No oli Immillä salaperäisiä ulkomaanreissuja, kuten Seijan Linda-tädillä. Linda Pylkkänen oli opettaja myös, sillä oli Italiassa herratuttuja, ja sievä taiteilijasuojatti, jonka toritaidetta on Rauhixessa seinällä. Keinoja on monia, sanoi eukko, kun pyyhki pöytää kissalla.
ellauri049.html on line 36: Lyriikan lajit voidaan jaotella eri tavoin. Yksi tapa on erotella kansanrunous taiderunoudesta. Toinen jakoperusta voisi olla perinnäinen säkeistörakenne. Lyriikan lajeja luokitellaan seuraavasti: sonetti, elegia, epigrammi, hymni, dityrambi, oodi, balladi, romanssi, legenda ja faabeli (ks. hakusanoja).
ellauri050.html on line 494: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri051.html on line 289: Kommunistiaktiivi Marko Auer puolestaan tunnustaa, että ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta kamppailun lisäksi taistolaisliikkeellä oli toinenkin puolensa. Viha suurpääoman, luokkapetturidemareiden ja kommunistipuolueen enemmistöläisiä kohtaan. Ja seinäjokelaisia kokoomusnuoria joista tuli menestyneitä peräseinäjokisia rehtoreita ja taidekriitikoita.
ellauri051.html on line 295: Kirjoittaja on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko
ellauri051.html on line 1420: 820 My voice is the wife's voice, the screech by the rail of the stairs, 820 Minun ääneni on vaimon ääni, huuto portaiden kaiteen varrella,
ellauri051.html on line 1760: 1149 My feet strike an apex of the apices of the stairs, 1149 Jalkani osuvat portaiden kärkien kärkeen,
ellauri051.html on line 1761: 1150 On every step bunches of ages, and larger bunches between the steps, 1150 Jokaisella askeleella nippuja iät ja suurempia nippuja portaiden välissä,
ellauri053.html on line 493: Tietolaatikko: Erwin Panofsky. Tää hemmo tuli jossakin jo mainituxi. Joo se oli Salen tuttuja. Kuvataidekriitikko. Lukee paxua kirjaa kuvassa kuin Aku Ankka tietokilpailuun. Uarne tykkäs sen esseestä Symbolism and Dürer's Melancolia. Kirjassa Morris Weitz: Problems in Aesthetics 1963. Uarnekin lie napsinut antidepressantteja. Dürerin kaiverruxessa lukee kyllä Melencolia I. Lepakon siivissä. Seinällä on sudoku ja permannolla koira. Panofskykin piti koirista. Sen koira oli Dion ja vaimo Pandora. Ne oli nähtävästi dionisteja. Erwin raotteli vaimon lipasta.
ellauri055.html on line 96: Rikkaat meinaa että köyhät ovat tyhmiä. Niin ovatkin. Oma vika. Mixeivät puijaa eikä etuile niinkuin me. Apina ei pieraise korkeammalta kuin perssilmänsä. Rolle peukuttaa sosialistista realismia. Ei mitään typerää symbolismia tai taidetta taiteen vuox kuten Pater. Nälkäisiä ankkoja ja traktoreita viljapellolla. Hyödyllistä taidetta. Rolland taisi olla vähän tyhmä ize, hyödyllinen idiootti. Belgi ryssämamu pelle Victor Serge sanoi siitä aika pahasti:
ellauri055.html on line 879: Sillinpää aloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1908 Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J. A. Sotavallan tuella. Saman vuoden fuxina kuin Poju, joka kyllä opiskeli sitten pitempään, kokonaista 9v. Hän aloitti filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi. Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilitutkinto, jota varten Sillinpääkin osallistui muun muassa fysiikan ja botaniikan luennoille. Opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin kautta Sillinpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari Eero Järnefeltiin. Sillinpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa Tuusulassa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin, kuten Jean Sibeliukseen, Pekka Haloseen ja Juhani Ahoon. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillinpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Maalaispojan ei kannattaisi ryypätä herrain kanssa pulituuria, siinä voi vaikka mennä henki.
ellauri055.html on line 1283: Eno oli papinpoika Alajärveltä, iskästä tuli arkkipiispa. Nai Snellmanin taidemaalarin pojantyttären. Veljestä tuli Lapinlahden lintuhäkin ylilääkäri. Arvosteli Sillinpään esikoisen Uuteen Suomeen 1916.
ellauri058.html on line 400: Markus Lammenranta (1990: 151–152) kuitenkin pyrkii perustelemaan päinvastaista väitettä. Hänen mukaansa taideteoksen arvottamista voidaan perustella rationaalisesti ja objektiivisesti. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että kriteerit arvottamiselle, eli millä kriteereillä voidaan sanoa, että jokin teos on hyvä, riippuvat siitä, miten määritellään taideteoksen tarkoitus: onko sen tarkoituksena tuottaa esteettinen kokemus, moralisoida vai jakaa tietoa. Näiden mukaan voidaan tarkastella teoksen esteettistä, moraalista ja tiedollista arvoa.
ellauri058.html on line 408: Aika monet kriitikot kuten toimittajat yleensä on omassa elämässään epäonnistuneita kirjailijoita. Niiden prujauxet eivät ole taidetta, mikä niitä varsin surettaa.
ellauri058.html on line 422: Kriitikot ovat osa kulttuuritoimitusta. Kulttuuritoimitus on kokenut 1900-luvun lopulta lähtien murroksen joutuessaan sitoutumaan lehtien uutisjournalismin yleisiin vaatimuksiin ja uutisorganisaatioon yhä kiinteämmin. Murros vaikuttaa myös kritiikkiin, sen sisältöön ja määrään. Heikki Hellman ja Maarit Jaakkola (2009) puhuvat paradigmanmuutoksesta kulttuurijournalismissa. Toisessa ääripäässä on esteettisluontoinen, valistuspainotteinen ja taideorientoitunut linja ja toisessa päässä tiedonvälitystehtävää hoitava uutislinja. Hellman ja Jaakkola kutsuvat paradigmoja esteettiseksi ja journalistiseksi. Paradigmanmuutos on tapahtunut tai tapahtumassa paraikaa. Tämän takia kulttuurijournalismi on joutunut muuttamaan työtapojaan, mikä on vaikuttanut kritiikkien sisältöihin ja määriinkin.
ellauri061.html on line 1288: Tässä saattaa olla selitys Pervon pahantuulisuuteen viimeisinä vuosina. Se lähti liikkeelle persukuvioista ja sen tyyli ja ajatusmaailma kirjoissa on erittäin maalaispersumaista. Mutta nousukkaana snobina sille on käynyt kuin Hyvinkään kultahatulle: menestys on noussut hattuun ja höyryttänyt ulos persuasenteet, ne on korvautuneet yläluokkaisemmalla talousliberaalilla agendalla. Persulukijakunta on pettynyt, ja pitää Pervoa nyt efialteena. Toisaalta taide- ynnä rahaporukat ei ole vielä nielleet törkyturpaa meikäläisexi. Se on robulisti.
