ellauri005.html on line 234: Kuka sitten tahtoo tota murkkupesää? No ei mikään taho sitä taho as such, se syntyy ikäänkun itestään seurauksena pienemmistä tahtomisista. Niinkun on syntynyt jo monta kertaa eri elukoissa. Menestyvät mulkerot eka petkuttaa moraalilla mähemmät apupojixeen, mut lopulta nekin nielastuu systeemin syövereihin ite. Kaikkia viedään kun litranmittaa, mennään kierteellä kuin vesi lavuaarista tai paska alas pöntöstä, Samaa tietä kuljetaan kuin termiitit aikanaan, ja yksisoluiset niitä ennen. Seuraava askel on yhteiskuntaruumis. Skaalaedut ajaa aina tähän suuntaan.
ellauri028.html on line 306: mun monipolviset seikkailut kieliopin syövereihin. Niihinköhän

ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
3