Aina vain hullummaxi menee meno nazi-USA:ssa – Trumpin hallinnon kuvissa on vahvoja äärioikeistolaisia viestejä. Yhdysvaltain ministeriöiden ja virastojen viestintä tukee ajatusta valkoisesta, kristillisestä Amerikasta, jota maahanmuuttajien invaasio uhkaa.
Valkoisen talon hiljattain julkaisemassa kuvassa Grönlannille avautuu kaksi tietä eteenpäin. Toinen vie Yhdysvaltoihin. Valkoisen talon yllä on kirkas, sininen taivas. Toinen tie vie grönlantilaiset Venäjän ja Kiinan syliin, keskelle mustaa myrskyä. Teksti kuuluu:”Which way, Greenland man?”
Kuva sai äärioikeistolaisen retoriikan tuntijat hieraisemaan silmiään Yhdysvalloissa. Kysymys viittaa William Gayley Simpsonin kirjaan Which Way Western Man? vuodelta 1978, joka muistuttaa Hans Falladan nazismiin johtaneen Amerikan pörssikeinottelun aiheuttaman laman kuvauxesta Saxassa: Kleiner Mann, was nun (Mikä eteen Pinneberg).
Nach der Machtergreifung der Nationalsozialisten blieb der Roman weiterhin erhältlich (1935: 116.–145. Tausend; 1941: 179.–188. Tausend), allerdings in einer von Fallada geänderten Fassung, in der er zum Beispiel einen SA-Mann, der mit seinen Kumpanen regelmäßig in Schlägereien mit politischen Gegnern verwickelt ist, in einen prügelfreudigen Fußballtorwart ohne politische Bindungen verwandelt.
Simpson oli valkoista ylivaltaa kannattava mystikko, joka väitti valkoihoisten kristittyjen olevan vaarassa. Hän nimitti juutalaisia ”viholliseksi numero 1” ja esitti, että Hitler oli oikeassa työntäessään niitä uuniin kuin piparkakkuja. Simpsonin mukaan juutalaiset juonittelevat valkoista rotua vastaan tukemalla eri väestöryhmien integraatiota, feministisiä aatteita ja monikulttuurisuutta. Simpsonista tuli kulttihahmo Yhdysvaltain äärioikeistopiireissä.
Valkoisen talon mukaan Euroopan koiravaljakoilla Grönlannissa ei ole minkäänlaista vaikutusta presidentti Donald Trumpin pyrkimyksiin ottaa saari haltuunsa Tanskalta. Tanskan ja USA:n neuvottelijat tapaavat selvittääxeen luovutuxeen liittyviä teknisiä seikkoja. Asiasta kertoi Valkoisen talon tiedottaja Karoline Leavitt tiedotustilaisuudessa torstai-iltana Suomen aikaa.
Myös Suomi lähettää Tanskan pyynnöstä kaksi suomenlapinkoiraa (Kukonharjun kalikkakauloja) Grönlantiin tutustumaan harjoitustoiminnan mahdollisuuksiin, puolustusministeriö kertoi torstaina. Vastaavanlaiseen toimintaan Grönlannissa osallistuvat muun muassa Ruotsi, Norja, Saksa, Britannia ja Ranska. Ne ilmoittivat koiriensa osallistumisesta ennen Suomea. Kyllä me kaipaamme Pörriä! Minnekähän ICE toimittaa saarelta löytyvät epäamerikkalaiset 50K inuitia. Samaan kai kuin Minnesotasta karkotettavat native Americans. Hemmetin matut ulos täältä.
Amerikkalainen isänmaallisuus hehkuu myös työministeriön tuoreessa julisteessa. Siinä on teksti: ”Yksi kotimaa. Yksi kansa. Yksi perintö. Muista kuka olet, amerikkalainen.” Yhdysvalloissa tämä teksti on osattu yhdistää natsi-Saksan iskulauseeseen Ein Volk. Ein Reich. Ein Führer. Suomeksi: Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi Johtaja. Seuraavassa kuva hänestä.
xxx/ellauri121.html on line 416: Käsineiti tapahtuu Harvardissa. Memorial Hall on siinä miesvankila. The Wall on Charles joen rannalla. Syntyauto piippaa Brigham and Women's sairaalaan jossa vastasynnytetty John hautautui ison mustan hoizun syliin.
xxx/ellauri123.html on line 838: Se puolittain istuu Humbertin syliin. Hengitys nopeutuu. Hänen kyyhkyläisensä näyttävät olevan jo hyvin muotoutuneet. s. 52-53
xxx/ellauri123.html on line 848: syliini. Nyt olin jo mielipuolisuutta
xxx/ellauri123.html on line 906: luvattomasti ponnistelevaan syliini: ja
xxx/ellauri134.html on line 418: Tää kuulostaa sarjayrittäjältä. Hyvin paha. Hän on täällä tänään. Tää on 1-sarvinen, joka työntää jäykän sarven pissaliisan syliin. Hmm, mites sitten tamma? Sillä Kirrsi Rriski (alias Kikka, Petzkun vaimo) on tämmönen. Ja Arto Samuli on ihan siinä viivalla.
xxx/ellauri175.html on line 463: He pysyivät hiljaa ja kietoutuivat muutaman sekunnin: nuoren naisen rinta kohosi ja häiritsi häntä huumaavalla tuoksullaan: hän painoi naista syvemmälle syliinsä.
xxx/ellauri176.html on line 635: 7. Ezä voisizä... Sähän voisit Michael... Siirryin tuolista hänen syliinsä. Aloin avata hänen housujensa nappeja. Jälkeenpäin makasin raukeana mieheni sylissä kulta-ja timanttisormuxet kädessä.
xxx/ellauri177.html on line 178: Mutta Sergei näyttää jäävän lapsen asteelle. Se pelkää Albinen puskaa, mezästä puhumattakaan. Albinolla oli vain yksi lohdutus: Sergei pökkää loistavasti, hän on kaunis lapsi. Mutta edistystä: pitkän päälle toipilas äityy seuraamaan hiänen hameensa valkoista laikkua puskissa. Ja kun hiän äkillisesti istuutui paskalle Kustaan ikkunan alle, Sergein kasvot kohosivat ja hän ojensi kätensä teeskennellen haluavansa mennä Albinen syliin. Puutarhaan päästyä Sergei näyttää komealta, Albine alkaa lämmetä. Siihen asti puhumaton Sergei huoahtaa: kesä kesä! Lettu elo! Kyllä tee on sitten hyvää!
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri177.html on line 223: Sit taas vähän höpinää, kunnes Serge molo ei enää ole niin pehmeä. Hän nosti hänet ylös, työnsi hänet taas syliinsä perse edellä ja asetti kasvonsa hänen kasvonsa viereen. -- Älkäämme puhuko enää. Olemme ikuisesti yksin. Rakastamme itseämme. He jäivät vallattomasti toistensa syliin. Vielä pitkäksi aikaa he unohtivat itsensä ja sen sinne.
xxx/ellauri177.html on line 315: Siellä, tämän raskaan varjon alla, lämpö nukki herkullista unta. Ilma nukkui, ilman henkeä, alkovin kosteudessa. Itämaisen rakkauden tuoksu, Sulamitin maalattujen huulten tuoksu, joka hengitettiin ulos tuoksuvasta metsästä. -- Etkö istu alas? sanoi Albina. Ja hän muutti hieman syrjään tehdäkseen hänelle tilaa. Mutta kun hän astui taaksepäin, hänellä nousi jälleen seisomaan. Sitten, kun hän kutsui hänet uudelleen, hän liukui polvilleen muutaman askeleen päässä. Hän kuiskasi: -- Ei, minulla on tässä kuumempaa kärkeä kuin sinulla, polttaisin sinut... Kuuntele, jos en pelkäsi satuttaa sinua, ottaisin sinut syliin, niin kovaa, niin kovaa, että emme tekisi tuntea kärsimyksemme enemmän.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 371: Joten Albine ja Serge tottelivat kuuliaisina. Hän ei sanonut mitään, hän sitoi hänet syliinsä, yhä tiukemmin. Sukupolven kuolema ympäröi heitä. He myöntyivät puutarhan vaatimuksiin. Se oli puu, joka uskoi Albinen korvaan sen, mitä äidit kuiskaavat vaimoille hääyönä. No entäs mitä setämiehet kuiskasivat Sergen korvaan? Luovuta kaikin mokomin sinne se limakökkäre, mutta naatiskellen!