ellauri065.html on line 230: Jake ei tykkää pelkästä kapitalismin kritisoinnista. Se odottaa taideteosten yhteiskuntakäsitykseltä enemmän verta ja ruhonkappaleita, lihaa ja aistinvoimaista ruumiinfenomenologista otetta. Se on kuin Rousseaun herra Wolmari joka tykkää kazoa ihan vierestä kuin toista raiskataan tai viilleskellään veizellä. Olkoon vaan Sixin kuvaus kapitalismista alkeellinen ja naiivi, sen nakukohtauxet on kuumottavia. Kun turjakkeet tekevät rivoja eleitä, Jaken alapäässä palat loxahtavat kohdalleen nautinnollisesti. Rulla vessapaperia on hyvä pitää mukana.
ellauri065.html on line 328: lapsiamme 24/7 ja jyräävät alleen sen miti elokuvataide voisi olla, suora-
ellauri065.html on line 339: Tätä kirjoittaessaan se oli neljänkympin kriisissä. Sitä ei napannut enää nuoriso, eikä vielä vanhuxet. Se on paha sarana. No ei graffiti olekaan taidemuoto, vaan vandalismia. Panen merkille että Juotikkaan värikäs meänkieli on vaan uutta klisheetä.
ellauri066.html on line 38: Vallankumousta ei tullut, mutta yhteiskunta ja yliopisto kyllä muuttuivat. Moni aktivisteista ja radikaaleista on edennyt tieteenalansa huipulle kansainvälisiin tehtäviin, professoreiksi, kansanedustajiksi ja jopa yritysmaailman johtopaikoille. Minusta tuli vain tällänen olkihattuinen kääntäjä. Tutkintojärjestelmä uudistui. Muistan itsekin olleeni mukana filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen uudistamistoimikunnan (FYTT) jossakin alajaoksessa pohtimassa taideaineiden tutkintorakennetta. Opintotukeen vaadittiin ja lopulta myös saatiin muutoksia (yhdessä vaiheessa vaadittiin tuhannen markan opintorahaa kaikille, ja sisäpiirin iskulause kuului: ”tonni käteen – känni toteen”). Laitoshallintoonkin saatiin opiskelijaedustus, monen myllerryksen ja takapakin saattelemana tosin. Yliopistohistorian alaviitteeksi jäänee se, kun Helsingin yliopiston päärakennuksen suuri juhlasali täysin organisoidusti ja ilmeisesti ensimmäistä kertaa laitoksen historiassa vallattiin 4. marraskuuta 1976 ja siellä pidettiin puheita läpi yön. Yliopiston johto teki viisaan valinnan eikä kutsunut poliisia tyhjentämään rakennusta, eivätkä valtaajatkaan asettuneet haittamaan yliopiston normaaleja toimintoja – vahtimestariparkojen työvuoroja tietysti lukuun ottamatta.
ellauri066.html on line 155: Hellakoski oli lakannut kirjoittamasta runoutta Jääpeilin jälkeen vuonna 1928. Hellaakoski toimi tämän jälkeen maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Nenästä se kai tuli. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin tarkasti perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa. Yli kymmenen vuotta hän puursi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana.
ellauri067.html on line 277: Eugène Marie-Joseph Sue (1803 Pariisi, Ranska – 1857 Annecy, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, taidemaalari ja lääkäri. Suen kirjallinen tuotanto painottuu följetongeina siis jatkokertomuxina ilmestyneisiin viihderomaaneihin, jotka olivat omana aikanaan hyvin suosittuja.
ellauri069.html on line 45: You can make anti-art—Duchamp’s “Fountain,” (posliininen kusilaari jossa lukee tää on taidetta) for example—only when everyone still has some conception of authentic, stand-alone, for-its-own-sake art. Warhol’s work is not anti-art. Finding no quality on which to hang a distinction between authentic art and everything else, it simply drops the whole question.
ellauri069.html on line 708: Käthe Kollwitz: Sachs. taidemaalari. Taulussa
ellauri073.html on line 214: Ketjuhotellien sieluton anonyymisyys, huoneiden hirveä alati vaihtuva samuus: sänkypeitteiden ainainen kukkakuvio, monet heikot lamput, kiinniruuvatut vaisut taidejäljennöxet seinillä, ilmastoinnin pirstomielinen sipinä, surullinen nukkamatto, vieraiden pesuaineiden hajahdus, seinään pultattu Kleenex-teline, automaattiherätys seinänkokoisesta radiosta, kokoseinän korkuiset pimennysverhot, ikkunat joita ei voi avata. Sama teevee samalla kaapeliohjelmalla jossa sama ääni sanoo "Tervetuloa jne" valikko-ohjelman 8sek nauhalla. Tunne että kaikkea huoneessa on hypelöinyt tuhat kättä ennen sinua. Toisten viemäröinnin äänet. Onko ihme että yli puolet US suikkixista tehdään ketjuhotelleissa.
ellauri077.html on line 590: Ekfrasis (kreik. ἔκφρασις, ek + frasis > ekfrazein 'mainita, kuvailla') on laajassa mielessä kirjallinen ja retorinen esitystapa, jonka avulla jotain esitetään kuvallisesti tai figuratiivisesti. Ekfrasis tarkoittaa ennen kaikkea taideteoksen kirjallista kuvausta, kuvan kuvaamista, sanallista deskriptiota. Ekfrasis on siis kirjallinen keino, jossa teksti vastaa tai kuvaa toista taideteosta, hyvin usein maalausta tai veistosta.
ellauri088.html on line 212: Kempeleen haisunäätä Haju Pisilä tarttui hallituxen kaasuhanaan 5/2015. Heti samana vuonna laskettiin siihen saakka vaarantuneiden liito-oravien suojelutasoa "silmällä pidettävixi", koska kannan väheneminen näytti vähentyneen juuri alle kolmannexeen viimeisen 10 vuoden aikana. (Sekin osoittautui väärin mitatuxi, paizi että koko kriteeri on aivan perseestä.) Mitä helvettiä? Mitä haisunäätä oikein ajoi takaa? No tottakai mieliharrastustaan mezänraivausta mezäteollisuuden eduxi, uusien "bio" eli puunjalostustehtaiden perustamisexi ja "vihreän kullan" muuttamista entistä vimmaisemmin rahaxi. "Kyllä Suomessa mezää riittää."
ellauri088.html on line 633: Omalaatuinen ja hyvänluontoinen sanaleivos salaneuvos ja miljunääri Tobler (Robert Walserin Konttoristin pomo oli Herr Tobler auch. Kirjailijat kexi nimen toisistaan riippumatta natustaessaan Tobleronea.) haluaa tutkia ihmisluontoa. Hän osallistuu nimellä Eduard Schulze oman firmansa, maailmankuulujen Putsblank-tehtaiden kilpakirjoituxeen ja voittaa toisen palkinnon: 10-päiväisen oleskelun Bruckbeurenin Grandhotellissa Alpeilla. Sinne matkustaa Tobler kokeazeen, miten ihmiset reagoivat köyhään surkimuxeen. Seuralaisexeen se ottaa pitkäaikaisen palvelijansa Johannin, joka esittää hotellimajoituxen aikana rikasta laivanvarastajaa.
ellauri093.html on line 358: Hiljan kolmisointu ei ollut pikku-Paulin klassikko "ittutaatanaPOOKKANA" vaan taide uskonto ja isänmaallisuus. Aika paha ellei pahempikin.
