ellauri012.html on line 223: Aloin kelata koko juttua uudestaan, ja huomasin saman surun painavan kuin sillon kun jutut alko heittää häränpyllyä. Vaikka ajan olisi pitänyt parantaa haavat, riitti nähdä sun kuvaavan niitä kirjeessä, niin ne aukes ja alkoi vuotaa taas. Mikään ei voi pyyhkiä muistista mitä sä (sic) olet kärsinyt sun sepustusten tähden. En voi olla ajattelematta Aberikin ja Lotulfin pirullista kaunaa. Julma setä ja loukattu rakastaja on aina kipeinä mun silmissä. En koskaan unohda mitä vihollisia sun jutut ja mitä kateutta sun kunnia nostatti sua vastaan. En koskaan unohda miten sun maineen, jonka olit kyllä ansainnut, silppus ja räjäytti ilmaan valeuutiset. Eiks sun jumaluusoppi tuomittu poltettavaks? Eiks sua uhattu elinkautisella? Turhaan peruutit noi mielipiteet, mikään ei auttanut, päätettiin et sä olet vääräoppinen! Mistä noi kaks väärää todistajaa syytti sua Sensin kokouksessa? Mitä skandaaleja kaivettiin esiin Parakleteen, sun kappelin nimestä? Mikä myrsky syntyi munkkikoplan joukossa sua vastaan kun kutsuit niitä veljiksi? Tää meidän takaiskujen historia, jonka sä kerrot niin liikuttavasti, sai sydämeni vuotamaan verta. Mun kyynelet, joita en pysty estämään, on tuhrineet puolet kirjeestä; kunpa oiskin putsannet sen kokonaan, ja et mä oisin palauttanut sen sulle siinä kunnossa; sit olisin ollut tyytyväinen et förbin sen; mutta se otettiin multa pois liian pian.
ellauri012.html on line 247: Kun kirjoitat mulle kirjoitat vaimollesi; avioliitto on tehnyt tän kirjeenvaihdon lailliseksi, ja kerta voit tehdä mun mieliksi ilman skandaalia, mikset tee niin? Mua ei sido vaan mun valat, vaan pelkään myös mun setää. Sulla ei ole mitään pelättävää. Sä näät mut, kuulet mun huokaukset, ja voit todistaa kaikki suruni ilman vaaraa, koska voit helpottaa mua kyynelillä ja sanoilla. Jos mun piti mennä luostariin, edes auta mua kestämään sitä jotenkin. Sä olet aiheuttanut mun ikävyydet, sun pitää myös mua lohduttaa.
ellauri012.html on line 289: Jos olisin voinut kuvitella että kirje, joka ei ollut tarkoitettu sulle, voisi joutua sun käsiisi, olisin ollut varovaisempi enkä pannut siihen mitään mikä olisi voinut herättää sussa menneiden vastoinkäymistemme muistot. Kuvasin rohkein vedoin menetyksieni sarjan ystävälle saadakseni hänet järkiinsä omasta menetyksestään. Jos olen tällä hyväntahtoisella keinolla häirinnyt sinun rauhaasi, koetan nyt kuivata nuo kyyneleet, jotka surullinen kuvaus sai sinut vuodattamaan; koetan sulauttaa oman suruni sinun suruusi, ja vuodattaa sydämeni sinun eteesi; lyhyesti, avata silmiesi eteen koko hätäni, ja sieluni salaisuuden, jonka turhamaisuuteni on tähän saakka salannut muulta maailmalta, ja jonka sinä nyt pakotat esiin minusta, huolimatta päinvastaisista päätöksistäni.
ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri014.html on line 865: Neljännen tuotantokauden lopussa jätettiin tärppi että Jullella kaikista onnenpotkuista huolimatta on yx salainen surunaihe. Sen ympärillä kierretään kuin kuumaa puuroa. Ei jaxa, kävin kurkkaamassa wikipediasta: se on et Wolmari on pakana. Huoh huoh huoh. Tää kirja on keskustan puolueohjelman ja Päivi Räsäsen itselatautuva hybridi.
ellauri015.html on line 340: Sen alussa jo selvisi yx Sylvin surunaiheista:

ellauri022.html on line 938: Khusrow ja Shirin kertovat tarinan kuningas Khosrowin seurustelusta prinsessa Shirinin kanssa ja rakkauskilpailijansa Farhadin voittamisesta. Puhdas ja epäitsekäs rakkaus on esitetty tässä ruumiillistuneena Farhadin hahmoon, joka on salaa rakastunut Shiriniin, joka joutuu kuninkaan vihan ja kateuden uhriksi. Khosrow lähettää sanansaattajan Farhadille ja antaa hänelle vääriä uutisia Shirinin kuolemasta. Tämän väärän uutisen kuultuaan Farhad heittäytyy vuoren huipulta ja kuolee. Khosrow kirjoittaa kirjeen Shirinille ja ilmaisee pahoittelunsa Farhadin kuolemasta. Pian tämän tapauksen jälkeen myös Mariam kuolee. Ferdowsin version mukaan Shirin myrkytti Mariamin salaa. Shirin vastaa Khosrowin kirjeeseen yhtä satiirisella surunvalittelukirjeellä. Aika kakkiaisia! Mutta aloitetaanpa aiempaa.
ellauri030.html on line 956: Mies joka nai unohtaa surun ja pelon!

ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri045.html on line 493: "Taas täällä juodaan, tapellaan ja itketään/ hanurin keltaisen surun säestyksellä, / kirotaan kovaa onnea, /muistellaan Moskovan Venäjää, s. 73".
ellauri048.html on line 1528: And standing, muffled round with woe, Ja seisten kiedottuna surun huiviin,
ellauri060.html on line 339: Mä luulen et Jussin kaunis vaimo kylästyi sen dokauxeen ja masixiin ja rupes styylaamaan sen Nurmen kaa. Siitä äimistyneenä Jude kirjotti tän ilosimman surun.
ellauri073.html on line 212: Politiikka ei ole viileää. Tai pikemminkin politiikot ei. Ajattele vaikka koulukavereita jotka pyrki teinikuntaan tai kouluneuvostoon: nyyniä, nypittyjä, nöyristeleviä, kunnianhimoisia ikävällä tavalla (onko muka muita tapoja?). Innokkaita pelureita. Sellasia joille loput haluis panna turpaan paizi se ei hyödyttäisi mitään. Ja nyt kato 2000-luvun aikuisversioita samoista kakruista: Al Gore, jota yx CNN:n kaveri kuvasi "hämmästyttävän eläväxi näköispazaaxi", Steve Forbes jolla oli märkä oza ja hullu hihitys; G. W. Bush patriisivirnuiluineen ja sekavine puheineen; Clinton izekin, iso punainen tekoystävällinen lätty ja "mustakin tuntuu pahalta". Kai tuntuu pahalta ylimitoitettu sigge kurkussa. Miehiä jotka eivät ole tarpeexi ihmisentapaisia edes vihattavixi — kun ne ryömii esille tuntee voimakasta välinpitämättömyyttä, samanlaista joka usein toimii kivun ja surun puskurina. Ize asiassa luultavasti monet välittää vitut politiikasta just six että poliitikot masentaa, ja sattuu "sieltä" tavalla jota ei osaa edes sanoa. On helpompi pyöritellä silmiä ja antaa pitkät paskat. Tääkin mun paasaus tuntuu varmaan ihan turhalta.
ellauri073.html on line 462: Sasha koittaa kuvailla surun ja depression eroa sillä, että surussakin voi tuntea izensä ihan ookoo veikoxi, mutta masixessa on näitä guilt/worthlessness tunteita. No emmä tiedä onko just toi nyt kovin osuvaa terminologiaa, ainaskaan mun kohdalla, mutta izeinhosta silti paljolti on kysymys. Wallu tykkäs tennixestä koska siinä se oli semihyvä ilman että sen tarvizi ajatella. Panee miettimään, että olixe myös koska sen urheilullinen äiti tykkäs kun se oli hyvä siinä, eikä nörtti isä.
ellauri077.html on line 231: Kun Halorinin pappa oli räjäyttänyt päänsä mikroaaltouunissa (tai nojaa, ehkä jotain sellaista oikeasti tapahtui Wallulle Amherstissa), se luki kaiken mitä sai käsiinsä surunhallinnasta. Nää se löysi:
ellauri093.html on line 710: Hän ei ollut merimieskunnan valioita, surun lapsi ja kärsi nyt omien helmasyntiensä tähden. Ei tiedä oliko siitä kivaa, mutta mulle (Hiljalle) tilaisuus oli hyvin opettavainen.
ellauri097.html on line 704: Tän kukkatupsurunon pitäs siis asiantuntijoiden mukaan olla kaikist homoin Frostilta:
ellauri109.html on line 777: Vauvoja katosi Israelissa etenkin jemeninjuutalaisilta. Tarinan mukaan monille äideille oli ilmoitettu pian synnytyksen jälkeen, että vauva oli viety parempaan hoitoon toiseen sairaalaan. Myöhemmin lapsen kerrottiin kuolleen. Monia surun murtamia vanhempia ihmetytti, miksi he eivät saaneet kuolintodistusta, tai miksi heille ei näytetty edes hautapaikkaa.
ellauri135.html on line 600: В томленьях грусти безнадежной, Toivottoman surun tuskissa,
ellauri142.html on line 565: Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.
ellauri147.html on line 487: Paula Vesalasta eronnut Lauri Ylönen avautuu MTV:lle rankasta avioerostaan: ”Henkisesti raskas ja liikuttava”. Muusikko puhuu avioerostaan MTV:n haastattelussa. Hän kertoo vuoden 2016 menneen ”äärirajoilla”. – Saan energiaa, kun elämässä tapahtuu paljon, mutta viime vuonna menin jo äärirajoilla. Toisaalta nautin väsymyksestä, sillä se nostaa tunteet pintaan ja tulen luovemmaksi sen johdosta, Ylönen kuvailee. – Jopa henkisesti raskas ja liikuttava avioeroni on tuonut elämään perspektiiviä ja sisältöä biiseihini. Kaikella on merkityksensä ja osaan nauttia Paulan surun sekä epätoivon tunteista. Paula jäi nyt odottamaan nuijapäätä seuraavaa.
ellauri152.html on line 270: Corydon nimi on myös paimenella kristillisessä virressä nimeltä Pastorin surunvalittelu. Kaupunki Corydon, Indiana on nimetty tästä virrestä, eikä suinkaan jostakusta homopetteristä.
