ellauri005.html on line 220: nai ihmisnaaraita, sittemmin muitakin elukoita), jännitystä (vedenpaisumus) ym ym.
ellauri012.html on line 326: Vapaudu Heloise liian syvälle juurtuneen rakkauden häpeällisistä jämistä. Muista että nyt on aviorikos sun ajatella ketään muuta miestä kuin jeesusta (ja jehovaa, jos se nyt on eri äijä, tai edes mies. Pyhää henkeä ei kärsi mainita, siitähän ei saa heittää läppää, se on kuolemaksi.) Jos sä näkisit mut täällä näin laihana ja naama pitkänä, tunkeilevan munkkilauman keskellä, jotka pelkäävät mun oppinutta mainetta ja loukkaantuvat mun kaidasta lätystä, ihan kuin mä uhkaisin niitä uskonpuhdistuksella, mitä sanoisit mun alhaisista huokailuista ja hyödyttömistä kyynelistä jotka harhauttaa näitä herkkäuskoisia miehiä? Voi voi. Mua nöyryyttää rakkaus, eikä ristin sellainen. Sääli mua ja riistäydy vapaaksi. Jos sun kutsumus on mun ansiota, älä sit kiusaa mua jatkuvilla epäilyksillä. Lupaa että olet uskollien asulle joka peittää sut. Pelkää jumalaa jotta se vapauttaa sut pelosta, rakasta sitä että pääset etiäppäin hyveessä. Älä pitkästy luostarissa, sillä se on paikka pyhimyksille. Halaa tyhjää, tyhjät kädet on jeesus-lasso, se kyllä halaa takaisin jos nöyristelet sille.
ellauri012.html on line 371: Ja siltikin on turha edes yrittää erottaa näitä kahta: ne jotka ei ole vanhurskaita on syntisiä, ja ne jotka hidastelee hyvän kanssa jää siitä jälkeen. Sitäpaitsi ei pitäisi olla muita motiiveja kuin rakkaus jumalaan. Voi vinde! mitä toivoa on sit mulla? Mun sekavuus johtu enemmän pelosta loukata miestä kuin suututtaa jumalaa, ja mä käytän vähemmän aikaa sen miettimiseen kuin edelliseen. Just niin, sun käsky vaan, eikä mikään oikee kutsumus lähetti mut tähän luostariin; mä koitin helpottaa sun oloa enkä pyhittää itseäni. Mä oon niin onneton! Mä revin itseni irti kaikesta mistä pidin; hautaan itseni elävältä; harjoitan mitä tiukinta paastoa ja kaikkia muita julmuuksia joita täällä tehdään; ruokin itseäni kyynelillä ja suruilla; ja tästä huolimatta en ansaitse mitään näillä harjoituksilla. Mun väärä hartaus on kauan pettänyt niin sua kuin muitakin, sä oot luullut että mä oon rauhoittunut vaikka mä oon häiriintyneempi kuin mä oon ollut ikinä. Sä uskottelit itsellesi että mä olin ihan omistautunut tälle hommalle, mutta mulla ei ollut muuta harrastusta kuin tää rakkaus. Tässä harhassa sä pyydät multa rukouksia - hitsi! mä tarvitsen niitä sulta! Älä oleta mitään mun hyveistä tai huolesta; mä horjun, tue mua sun neuvoilla; mä oon heikko, vahvista ja ohjaa mua sun ohjeistuksilla.
ellauri012.html on line 406: Olisin halunnut lopettaa tän kirjeen kertomatta mitä täällä tapahtui pari päivää sitten. Nuori nunna joka oli pakotettu luostariin ilman kutsumusta siihen karkasi jollain ilveellä, en tiedä miten, ja pakeni Englantiin yhden herrasmiehen mukana. Olen käskenyt koko talon salata tän jutun. Voi Abelard! Jos sä olisit täällä näitä juttuja ei tapahtuisi, sillä kaikki siskot jotka hurmaantuis sut nähdessään ja kuullessaan, eivät ajattelisi kahdesti vaan noudattaisivat sun sääntöjä ja ohjeita. Se noviisi ei olisi ikinä tehnyt noin rikollista suunnitelmaa kuin rikkoa valansa, jos sä olisit ollut täällä kehottamassa kuuliaisuuteen. Jos sun silmät vahtis meitä, kaikki olis viattomia. Kun me liukastutaan sä nostaisit meidät pystyyn ja tukisit neuvoillas; me marssittaisiin varmajalkaisina lampaina hyveen kaitaa tietä. Alan huomata että musta on ihan liian hauskaa kirjoittaa sulle; mun pitäis polttaa tämäkin kirje. Siitä näkee että mulla on vielä ihan liikaa tunteita sua kohtaan, vaikka yritin aluksi vakuuttaa sut ettei niin ole laita. Mä tunnen joskus armon, joskus himon laineita, ja vuorotellen annan periksi kummallekin. Sääli mua Abelard, ja tilaa johon sä olet mut saattanut, ja tee mun viime päivistä tääällä yhtä levollisia kuin ne ensimmäiset oli ahdistuneita.
ellauri012.html on line 509: Nyt näin unta, että oltiin lapissa johnin tai paulin anoppilassa käymässä. Siellä oli useampia taloja, äidin puolelta isokin ja komea, isän puolelta heinäkengän surkeampi siivoomaton asumus. Iso lauma ihmisiä, paljon lapsia juoksenteli siellä pihalla ja ovissa.
ellauri015.html on line 416: Lampaat sumussa pään päällä peruukkina.
ellauri019.html on line 296: Edomin alueen keskeisin osa sijaitsi kuitenkin ilmeisesti Araban itäpuolella, sillä siellä korkea vuorijono, jonka jotkin huiput yltävät 1700 m:n korkeuteen, saa jonkin verran sadetta. Tämä johtuu siitä, että Araban länsipuolella oleva maa-alue, Negev, on huomattavasti alavampi, ja siksi Välimereltä tulevien myrskypilvien riekaleet pääsevät kulkemaan sen ylitse korkeammille Edomin vuorille, missä ne luovuttavat niihin jäänyttä kosteutta. Arkeologiset tutkimukset osoittavatkin asumusten ja linnoitusten ketjun kulkeneen muinoin pitkin kapeaa viljelymaakaistaletta pitkän ylätasangon korkeimmalla kohdalla, mutta ne häviävät mentäessä etelään kohti Akabanlahtea. Nykyisessä Tafilassa, joka sijaitsee n. 30 km Kuolleestamerestä (Suolamerestä) etelään, on suuria oliivilehtoja, jotka tosin saavat vetensä pääosin kahdeksasta erinomaisesta lähteestä; alueen vuotuinen sademäärä on vain n. 280 mm.
ellauri026.html on line 430: Ne jotka kokee tämmöstä viisautta, eikä niitä ole paljon, kokee jotain hulluuden kaltaista. Sillä ne sanoo sekavia asioita, niinkuin sellaiset jotka eivät ymmärrä edes ize izeään. Näyttävät välillä hilpeiltä, välillä masixilta, välillä itkevät, välillä nauravat tai huokailevat. Ja kun ne palaa tolkkuihinsa, ne ei tiedä missä ne on olleet, ruumissako vaiko sen ulkopuolella, vai unessa; eivätkä muista mitä kuulivat, näkivät, sanoivat tai tekivät, ja tietävät vain tän, vähän niinkuin sumussa tai unessa: että niillä oli siinä hulluudessa hyvä olla. Ja six ne ovat pahoillaan että ne on taas tajuissaan, ja haluisivat takaisin, ollaxeen aina hulluja. Ja se on pientä esimakua niiden tulevasta onnesta.
ellauri030.html on line 41: Iuvenes dum sumus nuorna iloitkaamme,
ellauri032.html on line 228: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
ellauri036.html on line 1845: Vedenpaisumus mun jälkeeni.
ellauri043.html on line 301: Hullu! huutaa Jesaja. Mitäs menit näyttämään vihulaiselle aarteita! Tästä ei hyvä seuraa. Kuka tahansa voi ennustaa et noita ne tulee kohta hakemaan. Kell onni on se onnen kätkeköön älköönkä levitelkö somessa. No, mun jälkeen vasta vedenpaisumus, tuumii tyynen rauhallisena Hiskia.
ellauri043.html on line 1815: Ja sitäpaizi ei se mun vika ole; henki pakotti mut; Sotas ei onnistunut parantamaan mua. Se on kuiteskin aika julmaa! Mut mitä väliä! Mä oon viimeinen profetissoista; ja mun jälkeen tulee maailmanloppu. (Kaskun ei vedenpaisumus. Niin aina, niin ne aina sanovat. Eikä sitten tulekkaan. Mikä pettymys.)
ellauri043.html on line 3821: Vanhimmat, vedenpaisumusta edeltävät, on leväpehkon peitossa. Jotkut, liian pitkät kannoillensa, natisevat liitoxissaan ja katkaisevat selkänsä marssiessaan. Toisilta valuu hiekkaa mahan reijistä.
ellauri045.html on line 428: Minut on siitetty 6.12. izenäisyspäivänä kun i ja ä olivat jo asumuserossa ja isällä ilmeisesti pussit täynnä. Vittuako se kuzuu sitä kihlattua koko ajan naisexeen. Kuulostaa koiralta. Handen isä oli oikeassa: ei tullut Hannusta ihmistä. Sevverran hätäsesti nussittu. Kalu tuli. Rasistista puhetta mustilaisista.
ellauri046.html on line 862: oli runoileva leipäpappi Stuttgartista 1804-1875. Nuorena diggas vanhaa hullua Hölderliniä ja jotain Krüdicken piikaa. Hautas äitinsä Schillerin äidin unohtuneen haudan viereen. Sit siitä tuli kirjallisuuden proffa Stuttgartiin, kunniatohtori ja se sai palkintoja. Nai jälkeenjääneen katolisen tytön jonka kanssa sai 2 tytärtä. Tää oli sukulaisille ainainen kivi kengässä. Vaimkon kanssa tuli lopulta känää tyttären sulhasesta ja asumusero. Sopu tehtiin kuolinvuoteella.
ellauri049.html on line 191: Uuno Salonen kirjautui Helsingin yliopiston historiallis - kielitieteelliseen tiedekunnanosastoon syksyllä 1920. Siirtyessään Helsinkiin Uuno jätti taakseen kuvataiteen tekemisen. Uuno oli epävarma akateemisen alan valinnasta, sillä oma runoilijan kutsumus oli Honkapään sukulaisten ajatuksien vastainen. Yliopistovuosiensa 1920-23 ja 1925-26 aikana hän ei suorittanut yhtään opintokokonaisuutta. Kouluttautuminen oli vain lume, niin hänelle itselleen kuin honkapääläisille, jolla hän mahdollisti elämänsä pääkaupungissa. Aika kului runojen kirjoittamiseen, sanomalehti- ja kustannusalan kirjallisiin toimitustehtäviin, käännöstöihin ja dekadenttiin boheemieloon.34 Kailas osallistui aktiivisesti nuorten kirjailijoiden, Nuoren Voiman Liiton jäsenten ja tulevien Tulenkantajien seurapiirielämään. Hengenheimolaisuus edesauttoi niin runoilijan uraa mutta myös rappioelämää.
ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
ellauri050.html on line 177: Of my own mind; and in the mist of teas ja oman mieleni; ja kyynelsumussa
ellauri050.html on line 319: I dimly guess what Time in mists confounds; Mä hämärästi arvaan mitä aika söhlää sumussa;
ellauri051.html on line 632: 80 Backward I see in my own days where I sweated through fog with linguists Muistelen aikoja kun hikoilin lingvistien kaa sumussa
ellauri055.html on line 1397: Kullinpään kirjojen ihmiset on outoja kyborgeja, biomasiinoita, jotka autistisesti raxuttavat naimaan toisiaan jossain päivänsavussa. Kukkaan ei tiijä mittään toisista eikä välitä, kaik on ihan sumussa. Toope taisi ize olla kaiket päivät jossain impressionistisessa viinahuurussa. Tää on solipsismia, erästä narsismin monista muodoista. Ja tää sit puhtaaxijalostettua narsississismia:
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri088.html on line 207: Aika metallilla, transumusiikilla ja räpillä. Aika mustalla kajalilla, pujoparralla ja tatuoinnilla.
ellauri109.html on line 883: Bloom lähti sairaalasta seuraavana päivänä, mutta höyrypäisyys jatkui, Roth oli vuorotellen lemmekäs ja julma taas. Bloom epäili että Roth yritti hankkia todistusaineistoa eroprosessiin. Izekin se oli vuorotellen sekava ja hysteerinen. Lopulta lähetettyään kukkia ja sen perään eropostillan, Roth haki asumuseroa, syynä 'Bloomin julma ja epäinhimillinen kohtelu'. Hetkinen hetkinen premissoidaanpa tilanne, siis kuka kohteli ja ketä?
ellauri146.html on line 750: With its horns through mist and the castle Sarvet pystyssä sumussa ja linna
ellauri155.html on line 139: vallanpitäjä, nukkehallizija, hallintomies, hallintojohtaja, haltija, valtias, sulttaani, vallanpitäjä, maan mahtaja, kaani, shaahi, mahtimies, valtiomies, potentaatti, idempotentti, impotentti, poliitikko, vallankäyttäjä, suurmaanomistaja, pohatta, oikeudenomistaja, somistaja, mullah, non possumus
ellauri158.html on line 656: P. 2. prop. 30. Nos de duratione nostri corporis nullam nisi admodum inadaequatam cognitionem habere possumus. [in: P. 2. prop. 31.]
ellauri158.html on line 660: P. 2. prop. 31. Nos de duratione rerum singularium, quae extra nos sunt, nullam nisi admodum inadaequatam cognitionem habere possumus. [in: P. 2. prop. 31. coroll., P. 4. prop. 62. schol.]
ellauri158.html on line 761: P. 3. defin. 2. Nos tum agere dico, cum aliquid in nobis aut extra nos fit, cuius adaequata sumus causa, hoc est cum ex nostra natura aliquid in nobis, aut extra nos sequitur, quod per eandem solam potest clare et distincte intelligi. At contra nos pati dico, cum in nobis aliquid fit vel ex nostra natura aliquid sequitur, cuius nos non nisi partialis sumus causa. [in: P. 3. prop. 1., P. 4. prop. 2., prop. 5., prop. 15., prop. 23., prop. 33., prop. 35., prop. 35. coroll. 1., prop. 52., prop. 59., prop. 61., prop. 64.]
ellauri158.html on line 789: -- P. 3. prop. 15. coroll. Ex eo solo, quod rem aliquam affectu laetitiae vel tristitiae, cuius ipsa non est causa efficiens, contemplati sumus, eandem amare vel odio habere possumus. [in: P. 3. prop. 16., prop. 35., prop. 35. schol., prop. 41., prop. 50. schol., prop. 52. schol.]
ellauri158.html on line 810: P. 3. prop. 27. Ex eo, quod rem nobis similem et quam nullo affectu prosecuti sumus, aliquo affectu affici imaginamur, eo ipso simili affectu afficimur. [in: P. 3. prop. 22. schol., prop. 23. schol., prop. 27. coroll. 1., prop. 27. coroll. 3., prop. 29., prop. 30., prop. 31., prop. 32., prop. 40., prop. 47., prop. 49. schol., prop. 52. schol., prop. 53. coroll., aff. defin. 33., aff. defin. 44., P. 4. prop. 50. schol., prop. 68. schol.]
ellauri158.html on line 812: -- P. 3. prop. 27. coroll. 1. Si aliquem, quem nullo affectu prosecuti sumus, imaginamur laetitia afficere rem nobis similem, amore erga eundem afficiemur. Si contra eundem imaginamur eandem tristitia afficere, odio erga ipsum afficiemur. [in: P. 3. prop. 32., aff. defin. 19., aff. defin. 20.]
ellauri158.html on line 813: -- P. 3. prop. 27. coroll. 2. Rem, cuius nos miseret, odio habere non possumus ex eo, quod ipsius miseria nos tristitia afficit.
ellauri158.html on line 814: -- P. 3. prop. 27. coroll. 3. Rem, cuius nos miseret, a miseria, quantum possumus, liberare conabimur. [in: P. 4. prop. 50.]
ellauri158.html on line 826: P. 3. prop. 33. Cum rem nobis similem amamus, conamur, quantum possumus, efficere, ut nos contra amet. [in: P. 3. prop. 34., prop. 38., prop. 42.]
ellauri158.html on line 999: P. 4. prop. 2. Nos eatenus patimur, quatenus naturae sumus pars, quae per se absque aliis non potest concipi.
ellauri158.html on line 1007: P. 4. prop. 8. Cognitio boni et mali nihil aliud est, quam laetitiae vel tristitiae affectus, quatenus eius sumus conscii. [in: P. 4. prop. 14., prop. 15., prop. 19., prop. 29., prop. 30., prop. 63. coroll., prop. 64.]
ellauri158.html on line 1068: -- P. 4. prop. 45. coroll. 2. Quicquid ex eo, quod odio affecti sumus, appetimus, turpe et in civitate iniustum est.
ellauri158.html on line 1083: -- P. 4. prop. 52. schol. Acquiescentia in se ipso summum est, quod sperare possumus. [in: P. 4. prop. 58. schol.]
ellauri158.html on line 1109: P. 4. prop. 59. Ad omnes actiones, ad quas ex affectu, qui passio est, determinamur, possumus absque eo a ratione determinari. [in: P. 5. prop. 4. schol.]
ellauri158.html on line 1156: P. 5. prop. 4. Nulla est corporis affectio, cuius aliquem clarum et distinctum non possumus formare conceptum. [in: P. 5. prop. 4. coroll., prop. 14.]
ellauri158.html on line 1157: -- P. 5. prop. 4. coroll. Hinc sequitur, nullum esse affectum, cuius non possumus aliquem clarum et distinctum formare conceptum.
ellauri158.html on line 1225: P. 5. prop. 42. Beatitudo non est virtutis praemium, sed ipsa virtus; nec eadem gaudemus, quia libidines coercemus, sed contra quia eadem gaudemus, ideo libidines coercere possumus.
ellauri162.html on line 388: Toinen tertsetti - Kategorinen kieltäminen. Toinen tercet tarjoaa kategorisen kieltämisen, joka ilmaistaan kahdessa vaiheessa: Kärsimyksen ilmaus: jakeen 12 ensimmäinen hemistich on kaksinkertainen epätoivon huuto, ehkä antava kutsumus ("Oi kipu! Voi tuskaa! »). Ajan ahmiva ja korjaamaton toiminta: aika rinnastetaan hirviöön: se nimetään lopulta jakeessa 12, kun se oli kaikkialla läsnä vuodenaikojen metaforassa ja sitten nimetty perifraasilla ("hämärä vihollinen", jae 13), joka vaatii vihamielisyyttään ja toimintansa piilotettua luonnetta. Runon on tarkoitus olla universaali, koska jakeen 13 henkilökohtainen pronomini "me" kattaa kaikki ihmiset. Ajan toiminta, joka ilmaistaan realististen ja kauheiden kuvien muodossa ("syö elämää", "syö sydämessä") esitetään tuhoisan loisen vaikutuksena.
ellauri183.html on line 251: Sinansa vizikasta että Malamuutin hauska luomiskertomus tai toinen vedenpaisumus ei ole juuri heilauttanut viihdenäyttämöiden verhoja, vaikka se arvokkaalla tavalla nakertaa sekä juutalaisuuden että kristinuskon hölmömpiä puolia. No ehkä juuri sixi, kumpikaan tiimi ei pääse vapautuneesti naureskelemaan vastapuolelle. Lukijat ei oikein tiedä kehenkä samastuisivat. Kaikki suuttuvat!
ellauri196.html on line 539: Maan ääriin kuuluu kutsumus
ellauri197.html on line 693: Herran lähettinä Liimataiset ovat saaneet nähdä käytännössä, millaisella rakkaudella Jumala Israelia rakastaa. Aki ja Niina Liimataisen perhe elää ja toimii uskonvaraisesti. Jumala heittää heitä tällä tavoin ympäri maailmaa. Pyhän Hengen opastamilla Israelin matkoillaan Liimataiset kertovat iankaikkisen elämän lahjasta varsinkin juutalaisille, joita Herra heille osoittaa usein yliluonnollisella tavalla. Jumalan työ on täsmällistä ja ihmeellistä (paizi juutalaisten osalta). Herran ovat suunnitelmat, varainhankinta ja ihmeellinen johdatus. Tämä pysäyttävä, puhutteleva kirja on Liimataisen perheen kutsumus-työstä kertovan sarjan avausosa.
ellauri206.html on line 123: Tänään juhlittaisiin. Tänään tanssittaisiin ja sädehdittäisiin. Tänään bioninen irakilaispoika vastaanottaisi Amputaatioyhdistyksen myöntämän Toivon lapsi -palkinnon. Sodan runtelema Ali nousisi lavalle, tiedotusvälineiden valokeilaan. Hänen myoelektroninen käsiproteesinsa surahtelisi yleisön edessä, ja hän puhuisi käsittämättömiä sanoja, jotka joku tulkkaisi ymmärrettäväksi puheeksi. Optimistinen Ali kertoisi Irakista. Hän kertoisi kärsineestä kotimaastaan, jonka yltä diktaattorin varjo oli väistynyt. Siellä oli kuuma, siellä oli öljyä ja siellä asui sunnimuslimeja ja shiatsumuslimeja, jotka riitelivät keskenään. Ja nykyään siellä asui myös amerikkalaisia ja brittejä, jotka pitivät haurasta järjestystä yllä henkensä kaupalla ja tarjosivat maalle mahdollisuutta paranemiseen. Maailmanpoliisista oli tullut globaalinen ylilääkäri. Kun kuolio on pitkällä, ainoa ratkaisu on amputaatio. Pelastetaan mikä pelastettavissa on, eli öljyvarat.
ellauri210.html on line 451: Ja asumusten julkisivujen vaalenevan. Et blanchir rapidement les façades des demeures.
ellauri216.html on line 891: Arseni koki joutumisensa saarelle Jumalan johdatuksena ja hän nousi saarella olevalle kukkulalle, pystytti ristin ja ryhtyi rakentamaan itselleen asumusta, keljaa. Tätä pidetään Konevitsan luostarin alkuna.
ellauri217.html on line 445: Troolari Jutlanta törmäsi Finlandiaan sumussa Harmajan luona.
ellauri238.html on line 596: Kaasalainen teki itsemurhan ampumalla. Hänen entinen vaimonsa Marjukka oli päätynyt samaan ratkaisuun kolme vuotta aiemmin mietittyään eri vaihtoehtoja. Liitto oli lapseton ja oli ajautunut asumuseroon ennen vaimon kuolemaa. Kaasalainen on kasattu Mouhijärven kirkolle.
ellauri241.html on line 260: Stretches, with all its mist and cloudy rack, ulottuu, kaikessa sumussa ja pilvisessä telineessä,
ellauri254.html on line 289: Mutta lyyrisen sankarin kuva on kuitenkin pääasia: siinä on enemmän orjaa, poikaa, ratsukkoa, joka on valmis antamaan elämänsä sydämen naiselle, vaikka hänen rakas on hänen edessään vaan sumun sumussa ja hämärissä varjoissa.
ellauri254.html on line 865: Rauhanaika oli Tihonovista jotenkin sietämätöntä. Tihonovin aiheena on sota ja tehtävänä sankarin ezintä. Aloitettuaan sankarin etsinnän (tällaisen nimen hän antoi eräälle teokselleen) Tihonov koki nepin sumussa ja kakofoniassa monesti pettymyksen: entiset ratsumiehet olivat laskeutuneet maahan satulasta, heittäneet tylstyneet säilänsä menemään ja tuhersivat rasvaisten työpenkkiensä ääressä. Usko uskona, mutta äskeiset sankarit olivat rappeutuneet sen näki selvästi kokemattomampikin kuin Tihonovin silmä. Valkosuomalaisia vastaan käytyyn taisteluun Tihonov lähti hyvin aseistettuna. Marssi läpi Karjalan ja Suomen huurteisten mezien uraata huutaen.
ellauri256.html on line 457: Vakuutan ja - tiedän - en valehtele: Tämänpäiväisten välittäjien ja luikeroiden joukossa minä olen - yksi! — ylipääsemättömässä velassa. Velvollisuutemme on karjua kuparikurkkuisina sireeneinä filisterismin sumussa, myrskyn silmässä. Runoilija on aina maailmankaikkeuden velallinen, joka maxaa kasan päältä korot ja uhkasakot. Minulla on tili punaisella Broadway Lampionin edessä, teidän edessänne, Bagdadin taivaat, puna-armeijan, Japanin kirsikoiden - kaiken edessä, mistä ei ollut aikaa kirjoittaa. Ja mixi ylipäänsä tällänen lippis rahvaan Simolle? Koska riimillä tähtäät ja rytmillä raivoat? Runoilijan sana - on teidän sunnuntai, teidän kuolemattomuus, kansalainen kanseljarus. Vuosisadan päästä paperikehyksessä, ota stroofi ja käännä aika taaksepäin!
ellauri267.html on line 1157: Mor. Voisit todellakin sormitella vuokraasi etukäteen; mutta se tekee miehestä sairaan aviomiehen ikuisesti. Ajattele, avioliitto on tuskallinen kutsumus, kuten tulet todistamaan; Hallitse tulojasi niin säästäväisesti kuin pystyt, niin löydät vaikean tehtävän tehdä vielä vuoden lopussakin ja silti elät kunnollisesti. Unohdin kertoa teille, että minulla on orja valmiina pylväsportille, jossa on kaksi hevosta valmiina satuloituna. Jätän hänelle Alcoranin, se riittää hänelle; sen jokainen sivu on kultaa ja timantteja. – Jos sinulla on sinnikkyyttä ja rohkeutta –
ellauri270.html on line 159: F-ryhmän leiri oli siltojen välittömässä läheisyydessä ja japanilaisen ilmatorjuntapatterin kupeessa. Pommituksessa marraskuussa 1944 tuhoutui kaksi vankien asumusta. Samalla kuoli 19 ja haavoittui 68 vankia. Helmikuussa 1945 molemmat sillat saivat osumia, ja yksi kaarisillan kaari romahti.
ellauri275.html on line 126: Ilja Chavchavadze tarttui aseisiin perusteetonta estetismiä vastaan, taantumuksellista "taidetta taiteen vuoksi" -teoriaa vastaan. Olla ihmisten inspiroija, motivationaalinen spiikkeri, kuivata heidän kyyneleensä - tämä on runoilijan ainoa kutsumus.
ellauri285.html on line 309: Scheffler huomauttaa, että jos huomaisimme, että maailma loppuu kuolemamme jälkeen (tai että tulee olemaan ei enää lapsia), tuntisimme oikeutetusti demoralisoituneemme – monet asiat, joita teemme, menettäisivät tärkeän osan heidän pointtiaan. Tämä ei kuitenkaan estä meitä käyttämästä korzuja, kannustamasta korkoa korolle kasvua ja kasvattamasta hiilijalanjälkeä. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.
ellauri301.html on line 178: Hänen vaikutuksensa oli uskonnollista ja hengellistä. Hänen uskonkäsityksensä perustui vanhaan luterilaiseen hurskauteen, josta hänen julistuksessaan ja opetuksessaan keskeinen armonjärjestysoppi oli kotoisin. Hänen teologiansa keskeisiä ajatuksia olivat kova sana, kirkon viran, pappisviran (erit. Schartaun) arvovaltaisuus ja kutsumususkonnollisuus. Schartau ja hänen seuraajansa pitäytyivät kirkon yleiseen jumalanpalvelukseen, eivätkä he hyväksyneet minkäänlaisia yksityisiä hartauskokouksia (seuroja). Nehän olivatkin järkiään virkapappeja.
ellauri322.html on line 321: Kullanruskeat lehtirypäleet on maalattu laikkuisesti, paksu impasto, toisin kuin tytön sileät hiukset ja iho; alemmat lehdet näyttävät lähes sienimäisiltä. Etualalla kasvaa suuria kasvien lehtiä, jotka houkuttelevat katsojaa tunnistamaan sen: minulla oli ajatus, että se voisi olla kirsikka, mutta yleensä, kuten täällä olevissa puutyypeissä, Wrightin öljymaalaukset eivät osoita kasvitieteellistä tarkkuutta. Tätä vastapäätä näkyy vain väreilevä virta: "Puun juurella juoksi pieni puro." Wright on seurannut Sternen kuvausta Yorickin kohtaamisesta tämän surullisen tytön kanssa. Valkoiset maaliviivat kiinnittävät huomion välkkyvään valoon vedessä. Kaukana pyörivää maata pehmentää usva, ja kaukainen tausta ulottuu horisonttiin harmaassa sumussa. Pieni alue vaaleaa taivasta yläpuolella antaa jonkin verran optimismia.
ellauri325.html on line 458: Herra Tohtori: "… enemmistön paine aikaansaa paljon rintamakarkuruutta aivotyöläisten keskuudessa. Se on tuo klerkkien petos: hyvin monet, joilla olisi kutsumus nimenomaan huippukulttuurin harjoittajiksi, tinkivät kutsumuksestaan, ovat puolittain sitä, puolittain tätä."
ellauri327.html on line 526: Saaressa, johon hän viittasi, olivat hänen kaksi omaa kalamajaansa, ja huvila itäänpäin tarkoitti hänen vanhimman sisarensa kookasta asumusta – sisaren kanssa hänellä oli ajoittain huonot välit. Länteen hän ei halunnut venäläisiä neuvoa, koska hänen vaimonsa ja pikku tyttärensä olivat juuri sinnepäin lähteneet jäätä pitkin sotaa pakoon.
ellauri339.html on line 435: maan ääriin kuuluu kutsumus.
ellauri341.html on line 58: Enmeduranki -legenda eli Kuninkuuden siemen on sumerilais-akkadilainen sävellys, joka kertoo Mardukin jumalan antamasta täydellisestä viisaudesta (nam-kù-zu) ja hänen väitteestään kuulua "kaukaiseen kuninkuuslinjaan ennen vedenpaisumusta" ja olla " Sipparin kuninkaan Enmedurankin jälkeläinen ". Se alkaa valituksella aiemmista tapahtumista:
ellauri347.html on line 474: Toinen hänen teoriansa puoli on hänelle melko ainutlaatuinen: hänen kiinnostuksensa kohteena persoonallisuuden taloudelliset ja kulttuuriset juuret. Ei kukaan ennen eikä sen jälkeen on ilmaissut sen niin suoraan: Persoonallisuutesi on suurelta osin a heijastus sellaisista asioista kuin yhteiskuntaluokka, vähemmistöasema, koulutus, kutsumus, uskonnollinen ja filosofinen tausta ja niin edelleen. Tämä on oli hyvin aliedustettu näkemys, ehkä sen assosioinnin vuoksi marxismin kanssa. Mutta se on mielestäni väistämätöntä, että alamme pohtia sitä enemmän ja enemmän, varsinkin vastapainona epägumaanien syy-vaikutus / biologia teorioiden lisääntymiselle. Siihen verrattuna on punajuurikin luomua.
ellauri350.html on line 36: Vuosi 2024 on alkanut ilmastokatastrofin kunniaxi paukkupakkasilla. Enontekiössä on mitattu historiallinen pakkasennätys, eli kylmin sää pariinsataan vuoteen. Julkinen liikenne takkuaa ja busseista irtoaa pyöriä. Golfvirta lie pysähtynyt, mutta siitä ei saa enää uutista. Tervetuloa vieraslajit, toivottaa Korkeasaari Zoon ex johtaja. Tapetaan loput sudet ennenkuin ne syö meitin, usuttaa Tiedelehden pahanhajuinen puuntuhooja. Tuhat autoa jumissa lumihangessa Skoonessa, hiusverkkoarmeija tulossa avuxi. Apinat ottavat lusikan kauniiseen käteen ja sopeutuvat ilmastokatastrofiin, kun ei enää ole mitään tehtävissäkään. Ilo pintaan ja öljy palamaan vaikka syän märkänis! Kyllähän tässä ehditään vielä ahkerasti nussia. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.
ellauri378.html on line 192: Летит в тумане на исходе дня. Lentää sumussa päivän päätteeksi.
ellauri378.html on line 284: Ja tämä käsitykseni johtaa lopulta siihen, missä olemme tänään ja miksi insesti on meille nyttemmin niin vastenmielinen. Mutta that aside, mikä oli Kainin vaimon nimi riemupäivien kirjan mukaan? Raamatun mukaan Kainin vaimolla ei ole nimeä. Heprealaisesta perinteestä on kuitenkin olemassa ainakin yksi Raamatun ulkopuolinen asiakirja, joka nimeää hänet. Riemujuhlien kirjaa kutsutaan myös nimellä "Pienempi Genesis", ja se kirjoitettiin muistiin jossain vuosina 135–105 eaa., vaikka sen sanotaan alun perin esittelevän enkelin Moosekselle. Jotkut heprealaiset tutkijat pitävät tätä kirjaa kanonisena, vaikka suurin osa maailman ortodoksisen juutalaisen tutkijoista ei pidä sitä niin, vaikka sen sisältö on legendan kannalta kiehtova. Huomattuamme tämän varoituksen saamme The Book of Jubilees -kirjasta tietää, että Kainin vaimon nimi oli Awan (vaihtoehtoisesti Avan tai Aven) ja että Awanilla oli sisar, nimeltä Azura. Tämän perinteen mukaan Azura meni naimisiin Abelin kanssa. Tarina jatkuu, että myöhemmin, kun Abel murhattiin, Azura meni naimisiin Sethin kanssa. Sethin linja jatkui vedenpaisumusta edeltävän patriarkaalisen ajan läpi Nooaan ja vedenpaisumukseen asti. Siihen mennessä kaikenlainen pahuus oli tullut niin suureksi Kainin syntyperän keskuudessa ja myös, vaikkakin ehkä vähäisemmässä määrin, Sethin syntyperän keskuudessa, että Jumala katui, että Hän oli alun perin tehnyt ihmiskunnan. Vedenpaisumuksella Jumala yritti pyyhkiä pois kaikki, paitsi tuon yhden vanhurskaan viinamäen miehen – Nooan – hänen vaimonsa, heidän kolme poikaansa ja heidän kolme miniäänsä. Jumala oli päättänyt aloittaa väestön alusta valitsemallaan miehellä. Eli insestiä kehiin taas! Ja sama homma Lootin tyttärien kaa.
xxx/ellauri027.html on line 329: Kansanrunoustieteilijä, kansallinen uudistaja professori Kuusi oli koulunopettajani Maija Kuusen veli, johon tutustuin ensimmäisessä Finlandia-palkintoraadissa. Mahtava henki, salamaälyinen ja sivistynyt velikulta. Santahaminasta löytämässämme essekirjassa on valoisaa, kohottavaa optimismia ja uskoa Suomeen. Hän tutkii "laskemattomia tekijöitä" Suomen hyväksi ja korostaa eräänlaista pienten lukujen ekonomiaa etsiessään "kutsumustietoisuuden nousukausia". Yksilöt vaikuttavat, rohkeus ja halu tehdä asioita toisin, isosti, täysillä ja merkitysvoimaisesti.
xxx/ellauri027.html on line 623: Tapio Aaltonen, TM, pappi, on Novetos Oy:n perustaja ja partneri, johtamisen kehittäjä ja koutsi. Hän on kirjoittanut, yksin tai ryhmässä, useita johtajuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Yrityksen arvot ja etiikka (Pro Oeconomia –palkittu vuonna 2000), Vastuullinen johtaminen, Syty ja sytytä –valmentavan johtamisen filosofia, Asiantuntijasta esimies, Luova kutsumus sekä Johda ihmistä –teologiaa johtajille. Yrittäjänä ja valmentajana hän on toiminut vuodesta 1997. Sitä ennen hän toimi järjestöjohtajana Suomessa ja Ruotsissa sekä Sana-lehden päätoimittajana. Siviilissä hänet tunnetaan laulumusiikin harrastajana ja elämän pohdiskelijana. Arjen filosofi Esa Saarinen käyttää hänestä titteliä ”hengen mies”.
xxx/ellauri057.html on line 692: Viron matkan jälkeen hän solmi kolmannen avioliittonsa pankkivirkailija Hanna Laitisen kanssa. Epätoivoinen yritys tuen ja turvan saamiseksi päättyi melkein välittömästi puolisoiden asumuseroon.
xxx/ellauri057.html on line 1447: Niisan on maa-huh ja (mar)kesvan nyt eli loka-mar. Juudeassa satelee. Vedenpaisumus alkoi bulissa eli hesvanissa.
xxx/ellauri059.html on line 316: ”Se on sitä optimismia. Istuudun lentokoneeseen niin kuin ennenkin ja tunnen oloni levolliseksi autossa, jota ajan yli sadan kilometrin tuntivauhdilla. Miksi juuri minun pitäisi ylireagoida terroristeihin?” Enhän ylireagoi ilmastonmuutokseenkaan. Painan kaasua. Vedenpaisumus tulee vasta minun jälkeeni.
xxx/ellauri087.html on line 396: Love you ten years before the Flood: 10v ennen tuhotulvaa: jo ennen vedenpaisumusta;
xxx/ellauri091.html on line 214: John Mott ei ole järin tunteisiin vetoava puhuja. Älyllinen selkeys ja johdonmukaisuus leimaa hänen esityxiänsä. Helsingissä hän ei ehtinyt valmistautua, hyvä että ehti vaihtaa matkanahkatakkinsa moitteettoman esitelmöizijänasuun. Tällä kertaa hänellä oli löyhät housut ja leopardipikkutakki. Mainoxista päätellen hän oli tottunut täysiin saleihin. No nyt ei ainakaan tarvinnut huutaa. Varmaan hän laivalla sumusireenin puhallellessa oli ajatellut: "Johan tuo on kuin tuomiopäivän pasuuna. Jumala tarkoittaa että minun tulee nyt hiljentyä hänen eteensä. Kiinteät tulot silti odottavat."
xxx/ellauri113.html on line 354: Koko raamattu nojaa ensimmäiseen 11 lukuun, johon viitataan yli 400x myöhemmässä textissä. Niissä on eniten satua, ml jumalan näyttävimmät rangaistuxet apinaseurakunnalle: 1. sormi pystyssä: kuolema (mitähän pahaa kivat eläimet oli tehneet kun niille tuli sama seuraamus? Mato kyllä haukkaa omenaa ja käärme näyttää sanonko miltä.) 2. sormi: vedenpaisumus. Meininki oli kuin Nooan päivinä. 2. sormi: Baabel (iloisella äänellä)! Jumala tuli kattoo et mitä noi puuhaa täälä? Kaikki puhuu samaa kiältä! Jumalat sanoi monikossa ettei tää käy päinsä ja potkas keon hajalle. Piäxänmäellä eemerituspiispa sanoi tuskin ymmärrettävällä savonkielellä että alotettaan kadotuxenpurkutalkoot! Ihmeellistä harhaoppia! Kuka teistä tietää mikä oli Jeesuxen puheiden pääsisältö? Sen voi mitata viivottimella. Se on tässä punaisella: se varotti iankaikkisesta kadotuxesta! Minkä takia tää on komedia? Kai sixi kun tää päättyy hyvin! Kun valetta todistetaan tieteellisesti todexi, siitä tulee komedia. Tutkistele maata, niin se kertoo sinulle! Darwin mittasi vuosikymmenien ajan pellolla multakerroxien paxuutta, joita madot paskansivat, nähdäxeen ehtiskö ne paskantaa tarpeexi miljoonassa vuodessa. Hyvin ehtivät. Good job worms! Job 12:7-9. Mitä komediaa.
xxx/ellauri113.html on line 510: Nooan arkki oli 157 metriä pitkä, 26m leveä ja 16m korkea. Aika lailla Estonian kokoinen. Uskovainen kirvesmies (ei Jeesus kuitenkaan, vaan joku hollantilainen; niille vedenpaisumus on aika aktuellia) rakensi siitä 1:1 skaalamallin, josta kuva yllä. Kirahvi on valmiina tähystäjän paikalla. Keulavisiiri on nähtävästi paikattu.
xxx/ellauri126.html on line 669: Keski-ikäinen miekkonen kuvaa tapahtunutta muutosta. Ennen se pisti kamat pussiin äkkiä ihan sumussa. Nyttemmin (uudella partnerilla kyllä) se nussii vaikka 3 tuntia ja kazoo silmiin samalla. Jälkeenpäin se saattaa vielä hymyillä tuntemattomille vastoin japanilaisten aforistien ohjeita. Mikä parannus mindfulnessin ansiosta!
xxx/ellauri130.html on line 215:
| Taivas ei ole mikään asumus. | Peter Hille | M | KILL! |
xxx/ellauri170.html on line 1054: "Ja minä annan teille väliaikaisen kasteen mysteerin ja tavan, jolla he ovat pyrkineet alueilleen, ja ilmoitan teille heidän salakirjoituksensa ja ne hylkeet. "Ja minä annan teille oikeiston, alueemme ja sen salakirjoitusten ja hylkeiden kasteen ja tavan, jolla teidät on kutsuttava kuromaan tänne. "Ja annan teille valon ja suuren mysteerin. kutsumus päästä toiseen. "Annan teille kaikki mysteerit ja tontut, jotta teitä voidaan kutsua täyteyden lapsiksi, jotka on täydellistetty kaikissa tontuissa ja kaikissa mysteerissä." Siunattuja olette kaikkien ihmisten ulkopuolella maan päällä, sillä te Valon lapset tulette aikanaan allenne."
xxx/ellauri173.html on line 826: - Vai niin ! vaikka kun työ on suoritettu, koska sen voi aina halutessaan tuhota, hukuttaa tarvizematta vedenpaisumusta siihen. "Todellakin", sanoi lordi Ewald syvästi mietteliäänä; mutta minusta tuntuu, että silloin se ei ole enää sama asia.
xxx/ellauri174.html on line 520: Panssarin sisäpuoli näytti yhtäkkiä ihmisorgaanilta, kimaltelevalta ja sumuselta, kaikki kullan ja salaman pilkkulla.
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 482: Pappi viittasi leveästi, yhden niistä eleistä, joita lääkäri oli nähnyt hänen tekevän alttarilla. "Ei", hän sanoi, "Non possumus." Saatteexi hän lisäsi:
xxx/ellauri177.html on line 761: -- En voi! En voi! Non possumus!
xxx/ellauri186.html on line 674: Minusta näyttää kyllä selvääkin selvemmältä että sinä et ole syyllinen, ja jos pelkäät että sinusta ruvetaan tekemään syntipukkia, voit aina vastata että koska Paholainen on pelkkää valhetta, hän ei voisi ikimaailmassa luoda Jumalaa joka on totuus, Mutta kuka sen vihollisjumalan sitten luo, Paimen kysyi. Jeesus ei osannut vastata, ja Jumala, joka oli vaiti, pysyi vaiti edelleenkin, mutta sumusta laskeutui ääni joka sanoi, Ehkä tämä Jumala ja se tuleva ovatkin pelkästään heteronyymejä, Kenen, minkā, toinen ääni kysyi uteliaasti, Pessoan, tältä vastaus kuulosti, mutta se saattoi myös olla, Persoonan. Jeesus, Jumala ja Paholainen olivat aluksi kuin eivät olisi kuulleetkaan, mutta sitten he vilkaisivat säikähtäneinä toisinsa. Tämä on yhteiselle pelolle tyypillistä, se yhdistää helposti erimielisetkin.
xxx/ellauri239.html on line 537: 27- vuotias Roope Tikkanen valmistui vuosi sitten lääkäriksi. Lukion jälkeen Tikkanen harkitsi myös teologian opiskelua, mutta valitsi kuitenkin kunnioitetun ja arvostetun lääkärin ammatin. Onko hän silti kutsumusammatissaan?
xxx/ellauri291.html on line 538: Hoitajalla oli kolme lasta, joista kaksi asui hänen kanssaan. Hän oli asumuserossa miehestään ja hänen taloudellinen tilanteensa oli erittäin heikko.
xxx/ellauri306.html on line 82: "Minä"n korostaminen itsekkyydessä. Ayn Rand Instituten erityisen izekkäänä ansioitunut kollega Schwartz ( The Foreign Policy of Self-Interest: A Moral Ideal for America , 2004 jne.) väittää äänekkäästi läpi tämän huonosti syttyvän kirjan, että altruismi "on viime kädessä kutsumus orjuuteen", joka vaatii yksilöiden "alistumista" toisille "tarpeisiinsa kahlittuna. Vaatimus ei ole se, että kunnioitat muiden ihmisten omaisuutta, vaan se, että sinusta tulee heidän omaisuutensa."
xxx/ellauri354.html on line 389: [Pulvis et] umbra sumus. (We are [dust and] shadow.)
xxx/ellauri363.html on line 779: Sombartin Wernerin takomaa termiä Spätkapitalisumus käytettiin 1960-luvulla Saksassa ja Itävallassa, kun länsimaiset marxilaiset kirjoittivat Frankfurtin koulukunnan ja austromarxismin perinteeseen. Leo Michielsen ja Andre Gorz suosittelivat termiä "uuskapitalismi" Ranskassa ja Belgiassa uusilla analyyseillä uudesta sodanjälkeisestä kapitalismista. Jacques Derridakin (ranu) piti uuskapitalismista parempana kuin sakemannien post- tai myöhäiskapitalismia. Theodor Adorno piti "myöhäiskapitalismia" parempana kuin "teollista yhteiskuntaa", joka oli Saksan sosiologien 16. kongressin teemana vuonna 1968.
94