ellauri093.html on line 370: Kauneus on vaan puku hyvän päällä, jonka sisällä on totuuden luuranko. Sixei sovi tehdä vaan l'art pour l'art kuten Goncourtin veljexet. Eräiden uskonto on taide, ne on väärässä. Toisten taide taas on uskonto, ne on bullshit artisteja kuten mä (sanoi Kari). Vastustakaa kaikkea epäpuhdasta, työntäkää tamponeja joka reikään, käykää tiheästi alapesulla. Tukkikaa vahalla lasten ja nuorten korvia.
ellauri093.html on line 478: Hiljan seikkailut "kolmisoinnun" parissa olivat kuin nukkekotiversio Karin vaiheista kohti vaalirovastin mukavia päiviä. Molemmat halusivat rakentaa Kristuskalliolle ja viljellä samalla kalliolla taidetta. Mutta tuuli ja lintuset veivät jyvät tiehensä. Hän kylvää kalliolle kylvää aitovierille kylvää pelloille. Toiset kuivuu toiset tukehtuu toiset hedelmiä notkuu.
ellauri093.html on line 696: Täytyi - jollekulle! Kristillisyys uhkaa tappaa kaiken kauniin ja iloisen! - Ei tappaa vaan pyhittää, sain sanotuxi mehukkaiden pohdintojen lomasta. Niin me tunnittain keskustelimme kriminaalisesti nivustaipeen välisestä vaosta. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle, menin pitemmälle. Sellainen pieni lähetyssaarnaaja-asentotehtävä kristillisen taideseuran puolesta nuoren ihmisen alla (ja päälläkin) jonka vanhempia kadehdin suuresti.
ellauri093.html on line 760: Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)
ellauri095.html on line 211: Plastiikkista taidetta. Ei plasua vaan MUOVIA! huusi Lauri Hakulinen Kuusitien parvekkeelta. Auli Hakulinen asuu Susitiellä. Mänli Sr muutti Hampstead Heathiin puiden takia. Puusta tehdään nytte puukomposiittia sekoittamalla siihen muovia. Ällöä.
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia ​​runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 400: Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa.(1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri095.html on line 427: Siskon uni kertoo Danten äidistä ja jouluyönä kuolleesta valkoisesta pikkusiskosta. Siitä tulee mieleen toritaide, johon on tuherrettu pikkutyttö kyynelehtimään niin että silmät roiskuvat.
ellauri097.html on line 595: Yli kahdensadan kappaleen myyntimäärien tavoittelu mille tahansa sanataideteokselle on höperöä kraukijahtia, absurdia teatteria, puskafarssia ehkä.
ellauri097.html on line 613: Viimeisten noin kuuden vuosisadan ajan kirjallisuus on ollut visuaalista, kuten sanotaan graafista taidetta.
ellauri097.html on line 629: Kirjahko muistuttaa myös taiteilijakirjaa. Se muistuttaa sitä ennenkaikkea hinnoittelussa. Kun "painos" on vaan parisataa, kustakin "teoxesta" voi nyhtää satoja ellei tuhansia egejä. (Mikä taiteilijakirja taas on, on toisen manifestin aihe. Mut mun tarkoitus on höpläyttää vähävaraiset kirjankuvittajat mukaan liikkeeseen. Kaikkien taidealojen prekariaatit, yhinege!)
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri099.html on line 383: Musta taide on tärkeää.
ellauri100.html on line 668: Mutta voi! 1840-luvulla perhe joutui talousvaikeuxiin, kun iskä sairastui depixeen. Varmaan koti-ikävä. 1843 sillä oli krooninen bronkiitti, ehkä tubi, ja se oli sokeutua. Se sai potkut King´s Collegesta ja eli loput 11 vuotta perheen vaivoina. Äiti alkoi opettaa pitääxeen lapset leivässä, ja Mariasta tuli kotiapulanen, mikä hirvitti Kristinaa. Siihen aikaan William oli verotoimistossa töissä ja Gabriel taidekoulussa. Kristina mörköili yxin kotona. 14-vuotiaana Kristina sai hermoromahduxen ja lopetti koulun siihen. Silläkin alkoi depixet ja kuukkixet muut sellaiset.Tähän aikaan äiskä ja Kristina liittyi katolisiin liikkeisiin, ja uskontohöpinä tuli Kristinalle tavaxi.
ellauri100.html on line 1338: Roland Gérard Barthes (/bɑːrt/; French: [ʁɔlɑ̃ baʁt]; 12 November 1915 – 26 March 1980) oli Algirdasta 2v vanhempi ranskalainen kirjallisuusteoreetikko, esseisti, filosofi, kriitikko ja mikä pahinta, semiootikko. Semiotiikka on tollasta oppimattomien taidepellejen semantiikkaa, jossa ei enimmäxeen ole päätä sen enempää kuin häntää. Oireellista on, että Kouvolan ruozin kääntämisen määräaikainen proffa Pirjo Kukkonen on semiootikko. Ja se höhelö Eero Tarasti joka kulki Norssin pihalla kädet ristissä selän takana vielä hömelömmän oloisen baskeripäisen Hannu Riikosen parina. Ei siltä, mukavia miehiä ne oli molemmat, vaikk´eivät kummempia ruudinkexijöitä. Milloinkahan nekin saa postimerkit mieheen?
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri101.html on line 602: Y-sukupolvi harrastaa runsaasti taidetta, josta musiikki laajoine lajityyppikirjoineen on suurimmassa suosiossa. Lähde?
ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.
ellauri102.html on line 268: Isänmaallisuus ja kansallisuustunne on valjastettu vapaakauppavyöhykkeellä riiston välineexi. Niin kuin kaikkialla aina, sillä sitähän se on. Tikun nenässä vaan pihalle. Tehtaiden siirtäminen köyhiin maihin on pelkkää törkeää kusetusta. Rikkaammissa maissa työläisiä painostetaan palkanalennuxeen, etujen menetyxeen ja muuhun paikallisen sopimiseen muuttouhkailulla. Ja ennen pitkää hommat kuitenkin siirtyy pitkin maita ja mantereita ja vaihtaa paikkaa aina halvimmalla tarjooville huutolaisille. Eikä ne uudet paikat ole mitään tehtaita ne on tarpeettoman paskan kokoonpanohalleja joissa köyhiä lisääntymiskyvyttömiä naisia kusetetaan muovikasseihin. Kaikista järkyttävintä on että tää kaikki etenee vaan vastustamattomalla voimalla. Tää on täysin determinististä, painavampi paska valuu aina pohjalle ja kökkäreitä nousee pinnalle.
ellauri106.html on line 699: Tri Spielvogel piti P. Tarnopolia yhtenä kansakunnan taide-elämän suurimmista nuorista narsisteista. Dodi! Rypäleitä persiissä. Kylä lähtee tosi izesäälivän kostonhimoisen narsistisesti liikenteeseen Peeter T. vaimon lyttäyxellä. Se alkaa kyynelehtiä omaa izeään heti kallonkutistajan pakeille päästyään kuin puristettu sitruuna. Vitut se mitään olis itseänsä tappanut, oli se itselleen sevverran tärkeä. Ja kaikkein nolointa oli mykistyä yleisön edessä. Tää koukkunokka äijä aivan pursuaa ällösanoja. Sen vaimo raapi sen käsiä kun se käytti blondeja opiskelijapupuja.
