ellauri014.html on line 1464: Se oli Italian etäpesäke Wienissä, joka kirjoitteli librettoja kastraattioopperoihin, sopivia monen munattoman äänen luritteluun yhtäaikaisesti. Sen nimi oli oikeasti Trapassi, minkä sen suojelija käänsi kreikaksi Metastaasiksi. Sotamiehen poika, aloitti tilapäärunoilijan uransa myömällä mm. runoja kadulla pikkupoikana. Yx ukkeli (Gravina) otti sen adoptiopojaxi, se sai mainetta. Sitten yksi primadonna (nimi oli Bulgarelli) otti sen vuorostansa huostaansa, se sai vuorostansa, ja tuli rahaakin. Kylästyi kuitenkin pitkän päälle ikäkuluun akkeliin ja lähti yxixensä Wieniin vierastyöläisexi. Siitä tuli siellä oikein suosittu ja kuuluisa, vaikkei kyllä rotinkaisuuttaan päässyt hienompiin piireihin, paitsi pyöri jonkun ex-hienon naisen hameissa. Kaikki oli kuitenkin suht ok, kunnes kastraattilaulu jäi pois muodista. Sitten sillä oli aika tylsää yxin Wienissä. Bulgarelli halus alux tulla sinne, Metastaasi sanoi älä hemmetissä tule. Pettynyt akkeli maxoi saapasmaassa Metastaasin perheen laskuja, kuoli sitten suruunsa, mutta testamenttas Petterille vielä rahansa. Metastaasi kitkutteli 84-vuotiaaxi, syntyi ennen Rusoota ja kuoli sitä myöhemmin.
ellauri025.html on line 923: Äiti veti suruunsa
ellauri025.html on line 925: Äiti veti suruunsa. Mitähän se veti? Sorbus, Cassis ja Cordita, Vinetto, Aperita? punapäätä Nudikaa? vai taasko vain valkoviiniä, koko leka ennen kymmentä?
ellauri025.html on line 936: Äiti veti Monikan mukaan omaan suruunsa (no ei kai se Monikankaan suruun vetänyt?), eikä Monika voinut itse surra isäänsä lainkaan. Kaikki huomio meni äitiin. Ei kaikki viina sentään.
ellauri048.html on line 1200: Let Love clasp Grief lest both be drown'd, An lempi tarraa suruun ettei ne huku molemmat,
ellauri050.html on line 874: ”Joku piti koko ajan lapsensa kännykkää päällä tai ravasi haudalla sytyttämässä kynttilöitä. Minusta sellainen tuntui liialta suruun takertumiselta.”
ellauri062.html on line 874: Kundry kertoo Parsifalin isän Gourmetin kuolleen lounaalla ja hänen äitinsä Herzeleiden (Sydänsuru) kuolleen sydänsuruun. Parsifal on hyökätä Kundryn kimppuun ja Gurnemaz joutuu torjumaan häntä jälleen. Wer ist der Gral? (Kekä on Graal?) kysyy tietämätön Parsifal. Ei se ole kekä vaan mikä, se on reikä. (Siis noin niinkun symbolisesti.)
ellauri241.html on line 66: Runo kertoo, kuinka jumala Hermes kuulee nymfistä, joka on kauniimpi kuin kaikki. Hermes, joka etsii nymfiä, törmää sen sijaan Leimiään, joka on loukussa käärmeen muodossa. Hiän paljastaa hänelle aiemmin näkymättömän nymfin ja vastineeksi hän palauttaa hiänen ihmismuotonsa. Hän lähtee etsimään Korintin nuorukaista, Lyciusta, kun taas Hermes ja hänen nymfinsä lähtevät yhdessä metsään tekemään arvaa mitä. Lyciuksen ja Leimiän suhde kuitenkin tuhoutuu, kun viisas Apollonius paljastaa Leimiän todellisen henkilöllisyyden heidän hääjuhlissaan, minkä jälkeen hiän näennäisesti katoaa ja Lycius kuolee suruun. Tää läppä taitaa olla sukua sille Starbucks jenkki kahvipaikan merenneidolle Melusinelle, sehän painui kanssa huizin nevadaan kun joku kertoi ezillä on kalanpyrstö, tai oli ollut ainakin. Huoh. No jo on leimiä.
ellauri244.html on line 281: Punaisen langan haastattelussa Irma Kerppola-Sirola kertoo omasta suhteestaan suruun ja oman lapsen kuolemaan, mutta pohtii myös yleisemmällä tasolla eri uskontojen suhdetta kuolemanjälkeiseen elämään. Ikuinen etsijä jatkaa etsimistään eikä toistaiseksi ole löytänyt omaa uskoaan monien filosofioiden joukosta. Vielä on E. Saarisen Huipulta huipulle lukematta loppuun.
