ellauri051.html on line 1163: 571 Waiting in gloom, protected by frost, 571 Odotan synkässä, pakkasen suojassa,
ellauri152.html on line 225: Astarten naispapit naivat kuun noustessa; sit ne nousee petistä ja kylpevät valtavassa hopeareunaisessa kylpyaltaassa. Kiverillä kynsillään ne kampaa tukkansa, ja niiden sinipunaisixi maalatut kädet joissa on mustia sormuxia muistuttaa korallinhaaroja synkässä ja loiskuvassa meressä. Ne ei poista koskaan karvoja, jotta naisjumalan karvakolmio markkeeraisi kaikkenpyhimmän; mut ne värjäävät sen pensselillä ja laittaa paljon tuoxua. Astarten naispapit rakastelee kuun laskiessa; sitten isossa tapiseeratuss salissa jossa palaa yxi korkea kultalamppu ne nukkuu sikinsokin sekaisin.
ellauri210.html on line 105: Kirjeessä Freud käänsi psykoanalyyttisen katseensa Chaplinin elokuviin. Freud väitti, että kaikkien taiteilijoiden teokset ovat "läheisesti sidoksissa heidän lapsuusmuistoihinsa", eikä Chaplin ollut poikkeus. Kuten Kulkuri, Freud väitti, Chaplin "näyttää vain itseään sellaisena kuin hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan".
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri238.html on line 927: in this dark land with its tässä synkässä maassa jossa
xxx/ellauri123.html on line 415: Novellin alkuosa on synkkä. Tälle naurettavalle ihmiselle on kaikki hänen ympärillään samantekevää, hän ei tahdo osallistua pinnalliseen keskusteluun. Hän tunnistaa maailmaan turhuuksien turhuuden, hän ei näe siitä ulospääsyä. Koska hän on ateistinen ihminen, hänelle tulee mieleen itsemurha ainoana helppona ulospääsynä, hänelle tulee mieleen itsemurha. Mutta onko se niin helppoa? Pelkkä itsemurha-ajatus vie lisäajatuksiin elämän tarkoituksesta, rakkaudesta, toivosta. Siksi ajatus itsemurhasta askarruttaa häntä jo viikkokausia. Pimeänä kosteana marraskuun iltana hän kävelee kotiin. Hän on päättänyt, että hän ampuu itsensä tänään. Tässä synkässä tilanteessa pieni paleleva tulitikkutyttö pyytää häneltä apua, sitkeästi. Mutta hän torjuu hänet raa’asti, polkee kovasti jalkaansa, että tyttö lähtee. Sitten kun hän katsoo taivaalle, siellä pilvet avautuvat hieman sateen jälkeen, hän näkee pienen tähden, pienen tähden. Se on ainoa valopilkku tarinan koko alkuosassa.
xxx/ellauri168.html on line 454: 107,0 minuuttia -- Saatana esitetään kaikessa synkässä majesteettisuudessaa.
xxx/ellauri193.html on line 665: Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja valmistelee alusta lähtien katsojiaan synkkyyteen ja kurjaan tarinaan. Elokuva kertoo Charles Baudelairen perheen kolmen orvoksi jäävän sisaruksen seikkailuista ja vastoinkäymisistä synkässä ja surullisessa maailmassa. Suuri tulipalo vie perheeltä kodin sekä lasten isän ja äidin. Orvoiksi jääneet Sunny, Klaus ja Violet sijoitetaan hullun ja ahneen (ja surkean) hahmon, kreivi Olafin (Jim Carrey tietysti), hoiviin. Hänellä on mielessään vain lasten suuren perinnön saaminen itselleen.
xxx/ellauri312.html on line 182: synkässä kuusimezässä Sammakkolammen rannalla Suunnistajantiellä. Paasipäinen pojanpoika
9