ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri115.html on line 709: Sanalla sanoen: mitä enemmän mä yritän kuvitella sen jumalallista esanssia, sitä vähemmän mä ymmärrän sitä; mutta se on, ja se riittää mulle; mitä vähemmän mä ymmärrän, sitä enemmän mä jumaloin. Mä ryömin sen edessä, sanoen "Olentojen olento, mä oon koska säkin oot, sä oot mun idoli; kun mä yritän ajatella sua mä ikäänkuin nousen mun pääni vintille, missä räsymatot eivät ole ihan suorassa. Paras mun järjen käyttö on jättää se käyttämättä sun edessä; mun mieli ilahtuu, mun heikkous terhentyy, kun mä tunnen olevani sun suurissa jaloissa."
ellauri151.html on line 390: Hamannin teokset sisältävät enimmäkseen katkonaisia, useimmiten hämäriä mietelmiä jotka eivät saaneet suuren yleisön huomiota, mutta muutamiin ajan nerokkaimmista henkilöistä Hamann vaikutti tuntuvasti. Yhtenä perusaatteena hänen teoksissaan on valistushengen vastustaminen. Järki ei ole korkein tuomari suurissa maailmankatsomuskysymyksissä, vaan mielikuvitus ja tunne on sen rinnalla asetettava oikeuteensa.
ellauri246.html on line 428: "Lullaby Crack Cape" - paratiisin ylikriittinen arviointi voimattomuuden ja umpikujaan, paratiisissa, sillä se edustaa suurissa myytteinä, ei ole kehitystä ja luovuutta, ja jos runoilija ei voi tehdä luovuutta, millaista Paradise on se? Tämä paratiisin utopian tärkein puute herättää hänet runoilijan silmissä, paljastaa sen huonommaxi. Niman luonnehtii Brodskyä "runoilijana ilman paratiisia".
ellauri257.html on line 581: Juutalaisen näköinen juippi virnuilee hampaat kääntyneenä sisäänpäin, varma merkki anaalisesta luonteesta. Mitä sinun elämääsi kuuluu juuri nyt? Me opastamme sinua elämään suurissa käänteissä. Me käännämme taskusi nurin ja nostamme sinut ilmaan jaloista ja keräämme varisevat killingit.
ellauri285.html on line 540: "Täydellisen rikoksen voi suorittaa vain pienissä puitteissa. Ja oikein suurissa."
ellauri288.html on line 506: Hän on nimittänyt 1900-lukua taiteen vuosisadaksi nähden vahvaa esteettistä viehätystä suurissa maailmankatsomuksissa kuten natsismi ja bolsevismi. Näin voimmekin kenties aavistaa hänessä tuota alussa mainittua naiiviutta.Onko olemassa Elämän Jumala ja onko tällä jumalalla jumalaa jne, onko lumalien joukko kenties sellainen vahvasti saavuttamaton kardinaali jotka saivat pujopartaa syövän jyrisevän loogikon kuumumaan.
ellauri288.html on line 509: Sillä filosofia on suurissa määrin juuri leikkimistä ideoilla. Inselien viihdettä, käteenvetoa. Taolaisten periaatteiden mukaisesti Jaan kääntyili kuin tuuliviiiri – "toimi toimimatta".
ellauri345.html on line 510: Saman vuoden elokuussa Goethe kirjoitti lopullisen version kolmannesta luvusta Elective Affinitiesin toisesta osasta, jossa Ottilien päiväkirjassa sanotaan: "Ajatus muinaisista kansoista on vakava ja voi näyttää kamalalta. He kuvittelivat esi-isänsä suurissa luolissa istumassa valtaistuimilla ympäriinsä, hiljaisessa keskustelussa. He nousivat seisomaan ja kumarsivat tervetulleeksi sisään tulleen tulokkaan, jos tämä oli tarpeeksi arvokas. Eilen, kun istuin kappelissa ja näin useita muita istuvan ympärilleni veistettyä tuoliani vastapäätä, tuo ajatus vaikutti minusta hyvin ystävälliseltä ja siroilta. Mikset voi istua? Ajattelin itsekseni istua hiljaa ja uppoutuneena sinuun pitkään, pitkään, kunnes vihdoin tulevat ystävät, joille nouset ylös ja näytät heille paikkansa ystävällisellä kumartamalla."
