ellauri012.html on line 400: On se nyt häpeä ettei filosofi voi sulattaa mikä oisi voinut sattua kelle vaan. Kato musta esimerkkiä; mä sain syntyessäni kovat halut, mä joudun päivittäin taistelemaan tunteiden kanssa, ja iloitsen kun saan ne järjen hallintaan. Miten tälläinen heikko luonne joutuu vahvistamaan vahvempaansa? Mut nyt mä meen liian pitkälle. Näinkö mä kirjoitan mun kultu Abelardille? Sille joka noudattaa kaikkia saarnaamiaan hyveitä? Jos valitat onnen arvasta, se ei ole niinkään että tunnet sen iskut, vaan koitat osoittaa vihollisilles kuinka moitittavia ne on kun ne satutti sua. Jätä ne rauhaan Abelard, anna niiden kiehua omassa liemessään, jatka sä sun yleisöjen hurmaamista. Löydä ne sivistyksen aarteet jotka taivas näyttää varanneen vaan sulle; sun viholliset jotka sä häikäiset sun järkeilyllä tulee lopulta kyllä järkiinsä. Voi että sä olisit onnellinen jos saisit koko maailman vakuutetuksi sun oikeassa olosta, niinkun mä jo oon. Kaikki myöntää sun fiksuuden; sun pahimmat vastustajatkin tunnustaa, että sä tiedät kaiken mikä on inhimillisesti tiedettävissä.
ellauri019.html on line 567: Toinen juttu on että minua on seurannut joka paikassa numero viisi (5). Olen syntynyt 15.5.1964 ja painoin syntyessäni huimat 5 kg ja 550 grammaa. Nimessäni on viisi kirjainta ja numeron 5 gematria on "armo" joka tarkoittaa tietenkin Jumalan armoa (nimessäni on iso alkukirjain J, jonka perässä armo, syntyy viisikirjaiminen nimi Jarmo) Eikös ole omituista? Minusta ainakin.
ellauri396.html on line 198: En ole koskaan lausunut maatunnustusta. Itse asiassa syntyessäni Maaplaneetalle – nimenomaan maamassalle, jota kutsumme Kanadaksi – minut kutsui tänne jonkinlainen henkinen tai luonnollinen voima, (isin pippeli) joten en koskaan kutsuisi itseäni "kutsumattomaksi vieraaksi" vain siksi, että en ole Kanadan alkuperäiskansa, joka muutti Aasiasta Beringin maasillan kautta.
xxx/ellauri104.html on line 855: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun." (Ps.51:7)
4