I on izepintainen armahdus, eli se joka on armahdettu joutuu taivaaseen vaikkei tahtoiskaan. Muut pääsee huut helvettiin.
Tuolta ne tavalliseseti tulevat, mustien tai karvakätisten eunukkien kärrääminä kantotuolissa. Ne astuu alas, polvistuu, laittaen sormusten kuormittamat kätensä rukousasentoon. Ne kertoo mulle levottomuutensa aiheita. Niitä kiduttaa ihan epäinhimillinen panohalu; ne tahtoisi kuolla, ne on nähneet unissa jumalia jotka "kuzuu" niitä; ja niiden helmat koskettaa mun varpaita. — Mä työnnän niitä kauemmax. Voi ei! ne sanovaet, ei kai taas!!» Mitä mun pitää TEHÄ? Mikä tahansa katumusharjoitus kelpaisi. Ne pyytää niitä mahdollisimman rajuja, ne ottais osaa mun harkkoihin, ne tulis vaikka asumaan mun kaa.
Lao Rui: Sisko tahtoisin jäädä Mutta moottoritie on kuuma Kaupunkien valot mulle huutaa Tahtoisin selittää mutta laiva odottaa
ellauri061.html on line 1428: Aivan kuin Jari Tervo tahtoisi sanoa, että moni suomalaismies kulkee keskuudessamme hämäysviitta päällä – kun sitä tuuli vähän heilauttaa, alta paljastuu jotain muuta. ”He tekevät sen, mitä ovat huomanneet, että vaaditaan. Ei juoda heti pöytäviinaa vaan aluksi jotain viiniä, kaikkea tämmöistä, ei piereskellä konsertissa. On aika vähän miehiä, jotka haluavat alistaa naisia, mutta on paljon miehiä, jotka eivät millään tavalla erota sitä, mikä on alistamista.” Ei nähtävästi Jarikaan. Antaa Katin kokata ja työntää rollaattoria.
ellauri069.html on line 406: Mainizisin muutamia naisiakin, kuten Katje Borgesius, Geli Tripping, ym, mutta näissä Goodreadsin kritiikeissä on sanaraja. Sisko tahtoisin jäädä, mutta taxi odottaa, moottoritie on kuuma. Enivei, ei niistä juuri muuta kerrota kuin kuka niitä nussi, mihkä reikiin ja kuinka pitkästi. Tää novelli suorastaan pursuu sellasia stooreja, joista suurimmalla osalla ei ole mitään tekemistä juonen kanssa, kuha ovat kivaa iltalukemista pöntöllä.
ellauri070.html on line 355: Haluatte syitä ja seurauxia. Huoh, miten vanhusmaista. No hyvä on. S. 856 lähtien Nipsu vastentahtoisesti solmiaa joitain lankoja tästä sekavasta vyyhdestä.
ellauri070.html on line 412: koska toeilaankin tatis kisaista alas tas Shoikat ja kan koska tosiaankin tahtoisi kiskaista alas tuon hoikan ja kauniin
ellauri072.html on line 54: Goodreadista löytyi seurraava luettelo izemurharouvista ja herroista. Huom. Benjamin, Hitler, Cato, Petronius ja Seneca teki vastentahtoisesti suikin pakotettuna. Ei lasketa. Koestler oli unkarilainen ex-commie takinkääntäjä siionistilänkkäri joka teki n:nnen vaimon kaa Klasu-Ebba tuplaseppukun. Lie ollut paska kirjailijakin. Suuri osa näistä on tuiki tuntemattomia. Varmaan jouti mennäkin. Bourdain oli tv-kokki joka hirtti izensä. Paloi joku keitos pohjaan kai. Kosinski oli ehkä huijari. Herrndorf on Wikipediassa tituleerattu vaan "tekijäxi" ja oli kuolemassa aivosyöpään muutenkin. Eli taulukkona näin:
ellauri088.html on line 409: Mitä tapahtuu kodin seinien sisällä työpäivän jälkeen? Siitä Ron tahtoisi vaieta, koska poikaystävät on pyytäneet, mutta suostuu sentään tämän verran availemaan salaisuuden verhoa:
ellauri093.html on line 925: Nyt lopultakin Hilja vetää henkeä. Lopuxi se tahtoisi sanoa jotakin yhteistä, lämmintä ja sydämellistä noista 3 julistajasta, mutta lukijan onnexi sanomatta jää. Olisiko Ilmo huutanut konttorista: kulta, anna olla jo!