ellauri245.html on line 561: Elsa valmistui arkkitehdiksi helmikuussa 1949. Sen jälkeen hän työskenteli hetken aikaa Elsi Borgin ja Margareta Stigzeliuksen arkkitehtitoimistoissa. Kun työt siellä loppuivat, hän lähti kysymään töitä Alvar Aallon toimistosta. Toimisto sijaitsi Riihitiellä Munkkiniemessä, Aaltojen kodin yhteydessä. Pienessä työyhteisössä oli tuolloin vaikea tilanne, sillä Alvar Aallon ensimmäinen puoliso, lähin työtoveri ja yhtiökumppani Aino Aalto oli kuollut saman vuoden tammikuussa. Alvar Aalto joi suruunsa eikä saanut töitään kunnolla hoidettua. Kun Elissa sai töitä toimistosta, tilanne muuttui. Myöhemmin Aallon hovikuvaaja Eino Mäkinen oli kysynyt Alvarilta, miksi hän ei valinnut Maijaa. Alvarin vastaus oli: ”Jag måste ha litet skratt i mitt liv!” Elsa oli nuori ja iloinen. Moniin valokuviin on ikuistettu Alvar yrityxen ruorissa, mutta Elissan kerrotaan olleen miestään taitavampi kippari.
ellauri275.html on line 385: Sydän syöksyi suruun... Ei, se ei ole kehumisen arvoinen.
ellauri276.html on line 156: Tunnettu ja suosittu on Grekovin runoihin perustuva romanssi "Treffi" (musiikki P. Bulakhov ), P. I. Tšaikovski kirjoitti teoksensa runoihinsa ("Emme kävele kauan ...", "Katso: siellä on pilvi ...", "Odota hetki" ), A. Aljabjev ("En koske mykkä suruun..."), A. Varlamov ("Tähti"), A. Dargomyzhsky ("Olemme helvetissä...", "Peltojen kukat"), A. Gurilev ("Syksypäivä"," Kyynel"," Sydän"," Serenadi", "Merimiehen laulu "), S. Donaurov ("Juon terveydellesi ...", "Tapasimme joskus yöllä ..."), M. P. Mussorgsky ("Missä sinä, tähti ..."), sekä P. P. Bulakhov ("Unettomuus").
ellauri322.html on line 312: Tämä suloinen nuori tyttö istuu pehmeässä maalaisympäristössä pidellen huiluaan ja hänen pieni koiransa jalkojensa juuressa katselee häntä uskollisesti. Tämän pitäisi olla iloinen, terveellinen maalaismaisema, mutta tämän lempeän hahmon asento viittaa suruun: hän istuu ruohikoisella rannalla kyynärpää ristissä polvensa päällä, pää lepää kädellään, kun hän katsoo unenomaisesti eteenpäin näkemättä mitään idyllisyydestään saati ympäristöst. Ehkä syksyiset sävyt ja kerääntyvät pilvet antavat lisäviivettä synkkyydestä: kesän hyvät päivät ja kirkas taivas ovat ohi. Kuinka loistavasti taiteilija osaa maalata tunnelman kuvaan.
ellauri345.html on line 362: Ach, für Leid müßt' ich vergehen, voi, minä menehtyisin suruuni, Ach, kuolisin mä tähän pahoillani,
ellauri350.html on line 106: Kosketus on tapa ilmaista tunteita. Voimme tehdä sen silittämällä, nipistämällä, painamalla, taputtamalla, keinuttamalla, kutittamalla, raapimalla, sivelemällä ... ja tökkimällä. Tulosten mukaan vihaan liittyi tavallisimmin työntäminen, ravistelu ja lyöminen, suruun taas nykiminen ja halailu. Pelko ja myötätunto välitettiin usein vain pitämällä toisesta kiinni, mutta pelokkuuteen yhdistyi myös puristaminen ja myötätuntoon rauhoittava taputtelu ja silittely. Rakkautta ilmaistiin tyypillisimmin halein ja silityksin, mutta voimakastakin tökintää käytettiin.
ellauri351.html on line 654: Volkanin tutkimus keskittyy psykoanalyyttisen ajattelun soveltamiseen maiden ja kulttuurien välillä, yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen suruun, trauman siirtymiseen sukupolvien välillä sekä primitiivisten mielentilojen terapeuttiseen lähestymistapaan.
