Pihoille paenneet asukkaat voihkivat. Naiset taivastelevat ja itkeskelevät käsivarret paljaina. Ne syleilee spuge-erakkojen polvia, nää tyrkkii niitä pois, veri lentää kattoon asti, valuu lammikoixi seinänvierille, ruiskii päättömistä ruumiista, täyttää katuojat, ja muodostaa kaduille isoja punaisia lätäköitä.
Marttyyrit hälähtää voihkimaan, syleilee izeään. Niille tarjotaan muki rauhottavaa viiniä. Ne antaa sen kulkea kädestä käteen ripeästi.
ellauri043.html on line 2409:
ellauri045.html on line 485: Jesenin kasvoi isoisänsä, uskonnollisen myllärin perheessä, ja ortodoksinen usko näkyy hänen runoudessaan. Ehkä uskonnosta kumpuavat varhaisrunouden haltioituneen myönteiset kuvat, jossa runon puhuja syleilee maailmaa puhkuen suvaitsevaisuutta. Runojen yksinkertaisen elämän propagoinnilla on kulttuurista merkitystä, mutta huokaileva nostalgia turvallisen pysyvään maaseutuun on lähinnä surkuhupaisaa.
ellauri069.html on line 758: Dorothy kuzuu Siipiapinat ja käskee niitä kantamaan hänet ja Toton kotiin, mutta ne selittävät etteivät ne pysty ylittämään Ozia ympäröivää autiomaata. Wihreäwiixiset Sotilaat informoivat Dorothya että Glinda, Etelän hyvä noita voi kyetä auttamaan heitä palaamaan kotiin, joten matkustajat lähtevät matkoihinsa kuikkimaan Glindan linnaa Nelitahokkaiden maassa. Matkalla Leijona tappaa jättihämähäkin joka terrorisoi eläimiä eräässä mezässä. Ne pyytävät häntä rupeamaan kuninkaaxeen, minkä hän suostuu tekemään autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy kuzuu Siipiapinat 3. kerran lennättämään heidät mäen yli Glindan linnaan. Glinda tervehtii heitä ja paljastaa, että Dorothyn hopeakengät voivat viedä hänet minne hän haluaa mennä. (Eli siipiapinat oli ihan tyhjän pantteja. Hemmetti.) Hän syleilee ystäviään, jotka kaikki palautetaan omiin kuningaskuntiinsa Glindan kolmella Kultaisen Lippalakin käytöllä: Varixenpelätin Smaragdistadiin, Tölkki Puumies Kullimaahan, ja leijona mezään; minkä jälkeen lippis annetaan Siipiapinoiden kuninkaalle, vapauttaen hänet ja hänen yhtyeensä. Dorothy ottaaa Toton käsivarsilleen, kalauttaa kantapäänsä yhteen 3x, ja toivoo palaavansa kotiin (siis Kansaxeen). Välittömästi, hän alkaa pyöriä ilman läpitte ja rullata Kansaxen preerian ruoholla, maalaistaloon asti, vaikka hopeakengät putoavat hänen jaloistaan matkalla ja hukkuvat Tappavaan Autiomaahan. Hän juoxee täti Emin luo, sanoen "Olen niin iloinen että oon taas kotona (Kansaxessa)."
ellauri163.html on line 803: Heikosti tuli Arsene sisään, koska kohtaus tulkitaan usein raiskauskohtaukseksi, vaikka se päättyy siihen, että Mouchette syleili Arsenea, eikä selvästikään vastusta. Lisäksi myöhemmin, vaikka hiän itkee "tapahtumasta" ja yrittää kertoa siitä äidilleen, hiän puolustaa Arsenea myös Mathieulle (jota ei siis tapettu, vahvistaen edelleen ajatusta siitä, että edellinen yö oli unelma) ja hiänen vaimolleen hiänen "rakastajanaan". Joten se, että hiän ei pakene Arsenen alta, kuten hän voisi helposti paeta toipuvaa epileptikkoa, se, että hänen "piilopaikkansa" pöydän alla on puolinainen, se, että hiän syleilee hänen eteenottoa, ja se, että hiän kutsuu häntä "rakastajakseen", näyttävät kaikki heikentävän raiskausargumenttia (paitsi tietysti, jos tämä toimivalta on vastuussa lakisääteisestä raiskauksesta pelkästään alaikäisyyden perusteella), ja osoittaa enemmän kuin puoliksi hiänen syyllistyneen semiviettelyyn (paizi oletettavasti neitseellinen teini-ikäinen tyttö voisi kokeilla sitä aika kömpelösti vanhemmalla miehellä). Tämä elokuvan osa-alue ja sen loppu ovat olleet melkein yhtä kiistanalaisia kuin Sam Peckinpahin Straw Dogsin tai Alfred Hitchcockin Marnien "raiskauskohtaukset", jotka eivät yksinkertaisesti olleet sitä. Luonnollisesti kriittisen cribbingin (hevosten puun puremisen) vuoksi useimmat kriitikot ovat toistaneet väitteen, että näiden kahden välinen seksi oli raiskaus. Mutta me setämiehet kyllä tiedämme! On neitojen kanssa oltu kohta sata vuotta, juu juu, kohta sata vuotta, juu ja kohta sata vuotta! Se neitii jälkeenpäin mua vielä kiitti, se mua vielä kiitti, se mua vielä kiitti.