ellauri107.html on line 39: Jean-Honoré Fragonard (4. huhtikuuta 1732 Grasse – 22. elokuuta 1806 Pariisi) oli ranskalainen rokokookauden taidemaalari.
ellauri107.html on line 542: Peppu kaivelee salaa Maureenin takintaskuja ja löytää panttikuitin siitä vitun Remingtonista. Se ryntää kylpyhuoneeseen, missä Rothit alkaa kirkua toisilleen niin raivokkaasti että yläkerran naapuri hakkaa lattiaa luudanvarrella. - Mitätön pikku varas! Roisto! - Minä olen raskaana! Vihaan sinun taidettasi ja sitä paskamaista Flaubertia! Peter tiedätkö mikä sinä olet sen lisäxi että olet sydämetön izekäs kirjoituskone! Minä sanoin: Homo. Täsmälleen! Sinä olet läpinäkyvin piilevä homosexualisti minkä ole eläissäni tavannut!
ellauri109.html on line 677: Englannintajana Dryden käänsi erityisesti Vergiliuksen ja Boccaccion teoksia. Kirjallisuuskriitikkona hän vaikutti varsinkin draaman kehittymiseen, mutta myös taidekritiikin kehittymiseen varsinkin teoksellaan Essays on Dramatic Poesy (1668).
ellauri110.html on line 373: Westerbergin vanhemmat olivat ylietsivä Torsten Westerberg ja ravintolaemäntä Margit Eriksson. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1965–1970 oli taidemaalari Riitta Raija Puupponen, toinen 1971–1988 filosofian tohtori Elina Waris ja kolmas vuodesta 1992 on taidegraafikko Marjatta Nuoreva.
ellauri110.html on line 835: Se on Handea 25v nuorempi. Joku taidehistorioizija. 5v kesti tääkin viritys. Sen isä oli psykoanalyytikko ja Kakolan ylilääkäri. Ei tainnut varoituxet langeta hyvään maahan Anna tyttärellä.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri112.html on line 319: Ikonografia tutkii taideteosten aiheita, ideoita ja merkitystä.
ellauri115.html on line 902: 49. Sentähden kyllä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, jotka itseänsä, ei sodasta eikä muusta onnettomuudesta, varjella taida.

ellauri115.html on line 903: 50. Sillä ei ne kuitenkaan muu ole, kuin puujumalat, kullatut ja hopialla silatut; sentähden taidetaan tästälähin kyllä tietää, että se on petos, kaikille pakanoille ja kuninkaille ilmoitettu, että ei ne ole jumalat, vaan ihmisten käsillä tehdyt, ja ei niissä ole yhtään Jumalan työtä.
ellauri115.html on line 924: 71. Ja siitä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, sillä purppuravaate, joka heidän yllänsä on, syödään koilta, ja ne itse kanssa viimein, niin että jokainen heitä sylkee.

ellauri115.html on line 970: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa.
ellauri118.html on line 450: Pasternakin perhe oli juutalainen. Isä oli Moskovan taidemaalauskoulun professori, ja äiti oli kuuluisa konserttipianisti. Pasternak kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, kotona vierailivat muun muassa pianisti ja säveltäjä Sergei Rahmaninov, runoilija Rainer Maria Rilke ja kirjailija Leo Tolstoi.
ellauri131.html on line 415: Mainoxesta päätellen tää sanoma on tähdätty maureille tai yleisemmin osattomille värivammaisille naisille. Tästä hetkessä elämisestä on taidettu jo mainita. Mitä kivempaa on tässä hetkessä, sitä ikävämmin lyö todellisuus kohta korville.
ellauri131.html on line 886: Jos nää jäyhät ateljeekriitikot edes olis oikeita neekereitä mustasta Afrikasta tai talibaneja, muttei ne oo, ne on ihan samanlaisia world 1 ämmiä vaan myöhemmällä parasta ennen päivällä. Ja voi vittu niiden teennäisiä nimiä. Huumori on vaikea taidelaji, etenkin kun lukijat on täysin vailla sitä. Sitäpaizi: Mariannen ikä 37 sanotaan kyllä jo kirjan alkupuolella. Opettele lukemaan!
ellauri133.html on line 478: 1 vanha vällysodan veteraani nimeltä sejase, joka on 93v vanha, kertoi maaanneensa laudanpaxuisen huoran kanssa halvassa bordellissa Baker Streetillä. Vasta kun meikäläinen oli ruikannut laakinsa, mä tajusin eze tyttö makas oisko ollut tuuman syvyisessä runkkulätäkössä. Se sano "mää vaihdan uuden lakanan jos sää vaan tuut muhun uudestaan. Mut tee se vähän äkkiä! Puoleenyöhön mennessä mun vittu on niin puutunut, etmä voisin olla vaikka mies vankilassa." Eli sellasta on Bangorissa: viinaa vittua ja voimakasta talouskasvua. Kauhukirjailija Bill ajattelee mielissään: mä petän Bevin kanssa vaimoani Tabithaa, ja se tuntuu mukavalta! Onnex Tab- Audra tajuaa mun taidetta.
ellauri140.html on line 451: The youthfull knight could not for ought be staide, Urhea nuori nuppi ei voi kuunnella,
ellauri140.html on line 741: The other by him selfe staide other worke to to doo. Toisen otti apulaisex.
ellauri141.html on line 466: Kipling syntyi 30. joulukuuta 1865 Bombayssa, Brittiläisessä Intiassa. Hänen äitinsä oli metodistipastorin tytär Alice Kipling (o.s. MacDonald) ja isänsä bombaylaisen taidekoulun rehtori ja professori John Lockwood Kipling. John ja Alice olivat ensimmäisen kerran tavanneet 1863 Rudyardjärvellä Rudyardin kylässä Staffordshiressa. He avioituivat ja muuttivat 1865 Intiaan, jossa esikoispoika syntyi pian muuton jälkeen. Poika sai etunimensä vanhempiensa ensimmäisen kohtaamispaikan mukaan. Kiplingin syntymäpaikalla Sir J. J.:n käyttötaiteiden instituutin kampusalueella Mumbaissa (entinen Bombay) on hänen syntymästään kertova kyltti. You are here.
ellauri141.html on line 781: Vittu mitä pyörittelyä. Ihan Löden kirkkohissan aineen tasoa. Mitähän runoilija on oikein tarkoittanut tässä? Ensinnäkään Bernie ei tiedä onko tää runo vaiko kertomus. Saattaahan olla vielä muitakin mahdollisuuxia. Jos se on vaikka ostoslista. No ei, Bernie ei usko genreihin. (Tuli tossa muuten mieleen, että Raamatun kertomus Ruthista on oikeastaan romcom. Siinä on kaikki sen genren tuntomerkit.) Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Jossei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Jussi Jurkka, p.c.) No ei, Bernhard päätyy ehdottamaan, että koska plöräyxessä ei ole havaittavissa minkään maakunnan juonta, se onkin lyyrinen proosaruno.
