ellauri050.html on line 734: Ajatuxet virtaa sydämmestä paperille ja mä saan rauhan."

ellauri097.html on line 771: ‘Men work together,’ I told him from the heart, 'Miehiä työssä', sanoin sille sydämmestäni,
ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.
xxx/ellauri091.html on line 259: Siinä odotushuoneessa selailtiin virsikirjoja ja veisattiin. Tähän esim yhdyin sydämmestäni, vaikka tilaisuutta ennen:
xxx/ellauri128.html on line 246: Lyhin tie sydämmestä toiseen on hilloviiva.Maurice BedelMFUCK!
xxx/ellauri388.html on line 487: Joka koko sydämmestään pyrkii puhtauteen, hän saa ennen tai myöhemmin huomata, ettei yöllinen siemenvuoto ollutkaan mikään luonnon välttämättömyys, vaan ainoastaan ruumiissa oleva jäännös hänen entisistä tavoistaan ja ajatuksistaan, joka askel askeleelta poistuu hänen uusien tapojensa ja ajatustensa tieltä. Siemenvuoto ei lakkaa niinkauan kuin ajatusten puhtaus vasta koetetaan sisällisen taistelun kautta saavuttaa. Se lakkaa vasta silloin kuin ajatusten puhtaus on muuttunut tavaksi, niin että likaiset, siementä erittävät ajatukset eivät enää herääkään. —
6