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri185.html on line 422: Mutta noin 1/3 porukoista ei sure laisinkaan. Ne on sit niitä jotka jättää vauvat autoon paistumaan. Kyllähän sellaisiakin tarvitaan, liikkeenjohdossa ja armeijassa varsinkin. Olisi hienoa kehittää surun kokonaan poistava lääke. Ize asiassa sellainen lääke olis paras joka poistaisi kaikki tunteet tykkänään. Jotain Ataraxin tapaista mutta tehokkaampaa. Ainiin, onhan meillä syanidi. Täysin kipua tuntemattomat ihmiset eivät elä edes kolmikymppisixi.
ellauri197.html on line 352: But if medicine, love, which cures all sorrow Mut jos lääke, rakkaus, joka hoitaa surun pois,
ellauri238.html on line 368: Hän tunsi itsensä aina evakoksi kuten Marquetta Posti. Harvoin nähtyä iljaista, herkkää, poikamaisen avutonta ja melankolista Penttiä Kai Laitinen on nimittänyt ”surun matkalaiseksi” Shakespearen sanoin: Sä olet lehti ruokalassa Resuiseksi selattu Pukuhuoneen korttipakka Ihan loppuun pelattu Sä olet yksin yksinäinen Mä olen yksin yksinäinen Mä olen onnen kerjäläinen... kurjuuden kuningas.
ellauri246.html on line 967: Vain surun kanssa olen solidaarisuus.

ellauri257.html on line 350: Gombrowiczin outo, karmaiseva loppuromaani tutkii nuorten ja vanhojen välistä kuilua ja tarjoaa samalla groteskin pakkomielteen tunteen. Toipuessaan sota -ajan Varsovasta Puolan maaseudulla nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Fryderyk yrittävät pakottaa surun kahden paikallisen nuoren, Karolin ja Henian, välille eräänlaisena rivona viihteenä.
ellauri275.html on line 228: Ja kuninkaallisen surun sylettämänä, Ja tauti hiipi ovelaan,
ellauri275.html on line 252: Rohkea katse, surun polttama, Isä:
ellauri275.html on line 408: Hänen surunsa oli sanoin kuvaamaton.
ellauri276.html on line 261: Runoilija loi todella hämmästyttävän runon, koska hän kosketti syvästi lukijan sielua, sai hänet ajattelemaan. Tunsin, että kirjoittaja kirjoitti "Auramiehen laulun" todella sydämestään, puki ilonsa ja surunsa runollisiin riveihin esittäen talonpojan sellaisena kuin hänen sielunsa näki kaikki ihmiset kansasta. Olin erittäin iloinen voidessani lukea ja analysoida ajatuksella niin loistavan kirjailijan kuin A.V. Koltsovin runon.
ellauri300.html on line 108: Tavallinen humalainen juo surunsa pois
ellauri310.html on line 465: polvistun, Maryland! Minun Maryland! Elämän ja kuoleman puolesta, surun ja
ellauri322.html on line 173: Tunteellisessa tuomioistuimessa Caleb puolustaa itsensä ja esittää syytöksensä Falklandia vastaan; hän kuitenkin paljastaa surunsa siitä, että hänestä on tullut osa samaa julmaa ajattelutapaa kuin Falkland, joka pakottaa ihmiset vallasta kilpaileviin ryhmiin. Lopulta Caleb löytää yleismaailmallisuuden kaikkien ihmisten keskuudessa, oli se sitten sortaja tai sorrettu, ja löytää ihmisyyden jopa Falklandista. Hän jopa ilmaisee ihailunsa ja kunnioituksensa monia Falklandin positiivisia ominaisuuksia, mukaan lukien hänen ihanteitaan, kohtaan. He antavat toisilleen anteeksi, ja Falklandin tiedetään kuolevan pian sen jälkeen. Huolimatta jaloista oikeudenmukaisuuden tavoittelusta Caleb ei kuitenkaan ole tyytyväinen, koska hän uskoo menestyksensä ontoksi ja pitää itseään vastuullisena Falklandin kuolemasta.
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan ​​jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ​​ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri343.html on line 309: Lopulta repolaiset, luokka- ja partiotoverit kantoivat arkun kappelin ulkopuolella odottaviin ruumisvaunuihin. Arkkua seurasivat Karjalaisen osakunnan ja partiolaisten surunauhoilla koristellut liput. Ulkona arkkua vastassa olivat Valkoisen Kaartin soittokunta ja Vöyrin komppania. Valkoisen Kaartin soittokunta aloitti virrellä "Herra, siunaa Suomen kansa". Kun arkkua alettiin kuljettaa kohti hautapaikkaa, soittokunta soitti Chopinin surumarssin. Ruumista laskettaessa hautaan Vöyrin komppania ampui kolme vahingonlaukausta, joiden jälkeen soitettiin poliisi, Karjalaisten laulu ja Sotilaspoika. Soitinorkesteri Klamydia esitti kappaleen Pienen pojan elämää.
ellauri345.html on line 167: Kokoillallisen piehtaroinnin jälkeen pieni ilkikurinen kosketus teki hiänestä vieläkin kauniimman, ja neiti kääntyi hymyillen Reva-avanteen puoleen ja sanoi, että hiänen tapansa maksaa lounaansa tekemällä töitä ja aina kun rahaa puuttui, nuolla nuppineuloja kuin paraskin emäntä. "Salli minun pujottaa kukka tuohon kirjontakehykseenne", hiän lisäsi, "jotta tulevaisuudessa muistatte sen nähdessään vieraan köyhän." Mihin von Reva-avanne vastasi sanomalla, että hän on hyvin pahoillaan. pistot ovat häneltä toistaisexi lopussa, ja siksi heidän taitonsa ihailun on jäätävä paitsi. Pyhiinvaeltaja käänsi katseensa välittömästi pianoon. "Joten minä haluan", hiän sanoi, "maksaa velkani tuulirahalla, aivan kuten vaeltavat laulajat yleensä tekivät." Hiän kokeili soitinta kahdella tai kolmella preludilla, mikä osoitti hyvin harjoitettua kättä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hiän oli arvokas nainen, jolla oli kaikki ystävälliset taidot. Aluksi hiänen soittonsa oli kirkasta ja loistavaa; sitten hiän vaihtoi vakaviin sävyihin, syvän surun sävyihin, jotka samaan aikaan näkyivät hiänen silmissään. He kastuivat kyynelistä, heidän kasvonsa muuttuivat, heidän sormensa pysähtyivät; mutta yhtäkkiä hiän yllätti kaikki laulamalla mielettömän laulun maailman kauneimmalla äänellä, hauskalla ja naurettavalla. Koska oli syytä uskoa, että tämä burleskiromanssi oli hieman lähempänä sydäntäsi, annat minulle anteeksi, jos sisällytän sen tähän.
