ellauri001.html on line 358: ja ne kohta taasen unhotan.

ellauri014.html on line 43: Lisäksi osoittausi suorasanainen esitys ehdottomasti soveliaammaxi uusille aiheille kuin näytelmä tai runous, joiden aihepiiri on luonnostaan jotensakin rajoitettu ylevään ja (huvinäytelmän) naurettavaan, kykenemättä tehoisasti laajentautumaan ihmiskunnan valtavan keski-enemmistön elämän esittämiseen, joskin sitä on meidän päivinämme yritelty. Tätä taasen kaipasi yhä voimistuva kansanvaltaisuuden henki.
ellauri100.html on line 67: Usein moraalittomuus aiheutuu vaeltavasta kohdusta. Silloin sappi muuttuu keltaiseksi aiheuttaen hysteriaa, himoa ja maniaa; mikäli taasen maniaan liittyy myös jumalten suoma hulluus, tuloksena saattaa olla myönteisiä siirtymiä myös ympäristöön. Tämän vuoksi runoilijat ja taiteilijat varmaan kuuluivatkin sairaalan ehdottomaan eliittiin ja kaikki halusivat olla heidän kamujaan. Heillä oli ”haltioitumisen lahja”. Maallikko voisi ajatella, että esim. Lapinlahden lähteen jengi olisi juuri wannabe-keltasappisia. Hysteriassa on jotakin vähän hienoakin. Eiks je!
ellauri133.html on line 246: Siirrytään vuosi eteenpäin, kun Bill ja hänen ystävänsä Richie Tozier, Eddie Kaspbrak ja Stanley Uris pääsevät viimeisenä koulupäivänään Derryn alakoulusta pois viettämään kesälomaa. He kuitenkin törmäävät kiusaaja Henry Bowersin johtamaan jengiin, jotka lupaavat tehdä heidän kesästään helvettiä. Beverly törmää taasen (kuka Beverly? Miten niin "taasen"? Missä on continuity girl kun sitä eniten kaivataan?) Ben Hanscomiin, joka on uusi koulussa (ja neekeri, vaikkei sitä saa tässä sanoa), ja kuuntelee New Kids on the Blockia (ne on palefaceja). Beverly huomaa Benin vuosikirjan olevan tyhjä nimikirjoituksista, joten hän kirjoittaa siihen omansa. Benillä on 11-vuotiaaxi iso pippeli (sori, spoileri).
ellauri185.html on line 625: Jos taasen väkivallan poistamisesta ja pahan vastustamisen lopettamisesta ei olekaan toivottua tulosta, ja senkin jälkeen on vielä rikollisia ja pahantekijöitä, niin mitä voivat näille tehdä sellaiset tuomioistuimet ja poliisiviranomaiset, jotka eivät saa estää eikä rangaista mitään rikoksia tai pahoja tekoja? No pitävät tiukasti sylissä ja nuhtelevat, puhuvat pitkään ja kauniisti, saavat rikoxentekijän lopulta tajuamaan pahan tekonsa, katumaan ja tekemään parannuxen. Sitähän varten rangaistuslaitoxet ovat, eikä mitään kostotoimenpiteitä!
ellauri185.html on line 627: Jos taasen Tolstoin uuden yhteiskunnan tuomioistuimet ja poliisiviranomaiset ryhtyvät jollakin tavalla estämään rikollisia ja pahantekijöitä tai perästäpäin heitä teoistaan rankaisemaan, niin silloinhan ne ovat täydelleen luopuneet juhlallisesti julistetusta, ainoasta autuaaksitekevästä väkivallan käyttökiellon periaatteesta ja ovat surkeasti vaipuneet takaisin Tolstoin kiroaman vanhan väkivaltavaltion kannalle. (Voi että Kaali jäisi näitä kaipaamaan. Se tykkää retribuutiosta ja aseiden paukkinasta. Se on miehekästä.)
ellauri330.html on line 539: „Oli_minulla kerran morsian pieni, pieni penttu, aika lunttu, mutta hän karkasi minulta kauas pois. Minä läksin häntä hakemaan: hain Suomen suuren maat ja meret, Saksat ja Wirot, mutta en löytänyt kullankokkoani. Tulin taasen suureen Suomensaareen, ja löyſinpä hänen tuolta Tampereen takaa hietaharjuſta. Tuossahan Tettuni pieni, huuſi poika iloisſana, mutta Tettu tuiskahti ja lauſui mikä olet ſinä? mikä maan-mustettu? mikä terwaan kastettu? ja kiepasi ensimmäiseen tölliin. Mutta minä, aina lystipoika, en tuosta suuriakaan ſurrut, panin turpaani tupakkaa ja poikkein parhaaſeen kapakkaan, jossa Mikko meteli ja ämmiä weteli."
