ellauri008.html on line 1445: Painovoima painaa, armo kohottaa, on siinä nostetta kuin ilmapallossa. Armo oikeasti ei oo muuta kuin voittaneiden yksi siirto loppupeleissä (jolla ostetaan hävinneiltä goodwillia - hyvä veto, jos häviäjät kuitenkin jatkaa peliä, eli niitä ei saada pysyvästi pois pelistä). Weil kai ajatteli armoa tahdosta riippumattomana voimana, jonka varassa voi ihmisten välisessä painovoimakentässäkin keijua. Luoja ois tässä (kuin Simonen isä ehkä?) luomiltaan poissaoleva. Tämmöistä on nähty. Aika omituista jälkiteollista panteismia. Onkohan siinä vähän cargokultin piirteitä.
ellauri014.html on line 929: Wolmarien 2 ekaa pointtia (no Wollen oikeestaan, sehän se on besserwisseri tässäkin asiassa) on et lapset ei ole pikku aikuisia, ja et lapsia on erilaisia, joita pitää kasvattaa kuin eri kasvitaimia kutakin eri tavalla. Wolle on physei-koulukuntaa, Pröö puolustaa olkiukkona vastakkaista thesei-kantaa.
ellauri022.html on line 419: Kilppeyden peliteoria on vähän kuin charity. Rikas antaa paljostaan, osoittaa sillä et sillä on kapassiteettia. Sen verran on tässäkin tit for tattia, että kiitollisena pitää olla saamapään, nöyränä siunata antajaa, äänestää sitä, olla sen tiimissä toisia mahtavia vastaan. Auta armias köyhä jos nouset kyykystä ja alat keulia. Siihen loppuu almujen jakelu ja hyväntahtoisuus.
ellauri023.html on line 838: enemmän kuin puolison valinta. Se sentään oli tässäkin filmissä kunnossa,

ellauri024.html on line 627: No nyt on vuorossa Amfitryon, jonka nimen kyllä olen kuullut mutta en yhtään muista hemmoa. Se näyttää olleen antiikin pyhä Joosef, aisankannattaja, jota samalle luukulle ehättänyt jumala kusas silmään ja teetti sille bastardin. Väärän koivun takaa pantu poika oli puolijumala tässäkin tapauxessa, nimittäin Herkkules. Sen niminen nakkitaukopaikka oli seitostiellä, ensin vaan yhdellä puolella, mut sitkun siitä tuli moottortie, molemmille puolille rakennettiin oma.
ellauri025.html on line 372: Hesiodos (nimi meinaa "läpän heittäjä") oli mamu, sen isä oli ollut seilori joka muutti idästä länteen maajussixi Hesiodos esiintyy jo maatalousneuvoxena vaikka on peltohommissa vasta toista polvea. H. ize voi pahoin merellä ja pelkäs merimatkoja. Se ei estänyt sitä ryhtymästä sijoitusneuvojax ja expertix merenkulkuasioissakin. Se on arvokonservatiivi mutta talousliberaali kokkare. Muistuttaa tässäkin besserwisseriä Kimmo Koskenniemeä.
ellauri028.html on line 933: Keräilijä kommentoi: en sano että uskominen on tärkeämpää kuin henki, lempi taikka muut pyhät asiat, mutta siltähän tuo näyttää taajuuxien valossa. Siitä puhutaan enemmän kuin mistään muusta. Siihen uskominen taitaa olla herralle eri tärkeää. Pratchettilla oli pieni jumala, joka pieneni ja kasvoi sen mukaan, kuinka moni siihen jaxoi uskoa. Tästäköhän tässäkin on kysymys?
ellauri035.html on line 1180: Sarjassamme kusipäiden kirjoittamia ikäviä rompskuja, joita meillä täällä on jo aika kokoelma, esittelemme nyt jesuiitta Baltasár Graciánin (1601-1658) kirjoitaman trilogian nimeltä Criticón (1651-57). Siitä esimakua saa siitä, että se oli erityisesti Schopenhauerin ja Nietschen suosiossa. Sope opetteli jopa epsanjaa voidaxeen lukea Btä alkuperäisenä. Se oli Espanjan kultaisen vuosisadan suuria saavutuxia, joka sekin ehkä kertoo jotakin. Se on pitkähkö allegorinen (yäk!) romaani, jossa on filosofisia ylä-ääniä, siis jotain Coelhon alkemistin tapaista, vaikka todennäköisesti tuhmempaa. Joo se on taas tollanen nuoren miehen matka tyyppinen rompsku jossa on paljon siekailuja, jotain pyhiinvaellusta tässäkin. Tien päällä ollaan ja tehdään jäyniä. Mä veikkaan et tämmöinen road movie on ikivanha apinoiden meemi, kun nuoret koiraat on karkoitettu laumasta uhkaamasta silverbäkin haaremia.