ellauri110.html on line 567: niin lemmellä katko sen kaunan ies, kun loppuvi raatajan rauhattomuus hän tahtois onnehen jokaisen
ellauri111.html on line 882: Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää avoimuus uusille kokemuksille, epäluottamus sekä machiavellismi. Heillä on usein epämiellyttävä luonne (engl. low agreeability), eli he eivät ole erityisen luotettavia, yhteistyökykyisiä ja/tai hyväntahtoisia. Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa. Salaliittoteorioihin uskovilla on keskivertoa todennäköisemmin narsistisia piirteitä sekä liioiteltu käsitys omasta itsestään.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 142: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri112.html on line 193: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri140.html on line 625: Simple in shew, and voyde of malice bad, Se näytti hyväntahtoiselta hölmöltä,
ellauri142.html on line 576: Leväytellään nippu buzzwordejä kuin leijoja: Ymmärrys, viisaus, erehtymättömyys, kärsivällisyys, totuus, itsehillintä, levollisuus, ilo, suru, syntymä ja kuolema, pelko ja rohkeus, viattomuus, tasamielisyys, tyytyväisyys, pidättyvyys, hyväntahtoisuus (almujen anto), kunnia ja hyvyys.
ellauri142.html on line 651: Niin kuin ennen näin Sinut, tahtoisin Sinut nähdä, kypärä päässä, staka ja kiekko kädessä. Nelikäsivartinen Luoja, ilmenny minulle jälleen, oi Herra! Tuhatkäsivartinen, laskematon muodoissasi. Kädellisten Jumala, pullista 2K habaasi! Näytä dorkalle palaa!
ellauri142.html on line 960: että minä myös syntiä tekisin, niin minä en tahtoisi olla sitä tekemättä; sillä
ellauri143.html on line 1716: Päämääränä on kyetä ylläpitämään jatkuvasti tyyni ja vahvasti keskittynyt mielen tila, jolla pystyy pitämään henk.koht. hyvinvointinsa tapissa missä tahansa elämänvaiheessa, tilanteessa tai aktiviteetissa. Parhaassa tapauksessa sillä pääsee nibbanaan. Tälläkin voi kusettaa hyväntahtoisia hölmöjä.
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri153.html on line 85: Saadi, joka oli Abū-Muhammad Muslih al-Dīn bin Abdallāh Shīrāzīn pen päl, oli hyvin matkustellut mies, vaikka tod.näk vastentahtoisesti Mongolien invaasion takia Farsien homeländiin v. 1225 huippeilla. Kun lukee Saadin töitä ja runoja, saa sähköiskun sen sanojen ja merkitysten sensitiivisyydestä ja syvällisyydestä (kääk). Jokainen sana sen runojissa näyttää poimitun huolella ja syntetisoitu isommaxi ilmauxen ajoneuvoxi, kuten apinan kokemuxen absurdius ja näköalat jumalalliseen yhtymisexi.
ellauri153.html on line 835: Pahaa maailmassa yleensä ajatellaan jonkinlaiseksi pahantahtoisuudeksi toisilla, josta noidannuolet sinkoaa ja joilta Jumala sitten rukoilevaa suojelee. Ja kirosana tekee saman nopeasti, tunteen ilmaisten. Mutta jospa kun ikää karttuu, paha ryömiikin tyytymättömyytenä paikalle, kun nainen äksyilee ja mies pääsee väin kepin avulla ylös jne. Kun ei kelpaa enää kunnon pahan kohteeksi, aletaan napsia. Ja ehkä tämä onkin Jobin tarinan (kaunokirjallisena pidetyn) varsinainen sanoma: paha on pois ottamista ja sen aiheuttamaa tyytymättömyyttä, johon Job ei suostunut. Pahempi on sitten Abigail -tyyppinen tilanne, jos Abigaililla ei ole järkeä. Miten muuten nainen voi nousta tyytymättömänä pukilta, kun on itse se pukki. Rolf Nevanlinna sanoi yhteiskuntaluokista, että ei luokkia ole, se on vaan alaluokan höpötystä. Saatanaa ei ole, se on vaan jehovan käsinukke vasemmassa handussa.
ellauri158.html on line 108: Tonttu iki-iäkäs on toi samainen välttämättömästi vapaa olio joka luo izeään painavamman kiven. Se on aina koska se ei voi lopettaa olemista vaikka tahtoisi. Ti theleis? Apothanein thelo. Onnexi se ei tahdo, se on läpeensä tyytyväinen, suorastaan iloinen.
ellauri158.html on line 1097: Tähän tahtoisin käydä läpitte Kiroilevan siilin disposition. Pentti kielsi hollannintamasta sen töitä latinasta, ettei hullut persut kävisi siihen käsixi.
ellauri181.html on line 283: Hyväntahtoisuus: toive läheisten hyvinvoinnista
ellauri181.html on line 510:
ellauri449.html on line 781: Rauhantahtoisella puheellaan Joseph pääsi intiaanihistoriaan kunniapaikalle ja hänen viiltävästä tuskastaan tuli intiaanikansojen kusetuksen symboli. "Kenraali Miles lupasi, että saisimme palata maahamme. Minä uskoin kenraalia. Muuten en olisi antautunut. Olen kuullut paljon puhetta mutta mitään ei ole tehty. Sydämeni tulee sairaaksi, kun muistan kaikki ne hyvät sanat ja rikotut lupaukset". Joseph kuoli 21.9.1904 elämänhalunsa kadottaneena. Kuolinsyyksi ilmoitettiin "särkynyt sydän."
