ellauri024.html on line 347: Jotenkin tulee Arskan lapsuuden muistelusta mieleen Ollin kurjuus eli Orpo Olavin koettelemuxet. Varmaan se on toi kombinaatio vahva tuomizeva äiti ja heikko iskä sen hännän alla. Näitä löytyy monen kirjailijan takaata. Ne on samalla kertaa orpoja ja hemmoteltuja. Hitlerkin oli äidin poikia. Esim Olli ja Arska kumpikin tahoillaan pakoili äitejään ja piileksi niiltä skuzissa. Sillä erolla, että Ollin emintimä pelkäs siitä fixumpaa kuin olikaaan, kun Arskan äiti toivoi samaa. Pirkko oli pettynyt kun jouduin Kouvolaan. Niin minäkin.
ellauri025.html on line 979: Monika ja Hilding eivät juuri puhu niistä ajoista, jolloin he joivat tahoillaan. Joskus aamuisin he toteavat, miten ihanaa elämä on, kun ei enää herää krapulaan. Kun ei tarvitse lähteä ensitöikseen ostamaan loiventavaa kaljaa. Saa olla oma jyrkkä izensä. Juovuus katosi, luovuus jäi. Usko on heikon luonteen keino saada eloa sisäistettyyn herruuteen. Tuntuu että sisäinen käskijä on oikeasti ulkona ja kyylää sua jossain ylhäällä.
ellauri026.html on line 323: Vapaa-ajattelu oli syntymässä uudelleen. Ei tarte ajaa pitkin valtion raiteita veeärrän aikataulussa. Yxityistäminen nostaa päätä, kun siihen on nyt varaa. Kapitalismi kukoistaa luxuxen oloissa, se vaatii avointa rahan, tavaran ja työvoiman virtausta, maanteitä ja ilmalentoa, verkkomaisia vaihtoehtoisia reittejä, vaihtoehtoisia totuuxia, korkoa korolle kasvua. Ahtaissa oloissa, rajoitettujen resurssien maailmassa syntyy puisevia rakenteita, ratapihoja, pappisvaltaa eli hierarkiaa, komentoteitä, virkatietä ja diktatuuria. Totaalisessa puutteessa alkaa anarkia, kaikkien sota kaikkia vastaan. Luonnontila. Asutaan ontoissa puissa tahoillaan. Luonto synnyttää järjestelmiä, järjestelmät meemejä. Luonto myös keilaa järjestelmät katastrofeilla: tulee maanjäristyxiä, tulvia, kuivuutta, katoja, pikku jääkausia. Raamatun vizauxia. Kasvihuoneilmiö.
ellauri332.html on line 127: Räkä-Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilluntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen. Hän kuitenkin määrittelee itsensä mitään väriä tunnustamattomaksi humanistiksi, jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa nielun – ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen kiimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa: Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy; Linnulla taas on asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu altistaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhalle. (Tää on kyllä nussittu Sofi Oxaselta Puhistuxesta.) Mitä vittua, punikki pihalle ja räkämunkin munaa opettajan nieluun.
4