xxx/ellauri177.html on line 425: Albine yritti ottaa hänet takaisin syliinsä mutisien:
xxx/ellauri177.html on line 489: Pappi ei näyttänyt kuulevan. Hän oli jatkanut rukouksiaan ja pyytänyt taivaalta pyhimysten rohkeutta. Ennen kuin hän ryhtyi korkeimpaan taisteluun, hän aseistautui liekeillä uskon miekoilla. Hetken hän pelkäsi heikkenemistä. Oli vaatinut marttyyrin sankarillisuutta pitää polvet liimattuina laattaan, kun Albinen jokainen sana kutsui häntä: hänen sydämensä meni hänen puoleensa, hänen kikkelinsä tietysti, kaikki hänen verensä kohosi, heitti hänet hänen syliinsä, vastustamattomalla halulla suudella hänen "hiuksiaan". Pelkästään hengityksensä tuoksulla hän oli herännyt ja välittänyt hetkessä muistot heidän hellyydestään, suuresta puutarhasta, kävelystä puiden alla, ilosta heidän liitosta, kepin liosta. Mutta armo kasteli sen runsaimmalla kastellaan; se oli vain hetken kidutus, joka tyhjensi veren hänen suonistaan; eikä hänessä ollut mitään inhimillistä. Hän oli vain Jumalan varmuusesine, kirkkoasia.
xxx/ellauri177.html on line 617: Hän meni niin pitkälle, että halveksi aikaisempaa tyyneyttä, hänen helppoa kiihkoaan, joka sai hänet polvilleen tyttömäisessä ilossa, ilman että hän edes tunsi maan mustelmia polvissaan. Hän keksi iloa kärsimyksen syvyyksistä, makaamaan siellä, nukahtamaan siellä. Mutta kun hän siunasi Jumalaa, hänen hampaansa tärisivät suuremmasta kauhusta, hänen kapinallisen verensä ääni huusi hänelle, että kaikki se oli valhetta, että ainoa toivottava ilo oli pästä makaamaan Albinen syliin, kukkivan aidan takana Paradoussa. Aah se sentään tuntui joltakin! Kuusi tuumaa lujaa parrua lämpimässä pillussa! 7 jos olet taitava!
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri177.html on line 719: -- Joo joo rakastan sinua. Kärsin paljon seuraavana päivänä lähetettyäsi sinut pois... Voi! Rakastin sinua niin intohimolla, tiedäthän, että olisin murtanut sinut syleilemällä, jos olisit tullut takaisin heittäytymään syliini. En ole koskaan halunnut sinua näin kiivaasti. Tuntikausia olit elossa edessäni ja kiusoit minua taipuisilla sormillasi. Kun suljin silmäni, loistit kuin aurinko, kietoit minut liekkiisi... Joten, kävelin kaiken päällä, tulin.
xxx/ellauri177.html on line 786: -- Hyvästi, kerjäläinen! Hyvää matkaa! Mene takaisin haureuteen susienne kanssa... Ah! sinulla ei ole tarpeeksi munaa, pyhimys. Tarvitset vahvempia munuaisia. Tarvitset tammea. Haluatko keppini? Ota! Voit nukkua sen kanssa! Tässä on kaveri, joka tyydyttää sinut. Ja täydellä vauhdilla hän heitti keppinsä Sergen syliin hämärässä. Sitten hän katsoi Abbe Mouretiin ja murisi.
xxx/ellauri201.html on line 82: Sitten palasi Isokukko-Uljas minun kamariin, telkesi vielä oven perässään. Jo tuli sänkyyn ja otti minut isoon, kuumaan syliin. Minä olin siinä kuin karhun karvaisessa otteessa. Isokukko-Uljas antoi suuta, imi pitkään ja ahnaasti. Sitten murahti, että teki mieli vittua, piti saada heti. Se veti koko yöpaidan minulta pois, pyöritti rintoja mahtavissa kourissaan, kehräsi kumeasti. Kyllä minun muodot sitä selvästi miellyttivät. Alkoi saman tien minua asettelemaan siihen sänkyyn selälleni, kumartui nuuhkaisemaan pilluani, josta lemmenmahlaa lakanalle valui. Siitä Isokukko-Uljas selvästi innostui, sai miehistä uhoa, urahtikin korskeasti, alkoi kiireellä housujaan availla. Jo putosivat pöksyt lattialle. Näin siinä hämärässä kuun valossa kyllin hyvin, mitä olin saamassa. Iso vehje oli jo hyvässä nousussa, otti eteen semmoista vauhtia, paisui ihan silmissä. Punnukset alhaalla raskaina roikkuivat, olivat täynnä sakeaa siemennestettä. Jo oli Isokukko-Uljaksen kyrpä jämäkässä tanassa, seisoi vaakasuorassa osoittamassa miehistä mahtiaan. Sitä suurempaa voimaa, mikä miehellä on naisen edessä yhdynnässä. Minä sitä murikkaa tuijotin kuin heikkopäinen, ja Isokukko-Uljas matalasti naurahti, että oliko suurin kyrpä, mitä eläissäni olin nähnyt. Huokaus pääsi, että oli, oli se. Nauroi, että niin olivat naiset ennenkin sanoneet ja kovasti tykänneet, kun ei omilla ukoilla semmoista ollut. Ai ai ai, kyllä sillä sitä kokoa olikin! Pelotti ihan semmoinen sisäänsä ottaa.
xxx/ellauri224.html on line 190: Ei mutta nyt tulee kohta joka on aika vekkuli. Linnassa miehensä salamurhayrityxestä lusinut Madge kaataa teet Amyn syliin päästäxeen puhumaan sen kanssa kahden kesken mauttomassa vessassa, jossa "kaakelit kiilsivät niin maan peijakkaasti". Salen käkättävä ääni kaikuu tunnistettavasti näistä sanoista.
xxx/ellauri227.html on line 285: - Me saadaan jäädä! huusin. Kaikki on selvää nyt, me saadaan turvapaikka Yhdysvalloissa! Jepujee! Lapset heittäytyivät syliini, ja minä pitelin heitä ja me itkimme kaikki kolme. Pääni oli yhtä mylläkkää, nauroin ja itkin vuorotellen ja ihmiset taputtivat minulle ja halasivat minua ja toivottivat onnea. Äkkiä mr Smith oli vierelläni. Hän oli riisunut silmälasinsa ja näytti melkein inhimilliseltä (muttei ihan).
xxx/ellauri228.html on line 385: A mother in tears takes a child on her lap. Äiti kyynelissä ottaa lapsen syliinsä.
xxx/ellauri235.html on line 410: Oidipaalinen fantasia pelataan pastoraalisessa ympäristössä: "Sinun vihreään syliin laskettiin Luonnon kulta [Shakespeare], / Mihin aikaan, missä selkeä Avon Stray'd, / Hänelle mahtava Äiti paljasti / Hänen kauhistuttavat kasvonsa.... Paljastumisen odotus sai tirkistelijä Miltonin ratsastamaan "ylevällä / Extasyn serafin siipien päällä, / Abyssin salaisuudet vakoilemaan". Silti Joven lait säilyvät: alkuperäistä kohtausta ei koskaan katsota. Hyperionic marssi on tehty merkityksettömäksi "sellaiset muodot, kuten glitter Muse's ray"; nämä muodot kiusaavat Grayn omia "lapsen silmiä" tuoden hänet Shakespearen, "kuolemattoman Pojan" läheisyyteen. "Itämaiset sävyt", jotka häikäisivät lapsen Greyn, olivat "auringosta lainattuja" — toinen ylevän runollisen (hyperionisen) periaatteen hylkääminen. Oidipaalisen halun (halu "mahtavaan äitiin") ja keskirunoilijan yksinäisen ylevän intohimon välillä ei ole sopivaa keskitietä (vaikka Gray toivoo löytävänsä sellaisen). Runoilijan runon lopussa valitsema "kaukainen tie" on välttämätön kieltäytymisestä olla ylevän näkemyksen runoilija (Milton) ja mahdottomuus omistaa luonnonlapselle ilmestyvää äiti-muusaa (Shakespeare) . Suuri osa oodista on täynnä halun kohtauksia – Miltonin ja Shakespearen – ja on siten huolissaan, vaikkakin salaisesti, seksuaalisen voiman ja runollisen näkemyksen välisestä suhteesta. Harmaa'
xxx/ellauri265.html on line 246: Normaaleja ihmisiä hävettää hokea aina samaa, mutta Eskille toisto on keskeinen tyylikeino. Eski alkaa sönköttää esiintyvistä taiteista. (Tumps. Nilkiltä putoaa mikki tai viskilasi syliin.) Vizi mitä esittämistä.
xxx/ellauri287.html on line 481: Jumala teki teki Nooan kanssa liiton, jonka merkkinä oli sateenkaari. Abrahamin kanssa tehdyn liiton merkkinä oli ympärileikkaus. Moosexen liiton merkkinä oli keppi. Nyt olis tällänen paalu (JW.org). Todistajat riisuivat märät vaippansa Salen syliin, yäk. Ei se Salea haitannut, tässä vaiheessa. Ei, sitä päinvastoin panetti, ja se läxi raahaamaan naista vankilaan. Pian oli siemen kylvetty.
xxx/ellauri292.html on line 362: Tuomari yrittää vetästä Huldaa kahden kesken välikössä siinä onnistumatta, ja ilmoittaa seurueelle kotona, että Huldasta tulee hänen vaimonsa. Hulda ei jää kuuntelemaan vaan syöksyy ulos. Tuomari odottaa häntä keittiön ovella ja ottaa "tämän" syliinsä. Hulda torjuu moneen kertaan miehen "kosinnan", kunnes antaa periksi. Napit lentelevät. Hulda ja tuomari naivat sinnikkäästi keittokomerossa, vaikka siinä on aika ahdasta. Aina Huldan puolia pitänyt Conny-täti kuulee metakan ensimmäisenä. Tuomari sanoo, että tätiä tarvitaan lapsenhoitajana, sillä vaikka Hulda on nyt takuulla tiineenä, sen on pakko panostaa izekin uraansa. ”Että minun pitikin rakastua diktaattoriin”, Conny-täti nuhtelee hellästi mutta trendikkkäästi.
xxx/ellauri295.html on line 657: “Jos sinulla on siivet, mikset lentäisi?” Valac kuiskasi. Käsi kädessä me astuimme tyhjyyden ylle, ja tyhjyys sulki meidät syliinsä.
xxx/ellauri298.html on line 563: Kaikkien koettelemusten jälkeen lapsi löytää itsensä vapaaksi ja saa mystisen kokemuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta täysin uudessa ominaisuudessa. Yhteys uuteen maailmaan on kuitenkin myös suuri stressi, sillä lapsi joutuu tuntemattomaan ympäristöön - eri lämpötilaan, valoon, painovoimaan. Tässä vaiheessa on tärkeää, että vauva putoaa välittömästi äidin syliin ja tuntee "tutun tuoksun" ja lämmön ja siten suojan. Christine ja Brigitte ymmärsivät tämän.
xxx/ellauri422.html on line 461: Pirkka-Pekka Petelius, 71, syntyi Ala-Torniossa ja kasvoi Kouvolassa. Tokko ylläri. Haahka kakkasi sen syliin. Ditto. Miten aikuiset voivat olla noin hassuja, fiksuja ja leikkisiä? Yritän samaa. Ei ole edelleenkään mitään rauhoittavampaa kuin kuusien ja mäntyjen humina, kun kulkee niiden latvoissa aaltoina. Minäkin saatan tuottaa maapallolle enemmän hyötyä kuolleena kuin elävänä.
xxx/ellauri446.html on line 229: EU on ilmoittanut, ettei se aio toimia välittäjänä. Koska Putin ja Zelenskyi eivät aio juosta toistensa syliin, sota jatkuu elokuun alkuun asti. Ja sitten, jos Yhdysvallat ei jatka tätä määräaikaa, Venäjään kohdistuu ankaria pankki-, rahoitus- ja toissijaisia pakotteita, kuten Trumpin hallinto lupaa. Kaikki huomio on Putinissa. Moskovalle totuuden hetki koittaa: joko painaa ja saattaa aloitettu loppuun tai antaa periksi ja pyrkiä uuteen "jäädytykseen" "Minsk-3:een" – parin vuoden aselepoon, jolla on erittäin kielteiset seuraukset Venäjälle.
76