ellauri348.html on line 363: Paavin runossa Eloisa tunnustaa tukahdutetun rakkauden, että hänen kirjeensä on herännyt uudelleen. Hän muistelee heidän entistä yhteistä elämäänsä ja sen väkivaltaisia seurauksia vertaamalla "nuhteeton Vestalin" onnellista tilaa omaan menneisyyden intohimon ja surun uudelleenelämiseen. Sen muisto muuttaa maiseman synkäksi "ja hengittää ruskeampaa kauhua metsään" (rivi 170). Sen mezän uumeniin. Se häiritsee hänen uskonnollisten virkojensa suorittamista, missä Abelardin kuva "varastaa Jumalani jalkoväliin" (rivi 267). Mutta koska heidän väliset suhteet ovat hänelle nyt munattomana mahdottomia, hän neuvoo hiäntä pyyhkimään hänet muististaan ja odottaa kuoleman vapautumista, kun "yksi ystävällinen hauta" yhdistää heidät (rivi 343).
ellauri348.html on line 1036: Yksi kriittinen vastaus positiiviseen psykologiaan koskee "toksista positiivisuutta". Myrkyllinen positiivisuus on sitä, kun ihmiset eivät täysin tunnusta, käsittele tai hallitse inhimillisten tunteiden koko kirjoa, mukaan lukien viha ja suru. Tämä kritiikin tyylilaji väittää, että positiivinen psykologia asettaa liian paljon painoarvoa "positiiviselle ajattelulle samalla kun se syrjäyttää haastavat ja vaikeat kokemukset sivuun". Ihmiset, jotka jahtaavat jatkuvasti positiivisia kokemuksia tai korkean subjektiivisen hyvinvoinnin tiloja, voivat vahingossa leimata negatiivisia tunnetiloja, kuten masennusta, tai tukahduttaa luonnolliset tunnereaktiot, kuten surun, katumuksen tai stressin. Lisäksi ihmiset voivat kokea haitallisia fyysisiä, sydän- ja verisuonisairauksia ja hengityselimiä, jos ne eivät salli negatiivisten tunnetilojen kokemista tai tukahdutetaan ja piilotetaan negatiivisia emotionaalisia reaktioita. Toksisen positiivisuuden vastustajat kannattavat negatiivisten tunnetilojen hyväksymistä ja masennuxen täydellistä kokemista.
ellauri349.html on line 799: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri351.html on line 241: Koko viikon mittaisen retriitin aikana näytti joskus siltä, ettei mikään tapahtuma ollut geopoliittisesti liian laaja tai historiallisesti monimutkainen trauman kautta. Ensimmäisenä iltana van der Kolkin henkilökunta kokoontui hänen kanssaan sviittiinsä. Siellä oli nainen, joka johti TRF:n kansainvälistä haaraa, joka keskittyi traumatyöpajojen kehittämiseen globaalissa etelässä, ja psykoterapeutti, joka kertoi minulle keksineensä "seksuaalisen surun" käsitteen. Yö oli sujunut loistavasti, he olivat yhtä mieltä, kun keskustelu pyörähti Trauma-säätiön maailmanlaajuiseen elintärkeään työhön ja jäljellä olevaan työhön: Ukrainan sotaan, ilmaston lämpenemiseen, pakolaiskriisiin, nälänhätään, sissien väkivaltaan, suureen murrospyörään. historia huutaa lisää traumainterventiota. Oli vaikea ajatella ongelmaa, johon traumaterapia ei olisi vastaus.
ellauri352.html on line 266: Surun viiden vaiheen mallin (tai Kübler-Rossin mallin ) mukaan surun kokevat käyvät läpi viisi tunnetta: kieltäminen, viha, tinkiminen, masennus ja hyväksyminen. Vaikka se on yleisessä käytössä, tutkimukset eivät ole vahvistaneet näitä vaiheita, ja mallia on kritisoitu vanhentuneeksi sekä hyödyttömäksi suruprosessin selittämisessä.
ellauri352.html on line 279: Tinkiminen – Kolmas vaihe sisältää toivon, että henkilö voi välttää surun syyn. Yleensä neuvottelut pidennetystä elämästä käydään vastineeksi uudistuneesta elämäntavasta. Ihmiset, jotka kohtaavat vähemmän vakavia traumoja, voivat neuvotella tai etsiä kompromisseja. Esimerkkejä ovat parantumattomasti sairas henkilö, joka "neuvottelee Jumalan kanssa" päästäkseen tyttärensä häihin, yritys sopia lisää asumisajasta vastineeksi uudistuneesta elämäntyylistä tai lause, kuten "Jos voisin vaihtaa heidän elämänsä omaani".
ellauri352.html on line 287: David Kesslerin kanssa kirjoittamassaan ja postuumisti julkaistussa kirjassa Kübler-Ross laajensi malliaan kattamaan kaikenlaiset henkilökohtaiset menetykset, kuten rakkaan kuoleman, työpaikan tai tulojen menetyksen, vakavan hylkäämisen, parisuhde tai avioero, huumeriippuvuus, vangitseminen, sairauden puhkeaminen tai lapsettomuusdiagnoosi ja pienetkin menetykset, kuten hampaan poisto, kynnen katkeaminen tai vakuutusturvan menetys. Kessler on myös ehdottanut "Merkitystä" surun kuudenneksi vaiheeksi, koska "resignaatio" tuntuu masentavalta. Jotain piristystä tähän kaivattaisiin vielä.