xxx/ellauri010.html on line 330: En ole robotti vaikka niin tahtoisin,
xxx/ellauri010.html on line 1682: Ilse oli pahalla päällä, kun Emilia puhui lähdöstään. Ilse ei ollut ollut ikinä missään kyläilemässä, ja se karvasteli hänen mieltään. Minä en lähtisi Suvikartanoon mistään hinnasta, hän sanoi. Siellä kummittelee. Voi minä en tahtoisi olla sinun sijassasi vaikka saisin mitä. Sinun isotätisi on kauhean juonikas, ja se vanha eukko, joka asuu hänen luonaan, on noita. Hän panee joka yö portinpylväiden päissä olevat kivikoirat ulvomaan: öö-örr-öö-örr.
xxx/ellauri010.html on line 1753: Jöns tahtoisi suomentaa Petrarcan Laura-runoja.
xxx/ellauri013.html on line 1227: Mun kohtalo, onni vaiko epäonni, päätä ize, on onnistunut epäsosiaalisuus. Mä oon, tai tahtoisin vaan olla, hyvä luuseri.
xxx/ellauri056.html on line 38: Hyvä veto! Ihan mahtavaa. Tosi mahtavaa. Oikeesti mahtavaa huutaa Konsta Hietanen, julkkis, entinen jotakin. Tähdet tähdet luoxenne tahtoisin tulla lauloi rauli badding poski oxennuxessa. Siltäkin katkes laulu kuin kanan lento.
xxx/ellauri057.html on line 39: Braxingen pikkukaupungissa Länsi-Götanmaalla ollaan käynnistämässä uutta perinnettä, suurta makkarajuhlaa, jonka avulla Braxinge aiotaan viedä maailmankartalle. Samaan aikaan 15-vuotias Lena (Elina Sätterman) ja hänen äitinsä Åsa (Emma Broomé) kaipaavat Braxingen pienistä ympyröistä maailmalle. Åsa ei kestä makkarajuhlaa järjestävää hyväntahtoista mutta tukahduttavaa äitiään Barbroa (Lotta Tejle). Hän unelmoi matkasta Korfuun ja hillittömästä seksistä kuumien kreikkalaismiesten kanssa. Lena puolestaan päättää pian peruskoulun. Hän odottaa kesälomaa ja hänelle luvattua kielimatkaa Hastingsiin. Englannissa hän saisi lopulta jättää taakseen pikkukaupungin ahdasmielisyyden ja tylsät sählypojat. Kesästä -85 tulee kuitenkin aivan muuta kuin yksikään kolmen sukupolven naisista etukäteen ajatteli tai unelmoi. Sen jälkeen ei kukaan heistä ei ole ennallaan. Ruotsalainen draamakomedia kolmen sukupolven naisista.
xxx/ellauri087.html on line 72: Tässä orkesterissa on virittäytymässä jotain aivan huikeaa, Saarinen lietsoo. Hän on kapellimestari, me olemme soittajia, joilla kaikilla on mahdollisuus herkistyä elämän hienovaraisille ja hyväntahtoisille ilmentymille.
xxx/ellauri113.html on line 576: Mixi se on joistakuista hienoa että yhtä mätkitään muiden edestä? Siinä on jotain perus-termiittimäistä, jota mä en koe läheisexi. En osaa olla kiitollinen sen enempää kuin pahoillani. Jotain luonnevikaa sekin todistaa. Multa puuttuu synnintuntoa, se on ongelma. Mut en mä suin surminkaan tahtois kuulua Pekan kanssa samaan joukkueeseen. Takuulla se vetää välistä, kotiinpäin ja kenties jopa viixeen neitosia tai pyllyyn poikasia. Isän, pojan ja hyvän veljen nimessä. Se on sleazeball, sen näkee kauaxi.
xxx/ellauri123.html on line 658: Painijat jaetaan tavallisesti ns. hyviksiin ja pahiksiin, eli faceihin (babyface) ja heeleihin. Facet pyrkivät olemaan oikeudenmukaisia, hyväntahtoisia ja inspiroivia. Heelit sen sijaan ovat halveksuttavia karakteereja, he vihastuttavat yleisöä ja tekevät koiruuksia. Facejen ja heelien välille tulee usein riidallisia juonikuviota eli feudeja. Face saattaa tarinankerronnallisesti joskus kääntyä heeliksi (heel-turn). Joidenkin painijoiden karakteeri voi olla myös selkeästi ja tarkoituksenmukaisesti facen ja heelin välimaastossa (tweener).
xxx/ellauri126.html on line 686: Martina ja Hannu Pikkarainen ovat olleet suhteensa alusta lähtien kuin paita ja peppu. Hyvinvointiyrittäjä Martina Aitolehden, 38, ja ex-jääkiekkoilija Hannu Pikkaraisen, 37, yhteispeliä on kestänyt helmikuun lopusta lähtien. – Siitä se lähti, kun me kaksi voitontahtoista ja kunnianhimoista tsemppasimme toisiamme Aliaxessa, Hannu virnistää.
xxx/ellauri128.html on line 388: