ellauri080.html on line 1044: Rotuerottelun läpsintä käsille, on kyse sitten sukupuolierottelusta tai luonne-erottelusta, näyttää liittyvän organisaation kikyloikkaan. Kun eri näkökulmia on tarjolla, ryhmän jäsenet tuppaavat suoriutumaan paremmin ja ovat luovempia. Puhumattakaan pikku kähminnän ja nipistelyn suomasta lisääntyneestä työpaikkaviihtyvyydestä. Tuloxena: järjestöllinen käytös ja biodiversiteetin oikeanlainen hallinta ovat välttämättömiä ja tärkeitä järjestöille. Yrityxet jotka lankeavat erilaisiin rotuerottelumuotoihin menettävät mahdollisuuxia saada lisäarvoa ja oppia ihmisiltä jotka voisivat olla poikkeuxellisia kentällä koska ne uskoo eri klisheisiin. Jos Naamakirja ei olis huomannut Sheryl Sandbergin talenttia ja sen sijaan ottanut jonku tavallisen karvakäden, yritys ei olisi läheskään niin menestynyt ja hyvin siivottu kuin se on. Biodiversiteetti työpaikalla ja jopa (!) johtajien keskellä, pinta-tai syvärakenteinen, voi olla kriittinen yhtiön menestyxelle kunnolla hoidettuna. Sellaisilla keinoilla kuin sokkohaastattelu apinoita voi arvioida pätevyydellä eikä virnuilevasti vinoillen ja nipistellen. Yleensä, ryhmyrien pitää käyttää järjestöllistä käytöstä hoitaaxeen tehokkaasti tätä biodiversiteettiä ja läpsiä käsille rotuerottelua työpaikalla, niin eiköhän siitä moraali, voitot ja tuottavuuskin lähde nousuun, eikä ainoastaan siittimet.
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
xxx/ellauri087.html on line 288: Hyvä elämä kohoaa Esa Saarisen mukaan erityisesti toisten ihmisten suomasta hievahtamattomasta huomiosta ja läsnäolosta esim Pafos-seminaarissa.
xxx/ellauri114.html on line 226: Ilman sarvia ja hampaita, villieläimet purjehtivat ylös Mekong-jokea. Eläimet iloizevat covid-viruxen suomasta hengähdystauosta. Apinoiden hengähdyxet saisivat niiden puolesta jäädä pidemmällekin tauolle. Niistä voisi valmistaa krokotiililaukkuja tai jauhaa lääkepulverixi. Pojat joit ei saatu hyvix on nyt jauhettuna jyvix.
xxx/ellauri473.html on line 270: Ei sentään, Mikromegaxessa Voltairen suhteellisuudentaju on kunnossa. Planeettojen mittakaavassa kukin on samaan aikaan pieni ja suuri suhteessa muihin, kuten ihminen on hyvä yhden kannalta ja paha toisen mielestä, ja tämä on ilmeisesti se olennainen seikka, jonka Voltaire haluaa tuoda esiin. Pascal oli tarkoituksella asettanut ihmisen kahden kuilun, äärettömän pienen ja äärettömän suuren, väliin, niin että huimauksen vallassa hän luuli olevansa käsittämätön hirviö. Voltairen näkökulma on erilainen: ihminen on paikallaan kaitselmuksen venyttämässä suuressa olentojen ketjussa, ja juuri tämä paikka on erittäin rauhoittava. Riisuttuaan kristinuskon hänelle suomasta poikkeuksellisen luodun asemasta hän vapautuu siten raskaasta taakasta, perisynnin taakasta. Tämän näkökulman Voltaire lainaa Popelta, jonka Esseen ihmisestä kääntämistä hän sitten harkitsi ja jota hän pian jäljittelisi ihmisestä kertovissa runoluennoissaan. Ihminen ei ole enkeli eikä peto, vaan sijaitsee järkevästi näiden kahden välissä, mistä johtuu kohtuullisuuden opetus, jonka taivaalliset matkaajat hänelle opettavat. Jos korkeimman tiedon kirja pysyy hänelle tyhjänä – eli jos hän ei pääse ilmoituxen kautta käsiksi metafyysisiin totuuksiin – hän voi sentään saavuttaa lukuisia kokemuksen totuuksia. Tämä järkevä positivismi on peräisin Lockelta ja hänen esseestään "Ihmisen ymmärryksestä", jota Voltairen noin vuonna 1734 kirjoittama metafysiikan tutkielma jatkuvasti ylistää ja jonka näkemyksiä hän tiiviisti omaksuu. Jos ihminen astuu luonnon häntä rajoittavien rajojen ulkopuolelle, hän on äärimmäisen naurettava, kuten Tuomaan opetuslapsi, pieni filosofinen koiperho, joka yrittäessään näyttää taivaallisille matkalaisille, että koko maailma oli tehty yksinomaan ihmistä varten, herätti heissä sammumattoman naurun, josta heidän oli suuria vaikeuksia toipua. Kaikkialla maailmassa löytää mittasuhteita: viisaus on siis mittasuhteiden löytämisessä. Sellainen on tarinan merkitys ja Voltairen uskontunnustus hänen paratiisikaupungissaan Cireyssä. Hyvä Ransu!
5