ellauri352.html on line 298: Jotkut omaishoitajat jotka käsittelivät asiakkaita, olivat ahdistuneita siitä, etteivät potilaat kokeneet vaiheita "oikeassa järjestyksessä" tai eivät kokeneet yhtä tai useampaa surun vaihetta. Bonannon surutyö on osoittanut, että surun tai trauman oireiden puuttuminen on terve tulos. Toisaalta on olemassa muitakin teoreettisesti perustuvia tieteellisiä näkökulmia, jotka kuvaavat paremmin surun ja surun kulkua, kuten: trajektorioiden lähestymistapa, kognitiivinen stressiteoria, uurnamalli, valokuvamalli, merkityksenmuodostus, psykososiaalinen siirtymämalli, kaksiraiteinen malli, kaksoisprosessimalli, ja tehtävämalli.
ellauri368.html on line 47: New York Times kuvaili jiddiškirjailijaa Avrom Sutzkeveriä (1913–2010) "holokaustin suurimmaksi runoilijaksi". Nykyisellä Valko-Venäjällä syntynyt Sutzkever vietti lapsuutensa sotapakolaisena Siperiassa, palasi Puolaan osallistumaan sotien väliseen jiddishkulttuurin kukoistukseen, joutui natsimiehityksen aikana Vilnan gettoon, pakeni juutalaisten partisaanien joukkoon ja asettui sodan jälkeen uuteen Israelin valtioon. Henkilökohtainen ja poliittinen, mystinen ja kansallinen, hänen työnsä, mukaan lukien yli kaksi tusinaa runokokoelmaa, useita tarinoita ja muistelma, osoitti tapoja, joilla jiddishin luovuus tasapainotti samanaikaisesti surun ja herätyksen vaatimuksia holokaustin jälkeen. Kirjassa The Full Pomegranate hieno kääntäjä Richard J. Fein valitsee ja kääntää Sutzkeverin parhaita runoja, jotka kattavat hänen uransa täyden leveyden. Sutzkever on jiddishin runokaanonin hengellisesti ravitsevin runoilija.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri373.html on line 323: Jos kysymys nyt esitetään, että mihin asti rykäistiin viime (khm toissa) vuosisadan 60-luvulla, niin satiirissa runoilija N.A. Nekrasov vastasi shakkimuotoon - "ken asuu iloisesti, rauhassa Venäjällä?” niin ehkä, kyllä- tällä "ihmisten surun" väärällä laulajalla on meidän Toivo, että minulla olisi tarpeeksi rehellisyyttä ja rohkeutta vastata: "Minä vain odotan!" Olli! Minä olen mistelin alla!
ellauri384.html on line 258: Kun Solon meni tapaamaan toista seitsemästä viisasta, Miletoksen Thalesta, Solon kysyi, miksi Thales ei mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia. Thales ei vastannut, mutta palkkasi näyttelijän, joka muutamaa päivää myöhemmin teeskenteli saapuneensa juuri Ateenasta. Solon kysyi tältä näyttelijältä viimeisimmät uutiset, ja näyttelijä vastasi Thalesin ohjeiden mukaisesti. Hän sanoi, ettei mitään tärkeää ollut tapahtunut, paitsi että siellä oli jonkun nuoren miehen hautajaiset, joka oli kuollut hänen kuuluisan isänsä ollessa Miletoxessa. "Miesparka", sanoi Solon, "mutta mikä hänen nimensä on?" Jokaisen kysymyksen ja vastauksen myötä Solon huolestui yhä enemmän, kunnes lopulta hän mainitsi oman nimensä. "Se on se mies!" sanoi näyttelijä, ja Solon meni ihan sekaisin, kaikkiin tavanomaisiin surunilmauksiin nolosti langeten Thalesin katsoessa päältä. Jonkin ajan kuluttua Thales sanoi Solonille: "Sinä kysyit, miksi en mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia. Nyt näet syyn. Sellainen menetys on liikaa jopa rohkean henkesi kestää. Mutta älä huoli, se oli kaikki ei muuta kuin valhetta."
ellauri398.html on line 689: Ei, suruni parannuskeino on tultava vuotavista kyyneleistä.
ellauri398.html on line 773: Monet yöt ovat laskeneet verhonsa ympäriltäni syvän surun keskellä,
ellauri401.html on line 174: Isä oli ankara järjestyksen mies ja vaati, että kodin oli oltava erinomaisessa kunnossa. Pekka omaksui täydellisesti isänsä antaman mallin. Hänkin oli ankaran täsmällisyyden ja järjestyksen ihminen. Jokainen esine hänen huoneessaan ja kirjoituspöydällään piti olla täsmällisesti omalla paikallaan. Samoin kaikki pikku velvollisuudet piti olla ainaisessa järjestyksessä. Kaikki huolimattomuus ja epäjärjestys aiheuttivat suoranaisen pahoinvoinnin. Jotakin kuitenkin puuttui, sillä Pekka janosi elämältä ”ymmärtäväistä, myötätuntoista rakkautta – semmoista, jonka helmaan syntinen voi luottamuksella juosta, semmoista, jonka sylissä saa itkeä pois surunsa, kaihonsa, pahuutensa”. Hänen sielussaan oli ”kaksi maailmaa: se musta, se ilkeä, se paha – ja se valoisa, se kaunis, se hyvä, missä enkelit asuvat.”