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
ellauri330.html on line 545: lyhytläntä, typpihäntä." „Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, waan että lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta kas kun härkä pääsee wallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palawata lokaa ja rapaa paimenta wasten naamaa ja napaa. Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menköön omaan koppiins, minä menen kiwimuuriin." Sehän oli saarna.
ellauri401.html on line 320: Ervast sanoi mestarilleen, että hän ei ryhdy puhumaan jälleensyntymisestä, ennen kuin itse tietää. Mestari ei suuttunut ja näytti hänelle, miten jälleensyntyminen vallitsee maailmassa ja herätti Ervastissa muistoja menneistä elämistä ja sanoi, että ”pitää olla pirun tyhmä, että ei usko viisaita, ei Platonia, ei Pythagorasta, jotka ovat sen todistaneetkin”. Omista edellisistä elämistään Ervast on myöhemmin kertonut, että hän läheisessä menneisyydessään puhui sekä italian että ranskan kieltä: "Muutamia satoja vuosia sitten olin Ranskassa eräässä luostarissa keskiajalla. Tässä luostarissa tutustuin Jeesuksen viiteen käs- kyyn. Minulle selveni erään vanhan munkin opetuksista ja osaksi evankeliumien lukemisesta ja niitä miettimällä sekä lopuksi Jeesuksen itsensä inspiroimisesta, että nämä viisi käskyä ovat tärkeimmät kaikista opetuksista, ne ovat tärkein opetusnuora tiellä… Minä olin rehellinen munkki, joka tahdoin oppia noudattamaan näitä käskyjä yksinkertaisella ja luonnollisella tavalla. Tuossa inkarnatsionissa kä- vin siis läpi tuollaisen treenauksen. Sitten synnyin taasen Ranskaan vallankumouksen aikana, mutta se elämä oli aivan toista laatua."
ellauri447.html on line 103: JAGO. Pane sormesi peräreikääni — noin, ja ota oppiaksesi. Huomaa, millä kiihkeydellä hän alussa mauria rakasti, tämä kun osasi kehua ja luonnottomia valheita hänelle ladella; ja ijätikö hän moista lörppäkieltä rakastaisi? Älä, järkevä ystävä, sitä luule. Hänen silmänsä kaipaavat ravintoa; ja mitä iloa hänellä on  savunahkan katselemisesta? Kun veri on nautinnoissa raukeaksi käynyt, niin on tarpeen — jotta se taasen tulistuisi ja kylläisyys saisi uutta kiihoitusta — suloinen ulkomuoto, sopusointuisuus ijässä, tavoissa ja ihanuudessa; jota kaikkea mauri on vailla. Näitä välttämättömiä ehtoja kaivatessaan tuntee hänen hieno aistinsa itsensä pettyneeksi, lamppupää alkaa häntä iljetyttää, innoittaa ja kuottaa; luonto itse ajaa häntä ja pakoittaa uutta valikoimaan. No, ystävä, tämän myönnettyämme, — joka on aivan selvä ja luonnollinen edellytys, — kukapa seisoo tämän onnen portailla niin korkealta kuin Cassio, tuo kielipalko veitikka, siinä vaan tunnokas, että pukeutuu siistin ja siivon käytöksen ulkonaiseen verhoon voidakseen sitä paremmin tyydyttää salaisia, irstaita ja hillittömiä himojansa? Ei kukaan, ei kukaan! Liukas ja viekas veitikka; hyvien tilaisuuksien urkkija; jonka silmä sepittää ja mukailee keinoja, vaikk'ei kelpo keinoja koskaan ole tarjona. Pirullinen konna! Lisäksi se kanalja on sievä ja nuori ja kaikki ne ominaisuudet hänellä, joita tyhmyys ja kypsymätön äly tähystelee. Kirottu konna läpi läpensä! Ja naikko on jo häneen silmänsä iskenyt.
xxx/ellauri201.html on line 86: Kohta veti Isokukko-Uljas suuren kyrpänsä kokonaan ulos. Minun runneltu vakoseni tärisi ja pillunhuulet levällään roikkuivat. Vaan sitten alkoi uudestaan sisään sovittamaan. Nyt kävi jo sentäs vähäsen paremmin se homma. Kova oli kuitenkin minulla koettelemus, liiankin iso oli sille miehelle vehje kasvanut. Ai ai ai, vaan kaikkeen minäkin olen tottunut, siihen mahtimulkkuunkin, Uljaksen sukunuijaan. Isokukko-Uljas ähkäisi, että tämmöistä tämä oli ollut useinkin, piti saada vittu tottumaan isoon kyrpään, ennen kuin pääsi kunnolla nussimaan. Kohta uskalsi jo hiljalleen edestakaisin nytkytellä, vielä teki tiukkaa minulle. Kehaisi se Isokukko-Uljas, että minulla oli pysynyt vittu tiukkana, ei ollut liiasta käytöstä päässyt venymään eikä löystymään. Vanhemmilla ja monta mukulaa tehneillä voi niinkin olla. Lapsenteosta kun puhui, sain minä läähätetyksi, ettei sitten sisään laskisi. Samaahan minä pyysin jokaiselta mieheltä, jonka sänkyyni laskin. En halunnut tiineeksi tulla. Ei vastannut Isokukko-Uljas siihen mitään, jatkoi vaan hiljaista liikettään ja sai minut taasen kerran herkistymään, voihkaisemaankin.
xxx/ellauri239.html on line 361: Holtti on xenofobinen varsinkin polakkien suhteen, Maggi on muka aivan pölähtänyt ääliö. Annen hahmo muka ei "oikeasti" ole peliriippuvainen kuten Harry Hole ei ole "oikeasti" alkkis ja narkkismömmö, ne vois lopettaa milloin tahansa muttei huvita. Vittu mitä törkimyxiä, Anne siis ja Jonne. Osakekeinottelu oli monimutkaista peliä joka tuotti saman tyydytyxen kuin häpykielen näpelöinti ja vihamiesten nirhaus. EFK, siinähän ne vanhat tuttavamme taasen on.
13