ellauri033.html on line 524: Luvussa II on surkeata filosofointia joka on pantu Antero VI:n suuhun, nimittäin että psykologisestä determinismistä seuraisi ettei kukaan enää välittäisi mistään, kaikki olis vaan et nadja nadja soromnoo. Se on ihan höperö ajatus. Ei determinismi muuta mitään, sapajut jatkaa suunnittelemista ihan niinkuin ennenkin. Se on just se tapa, jolla determinismi toteutuu, komputoimalla ja optimoimalla. Palkizemalla ja rankaisemalla. Ei siis (jonkun mielestä) hyvä ja (jonkun toisen mielestä) paha siitä minnekään häviä.
ellauri067.html on line 360: Die Enzian war eine in Entwicklung befindliche deutsche Flugabwehrrakete während des Zweiten Weltkrieges. Die Rakete war sowohl für den Boden-Luft- als auch den Luft-Luft-Einsatz vorgesehen. Radio-ohjattu. Ei toimahtanut ennen nazien surkeata loppua.
ellauri115.html on line 52: Tää albumi on kieltämättä surkeata paluuta Sammelin portin pieleen oxentaman spagettiläjän ääreen. (Se portti on nyt mennyttä kun Jouni rakentaa uutta leveämpää sähköauton latauxelle sopivampaa porttia.) Silti en voi vastustaa luonnon kuzua, koska ko. kirjan lopussa oli aseistariisuvan inhimillinen res gestae luetelma Janne-Jaakon elinvuosista.
ellauri245.html on line 362: Lisää jonnepotaskaa. Sid Viciousin No Future oli aivan ala-arvoisen surkeata räminää. Tollasella ei olis kuulunut ollakaan mitään tulevaisuutta, mutta annas olla eikös vaan vitun monet yhtä surkimuxet tarttuneet paviaanin raivolla kertosäkeeseen. Esim Jonne Nääsböö ja Eski Saarinen. Harry piittaa vaan ex sukulaisista kuten isästä, mongoloidisiskosta ja ex heilasta Raakelista ja sen lumiukkopoika Helgestä.
ellauri272.html on line 404: Mutta Archibald Ammoniitti ei ole hassumpi, Bloom oli oikeassa siinä. Se auttaa elämään tätä surkeata elämää.
ellauri434.html on line 595: Magdal Nunasta löytyi kyyhkysiä ja uraltaan suistuneita ja hyvin epämääräisiä naisia, joista Magdal Nunan siirtola oli tullut kuuluisaksi. Kaupungissa oli kolme, neljä porttolaa »parempaa väkeä varten». Niiden ilotyttöjen oli tapana käyttää vaaleita kyynärvarsirenkaita ja nilkkakulkusia, jotka tietenkään eivät olleet puhdasta hopeata; he väijyivät tiiliportin varjossa loruilevina ja hyvin tyhminä, ladellen joka muukalaiselle samoja houkutuksia, äänet käheinä liiallisesta viininjuomisesta ja unettomista öistä. Turpeita, pöhöttyneitä kasvoja, joihin ikuisesti näytti painuneen bordellin ikkunaristikon varjo. Sivulta halkinaisia vaippoja, jotka päästivät näkyviin välähdyksen täiden puremasta taatelinruskeasta ihosta; enimmäkseen he lemusivat halvoille idän ruusuöljyille, viettivät surkeata elämää liidutuissa seraljeissa, joissa jokaisesta hikisestä kolikosta oli suoritettava runsas vero porttolanpitäjän lippaaseen. Pähkinännoella voidellut kulmat ja poskien yläosat saivat heidän silmämunansa näyttämään entistäkin valkoisemmilta, ja niiden alla hulmusi paksu tumma huntu. Kolme-, neljäkymmentä eri-ikäistä naista, enimmäkseen vanhan ahnaan parittajan tai paikattoman, mistään piittaamattoman antiokialaisen bordellinpitäjän, »koiran», alamaisia, ikivanhaa ulkoläksyä sopottavia vaanijattaria, joiden huvipaikkojen yksityiset huoneet muistuttivat pilttuita!
6