ellauri036.html on line 137: Mut ei, just ennen lähtöä Brigitte alkaa "riutua". Sitähän jengi tuppaa tekemään romanttisissa romaaneissa, riutumaan. Ilmeisesti six et sen porukat N:n kaupungista aikoo excommunikoida sen jos se lähtee pariisilaisrotan matkaan. Kysymys: mixei ne mee vaan naimiaisiin? Mikä estää? Toinen on leski ja toinen naimaton. Onx tässäkin nyt jotain "foul play"? No faktisesti olikin, Ovaltine oli elävän paronin leski, eikä vainajan.
ellauri040.html on line 262: Onhan tässäkin tulkinnan varaa, esim. jos Wilho oli vaurasta kauppiassukua, joutuu sitten mierolle, ja päätyy oman uskonlahkon paimenex, jonka hautajaisissa on puolentuhatta ihmisistä, onko se laskukas, nousukas, vai ensin toista sitten toista? No, ante obitum nemo supremaque funera felix, eli verrataan vaan synnyin- ja kuolinmökkejä. Olihan Eira sentään hyvä osoite Sysmän puustellin loistoaikoihinkin verrattuna. Toinen on nyt öky yxityispalazi, toinen lanattu urheilukentäxi. Ja nythän on Wilho taivaassa, sen pitemmälle ei voi kukaan pötkiä, ei edes jumala. Heka Tikkanen oli loppupeleissä täys spuge, muttei sentään katuojassa, luottotiedot oli kunnossa. Raja märsyrin ja puolikuivurin välillä on horjuva, niinkuin se oli käytännössä esimerkixi Läiskillä. Joskus Läiski, jotkut Läitki. Muistisääntö: oikixuudesta, uskonnosta ja optimismista saa kuivuripisteitä, vasixuudesta, ateismista ja pessimismistä märkyribojoja.
ellauri041.html on line 144: The more the merrier tässäkin, mutta nyt ollaan antamassa myös eikä vaan

ellauri041.html on line 162: The more the merrier tässäkin, vaan keinona on nyt vähentää hävikkiä.

ellauri042.html on line 615: Tourette ja Riemastus oli Charcotin oppilaita. Ne vielä ymmärsi et ruumis ja sielu on sama asia. 1900-luku sit erotti neurologian ja psykiatrian. Vitun humanistit tunki filosofiasta samalle tontille sähläämään ja syntyi psykologia. Eno Kala koti-Suomessa. Nyt ollaan tässäkin asiassa palattu 1800-luvulle. Mielipuolet rauhoitetaan lääkkeillä.
ellauri046.html on line 680: Vapaakaupasta tässäkin loppupeleissä oli kysymys. Saladin ja Riku oli molemmat huonossa hapessa. Jerusalem on kuin Rauhixen piha jossa eri muurahaislajit käy ikuista kärhämää. Nyt on kekomurkut joholla. Että ne jaxavat. Mitä tästä voimme oppia? Että muurahaiset on tyhmiä. Mennään kazomaan mitä tulee telkasta.
ellauri047.html on line 25: Goethe on ollut mun hampaissa aina, tässäkin kokoelmassa ihan alusta lähtien. Sivumennen sivallan sitä jo haukkuessani Dantea ja ylipäänsä neroja, jotka on tyyten ylimainostettuja. Joidenkuiden vaan pitää löytää supersankareita ja pukea ne värikkäisiin trikoisiin. Ja toisten ampua niitä alas kuin houkutusankkoja.
ellauri047.html on line 49: Antiikkiinhan se nojaili, yhdessä kuuluisassa taulussakin puolimakailevana nojaa Campagnassa Italiassa johkin antiikkiseen kiveen. (Eikös sen maalarin, pöydänjalan kanssa tullut sit jotain kärhämää laskusta?) Se oli kova valehtemaan, sen omaelämäkertakin oli enimmäxeen tarua ja vaan siteexi totta. Sitä en ole vielä lukenut, vaikka aloitin. Täydennän tätä sitten kun saan sen läpitte. Stielerin vanhustaulussa se näyttää siltä kuin olis just jäänyt kiinni kalavaleesta. Varmaan joku naisjuttu meneillä tässäkin, jonkun rakkauskirjettä se tavailee tai vastaa sellaiseen. Nuorena se oli vähän Gregory Peckin näköinen. Ei ihme että sillä kävi hyvä viuhka rouvien salongeissa. Sope oli syystä kade.