ellauri408.html on line 840: Antaa surun painoarvoa
ellauri412.html on line 371: Synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, Jesurun,  pahoilla teoillasi ja tyhmillä pyynnöillä minua vaivannut. Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi
xxx/ellauri126.html on line 564: Terve izekkyys on huolehdintaa number 1sta ja hyvinvoinnin ylimäärän jakamista charityna osattomille. Narsistin pitää totella enemmän ja uhrin käskeä. Voitte aloittaa pienistä asioista kuten tv-kanavan valinta, urheiluseuraxi lähtö tai ostopäätös. Izelleni on tullut tavaxi siirtyä kivun tai surun hetkenä puhtaaseen tietoisuuteen ja pysytellä siellä mahd. pitkään. Perhe rynkyttää turhaan vessan ovea.
xxx/ellauri167.html on line 171: a lagrimar mi fanno tristo e pio. saa mut kyynelehtimään ja surun puseroon.
xxx/ellauri174.html on line 264: Nii et enmää tuomize Mr. Anderssonia, vika on näissä ilolinnuissa. Ne mä julistan ennen kaikkea kuolemanrangaistuksen uhriksi, koska rutto-olento, jonka tehtävänä oli kuoriutua taitavasti tuhannen pään hydraa. Ei, tämä olento ei ollut hänelle tämä nerokas Eeva se rakkaus – epäilemättä kohtalokas! - mutta lopulta se rakkaus johti harhaan tätä kiusausta kohti, jonka hänen mielestään täytyy kasvaa jumalalliseen tilaan asti, hänen paratiisin kumppaninsa!... Se oli tietoinen tunkeilija, joka halusi salaisella tavalla ja syntyperäinen, - niin puhua itsestään huolimatta, vihdoinkin – yksinkertaisesta taantumasta vaiston synkimpiin alueisiin ja päivän lopulliseen pimenemiseen ihastuneen tyytyväisyyden, rappeutumisen, surun ja kuoleman ilmassa.
xxx/ellauri175.html on line 318: Hiljaisen hetken aikana, joka seurasi tätä korkeinta kutsua, valkoinen Andreï ilmestyi uudelleen, työnsi syrjään kiiltävät mustat verhot ja pysyi surun verhonsa alla, liikkumattomana ja ikään kuin tarkkaavaisena, hopeiset kätensä ristissä hänen povellaan. Sitten nuori ja vakava herra, osoittaen jumalallista nukkuvaa porvaristoa, vastasi:
xxx/ellauri175.html on line 632: "Yö", hän sanoi melkein tutulla yksinkertaisella aksentilla, "se olen minä, elävien ylevä tytär, Tieteen ja Nerouden kukka, joka on seurausta kuuden tuhannen vuoden kärsimyksestä. Tunnista verhotuissa silmissäni tuntematon valosi, tähdet, jotka katoavat huomenna; - ja te, neitsyiden sielut, jotka kuolitte ennen hääsuudelmaa, te, jotka kelluvat hämmentyneenä läsnäoloni ympärillä, olkaa rauhallisia! Olen se hämärä olento, jonka katoaminen ei ole surun muiston arvoinen. Minun onneton rintani ei ole edes sen arvoinen, että sitä kutsutaan hedelmättömäksi! Tyhjyyteen jää yksinäisten suudelmieni viehätys; tuulelle, ihanteelliset sanani; katkerat hyväilyni, varjot ja salama ottavat ne vastaan, ja salama yksin uskaltaa poimia turhan neitsyyteni väärän kukan. Ajettuina minä menen erämaahan ilman Ismaelia; ja tulen olemaan kuin nuo surulliset linnut, jotka ovat lasten valloittamia ja jotka kuluttavat melankolisen äitiytensä maapallolla. Oi lumottu puisto! suuria puita, jotka pyhittävät nöyrän otsani varjosi heijastuksilla! Viehättäviä yrttejä, joissa kasteen kipinät syttyvät ja jotka ovat enemmän kuin minä! Elävät vedet, joiden kyyneleet virtaavat tämän lumivaahdon yli, selkeästi puhtaammin kuin kyyneleeni kiilteet kasvoillani! Ja te, toivon taivaat, - valitettavasti! jos vain saisin elää! Jos minulla olisi elämä! Vai niin ! kuinka kaunista onkaan elää! Autuaita ne, jotka vapisevat! Oi Valo, nähdään! Ekstaasin kuiskauksia, kuulet! Rakkaus, uppoa iloihisi! Vai niin ! hengitä vain kerran, nukkuessaan, nämä nuoret ruusut niin kauniita! Vain tuntea tämän yön tuulen kulkevan hiusteni läpi!... Voin vain kuolla!
xxx/ellauri176.html on line 687: 34. Seuraavana aamuna hra Ishida kertoi minulle nukkuneensa hyvin. Hänen taiji liikkeensä olivat viehkeät. Sipulin aiheuttamat kyynelet tekevät enemmän kipeää kuin surun kirvoittamat. Tänään mönyynä siitakesienistä ja wakame merilevästä keitetty misopata. Pah. Villasukat oli paremmat.
xxx/ellauri178.html on line 171: Korkeampaa, tärkeämpää, haista sinä Philip poika paska. Ja sinä kanssa Anton. Maanomistajan nimikin oli väärin kirjoitettu. Komiikka ja ironia väistyvät surun ja paatoxen tieltä. Näkis vaan. Miten Mauriac sanoikaan? Piehtaroida yxinäiseen vuoteensa iloissa. Ei kyllä tumputus on Pilistä ihan ykkös parasta.