ellauri142.html on line 646: No nyt taidetaan olla pääsemässä taas asiaan. Siunattu Herra sanoi: Aika poika olen minä, joka maailman teen toivottomaksi, joka ilmennyt olen maan päällä ihmisiä surmatakseni. Ei yksikään näistä sotilaista, taisteluun järjestyneistä, kuolemaa vältä; sinä yksin olet eloon jääpä.
ellauri144.html on line 197: José Martí syntyi Havannassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka isä oli sotilas. Nuoruudessaan hän kävi peruskoulunsa Havannassa. Jo näihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset poliittisista kirjoituksistaan, joihin kuuluivat muun muassa La Patria Libre ja 10 de octubre. Näiden kirjoituksien seurauksena hänet 16-vuotiaana pidätettiin syytettynä vallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön. Tuomio kuitenkin muutettiin jo vuoden jälkeen maastakarkotukseksi, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa lakia, journalismia ja filosofiaa Madridin ja Zaragozan yliopistoissa Espanjassa. Tämän lisäksi José Martí tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Muun ohella näitä taitojaan hän karkotusvuosiensa aikana hyödynsi opiskelujensa ja myöhemmin myös itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamisessa.
ellauri145.html on line 68: Breton meni naimisiin kolme kertaa. Ensin hän avioitui Simone Kahnin kanssa syyskuussa 1920. Toisen vaimon, Jacqueline Lamban, kanssa hänellä on Aube-niminen tytär. Kolmas vaimo on nimeltään Elisabeth Claro. Breton kuoli 28.9.1966 ja hänet haudattiin Batignolles’n hautausmaalle Pariisiin. Hautakiveen on kaiverrettu teksti ”Je cherche l’or du temps” (”Etsin koko ajan kultaa”). Bretonin leski ja tytär yrittivät tarjota osoitteessa 42 rue Fontaine sijainneen ateljeen taidekokoelmia Ranskan valtion lunastettavaksi, mutta valtio ei halunnut ostaa Bretonin yksityiskokoelmaa. Bretonin jäämistö huutokaupattiin keväällä 2003. No entäs tämä Soupault? Silläkin oli 3 vaimoa. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia. Comme il le racontera dans ses entretiens sur France Culture, il rencontra même par hasard dans un ascenseur Hitler et son aide de camp. Il regrettera de ne pas avoir eu un revolver à ce moment-là. De même, il croisa un jour Staline et fut surpris par l´expression cruelle de son visage. Ce jour-là, il le vit boire 24 vodkas dans une réception mais on lui affirma que Staline les jetait discrètement sans les boire.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 623: 3 Kirje on osoitettu kotikaupunkinsa Baselin yliopistossa historian ja taidehistorian professorina 1858–1893 vaikuttaneelle Jacob Burckhardtille (1818–1897), johon Nietzsche oli tutustunut toimittuaan Baselissa klassisen fi lologian professorina 1869–1879. Burckhardt antoi kirjeen Overbeckille, joka tajusi heti asioiden olevan huonosti.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 691: Huysmans toimi myös taidekriitikkona, ja hän oli nostamassa erityisesti impressionistien mainetta.
ellauri145.html on line 1006: C´est l´honneur de faire de l´art Se on mahdollisuus tehdä taidetta
ellauri145.html on line 1020: Bref, l´art charmant qu´elle sait faire, Siis se on sen charmikasta taidetta,
ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä.
ellauri161.html on line 312: Kulttuurin monipuolisen harrastajan omakaan kilvoittelu ei ole helppoa, kun samassa persoonassa esiintyvät sekä ehdoton vegaani että valokuvauksen ja taide-elokuvien rakastaja.
ellauri161.html on line 456: Jori ei jaxanut innostua enää panojutuista, enintään junista ja käteenvedosta. Uusia muotoja tarvitaan se sanoo kuin Sakari Jurkka vainaa, muuten ei ole koko taidetta. Kukahan senkin ääliömäisyyden kexi ensimmäisenä?
ellauri162.html on line 391: Johtopäätös: Vihollinen on osoitus Baudelairien pernasta, runoilijaa syleilevästä ahdistuksesta, kun hän näkee ajan tuhot organismissaan. Taiteen kautta hän muokkaa tätä eksistentiaalista huonovointisuutta, joka on tapa manata sitä. Kirjoittaminen näkyy sitten lääkkeenä ajan kulumiseen ja itseinhoon, joka on innoittanut runoilijan progressiivista heikkenemistä: taide mahdollistaa älykkyyden vastustamisen luonnon syövyttävälle voimalle. Runoilija selviää sanastaan.
ellauri162.html on line 473: Niin parkkiintuneen typeryyden ja niin kiihkeän vihamielisyyden hänelle itselleen läheisiä ajatuksia kohtaan, niin suunnattoman halveksunnan kirjallisuutta ja taidetta kohtaan hän aisti syöpyneen, pesiytyneen noiden kauppiaiden paksuihin luupäihin - jotka sitä paitsi olivat niin täynnä keinotteluun ja rahantekoon liittyviä huolia, etteivät he muutenkaan olisi kyenneet nauttimaan kuin politiikasta, tuosta matalamielisten ihmisten mauttomasta viihteestä - että hän painui joka kerta vimmoissaan kotiinsa ja sulkeutui kirjoinensa lukkojen taakse.
ellauri163.html on line 67: Ikävystyminen on kuolemaakin pahempaa. Voiko pitää hauskaa tekemättä pahaa muille? Tietystikään ei, Darwin opetti. Tiede taide tekniikka, jatkuva opettelu, some ja metaverse? Ei helvetti, Internetkin kuumentaa ilmaston. Pelkkä kuvaus ei riitä, tarvitaan jännitystä: sekavia tilanteita, aitoja ongelmia ja kriisejä. Niitä piisaa Pentateukissa!
ellauri163.html on line 452: Mooseksen isoäidin hauta on Maple Groven hautausmaalla Hoosick Fallsissa. Grandma Moses , syntynyt Anna Maria Robertson Mooses (* 7. Syyskuu 1860 Greenwich Yhdysvaltain valtio New York, † 13 Joulukuu 1961 vuonna Hoosick Falls, New York) oli yhdysvaltalainen taidemaalari, kuvittaja ja edusti naivisti taidetta.
ellauri163.html on line 462: Ajatellaan vaikka Moosesta, juutalaisten maanpäällistä jumalaa. Missä on hänen hautansa? Kun Mooses kuoli, niin heitettiinkö ruumis suohon, ja unohdettiin se kikkelinsilpoja? Luulisi juutalaisten menneen soittamaan kunnioitustaan haudalle. Sehän olisi ollut pyhiinvaelluskohde. Mooses taidettiin haudata joutomaahan muiden sieninarkkareiden sekaan ja unohdettiin kuten kuka tahansa?