ellauri048.html on line 354: Tääkin on siis järvellä-lyriikka, kuten Lamartinen luritus. Se nyt ainaskin oli lyriikkaa, ja romanttista sellaista. Ja siinä muisteltiin jotakuta poissa olevaa. Jotain sellasta on tässäkin. Mut ainahan Antero pääsee pakoon piispa Berkeleyn paxun mahan alle sateensuojaan: kaikki tapahtunutkin on vaan mun muistoja.
ellauri049.html on line 216: selvittäminen, miksi Kailas valitsi runouden. Kun kazoo Uunolta säilyneitä neljää tuherrusta, sen ymmärtää yhtä hyvin kuin mixi Goethe teki saman valinnan, ja mixi Adolf Hitler valkkasi diktaattorin uran. Kyllä tässäkin elämä ja teos-lähestymistapa toimi tosi näppärästi!
ellauri049.html on line 243: Artikkelissaan Rajala tuo esille ainakin kolme vakavampaa Sarkian suhdetta, jotka olisivat voineet olla seksuaalisia. Tunnetuin lienee suhde Uuno Kailaaseen. Siitä on myös niukalti tietoja Kailaksen (Kailaan? Kailasin?) papereissa. Toisaalta matkat ulkomaille olivat tässäkin asiassa henkireikä Sarkialle. Reikäpä hyvinkin. Tapasikohan Kalle ulkomailla Immi Helleniä? Tuskinpa. Olivat ihan eri ikäpolvea. Mutta Linda Pylkkäsen saattoi hyvinkin tavata.
ellauri050.html on line 167: No ei sentään. On liikuttaviakin yxityiskohtia: 11-vuotiaana Ransu lähetettii katoliseen seminaariin lähellä Durhamia. Se oli hento herkkä hirmu ujo poika, kaverit sanoi sitä hulluxi. Sen näki jo kaukaa käytävässä hiipimässä lammasmaisesti takinkaulus ylhäällä. Näitä piisas Norssissa, mun luokalla oli useampia. Hyppytunneilla se hipsi koulun kirjastoon ja luki historiaa ja runoja. Vaikka kirjastossa oli kaamee mekkala ja käytiin rizasotia, Ransu sulki izensä pois ja keskittyi kirjoihin kuin Sateenkaarinotkon pastori Meredith. Siitä tuli ihan hikipinko ainekirjoituxessa. Kerran se sai jälkkäriä oltuaan hitain jumppatunnilla. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Huono matikassa, mutta aika hyvä käsipallossa. Kriketissä ykkösluokan penkkiurheilija. Koulu pyysi siltä juhlarunon 1908 kuin kuningatar Kristiinalta Suomen Akatemia, mutta ehti kuolla ensin, 1907. Kristiinalla on tässäkin käynyt parempi pulla.
ellauri055.html on line 545: Anni Swanin huvilassa asuu jumeja ja kuolemankelloja. Niin tässäkin, vaikka ollaan muka Sysmässä. Ei olla, kyllä tää on Kangasniemeä.
ellauri065.html on line 359: Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista mittavaa hulluutta tässäkin on. Pynchon tulee mieleen esimerkiksi runsaan henkilökaartin vitsikkäistä nimistä.
ellauri072.html on line 391: Tämä nostaa esiin kysymyksen, mitä onnellisuus on ja miten sitä pitäisi mitata. Hyviä vastauksia on vähän, siksi tässäkin artikkelissa nojataan tähän kritisoituun, mutta vakiintuneeseen kysymykseen ja vastausasteikkoon onnellisuuden mittaamisessa.
ellauri096.html on line 884: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri097.html on line 812: No entä sit toi palvelusväkiruno? Se on aika surkean oloinen naisväen valitus tyyliin tilitalitilitalitittantaa kyllä torstai meitäkin lohduttaa. Siinä on joku savotan leirintäalueen emäntä joka miettii lähtiskö lätkimään lentojätkän fölissä kun on niin tylsä elämä. Ja päättää sitten järkevästi ettei riski olisi sen arvoinen. Kuukupin mielestä Frost osottaa tässäkin, että avioliitto, rakkaus ja muu sellanen on vaan institutionaalisesti säädeltyä väkisinmakuuta raakojen himokkaiden uittomiesten taholta. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Varo voi ruiskahtaa! Vähän tässä Kuukupin paasauxessa on sen vanhan Rorschachin musteläikkävizin makua, että mixi näytätte sit mulle noin säädyttömiä kuvia.