ellauri352.html on line 316: Hänen poikansa André kuoli taistelussa vuonna joulukuuta 1915. Pappa Durkheim vajoaa sitten suureen suruun. Hän kuoli. 15. marraskuuta 1917 kotonaan, nro 4, avenue d´Orléans, Pariisin 14. kaupunginosassa, ja hänet on haudattu Montparnassen hautausmaalle (5. kolonna).
ellauri398.html on line 688: 'Älä kuole suruun; kestä tämä suru kärsivällisesti.'
xxx/ellauri137.html on line 126: Se masentaa. Kun suruun yhdistyy ientulehdus, se voi voimistua masennukseksi. Yhdet jenkit tutkivat puolisonsa potkimia ihmisiä ja huomasivat, että meillä elävän leskillä oli kovemmat arvot ja enempi kariesta kuin lievemmin surevilla. Onko se syy vai seuraus, se on meta-analyysista vaikeampi sanoa.
xxx/ellauri175.html on line 846: Yksin jäneenä, sekasortonsa säteilyn keskellä, Edison käveli hitaasti kohti mustia verhoja, joiden pitkät taitokset putosivat ennen jotain näkymätöntä. Saapuessaan heihin hän pakotti heidät liukumaan heidän renkaisiinsa. Makaamassa, kaikki pukeutuneena suruun ja epäilemättä nukkumalla valtavalla punaisella samettisohvalla, joka oli asetettu lasilevyille, hoikka nainen, joka oli vielä nuori, vaikka hänen kauniit mustat hiuksensa loistivat hopealla temppeleiden ympärillä. Kasvot, joissa oli vakavia ja viehättäviä piirteitä, puhdas soikea, ilmaisivat eräänlaisen yliluonnollisen rauhallisuuden. Matolla roikkuva käsi piti suukappaletta, jota ympäröi eräänlainen puuvillavillalla pehmustettu naamio, sähköpuhelin: jos hän puhui siellä, kukaan, edes hänen lähellään, ei voinut kuulla sitä.
xxx/ellauri177.html on line 703: Ja he syöksyivät Paradouhun. Syksy oli tulossa, puut olivat huolissaan, kellastuneet päänsä riisuen lehtiä lehdeltä. Poluilla oli jo kuollut, kosteudesta kastelema vehreyden sänky, jossa askeleet tuntuivat tukahduttavan huokauksia. Nurmikon pohjalla leijui savua, joka hukutti sinertävät etäisyydet suruun. Ja koko puutarha hiljeni hengittäen vain melankolisia henkäyksiä, jotka menivät ohi kuin väreet.
xxx/ellauri202.html on line 74: Mielestäni kirjassa keskitytään ihmisten välisten rakkauden tunteiden ympärille, ja näihin liittyvään petokseen, mustasukkaisuuteen, suruun ja luopumiseen. Pelko saa puristavan otteen ihmismielestä ja pakka leviää käsiin. Tuntuu siltä että neuroottisuus on ollut keskeisessä asemassa etenkin menneillä sukupolvilla, eritoten rakkaussuhteissa.
xxx/ellauri237.html on line 564: millaista surua et ilmaissut, millaiseen suruun et hukkunut!
xxx/ellauri291.html on line 226: Sisarukset joutuivat suruun, kun heidän isänsä kuoli vuonna 1839, kuoli heidän veljensä Henry sekä Samuelin vaimo Emily ja heidän vastasyntynyt lapsensa. Sami peri sitten kaiken onnexi.
xxx/ellauri298.html on line 441: Otsikko on käännettynä "pieni paraati", ja ensimmäinen versio oli marssista tangoxi lengotettu sävelmä ilman sanoituksia. Myöhemmin Matos Rodríguez tuotti version sanoituksella, joka alkaa: "Loputtoman kurjuuden paraati marssii sen sairaan olennon ympäri, joka pian kuolee suruun." Kuitenkin kappaleen suosituin versio on Pascual Contursin sanoituksella, ja se tunnetaan myös nimellä "Sisu pieras". Opettaja Raija pieras. Hiljaa! Eiku kovaa! Tekijänoikeuxista käytiin kovaa suukopua.
xxx/ellauri410.html on line 860: Runojen välissä on kehystarina, kertoen Danten rakkaudesta Beatriceen ensikosketuxesta (kun molemmat olivat yhdeksänvuotiaita) aina hänen kuolemansa jälkeiseen suruun ja hänen päättäväisyydestään kirjoittaa hänestä "se, mikä on ei ole koskaan kirjoitettu yhdestäkään naisesta."
26