ellauri163.html on line 805: Yön päätyttyä Mouchette palaa kotiin, hänen äitinsä kuolee, ja useat kaupunkilaiset yrittävät hyvittää ystävällisyyttä, mutta niitä täydennetään epäilyksillä ja tukahdutetulla raivolla, mistä syistä, ei koskaan paljasteta. Vanha nainen antaa Mouchettelle mekon äitinsä hautajaisiin, mutta kotimatkalla Mouchette repii sen pensaaseen nähtyään kanin metsästyksen, ja yksi onnettomista pedoista vanhenee hänen jalkojensa juuressa. Kuten elokuvan avajaisissa, oikeat eläimet loukkaantuivat elokuvassa, mutta aidosta syystä: hyvä - korkea taide, ja ne muistetaan kauan heidän kuolemansa jälkeen - pieni lohtu heille, myönnetään, mutta olisiko luonnollinen kuolema lohduttanut heitä enemmän? (Voi helvetti mikä nazi! Mixi jenkkimiehiä saa ylipäänsä olla?) Sitten kolme kertaa Mouchette käyttää rättejä vierittääkseen mäkeä alas kohti järveä. Kolmannella yrityksellään hän työntyi sisään (kuten Arsene), vaikka teknisesti – emme koskaan näe hänen ruumiinsa putoavan veteen ja vajoavan pohjaan. Emme myöskään koskaan näe kliseisiä kuplia, joita tapahtuisi, jos filmin henkilö putoaisi veteen ja hukkuisi. Se oli mielestäni huonoa hölynpölyä.
ellauri164.html on line 361: Peter Piskuila (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960 – maaliskuu 1998) oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä ”iilimato”, joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa. Meillä asuu joku Peter Piskuila portaiden alla, käy öisin vanhassa kompostissa syömässä. Nyt on ostettu 3 rotanloukkua, jotka voivat koitua sille päänmenoxi.
ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin.
ellauri185.html on line 164: Baldassare Castiglione (1478–1529) oli italialainen renessanssikirjailija, valtiomies ja kreivi. Hänen tunnetuin teoksensa on Hovimies (Il cortegiano, 1528). Se kertoo ajasta, jonka hän vietti Urbinon hovissa. Urbino oli sen ajan poliittinen ja kulttuurillinen keskus, jossa Castiglione ystävystyi mm. taidemaalari Rafaelin kanssa. Rafaelin Castiglionesta vuosina 1514–1515 maalaama muotokuva on yksi tämän tunnetuimmista töistä.
ellauri188.html on line 279: Päivittyvä seuranta|Britannian Johnson varoitti Kiinaa valitsemasta ”pahan puolta” – Mariupolin viran­omaisten mukaan Venäjä olisi pommittanut taidekoulua
ellauri198.html on line 768: Lopuxi Childe Harold sanoo kuin Jussi Jurkka: tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, ilman sitä ei olisi koko taidetta. Kaikki runoilijat epäonnistuvat, tyhmä yleisö ei ymmärrä mitä runoilija oli tarkoittanut säkeillä, muttei se haittaa, koska runoilija ei tiedä sitä izekään. Ei muuta kuin seuraava kilpailija kehiin.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri204.html on line 601: Kritiikki on näkökulman rajaamisen taidetta: niitä ei tekstiin mahdu montaa (1-2), mutta ne vaikuttavat kaikkeen. Tähän liittyy se sitkeästi elävä harhaluulo, että kritiikki on vain yhden ihmisen mielipide. Toki kritiikki yleensä sisältää sen mielipiteen, mutta ei pelkisty ainoastaan siksi. Hyvin kontekstoimalla kriitikko saa koko toimituksen ja lehden omistajat taustalaulajixi.
ellauri204.html on line 605: Rantaman mielestä subjektiivisen mielipiteen sijaan pitäisi enemmän puhua siitä, miten taide on kytköksissä elämään ja olemisen ehtoihin ja Sanoma Oy: n konstituoimasn yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Parhaimmillaan kritiikki hänen mielestään onnistuu tässä todella hyvin rintarinnan teosten arvottamisen kanssa. Voidaan, ja pitääkin puhua estetiikasta, mutta ei nykytaide palaudu valistuksen ajan tarkkoihin muotosääntöihin, Rantama tarkkanäköisesti tähdentää opiskeluajan ulkomuistista.
ellauri204.html on line 609: – Käsitys kunkin taideteoksen ja ylipäätään taiteen poliittisuudesta voidaan vaientaa luomalla myös talousliberaali katse teoksiin. Se voisi olla yksi kritiikin tehtävä, ja onkin. Ei kuitenkaan minkään tietyn oikeistosuunnan edistäminen. Ennen kaikkea kritiikin kuitenkin pitäisi pitää yllä eliitin taidekeskustelua sekä taiteen- ja mielipiteen ja kriitikoiden sanankäytön vapautta arvossaan.
ellauri204.html on line 624: Rantama kavahtaa Jussi Jurkan ajatusta siitä, että sanataidetta muka jatkuvasti pitäisi uudistaa. Sehän vaikuttaa siltä, että kynäilijät vain keksivät töitä itselleen, hän tuhahtaa. Paizi Make Eskelinen, se kyllä kaipaa täysssaneerausta kipeästi.
ellauri204.html on line 763: Alain Finkielkraut (s. 30. kesäkuuta 1949 Pariisi, Ranska) on ranskalainen essealainen. Hän on Auschwitzista pelastuneen puolanjuutalaisen taidekäsityöläisen poika. Hän opettaa École polytechnique -nimisessä teknillisessä eliittikorkeakoulussa aatehistorian professorina humanististen ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Useita teoksia kirjoittanut Finkielkraut esiintyy säännöllisesti television talk show -ohjelmissa ja kirjoittaa kolumneja ranskalaisiin lehtiin usein humanistisesta näkökulmasta. Finkielkraut on tunnettu erityisesti islamin arvostelijana. Michel ja Alain kuulostavat totaalisen perseiltä!
ellauri205.html on line 94: Densat, nistit ja sekakäyttäjät rakentaa omaiskärsijöistä loistottomia ihmissäryn torneja. Ei mitään Huismannin taivastoivon loistotorneja. Tippuvat vesipisarat pitäis poistaa taide-elokuvista. Ja tuulessa heiluvat puut ja kiven alla kihisevät ötökät. Olen erittäinkin samaa mieltä. Taide-elokuvat on hanurista.
ellauri206.html on line 50: Milloin romaaneista putosi settingit ja miljöökuvaus? Millon vaiennettin kommentoivat kertojat? Milloin tuli montaa näkökulmaa Vekkulan portaiden tapaan vuoronperään jyystävät romaanit?
ellauri206.html on line 54: Joku vanhusmainen kriitikko voisi sanoa että sanataide lähestyy apinoiden karvakätisiä juuria.
ellauri210.html on line 61: pikku-Charlie oli vanhempien kanssa campingilla ja tuli tohkeissaan kertomaan äidille: olisitpa nähnyt tuolla oli naisia joilla oli jättimäiset... Mitä isommat sitä tyhmemmät, keskeytti äiti. Vähän päästä Charlie tuli taas höxötyxissään: Näkisitpä siellä oli äijiä joilla oli aivan valtavat... Mitä isommat sitä tyhmemmät sanoi äiti taas. Oi, sitten taidetaan olla pulassa sanoi pikku Charlie. Miten niin? No näin isän hirmu tyhmän naisen kaa ja se oli ize tulemassa yhä tyhmemmäxi.
ellauri210.html on line 270: Francis-Marie Martinez de Picabia (22. tammikuuta 1879 Pariisi, Ranska – 30. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska) oli kuubalaistaustainen ranskalainen avantgardetaidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti yhtenä dadan keskeisenä taiteilijana.