ellauri216.html on line 431: Arkkipappi John Syrtsov kertoo: "Äskettäin ilmestynyt Fedorov-ikoni antiikin kuvauksen mukaan Kostromaan tuonnin aikaan näytti tältä: se oli maalattu öljymaaleilla "kuivalle puulle". pää oikealla olkapäällä. Oikea kättä tukee jumalallinen lapsi, joka syleilee Jumalan äitiä. Jumalallisen lapsen oikea jalka on peitetty rizalla, kun taas vasen jalka on peittämätön polveen asti. Kääntöpuolelle on kirjoitettu Pyhä suuri marttyyri Paraskeva, ns. Pyatnitsa... Ikonin alaosa päättyy 1 1/2 arshinin pituiseen kahvaan."
ellauri267.html on line 1062: Muurahainen. [ Syrjään. ] Jumalallisin väitetty; hän on koko Afrikan paras kasuisti. [ Hän ryntää ulos ja syleilee häntä. ] En kestä enää syleillä sinua, rakas Morayma; vanha käsittämätön huora, isäsi, voisiko hän odottaa kylmää siveyttä synnyttävältä lapselta?
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
xxx/ellauri154.html on line 48: - Mutta juuri kun tamma syöxyy sisään, käy tuo kadotuxen ori sen kimppuun, nousee selkään, syleilee 2 kavioin, puristaa, murjoo ja siinä samalla sotkee ja jauhaa Cochegruen muodottomaxi möhkäleexi, möyheäxi kuin pähkinänsydän, josta öljy on puserrettu pois.
xxx/ellauri174.html on line 272: Nämä neutrit naiset, joiden koko "ajattelu" alkaa ja päättyy vyön alla - ja joiden ominaisuus on näin ollen tuoda takaisin täsmälleen siihen pisteeseen, jossa tämä vyö soljaa, kaikki Miehen ajatukset, kun taas tämä sama vyö syleilee ylellisesti (ja aina!) vain ilkeää tai kiinnostunutta laskelmaa, ― nämä naiset, sanon, ovat todellisuudessa vähemmän kaukana eläinlajista kuin meidän. Näin ollen miehen nimen arvoisella miehellä, joka on otettu huomioon tukahduttajana, on oikeus korkeaan ja alhaiseen oikeuteen tämänkaltaisia naisolentoja kohtaan, samalla tavalla kuin hän ylittää sen muille eläinkunnan yksilöille. Vanhan sananlaskun sanoin: Nainen on kenties häntäapinan paras ystävä, mutta se pitää pitää taluttimessa erittäinkin tiukasti. Ja tarvittaessa viedä piikille.
xxx/ellauri174.html on line 278: Tarkastellaanpa näitä tosiasioita tarkemmin: se on tärkeää. Sanomme, että vahingossa sattuu mielenterveyshäiriö, joka johtuu tällaisen "illallisen" savuista (ainutlaatuinen kenties tämän miehen elämässä), tässä tämä synnynnäinen tarkkailija tunnistaa mahdollisen saaliinsa, arvaa virtuaalisen aistillisuuden, vielä heräämättä. , kutoo ennakoitujen yhteensattumien verkkoaan, hyppää sen päälle, syleilee sitä, valehtelee sille ja juovuttaa sen ammattinsa mukaan - ja kostaa itsensä, itsekseen, myös sille, joka siellä - alhainen, nuhteeton, ahkera ja siveä, kauniiden lasten kanssa, odottaa ahdistuneena tätä hullun jälkeenjäänyt miestä ensimmäistä kertaa - tässä, sanon minä, hän syövyttää yhdessä yössä pisaralla kiihkeää myrkkyään tämän miehen fyysisen ja moraalisen terveyden.
xxx/ellauri394.html on line 395: Rosvo suutelee häntä. Hän pudottaa tikarin ja syleilee
xxx/ellauri410.html on line 797: Ja syleilee – mahdollisessa älyssä,
xxx/ellauri415.html on line 454: Analyysi (ai): Tämä juhlaruno ilmaisee puhujan kiihkeän omistautumisen algolagnialle. Puhuja syleilee rakkauden tuskaa ja mielihyvää ja löytää iloa molemmista. Tälläset tyypit julistavat olevansa halukkaita kestämään mitä tahansa rakkauden tuomaa kipua, jopa toivottavat sen tervetulleeksi suudelmalla.
xxx/ellauri417.html on line 536: Rinaldo tulee avuksi Armidalle ja muistelee, että hänhän oli vannoutunut hiänen ritarikseen erottuaan hiänestä. Hiän hautaa kätensä hänen sepaluxeensa ja harkitsee itsetyydytystä, mutta Rinaldo pysäyttää hiänet, säälii hiäntä ja syleilee hiäntä. Hän lupaa sitoa hiänet kuninkaalliseen valtaistuimeen ja olla hiänen orjansa. Hiän hyväksyy hänet ja lupaa olla hänen dominansa.
16