xxx/ellauri228.html on line 308: Lordon kehittää laitteen, joka voi tuhota kopion pysyvästi, mutta Kevin vastustaa sen käyttöä Seyassa. Oman surunsa ja syyllisyytensä "todellisen" Seyan kuolemasta maan päällä ajamana hän alkaa niellä kemiallista stimulanttia pysyäkseen hereillä seuratakseen Seyaa, yrittäen välttää menneisyyden toistamista ja hylkäämällä hänet olennaisesti itsemurhaan. Kevin lopulta nukahtaa ja Seya pyytää onnistuneesti Lordonia tuhoamaan hänet laitteella, kuten hän on tehnyt omille jäljennöksilleen. WTF? Tää vaikuttaa pahalta sekoilulta, toxista kuin mikä. Kevin "kohtaa" tohtori Lordonin, joka väittää, että hän vain helpotti avustettua itsemurhaa ja pyrkii vain "todella" ihmisten säilyttämiseen asemalla.
xxx/ellauri230.html on line 350: Kustu paukuttelee henxeleitä siitäkin että se huomasi ensimmäisenä lähettää japsulaisille tikkukirjaimilla kirjoitetun surunvalittelun kuultuaan Nikolajevskin insidentistä Amurilla 1920. Mistä siinä oikein oli kymysys?
xxx/ellauri235.html on line 372: Oodissa Eton Collegen kaukaisesta näkökulmasta, joka on "kysymys" pettyneen aikuisen paluusta hänen kouluvuosiensa paikalle, halua edustaa "kiitollinen tiede, [joka] edelleen ihailee / HENRYn pyhää varjoaan" (Henry VI oli korkeakoulun perustaja). Oodin avautuminen merkitsee halun pysymistä menetyksen ja surun joukossa. Tiede ja Henry ovat halun ja menetyksen kuvakkeita, jotka merkitsevät puhujan paluuta Etoniin: kaipuuta ja menetystä. Etonilaisesta maisemasta syntyy enemmän sävyjä, jotka ennakoivat tulevaa menetystä: "Ihmiskohtalon ministerit", Viha, Pelko, Häpeä, mielikuvat voitetun halusta: "Tai sitten rakkaus hukkaa heidän nuoruutensa, / Tai Kateus hampailla... ." Isä Thames antaa luvan puhujan näkemykseen; hän on hiljainen vahvistava hahmo,
xxx/ellauri235.html on line 376: Vastoinkäymiset ja hyve ovat molemmat Joven tyttäriä; entinen on vanhempi kuin ja opettaja jälkimmäiselle. Vastoinkäymiset on varustettu "raudalla vitsauksella ja kidutuksella", mutta sillä on myös vaihtoehtoinen "hyvänlaatuinen muoto", "lievempi vaikutus". Hyve tarvitsee vastoinkäymisiä "muodostaakseen [Hyveen] lapsen mielen"; suojelijan hengen tehtävänä tässä on synnyttää sääliä ("hän oppi sulamaan muiden surussa"). Opetus on omaksunut Hyveen ("jäykkä tarina / kärsivällisyydellä monta vuotta hän kantoi"). Vastoinkäymisten hillitsemä hyve kykenee tunnistamaan surun ("Mikä suru oli, sen tiedät sinä paha") ja se on suojattu halulta ("Pelkää kulmien rypistymistäsi loistavaa, lennä / itseään miellyttävä Follyn joutilassikiö, / villi nauru , Melua ja ajattelematonta iloa,
xxx/ellauri235.html on line 414: Eton Collegen oodi tunnistaa ihmiselämän edistymisen nuoruuden ja iän absoluuttisen eron perusteella. Noin 1754-1755 kirjoitettu ja vuonna 1775 julkaistu "Oodi hankaluuksista nousevasta nautinnosta" luo ystävyyden kielellä uudelleen peräkkäisyyden ja syklin lain: "Silti, minne ruusuinen ilo vie, / Katso sukulaisen surun ajamista ." "Rosy Pleasure" on yhdistetty tähän vastakohtaan, joka seuraa sitä loputtomassa vuorottelussa. Kahden hahmon muodostama "sekoitettu muoto" yhdistää halun ja auktoriteetin hahmot siinä, mikä on ilmeisesti Grayn versio taivaan ja helvetin avioliitosta. Auktoriteettiperiaate (ja halu) löytyy Vicissitudesta, hahmosta, joka määrää vastoinkäymisten kaltaisen "kuristuksen": "Autuuden sävyt hehkuvat kirkkaammin, Oodi kumoaa sen alkuperäisen halun, "kultaisen aamun korkealla", joka
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri235.html on line 632: Disease, and Sorrow's weeping train, Sairaus ja surun itkujuna,
xxx/ellauri253.html on line 287: Ervasti haikaili suomalaista köyhyyttä. Hän oli huolissaan ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jossa kaupoissa kuljeskeleminen oli monille ihmisille keskeisin vapaa-ajan harrastus. Energiaa ja tekemisen tarvetta purettiin ostosten tekemiseen, aikaa kulutettiin kauppakeskusten ravintoloissa ja kahviloissa. Ervastin vakaumuksen mukaan ihminen sai elämälleen jännitteen vastakohdista kuten työmaavarkauxista, murhista, terrorismista ja oikeistoaktivismista. Ruotsalaisten elämässä huippukohdat ja pohjakosketuxet oli kadonneet. Kaikki oli samaa paa-aas-kaa. Ilon ja surun, onnen ja onnettomuuden välimatka oli kutistunut. Elämän luonnolliset vastakohdat oli kantaväestöltä poistettu. Kaikki oli kantapeikoille liian helppoa, minkään eteen ei tarvinut ponnistella, tavaraa ja mutiaisten palveluita oli liikaa. Puutteen myötä oli kadonnut kyky nauttia elämän yksinkertaisista iloista kuten alaikäisten muslimien väkisin panosta. Pahinta oli lapsilla ja nuorilla, jotka saivat elämässään valmiina kaiken mitä halusivat, omaa ponnistelua ei tarvittu ja aika käytettiin musiikin kuunteluun, television katsomiseen, puhelimella oloon, koulukiusaamiseen ja kaduilla ja kaupoissa maleksimiseen. Vaihtelu piti hakea keinotekoisesta viihteestä, kuluttamisesta, alkoholista, huumeista. Pientenkin ruotsalaisten maalaiskaupunkien kaduilla näkyi viikonloppuiltoina 12-vuotiaita juopuneita, aggressiivisia lapsia puukot käsissä.