ellauri353.html on line 435: Eteläisen rintaman johto allekirjoitti 19. marraskuuta 1919 Tasavallan vallankumouksellisen sotilasneuvoston päätöksen perusteella käskyn muodostaa 1. ratsuväkiarmeija ratsuväkijoukon pohjalta. S. M. Budyonny nimitettiin tämän armeijan komentajaksi. Ensimmäisellä ratsuväen armeijalla, jota hän johti lokakuuhun 1923 asti, oli tärkeä rooli useissa sisällissodan suurissa operaatioissa Denikinin ja Wrangelin joukkojen voittamiseksi Pohjois-Tavriassa ja Krimillä
ellauri362.html on line 126: Viikkoja myöhemmin Darcy palaa Pemberleyyn Lontoosta ja huomaa Elizabethin ja hänen tätinsä ja setänsä Gardinerin kiertämässä Pemberleyn tontteja. He ovat kesälomamatkalla Derbyshiressä ja sen suurissa kartanoissa, ja he päättivät kiertää Pemberleytä sen jälkeen, kun Elizabeth vahvisti, että sen isäntä Darcy on poissa Lontoosta. Darcy opastaa Elizabethin ja Gardinersin ystävällisesti lopun kartanon läpi ennen kuin hän kysyy, voiko hän esitellä hänet sisarelleen Georgianalle kahden päivän kuluessa, kun tämä palaa Lontoosta. Elizabeth ja Gardiners ovat samaa mieltä, ja lopulta he tapaavat Georgianan. Tänä aikana Elizabeth huomaa, että jäykkä, ylpeä herrasmies, jonka hän oli nähnyt Hertfordshiressä, ei ole enää jäykkänä. Ja jopa ylpeä mies Rosings Parkista on poissa. Sen sijaan hän näkee hyvätapaisen, huomaavaisen ja arvostetun herrasmiehen.
ellauri368.html on line 418: Joukkojen sivuilla näkyy, kun ryhmä tekee tempauksia suurissa kaupungeissa esimerkiksi sijoittamalla lippunsa näkyvälle paikalle tai tekemällä seinään kirjoituksia.
xxx/ellauri167.html on line 685: Millbrookista muodostui vapaamuotoinen kommuuni, josta käsin Leary ja kumppanit alkoivat levittää LSD:n ilosanomaa, jonka käyttö yleistyikin huomattavasti amerikkalaisen vaihtoehtoväen keskuudessa 1960-luvun puolivälissä ja saavutti lopulta huippunsa vuosikymmenen lopun suurissa massatapahtumissa (mm. Woodstock 1969) kun ”hippeydestä” oli tullut nuorison muoti-ilmiö. LSD:n käytön kasvaessa Leary ja Millbrook joutuivat viranomaisten silmätikuiksi, mutta tämä ja uhkaava pitkä vankilatuomio marihuanan hallussapidosta ei Learya vaikuttanut huolestuttavan.
xxx/ellauri175.html on line 173: Ja niiden ympärillä sylintereissä, heijastimien kulmissa ja suurissa lasilevyissä välkkyivät lamppujen valot. Salaisen, jopa okkultistisen juhlallisuuden vaikutelma leijui leikkaavissa silmissä; kaikki kolme olivat kalpeat; Hiljaisuuden suuri siipi kulki heidän ylitsensä hetken.
xxx/ellauri234.html on line 260: Ei, vouhkaamista tällä hetkellä tarvitaan, vouhkaamista suurissa asutuskeskuksissa, suurien määrääjien sydämissäkin.
xxx/ellauri295.html on line 87: Saladin valtasi kaupungin ristiretkeläisiltä vuonna 1187 ja ristiretkeläisten vastahyökkäys kohti Tiberiasta johti tuhoisaan Hattivattien taisteluun ja ristiretkeläisten vallan luhistumiseen suurissa osissa aluetta. Maimonides vieraili kaupungissa ja hänet haudattiin Tiberiakseen vuonna 1206. Ristiretkeläiset valtasivat silti kaupungin takaisin vuonna 1240 menettäen sen uudelleen vuonna 1247. Seuraavan vuosisadan puolella vuonna 1325 matkailija Ibn Battuta kuvaili pettyneenä kaupungin olevan raunioina. Kaupunki oli jälleen raunioina 1600-luvulla.
xxx/ellauri305.html on line 266: Juutalaisten iänikuisen jauhamisen perinteeseen vedoten juutalainen naisteologia (käytän tätä nimitystä selkeyden vuoksi) on löytänyt Halachan tulkintoja, jotka ovat ainakin konservatiivisessa ja reformoidussa liikkeessä vähin erin siirtäneet painopistettä miesten uskonnollisesta hegemoniasta. Myös ns. modernissa ortodoksisuudessa on ainakin suurissa keskuksissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa hyväksytty eräänlainen kompromissi naisten osallistuvuuteen eli naiset saavat pitää oman jumalanpalveluksensa, johon miehet eivät kyllä osallistu (eikä Jehova).
17