ellauri106.html on line 444: Arjalaisen näköinen apostata kärsii kun sen tytär vie pommin postitoimistoon. Näin ei olisi käynyt jos se olisi saanut hasidikasvatuxen, hasidimiehen ja peruukin! Modernismi koitti nostaa apinan jumalansa oxalle, postmodernismi sahaa poikki koko oxaa. Joku shixa meinaa että Phillun pastoraali on iso läppä, mutta Lilith on varma että siinä on jotain enemmänkin. Tän ruozalaisen näköisen jutkuluopion kärsimyxet on kuin Jobilla, eli teodikeasta tässäkin on kymysys. Senkö tautta Phil oli niin kärmistynyt kun ei tullut sitä Noobelia, Sale kehno vei sen Philin nenän edestä vaikka Phil ehti kirjoittaa paljon enämpi kirjoja? Siinä on miettimistä, johtuuko se kaaoxesta vaiko siitä että Philillä on enemmän syntejä tunnollaan kuin Salella. (Sale kyllä oli täysin tunnoton.)
ellauri110.html on line 637: Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.
ellauri112.html on line 91: Hupasaa miten tässäkin voi nähdä GAL-TAN asteikon pukinsorkan vilahtavan. Sieluporukat on terviisiä koillisesta, hajamielisemmät tuulee lounaasta.
ellauri112.html on line 739: Niin tässäkin. Tollasia uniikkeja pikku lumihiutaleita suojelevia helikoptereita löytyy aika läheltä.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri141.html on line 305: In Epode 11, the iambist regretfully recalls to his friend Pettius his infatuation with a girl named Inachia. The latter name does not occur elsewhere in extant Latin or Greek except in the very next poem in the Gedichtbuch, where the iambist’s older (ex-)lover complains of his sexual endurance with Inachia in contrast to his impotence with her (12.14-6). The name may suggest an ethnically Greek or Argive woman, or the Greek noms de lit regularly adopted by Italian meretrices. Yet, as some (but by no means all) commentators have noted, the name also evokes Io, the daughter of Inachus, jota Zeus bylsi härän hahmossa. Eli kyllä tässäkin yhden kynäilijän mielestä on jotain impotenssin käryä.
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri150.html on line 132: Rasismitutkimuksessa puhutaankin usein rodullistamisesta ja rodusta (race). Suomen yleiskielessä, kuten tässäkin jutussa, ihonväri on kuitenkin usein helpompi sana, koska rotuun liitetään helposti negatiivisia lisämerkityksiä.
ellauri152.html on line 339: (HUOH.) Mikähän tässäkin on poinzina? Työmiesten haukotuttavaa jaaritusta. Mitä kirjailija on tarkoittanut tällä? Ei sunkaan...Auttoiko urheilijapoika tikun pois toisen housuista? Niinkun siinä leijonan tassusadussa? Kiitollinen leijona tuli pojan syliin nuolaisten sen jalkoväliä.
ellauri172.html on line 112: Ikävä kyllä tässäkin, niin kuin kaikessa, oli käynyt niin, että pääluvultaan mittaamaton tylsimysten arme ja oli marssinut pyhäkköön ja tietämättömyydellan ja taitamattomuudellaan luhistanut katollisen kielen ankaran jalon ryhdin. Kaiken epäonnen huipuksi mukaan on tuppautunut muutama hurskas rouvashenkilökin, ja joissakin valistumattomissa sakaristoissa ja ymmärtämättömissä salongeissa noiden rouvien viheliäisiä höpötyksiä oli ylistetty ja tervehditty nerouden läpäiseminä hengentuotteina. Sinisukat! Femakot!
ellauri184.html on line 457: Bisnesmiehen poikana Juudas tajuaa miten bisnesmiehen pää toimii, mutta miten toimi Jeshuan, toimiiko se ylipäänsä? Pistää ihmettelemään. Juudas ei pidä tuloeroista, se näyttää olevan stallari pelkkää kateuttaan kuten nuori Nalle Wahlroos. Jesus Christ Superstarilla on tässäkin koosteessa vähän jimbajambaa Juudaxen kaa. Jeshua ei voi olla ihailematta Nallen päättäväisyyttä, vaikka se on toki ihan väärässä.
ellauri185.html on line 557: Mutta kuten aina korostaa Tolstoi tässäkin nimenomaan, että mitään todellista parannusta ei saada aikaan muuttamalla tai hävittämällä ulkonaisia laitoksia, muotoja ja järjestelmiä. Valtiojärjestyksen tukena oleva ulkonainen väkivaltajärjestö on tosin kaikkien yhteiskunnallisten epäkohtien ja kurjuuden suoranaisin syy. Mutta tämä ulkonainen väkivaltajärjestelmä itse nojautuu syvemmälle katsoen henkiselle perustalle, nim. eräisiin katsomuksiin ja vakaumuksiin tai ainakin ihmisten uskomuksiin ja ennakkoluuloihin. Ulkonaisen väkivaltajärjestelmän henkisinä kannattajina olevat ihmisten sosiaaliset ja poliittiset uskomukset ovat kiteytyneet tai kivettyneet laeiksi. Ja nämä lait ovat yhteiskunnallisen orjuuden ja kurjuuden sisäisenä syynä. Voivatpa ne jopa olla koodattuna genomiin.
ellauri188.html on line 362: Helsingin yliopiston emeritus venäjän professori Mustajoki toppuuttelee: eiköhän tässäkin ole vain kysymys väärinymmärryxestä.