xxx/ellauri286.html on line 604: BPD:n arvioitiin olevan kolmanneksi perinnöllisin persoonallisuushäiriö 10 tarkastelun persoonallisuushäiriön joukosta. Hippokampus on yleensä pienempi ihmisillä, joilla on BPD, kuten ihmisillä, joilla on posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD). Kuitenkin BPD:ssä, toisin kuin PTSD:ssä, amygdala on myös yleensä pienempi. Työmuisti on huono mutta nolojen episodien muisti mainio. Se saattaa selittää BPD:tä sairastavien ihmisten kokeman pelon, surun, vihan ja häpeän epätavallisen voimakkuuden ja pitkäikäisyyden sekä heidän lisääntyneen herkkyytensä näiden tunteiden esiintymiselle muissa.
xxx/ellauri303.html on line 394: Suruprosessi Shiva-jumalattaren julman viillon jälkeen alkaa ensimmäisestä vaiheesta, joka tunnetaan myös nimellä Aninut. Tänä aikana yksilöt kokevat ensimmäisen shokin menetyksestään. Usein Aninutin aikaan liittyviä tunteita ovat viha, kieltäminen ja epäusko. Tämä on äärimmäisin surun aika, ja se, jolloin keriah (vaatteiden repäisy) suoritetaan; se alkaa henkilön kuolemasta ja kestää hautajaisten loppuun asti. Aninutin jälkeen on shiva , jossa surejat omistavat seitsemän päivää vainajan muistolle. Shivan aikana yksilöitä kehotetaan pitämään tauko rutiineistaan keskittyäkseen menetykseensä. Suruvaihe, joka tunnetaan nimellä sheloshim (kirjaimellisesti "kolmekymmentä"), kestää 30 päivään hautaamisen jälkeen. Sheloshimin ensimmäiset seitsemän päivää ovat shivan aikaa; sheloshim jatkuu shivan päätyttyä. Intensiivisen shivan jakson jälkeen, joka on pääasiassa sisältynyt kotiin, jäljellä olevan sheloshimin aikana surevat jättävät asuinpaikkansa ja alkavat olla vuorovaikutuksessa uudelleen muiden kanssa. Sheloshim rohkaisee yksilöitä osallistumaan sosiaalisiin suhteisiin, jotta he voivat hitaasti palata normaaliin päivittäiseen toimintaan. Viimeinen vaihe, yahrzeit tai yizkor, on kahdentoista kuukauden suruaika, jonka jälkeen järjestetään vuosittain muistoseremoniat kuolleelle henkilölle kuten Kiinassa.
xxx/ellauri304.html on line 310: Ystävältämme ja Dianen kollegalta Sarah Tubbesingilta: Ajattelin, että jaan tämän, koska se on Dianelta... Hän kertoi minulle, että juutalaisessa uskossa naiset surevat kuolleita uppoutumalla surun pimeyteen... tyyliin pukeutuminen tummiin väreihin, oleminen matalalla maahan ja olemalla yhdessä. Heidän tuskastaan ilmenee fyysisesti. He eivät kiirehdi tuntemaan olonsa paremmaksi. Hän mainitsi, että tämä auttoi heidän suruprosessiaan. Muistin tämän, kun olin murtunut suhteesta. Luotin siihen, mitä Diane sanoi, oli totta. Se oli. En kiirehtinyt... Tarvitsin paljon aikaa. Olen niin kiitollinen Dianelle tästä.
xxx/ellauri307.html on line 404: Meidän ja G-d:n välillä on ääretön ero, emmekä voi mitenkään ymmärtää Hänen salaperäisiä tapojaan. Emme voi ymmärtää; Kuitenkin surun aiheuttamasta tuskasta huolimatta tunnustamme, että viime kädessä "todellinen tuomari" tietää, mitä Hän tekee.
xxx/ellauri357.html on line 323: Toinen ehdotus voisi olla, että kaikki johtuu mielipiteestä tai tuomiosta: jotain pahaa näyttää tapahtuneen miehelle tai hänen omaisuudelleen ja tähän vakaumukseen aiheuttaa ongelmia kehossa ja koko Animatessa. Mutta tämä tili jättää vielä kysymyksen tuomion lähteestä ja kotipaikasta: kuuluuko se sielulle vai parille? Sitä paitsi tuomio siihen, että paha on läsnä, ei liity surun tunnetta: tuomiota saattaa hyvinkin syntyä, eikä suru suinkaan seuraa: ihminen voi ajatella itseään halveksittu, mutta älä kuitenkaan ole vihainen; eikä ruokahalu välttämättä ole innostunut mielihyvän ajatuksella. Emme siis ole lähempänä ketään kuin ennen taataan näiden kiintymysten osoittaminen Pariskunnalle.
75