ellauri210.html on line 272: Picabian maalarinlahjat ilmenivät aikaisin. 1894, hän kopioi isoisänsä espanjalaisen taidekokoelman, möi alkuperäiset ja osti rahoilla postimerkkejä. Francis oli Piha-Anteron hyvä kaveri, piirsi Anterolle kansikuvia ja muitakin.
ellauri210.html on line 305: Vizi nää spanjuunat on varsinaisia Juan Hoze Pabloja. Pablon iskä oli Ruiz ja äiskä Picasso. Zorrossa oli Ruiz nimisiä konnia ja upseereja. Ei yhtään Picassoa. Picasso signeerasi taulunsa nuorena "P. Ruiz" mutta kaksikymmenvuotiaasta lähtien "Picasso". Se oli harvinaisena nimenä paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua taidemaalari-isästään. Iskäkin näät oli jonkinlainen tuhertaja.
ellauri210.html on line 602:

Duchamp oli se häiskä joka teki taidetta kusilaarista liimamalla sen päälle lapun "The Fountain". Olipa nokkelaa. Duchamp oli Anteron parhaita kavereita, sixi se pääsi mukaan tähän luetteloon vaikkei ollut kovin hauskakaan. Millaisia olivat sen muut töräyxet? Ses plus belles pensées?
ellauri210.html on line 625: Hans Arp eli Jean Arp ( 16. syyskuuta 1886 Strassburg, Saksa - 7. kesäkuuta 1966 Basel, Sveitsi) oli saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, runoilija ja abstrakti taiteilija, joka käytti muun muassa revittyä ja liisteröityä paperia muiden käyttäessä vielä rypättyjä sanomalehtiä.
ellauri210.html on line 629: Valmistuttuaan Strasbourgin École des Arts et Métiersista Arp lähti 1904 Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset runonsa. Vuosina 1905–1907 hän opiskeli Saksassa weimarilaisessa taidekoulussa Ludwig Hoffmannin ateljeessa, mutta palasi 1908 Pariisiin, jossa hän aloitti opinnot Académie Julianissa. Hän muutti 1915 Sveitsiin maan puolueettomuuden vuoksi.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 902: Olen vakava kuin nautinto. Ihmiset eivät tiedä mitä sanovat. Ei ole syytä elää, mutta ei ole syytä kuollakaan. Ainoa jäljellä oleva tapa osoittaa halveksuntaa elämää kohtaan on hyväksyä se. Elämästä ei kannata vaivautua lähtemään. Hyväntekeväisyydestä voi lopettaa sen muilta, mutta itseltään? Epätoivo, välinpitämättömyys, petokset, uskollisuus, yksinäisyys, perhe, vapaus, raskaus, raha, köyhyys, rakkaus, rakkauden puute, kuppa, terveys, uni, unettomuus, halu, impotenssi, litteys, taide, rehellisyys, häpeä, keskinkertaisuus, älykkyys, siinä ei ole mitään millä edes piiskaa kissaa. Tiedämme liian hyvin, mistä nämä asiat on tehty, jotta voimme ottaa niitä huomioon; ne kelpaavat vain edistämään muutamia merkityksettömiä itsemurha-onnettomuuksia. (Epäilemättä on ruumiillista kärsimystä. Minä olen kunnossa: harmillista niille, joilla on maksakipuja. Kaukana siitä, että pidän uhreista, en soimaa ihmisiä, jotka ajattelevat he eivät voi sietää syöpää.)
ellauri210.html on line 1051: Salvador Dalin taide voi olla hulvatonta, mutta se ei ole humoristista. Jeesus hiipparoimassa kuvassa takavasemmalle on humoristista, pöydälle valuva kello, liekehtivät kirahvinkaulat ei. Entä ristiinnaulittu nähtynä isäpapan näkökulmasta? No se voisi olla periaatteessa, mutta olikohan kuitenkaan. Entäs V.I. Lenin ilman housuja, pitkä perseproteesi tuettuna tikulla? Siinä voi jotain sarkasmia olla kyllä. Dadaisteja ei kyllä naurattanut. Ei kyllä lerpahtanut puhelinkaan josta valuu runkkutippa Aatun kuvalle.
ellauri210.html on line 1095: Vuonna 2009 The Guardianin taidekriitikko Jonathan Jones luonnehti maalausta ”kitschixi ja sokeeraavaxi”, mutta huomioi maalauksen olevan ”hyvässä tai huonossa, luultavasti kaikkein kestävin visio ristiinnaulitsemisesta, joka on maalattu 1900-luvulla." Siinä on vähän tollasta uimahypyn tunnelmaa.
ellauri214.html on line 340: Niin, minä siis kärsin kuin koira, jonka takaruumiin rattaiden pyörä on ruhjonut. Vasta kun minut häädettiin Ožoginien talosta, tunsin lopullisesti, miten paljon ihminen voi ammentaa mielihyvää oman onnettomuutensa pohdiskelusta. Voi, ihmisiä! Mikä todella säälittävä laji! No, jääkööt filosofiset huomiot syrjään...
ellauri216.html on line 364: Vuonna 1891 Moskovan käsityöläiset valmistivat keisari Aleksanteri III:n henkilökohtaisella osallistumisella jalokivillä koristellulle Feodorovskajan Jumalanäidin ikonille kultaisen rizan, joka kerättiin kaikkialta Venäjältä Kostroman ja kaupungin asukkaiden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. muut Venäjän alueet. Rizan korkea taiteellinen arvo teki mahdolliseksi pitää sitä yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä korutaideteoksista.
ellauri216.html on line 449: Joulukuun alussa 1919 Kostromassa tutkittiin ihmeellistä Jumalanäidin kuvaa Koulutuksen kansankomissariaatin museoosaston tutkimusmatkalla I.E.:n johdolla. Tartu, jotta alkuperäinen maalikerros paljastuu. Mutta toisin kuin muut taidehistorioitsijoiden huomion kohteeksi tulleet ikonit, Kostroman pyhäkkö ei poistunut kirkon seinistä moniin vuosiin.
ellauri216.html on line 873: Ruumiin hiljaisuus on ruumiin rajoittamista. ”Hesykian alku on jumalallinen lepo” (pyhä Gregorios Siinailainen). Välitila on ”valaisevan voiman ja näkemisen tila; ja se päätyy ekstaasiin tai mielen hurmioon kohti Jumalaa” (sama.). Pyhä Portaiden Johannes viitaten ulkonaiseen, ruumiilliseen hiljaisuuteen, kirjoittaa: ”Hiljaisuuden rakastaja pitää suunsa kiinni, eikä koko ajan pomiloi”.
ellauri216.html on line 1021: Moskovan rauhan astuttua voimaan 13.3.1940 jäi luostarin evakuoimiseen aikaa vain muutama päivä. Se tapahtui kuorma-autoilla Laatokan jäätä myöten, kun ensin oli kuljetettu pois saarella ollut sotilaskalusto. Luostarin kalleimmat taide-esineet lähetettiin Rautalammin kotiseutumuseoon. Arkkipiispan kehotuksesta myös kaikkien skiittojen kirkoista pyrittiin kuljettamaan pyhittäjäisien reliikit pois. Kaikki nämä kuljetettiin Lahdenpohjaan, jossa tavarat lastattiin junanvaunuihin ja koottiin myöhemmin Suolahteen odottamaan pysyvämpää sijoituspaikkaa.