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri216.html on line 292: Eli mitähän järkeä tässäkin läpyskässä oli? Sitä lukijatkin lie ihmetelleet, ei löydy yhtään arvostelua. Tämä blurbi vaan:
ellauri243.html on line 74: Kenenkähän sorkat tässäkin on olleet sopassa? Koitappa arvata. Oikea käsi on suorempi ja parempi, vasurit on homopettereitä tai muuten sinisterejä.
ellauri244.html on line 469: Poliisit haluaa ottaa kiinni murhaajia ja panna niitä vankilaan, koska vanhalla tit for tat taktiikalla tulee rumihia enemmän: hampaasta saatiin tässäkin maxaa 2 hammasta. Mutta ottaen huomioon että apinoiden planeetalla hälisee jo 8 giga-apinaa, saattaisi olla sittenkin viisaampi palata Hammurapin pelikirjaan.
ellauri275.html on line 656: Josif Stalin liittyi Mesame Dasiin (3. ryhmä gruusialaisia sosdemejä) vuonna 1898 ollessaan 20-vuotias, kun hän osallistui Tiflisin teologiseen seminaariin. Mesame Dasin kautta hän tutustui ensimmäisen (no, toisen) kerran Karl Marxin ideoihin. Hän johti yhtä opintopiireistä, mutta oli tyytymätön enemmistön näkemyksiin. Stalinin sympatioiden vähemmistössä olevia enemmistöläisiä kohtaan ja hänen ärsyttävän puheenjohtajuutensa vuoksi hän huomasi olevansa jatkuvasti ristiriidassa muiden ryhmän jäsenten kanssa. Stalin alkoi muodostaa oppositioryhmää vastauksena tähän, joka koostui Lado Ketskhovelista, Alexander Tsulukidzesta ja Josipista, joka oli vakaasti vähemmistössä tässäkin ryhmässä. Tämä ryhmä, kuten Lavrentiy Beria totesi, oli alku vuonna 1904 perustettavalle leninistiselle bolshevikkiorganisaatiolle. Enemmistöä vastaan ​​työskennellessä ryhmä pystyi lopulta vuonna 1900 siirtämään koko organisaation enemmän propagandaan ja väkivaltaisiin tekoihin. Ahven taskussa tehtiin massakiihotusta. Mutta Stalinin ja hänen vähemmistönsä toiminta ärsytti edelleen Mesame Dasin johtajia. Lopulta joulukuussa 1901 hänet erotettiin ryhmästä.
ellauri318.html on line 158: Aika oireellista että kaikki tyypit joita pakolaiset tapaa Tukholman äveriäässä saaristossa on jotain oikislaisia psykopaatteja. Ei siellä varmaan muita olekaan. Se mikä näissä länkkäreiden krimisepustuxissa enimmän vituttaa, on että vaikka pääkonnat aivan ilmeisesti ovat aina joitain Peter Nyberg tyyppisiä taskubiljardöörejä, niin kiinnijääjät on vaan jotain b-miehiä ja nirhatut mitälie vääränrotuisia pikkukonnia. Mitä vetoa että jää tässäkin niteessä kertomatta miten niljakas asekauppias pääroisto Rafael hirtetään ensin munista puuhun ja sitten nyljetään elävältä tuppeen kuin maaliskuinen matikka. Kun ylisyyttäjä Jens Jouzenkypärä (ei siis nyrkkeilijänenäinen Jens Kaikkipuu) astuu sisään kaikki hiljenevät.
ellauri340.html on line 590: Kaksikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Handke kahlaa ensimmäisen kerran näille levottomille vesille, hänen Nobel-palkintonsa julkistaminen toi uuden tuomitsemisen kuoron. Holokaustitutkija Deborah Lipstadt ilmaisi huolensa siitä, että palkinto antaisi oikeutuksen hänen väärille väitteilleen; entinen YK-suurlähettiläs Samantha Power, joka oli raportoinut Srebrenicasta toimittajana, twiittasi, että kansanmurha oli "kiistaton tosiasia". Ruotsin akatemian jäsen ilmoitti boikotoivansa menettelyä. Handke pysyi piittaamatta. Kun Maass kohtasi hänet Nobel-lehdistötilaisuudessa, Handke hylkäsi hänen kysymyksensä "tyhjinä ja tietämättöminä". Hyvä Petteri! Alan vähitellen nähdä mistä tässäkin on kysymys.
