ellauri042.html on line 802: Oikeistoromantikkona Olli peukuttaa myös symbolismia ja existentialismia, lainaa kyttyräistä Kierkegaardia. Aika paljon kertoo uskonnosta se että sen ymmärtää vajakkikin 100%sesti. Olli on idioottisaarnaaja. Lapset ja muut vajakit ymmärtää hyvän kirjan symboleja ja vertauxia ennenkuin trigonometriaa. Vaik Eukleides on yxinkertasempaa. Koska Eukleides ei ota kantaa. Elukan eka huoli on kannan ottaminen. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Kanta kertaa korkeus tulee myöhemmin jos on luppoaikoja. Skholessa. Huoh tyyylsää sanoo apinat. Mennään kazomaan mitä tulee töllöstä. Pahin vajakkius on ettei mielessä ole oma minä keskellä. Vajakkikin haluaa ja sen pitää saada kukkoilla. Nekin saa olla ikäviä luonteita.
ellauri049.html on line 790: Modernismi pyrki irtautumaan klassisista tyyli- ja muotoihanteista. Modernismin ominaispiirre on, että se on esteettisesti tietoinen itsestään, ja siihen liittyy simultaanisuus, rinnastaminen ja montaasi, mutta myös paradoksaaliuus ja moniselitteisyys. Myös totuuden epävarmuus on sen ominaispiirre. Perinteinen kerrontakulttuuri hajoaa ja käytetään lainauksia myyttisiä arkkityyppejä, motiiveja ja symboleja. Kaikkitietävää kertojaa ei enää ole, ja aika lakkaa olemasta kronologinen. Sijalle tulee tajunnanvirta ja näkökulmatekniikka.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri064.html on line 467: Teoreetikkojen mukaan uuden maailmanjärjestyksen käyttämiä symboleja ovat etenkin muinaisegyptiläiset pyramidit, asteriskit ja obeliskit, joita on pystytetty länsimaisiin kaupunkeihin joko vallan merkeiksi tai okkulttisiksi talismaaneiksi. Toinen egyptiläisperäinen uuden maailmanjärjestyksen symboli on ”kaikkinäkevä silmä”, joka löytyy muun muassa Yhdysvaltain yhden dollarin setelistä.
ellauri066.html on line 537: Pynchon käyttelee ahkerasti ällösanoja. Pyhiä maasiankoloja, mystisiä voimia ja symboleja. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunnetta. Maxutaseita, vastaavaa ja vastattavaa. "Kohtalokkaita" persoonattomia passiiveja: meidät on valittu. Valittu. Isoja alkukirjaimia. Heidän on Tarkoitus Kohdata Toisensa. Kaikki tollanen totalitääris-paranoidi musta magia on vaan ällöä.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri220.html on line 125: 1950- ja 60-luvun suurimpia seksisymboleja olivat muun muassa elokuvatähti Marilyn Monroe sekä Brigitte Bardot, Jayne Mansfield ja Raquel Welch. Näähän mulla on jo muualla. Miespuolisista seksisymboleista tunnetuimpia olivat muun muassa laulaja, muusikko ja näyttelijä Elvis Presley ja näyttelijä James Dean. Näyttelijä Ursula Undress oli yksi 1960-luvun suurimmista seksisymboleista.
ellauri254.html on line 301: Tämä modernistinen nykynäkemys kirjallisuudessa on kirkkaasti edustettuna A. Blokin teoksissa. Runoilija laajasti käyttää symboleja, jotka ovat todellisen taiteellisen kuvan merkkejä. He auttavat häntä paljastamaan runon tarkoituksen, tuntemaan sen, mitä tavallinen ilme ei näe. Runoilija käyttää sisäistä näkemystä ja löytää todellisen ja epätodellisen maailman ilmiöiden välisen vastaavuuden. Tältä kannalta merkittävä on sarja "Runs of the Beautiful Lady". Se ilmentää ajatusta siitä, että rakkaus naiseen muuttuu rakkaudeksi maailmankaikkeudelle. Tämän seurauksena kauniin naisen rakkautta pidetään kauneuden rakkautena, ihanteellisena. Lukemisen jälkeen onkin helppoa tehdä tämä analyysi. Tai sit nää ovat runoilijan henkilökohtaisen elämäkerran jaksoja, jotka tulkitaan uudelleen hänen kirjoitustensa linjoilla.
ellauri328.html on line 421: Kenneth W. Howard (s. 19. syyskuuta 1952) on amerikkalainen uskonjohtaja, kirjailija, uskontotieteilijä, konsultti ja voittoa tavoittelematon johtaja – tällä hetkellä The FaithX Projectin pääjohtaja. Muotokuva Ken Howardista, jolla on yllään alushame, jonka hän varasti Hobby Hallista ja jossa on sekä kristillisiä että juutalaisia ​​symboleja (pöllitty 2012).
ellauri348.html on line 1057: Toivon symboleja ovat linnut (pulu, kotka, Peukaloliisan pääskynen, E. Saarisen varpunen, kurki, kuovi), käärmeet (kyykäärme, lohikäärme, Asklepios), ankkuri (Popeye, Philomena Cunk, pyhä Riitta),
ellauri382.html on line 348: Koska venäläinen maito on likaista. Venäläinen tuote on sutta ja sekundaa, jota ostaa vain köyhät. Länsituotteet ovat laatua ja statussymboleja.
xxx/ellauri168.html on line 121: Salaliittoteoreetikkojen mukaan uuden maailmanjärjestyksen käyttämiä symboleja ovat etenkin muinaisegyptiläiset asteriskit ja obeliskit, joita on pystytetty länsimaisiin kaupunkeihin joko vallan merkeiksi tai okkulttisiksi talismaaneiksi. Toinen egyptiläisperäinen uuden maailmanjärjestyksen symboli on Jehovan ”kaikkinäkevä silmä”, joka löytyy muun muassa Yhdysvaltain yhden dollarin setelistä (fig. 1).
xxx/ellauri231.html on line 314: Venäjän vuoden 2022 hyökkäyksen Ukrainaan jälkeen Nestor Mahnon ja Mahnovshchinan perinnön ottivat jälleen käsiinsä Ukrainan antiautoritaarit, jotka liittyivät aluepuolustusvoimiin (TDF). Mahnovštšinan symboleja (musta lippu jossa pääkallo ja luut ristissä) on esiintynyt TDF:n anarkistisen yksikön, Vastarintakomitean, propagandassa, ukrainalaisen vihreiden anarkistien (hryhorivimiesten?) aseistetun yksikön laastareilla ja lipuilla nykyajan tachankien (hevosvetoisten konekiväärien) takaosassa. Ukrainan asevoimat ottivat käyttöön myös nimen "Mahnon jousi" ( ukraina : Махновська лук) puolustusvoimille, jotka osallistuivat Huliaipolen taisteluun, jolla on ollut keskeinen paikka Ukrainan ja Venäjän miehittämän Zaporizhzhian välisessä kampanjassa.
xxx/ellauri289.html on line 110: Ryhmän sinänsä terve kanta, joka koskee aseistakieltäytymistä asepalveluksesta ja heippakieltäytymistä tervehtimästä typeriä valtiosymboleja (kuten kansallislauluja ja lippuja), on saattanut sen ristiriitaan hallitusten kanssa. Tämän seurauksena joitain Jehovan todistajia on. asiattomasti vainottu ja heidän toimintansa on kielletty tai liikkumista rajoitettu joissakin maissa. Jehovan todistajien jatkuvat haasteet ovat vaikuttaneet kansalaisoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön useissa maissa.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
15