ellauri216.html on line 1036: Kun sotilaspastorit vielä neuvostoliittolaisen kenraalin pyynnöstä esittelivät lyhyesti pääluostarin aluetta, sotilas pahoitteli että taideteokset oli pääasiassa viety pois – mutta ei vaatinut niiden takaisin tuontia.
ellauri216.html on line 1067: 1700-luvun lopulla Valaamin luostarissa työskenteli kuvanveistäjä Kondraty Konyagin, joka tunnettiin töistään Ostashkovin kirkoissa ja Nilo-Stolobenskajan autiomaassa, jolle nykyaikaiset taidehistorioitsijat pitävät kunnioitettua munkin ihmekuvana (Stolobenskyn nolla).
ellauri221.html on line 146: Vaikka Riina Tanskasen taide on vahvasti poliittista, hän kokee puoluepolitiikan vieraana. ”Myös ne puolueet, joita symppaan eniten, voivat joutua kritiikin kohteeksi”, hän sanoo HS:n selvityxessä.
ellauri238.html on line 92: Li Pon runous on täynnä samoina toistuvia kuvia: vuori, kuu, mukava iso purnukka viiniä. Suuri osa hänen työstään on täynnä sitä lämmön ja ykseyden tunnetta, joka tulee muutaman ensimmäisen lasin jälkeen, sekä morkkista, joka tulee muutaman seuraavan mukana. Sitten on hänen runojensa otsikot - todelliset taideteokset. Esimerkkejä ovat: Hapanta helttaan ("Eilen olimme takussa, tänään kaljuja"); Kirjoitettu seinälle humalassa Wangin talossa Han -joen pohjoispuolella; ja jotain sano herääminen humalassa kevätpäivänä. Viimeinen sisältää ikimuistoisia rivejä, kuten: "Olen siis ollut humalassa koko päivän / unen sekaisena kuistilla" ja "Se on voi, lähentelen surua ja valitusta / kaadan toisen juoman."
ellauri238.html on line 851: Beelzebub rakastaa taidetta. Hän ylpeilee, että hänen kuoronsa, runoilijansa ja maalarinsa ovat melkein taivaansinisiä. Sillä, jolla on parempaa taidetta, on parempi hallitus - se on selvää. Pian he voivat kilpailla kahden maailman festivaalilla. Ja sitten näemme, mitä Dantesta, Fra Angelicosta ja Bachista on jäljellä.
ellauri238.html on line 853: Beelzebub tukee taidetta. Se tarjoaa taiteilijoilleen rauhaa, hyvää ruokaa ja täydellistä eristäytymistä helvetillisestä elämästä.
ellauri241.html on line 292: Wind into Thetis´ bower by many a pearly stair; Thesixen luolaan monien helmiäisportaiden kautta;
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri246.html on line 503: Ulkomailla julkaistussa ensimmäisessä artikkelissa ("Katso ympärillesi ilman vihaa") Brodsky omien sanojensa mukaan kieltäytyy haittamasta isänmaan tavoitetta. Hän sanoo, että paitsi paljon huonoa löytyi hänen maassaan, mutta paljon hyvää: rakkaus, ystävyys, löydöt taideteollisuudessa. Hänellä on kielteinen asenne järjestelmään eikä isänmaahan. Brodsky vertaa epävirallisen, itsenäisen taiteilijan asemaa Neuvostoliitossa ja lännessä ja tulee siihen johtopäätökseen, että he yrittävät raapia hiljaa seinää. Neuvostoliitossa seinä reagoi siten, että se aiheuttaa taiteilijan elämän vaaran. Täällä lännessä Brodskysta näyttää että seinä ei reagoi lainkaan, mikä on erittäin tuskallista ja vaikuttaa Luojan psykiin. "Kerron totuuden, en tiedä, mikä on pahempaa." Brodsky on jälleen valloittanut jonkun toisen ja ei ole liian kiinnostunut runoista yleisölle. Kirjoittamaan hyvin, Brodsky korosti, on tarpeen tietää kieli, jolla kirjoitat. Maahanmuutto pysäyttää kielellisen elementin syöttämisen, henkilö, joka lähtee maasta riskeeraa tulla vanhanaikaiseksi.
ellauri246.html on line 914: Nämä aika, länsi alkaa julkaista I. Brodskin kirjoja vuodesta 1965: "runo ja runot", "pysäkki autiomaassa". I. BrodSky tulee epävirallisen kirjallisuuden ensimmäinen runollinen hahmo. Jokainen uusi tuote havaitaan kattavalla tapahtumalla, se ulottuu välittömästi suulliseen lähetykseen, SamizDat-uusintapainoksi lähetetään Venäjän ulkomaisille versioille. Kokoelman ja vastaavanlaisen ystävällisen kirjallisuuden lisäksi kaikki itsenäinen nuori kirjallisuus ja taide ulottuu arvovaltaiseen.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 477: Mallaustaidekaskut ovat puisevia, vielä puisevampia on enää musiikkikaskut. "Tiedättekö kuka minä olen?" kysyi mielestään kuuluisa säveltäjä pimulta junassa. Olen 'Saaban kuningattaren' säveltäjä. Se ei taida olla niinkään huono virka, arveli neitonen.
ellauri247.html on line 491: James von Rotschild hieroi kerran kauppaa kuulun ranskalaisen taidemaalarin Horace Vernetin kanssa muotokuvansa maalaamisesta. Hinnasta he eivät tahtoneet päästä sovintoon, sillä tämä saita raharuhtinas tinki tinkimistään. Lopulta Vernet närkästyi ja huudahti: Viisisataa louisdoria tai ei mitään! Hyvä, maalatkaa minut ilmaiseksi, vastasi paroni ja poistui.
ellauri247.html on line 493: Hän ei mennyt enää kalliin taiteilijan ateljeehen ja unohti pian koko asian. Puoli vuotta myöhemmin han meni erääseen taidenäyttelyyn. Seinällä oli valtava, 21 metrin pituinen Vernetin historiallinen maalaus, joka esitti Adb-el-Kaderin leirin valtausta. Sen edessä tungeksi sankka ihailijajoukko jotka hahatellen osoittivat jotain hahmoa. Paroni meni myös tarkastelemaan kuvaa.
ellauri247.html on line 495: Kun hän tarkemmin silmäili taideteoksen hahmoja näki hän etualalla juutalaisen, joka taistelun riehunnasta piittaamatta ottaa saaliin joukosta haltuunsa jalokivilippaita.
ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 134: Sergei Yesenin sanoi hänestä: "... on hyviä fiktiokirjailijoita... suuria taiteilijoita, jotka maalaavat sydämellä... No, Ivanov on ainakin vilpitön kaveri. Riippumatta siitä, kuinka paljon hänen elämäänsä julkistettiin, riippumatta siitä, kuinka sitä mätkittiin, hän oli aina ja pysyi todellisena artistina. Hän on harvinainen ihminen, joka ymmärtää ja rakastaa sanataidetta."
ellauri254.html on line 150:

Kirjailija, taide, teos