ellauri390.html on line 520: Samaan aikaan toisaalla Jack the Beanstalk varastaa jättiläiseltä kultamunia munivan hanhen ja hän sekä hänen äitinsä elävät mukavasti elämänsä loppuun asti. Eine Erzählung über den Sinn des Lebens. Loppukäänne on tässäkin aika lössähdys: "Wenn ich Sie richtig verstehe, dann gibt es kein Patentrezept, das bei jedem funktioniert. Man muss nur sich konzentrieren, kreuz und quer touristieren, und es kann bestenfalls funkzionieren." Ei tällä kuuhun mennä, mutta Jaakolle tää oli varsinainen kultamuna. Jättiläisen ovelta Jack pystyy noutamaan jättiläiseltä monia tavaroita, mukaan lukien kultapussin, lumotun hanhen, joka munii kultamunia, ja taikakultaisen harpun, joka soittaa ja laulaa itsekseen. Sitten Jack pakenee pilkkomalla pavunvarren. Häntä jahtaava jättiläinen kaatuu kuolemaansa kuin Väinö Kuzmin, ja Jack ja hänen perheensä menestyvät.
xxx/ellauri044.html on line 367: May 20 (1,55M) "Onhan meillä paljon tappioita, mutta se on tavallaan vaan hyvä, meidän testit on paljon parempia. Se on kuin kunniamerkki meille. Ollaan maailman suurimpia ja parhaita tässäkin. MAGA MAGA MAGA! "
xxx/ellauri116.html on line 515: Narsistien sexi on tunteetonta, suoritekeskeistä ja alistavaa. Oiskohan tässäkin niin että ne edustaa toista darwinistista pelitapaa, tässä tapauxessa sellaista että määrä korvaa laadun? Bylsi mahdollisimman monta kertaa mahdollisimman montaa hoitoa, sillä laillakin voi koittaa lisääntymismenestystä lisätä. Tähän nazaa hyvin se, ettei ne ole järin kiinnostuneista jälkikasvun hoidosta. Noudattelevat vähän niinkö tollasta kalojen lisääntymisstrategiaa. Kylmiä kalojahan ne justiinsa ovat, milloin eivät esitä kiimaisia kuumia koiria päästäxeen uudelle pukille. Ei lainkaan hellyyttä, ei kosketuxia, vain pano, jossa hän oli duracell-pupuakin nopeampi. Hän oli tikka, joka hakkasi. Koin olevani pelkkä karvahattu. Hän niisti minuun izensä. Minä olisin halunnut hellimistä ja kohtaamista. Sitä ei ollut vaikka hän teknisesti tyydyttikin minut.
xxx/ellauri123.html on line 434: Hermanni on mamu kamasaxa joka kauppaa Rebin numeroita. Osta iso numero! Kakkonen on tärkeä. Hermannin jumala on listaykkönen joka teki apinasta hyvän kakkosen. Tehköön kaikin mokomin kuha ei Jillin keittiön veeseeseen. Sinne saa tehdä vaan ykkösen. Ei saisi sanoa Jehova tai Jahve, tässäkin vain opetustarkoituxessa. Jehova jehova jehova! Mitä väliä, anteexiantamaton synti on jo tehty, sut kivitetään kumminkin. Pannaan paholaisen pannuun paistumaan.
xxx/ellauri126.html on line 205: Joku Paula Salomaa on kirjoitellut lisenssiaatin työn 1997 aiheesta "Opettajan asenteet ja vallankäyttö opetusdiskurssissa". Pääasiassa keskustelun- ja kielentutkimusta. Olisko sama Paula? Todennäkösest se on. Vallankäytöstähän tässäkin on kymysys.
xxx/ellauri136.html on line 217: Noin joka kolmannessa tapauksessa lievää rikosta edelsi jonkinlainen hauska yhdessäolo joko ravintolassa tai asunnossa. Kaikissa hovioikeuksissa tuomituissa tapauksissa uhri on selvästi suusanallisesti ja muutoin ilmaissut, ettei hän halua seksiä tekijän kanssa. Ainoastaan yhdessä tapauksessa tuomioistuin totesi, että tekijä on mahdollisesti luullut uhrin olevan suostuvainen seksiin hotellihuoneeseen mentäessä, mutta tässäkin tapauksessa hänen on tullut ymmärtää uhrin käyttäytymisestä ennen yhdyntää, ettei tämä siihen ole suostunut. Pikkuhousuista pitely ja pimpsan peittely käsillä eivät välttämättä olleet viehättävää keimailua.
