ellauri025.html on line 471: Larry on yhdysvaltalainen liikemies. Se on maailman 8. rikkain apina, sen nettoarvo taaloissa on yli 60 ziljoonaa ja kasvava. Se on muutenkin HYVIN, HYVIN PAHA MIES. Sen suomenkielinen Wikipedia-artikkeli on tynkä. Sen amerikkalainen Wikipedia-artikkeli on kilometrin pituinen. Jo siitä näkee ketä Larryn puuhat hyödyttää. Nicholas Carlson (ei sukua) sanoo että siitä tuli paha, koska se luki kotosalla niin paljon ATK-lehtiä. Jätti kesken PhDn Winogradin kaa kun Gogol alkoi tuottaa massia. Gogolin nimi oli BackRub aluxi: Gogol toimi manus manum lavat periaatteella, hiero sä mun selkää niin mä hieron sun. Siitä luonnostaan syntyy näitä kuplia. Toinen huisin kannattava idea oli Androidin osto ja puhelimiin levitys. Google plus ja muut somevirityxet kaatuivat. Larry ei ole järin sosiaalinen. Nyze rakentaa izeohjautuvia lentoautoja. Se on Gyro Gearloosen näköinenkin, propellipäinen Pelle Peloton, vaihteet löyhällä. Lyö izeänsä päähän nuijalla niin että linnut lentää ulos pesästä.
ellauri049.html on line 1078: Fjalar on muinaisskandinaavisen taruston henkilöhahmo. Suomessa nimen on tehnyt suosituksi Runebergin teos Kuningas Fjalar vuodelta 1844, joka merkittävästi vaikutti suomalaisen kansallishengen kehittymiseen. Nimestä on aikoinaan ollut käytössä myös suomenkielinen mukaelma Vielar. Vielarista tiesin vielä vähemmän eli nevö hööd. Fjalarilla on poika Hjalmar, josta tulee väliin mieleen punakapinaa torjunut Pojun aseveli Hjammu ("älä jauha!") väliin sen kuuluisampi pedofiili kaima. Sit on kuulemma vielä Taneli Mäkelän esittämä roolihahmo Fjalar eli ”Fjalle” sarjassa Handu Pumpulla. Nevö hööd liioin. Varmaan joku siikveli sarjaan faktu homma jossa Taneli oli se hömelö kaheli. Tekivät pilkkaa vanhuxista, nyt on izekin sellaisia. Sattuu omaan nilkkaan.
ellauri062.html on line 484: Ja äkkiä on ilta -teoksen runot on koottu suomennokseen useista italiaksi julkaistuista kokoelmista. Suomentaja Elli-Kaija Köngäs on kirjoittanut alkuun valaisevan johdannon Quasimodon runoilijakehityksestä. Hän jakaa runoilijan tuotannon kahteen jaksoon. Ennen toista maailmansotaa kirjoitettu tuotanto on yksilökeskeistä (minä), siitä esimerkkinä tuo alkuun kirjoittamani runo, josta koko suomenkielinen valikoima on saanut nimensä. Sodan jälkeen Quasimodon huomio kiinnittyi yhteiskuntaan (me), ehkä politisoituikin, sillä sota ja sen kauheudet muuttivat hänen käsitystään ihmisestä hiukka negatiivisexi.
ellauri069.html on line 750: Tässä kohtaa suomenkielinen wikisivu katkeaa, joten täytyy kääntää loppupää omin sanoin suomexi. Matkalla keltaista tiilitietä alas Dorothy ottaa osaa bankettiin jonka järkkää maiskiainen nimeltä Boq. Seuraavana päivänä D. vapauttaa Varixenpelätin (h.k.) (TW: trigger warning) paalusta jossa se roikkuuu, laittaa öljyä kannusta Tölkki Puumiehen ruosteisiin jointteihin, ja tapaa Pelkurimaisen Leijonan. Varixenpelätin tahtoo aivot, Tölkki Puumies tahtoo sydämmen, ja Leijona haluu cojones, joten D. rohkaisee niitä matkaamaan kanssaan ja Toton kanssa Smaragdistadiin pyytämään apuaa Welholta. Useiden seikkailujen kuluttua matkalaiset saapuvat Smaragdistadiin ja tapaavat portinvartijan (Guardian!) joka pyytää heitä käyttämään vihreäxi värjättyjä rillejä jotta niiden silmät ei häikäistyisi stadin loistosta. Jokainen kuzutaan Wizardin pakeille. Hän ilmestyy Dorothylle jättipäänä, Varixenpelätille hemaisevana leidinä, Tölkki Puumiehelle hirveänä petona, ja Leijonalle tulipallona. Hän lupaa silti auttaa heitä kaikkia jos ne tappavat Lännen ilkeän noidan, joka hallizee Kullimaata. Guardian varoittaa heitä että kukaan ei ole koskaan voittanut noitaa.
ellauri109.html on line 355: "Sinimustan liikkeen Suomi on itsenäinen, suomenkielinen ja suomenmielinen Suomi."
ellauri382.html on line 197: Nykyään jos kuka tahansa suomalaiseksi mainittu (mutta ehkäpä ulkomaille veropakolaiseksi muuttava) pallonpotkija, laulun lirkuttaja tai vastaava saa jonkin kaupallisia tarkoituksia edistävän palkinnon jossain markkinatilaisuudessa, suomenkielinen media on täynnä otsikkoja "Suomi voitti". Mikä tehnee tämänkin persoonan vähitellen varsin merkityksettömäksi. Tätä täydentänee se, kun erilaiset teologisia vitsejä jatkuvasti harrastavat ja politiikkaan osallistuvat tahot katsovat asiakseen ilmaista puhuvansa Suomen nimissä.
xxx/ellauri091.html on line 128: Hilja Haahden isä oli kielitieteilijä ja suomentaja, Hämeenlinnan ruotsalaisen yläalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja äiti ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón). Isä Johan kuoli 1888 Hiljan ollessa 13-vuotias. Sen naamaa ei löydy hakukoneesta, se on vaan tollanen päälletuherrettu "Ankka" niinkuin Akun isä ennen Don Rosan kexintöjä. Perhe muutti tällöin Helsinkiin. Äiti avioitui 1896 (kun 22v Hilja oli jo läpi opistosta ja töissä) lehtori senaattori valtioneuvos Yrjö Sakari "Z." Yrjö-Koskisen kanssa. "Z" alkoi työntää tätiin 6" Toledon kuumaa terästä. Ykällä oli Zorron merkki rintapielessä. Se sai aatelisarvon ryssänmielisyydestä. "Z":n porukat muilutti 1911 kartanon lattian alle tuhatpäin kommareille annettuja leimattuja vaalilippuja. Vittu mitä matonaamoja. Sekin oli nilkin 375-vuotispäivän humanisteja.
xxx/ellauri126.html on line 708: Mata Amritanandamayi Devi (Devanagari: माता अमृतानन्‍दमयी, malajalamiksi മാതാ അമൃതാനന്ദമയി) eli Äiti Amma, aiemmalta nimeltään Sudhamani, (s. 27. syyskuuta 1953) on intialainen hyväntekijä ja kannattajiensa mielestä pyhimys ja guru. Useat hänen oppilaistaan pitävät Ammaa avatarina. Amma tarkoittaa äitiä telugun ja malajalamin kielissä, joten suomenkielinen vakiintunut nimitys on tautologinen. Se on kuin herne herne! Ämmä on Eskin ikäinen.
xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
9