xxx/ellauri139.html on line 1215: No se saakin vaan 8v pyttyä 2x kirvesmurhasta kun tunnusti niin kiltisti (ollaanhan Ryssissä, ja nirhatut ämmät oli takuulla jutkuja). Isosieraiminen Sonja seuraa Raskolnikovia Siperiaan krusifixeineen ja käännyttää sen kotia. Että onkin narsistinen juoni tässäkin, ja tosi sekava. Sellaisia tulee sarjoista joita scriptwriterit kexasee as they go.
xxx/ellauri178.html on line 279: Roth kirjoittaa hyvin silloin (äärimmäisen harvoin) kun se ei puhu izestään. Silloinkin harvoin ne tyypit alkaa pian väkisin morfautua taas Pilixi. Niinkö toi Baumgarten. Joka peilistä paistaa lopulta Pilin naama taas vääntyneenä kuin naurutalossa. Kaikki salaisia vitunmezästäjiä jotka leikki tsehovia tai tolstoita. Mixen mielestä on hienompaa haukkua izeään kuin muita kirjoissa? Sama tuloshan siitä tulee, ei lukijat ole enempää se kuin sen henkilöitä. Jotain uskonnollista on tässäkin. Eli narsismia.
xxx/ellauri186.html on line 608: Tää evankeliumi on enempikin siikveli Jobin kirjalle, samantapaista musta/valkea hattu manikealaisuutta on tässäkin. Mutta sehän kuuluu jo voitettiin tit for tat ajatteluun, nythän pitäisi peukuttaa pikemminkin tällästä kortta kekoon etiikkaa. Kaikki 1n ja 1 kaikkien puolesta.
xxx/ellauri200.html on line 381: Mutta huomaatte: sitä mukaa kun lisääntyminen menettää elämäntavoitteena markkinaosuutta, tulee lisää näitä mènages à trois ou plus. Aletaan siis tässäkin lähestyä eusosiaalista pesäkäyttäytymistä. Haikarako? Sen tulosta me päätämme ize. Kissan tai rotankokoisen koiran pentu on izeasiassa huolettomampi.
xxx/ellauri201.html on line 72: Eino ei pestäväksi tullut, oli vihainen kuin ampiainen, jolta oli pesä viety. Niinhän se olikin, pesä oli mieheltä nyt viety, Eino sen kyllä arvasi. Hyväntuulisesti Isokukko-Uljas laskeutui lauteilta minun viimeiseksi pestäväkseni. Muut miehet saunan ovella kyttäsivät, mitä minä tästä miehestä ajattelen. Meninhän minä, munaruokaa jo tuhdisti saanut nuori emäntä, hämilleni sen ilmestyksen edessä. Mies oli iso, lihaksinen ja tuuheakarvainen, korea ilmestys jo semmoisenaan. Vaan kaiken lisäksi oli sillä mahdottoman suuret vehkeet jalkovälissä, semmoiset pelit, ettei niitä oltu nähty edes naapurikylän sonnilla! Ai ai ai, mimmoiset komeat vitjamunat olikin! Semmoiset ne kovalla naimamiehellä kuuluukin olla, kunnon siemennysvälineet. Pussit roikkuivat raskaina ja täysinä, oli niillä mittaa ja painoa. Sisällä kaksi isoa murikkaa, kuin siellä perunat olisivat muhineet. Ja itse siitinkalu oli siinä riippuessaankin iso kuin mikä, paksu ja painava. Oman vaaksani ainakin saisi pituudeksi panna ja vaikka enemmänkin. Nahka oli päällä, terska kyrmötti kookkaana varren päässä, sai minulla vakosen märäksi. Miehet nauraa höröttivät. Sanoivat, ettei ollut emäntäkään semmoista ”kukkoa” ennen nähnyt, kun ihka tuppisuuksi menin. Enkä minä ollutkaan! Ai ai ai, kyllä se semmoinen kukko olikin että! Oli taas nimi miestä myöten tässäkin tapauksessa. Komea nimi, komea mies.
xxx/ellauri208.html on line 1155: Rifaa karkaa kotoa munat nyytissä. Khonfis heittää läpän että sokean tarinankerturin isä ei ollut varma sen isästä. Kaikki nauravat makeasti: juuri siitä tässäkin on kymysys.
xxx/ellauri209.html on line 100: Selvää kotiinpäinvetoa on tässäkin, tollasta corn law meininkiä.
xxx/ellauri234.html on line 179: Vapauttamisemme oli tapahtunut valvontakomission käskystä eikä siis "oikeus"ministeri von Bornin aloitteesta. Hän jarrutti vapauttamistamme, vastoin aseleposopimuksen määräystä, viimeiseen asti. Tämäkin yksityiskohta on syytä ottaa huomioon, kun tämän miehen toimia tarkastellaan. Hänen suuresti kehuttu oikeamielisyytensä asettui tässäkin yhteydessä oikeaan valoon.
xxx/ellauri250.html on line 142: Hei mutta onhan tässäkin nimityxessä politiikan pukinsorkka mukana! Mo Yan joutui lopettamaan peruskoulun ja paimentamaan karjaa kulttuurivallankumouksen aikaan. Kuin Danin äiskä! Under kulturrevolutionen tvingades han sluta skolan eftersom hans släktingar tillhört den jordägande klassen. Toisinaan hän joutui syömään kaarnaa ja rikkakasveja henkensä pitimiksi kuin Saarijärven Paavo. Varhaiset kärsimykset innoittivat häntä kirjoittamaan korruptiosta, kiinalaisen yhteiskunnan rappiosta kommunismissa, syntyvyyden säännöstelypolitiikasta ja elämästä maaseudulla. Mo Yanin esikoistes ilmestyi vuonna 1981. Hänen kirjailijanimensä tarkoittaa ”pulinat pois”.
xxx/ellauri306.html on line 550: Jos tontti on iso, silloin suuria kenttiä kannattaa pitää nurmikkoina. Hoidettu nurmikko luo omistajalleen hallinnantunteen, mutta silti nurmikko viestittää samalla jatkuvasti, että tässäkin voisi olla terassi.
xxx/ellauri312.html on line 1035: Lunnaaxi eli pantin vapauttamisen hinnaxi der Jumala tarjoili oman poikansa, mutta veti maxun heti kohta takaisin. Der perkelettä kusetettiin tässäkin pakko-ostossa niin maan perkeleesti taas. Niinkuin sekin kunnanjohtaja joka koitti pakkolunastaa liito-oraville lahjoitetun mezäalan kuulolaitteen hinnalla.
xxx/ellauri357.html on line 394: Tällästä löpinää jatkuu pyykkikorikaupalla. Kyllä siitä selkeästi erottaa vanhan tutun freudilaisen superego-ego-id kolmikon, samaa kolminaisutta tässäkin jauhetaan mikä johtuu just tästä apinanaivon kerroxellisuudesta: matelijanaivo hoitaa tunne-elämän ja sinkauttaa kuorikerroxen vähän väliä satulasta kuin Emman Polle-ponin selästä. Kolmantena siihen sitten sekottuu vielä tää termiittipesän meemikerrostuma, jonka avulla eläimen luonnollinen kuolemanpelko koitetaan suizia uskottelemalla että päästämme lähtee kuollessa noita ikuisesti liihottelevia meemejä. Ellei mato vallan vie mennessään rotankoloon.
xxx/ellauri361.html on line 255: Mene rauhallisin mielin vaikeitten ja outojen kohtien ohi kulmakarvojasi nostaen ja samalla ihmetellen, miten monella tavalla eri kulttuureissa sanaa kristillisyys eletään ja ilmaistaan. Jumala näyttää totisesti luoneen meidät vajavaiset ja heikosti komputoivat ihmiset tässäkin suhteessa erilaisiksi! Eli Paavalia lainaten: Kokeilkaa kaikkea ja tarratkaa sitten siihen, mikä tuntuu hyvältä.
xxx/ellauri388.html on line 183: "Aviosääty", sanoo Luterus suuremmassa katkismuksessaan, "ei ole ainoastaan kunniallinen, vaan tarpeellinen ja Jumalan ankarasti käskemä sääty, niin että kaikkein säätyjen yhteisesti, sekä miesten että vaimoin, jotka vain luonnosta siihen soveliaita ovat, tulee siinä elää: paitsi muutamia sangen harvoja, jotka jumala erinomaisessa neuvossaan on eroittanut, etteivät ole avioliittoon kelvollisia, taikka armosta sillä korkialla ja ylönluonnollisella vapaudella lahjoittanut, että taitavat ulkona siitä säädystä pitää puhdasta elämää. Sillä jos luonto saa semmoisena asua ja pysyä, kuin miksi sen Jumala on luonut: niin on varsin mahdotointa puhtaana ulkona aviosäädystä elää, sillä liha ja veri ei taida muuttaa luontoansa, ja luonnollinen himo ja lihan taipumus pitää estämättä tavallisen laatunsa, niinkuin joka ihminen tietää. Sentähden että sakkolihan himo jollakin muotoa vältettäisiin, on Jumala säätänyt aviokäskyn, että itsekullakin olisi oma laillisesti määrätty osansa ja siihen tyytyisi, vaikka tässäkin Jumalan armoa tarvitaan, että sydän samassa olisi puhdas."
65