ellauri017.html on line 21: Pellon sulttaani
Paasausta
ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
ellauri031.html on line 714: Kuten saattaa arvata, Syvännöt on israelismielisiä, ihan pro sionisteja. Israelhan on niin pieni läntti kartalla, ja arabeja on ihan vitusti! Luovutettiinhan me Karjala, ja siitä oli mulle pelkkää rahantuloa. Arabit ovat pohjattoman rikkaita, palestiinalaiset etenkin. Juutalaiset on aina olleet varattomia mutta anteliaita altavastaajia. Kun niillä kerrankin on tilaisuus olla ahneita ja julmia, niin eikö me nyt voitais suoda niille sitä? Köyhät juutalaiset lainas Turkin sulttaanille maailmansotaan miljardin kultadollaria Palestiina panttina. Its payback time Erdogan.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri055.html on line 1256: No ei! Tää halvatun tomppeli vaikuttaakin alkumetreillä lähes selväjärkiseltä. Sen vastaus teodikeaan on sama kuin turkkilaisella dervissillä: sulttaani ei voisi vähempää välittää mitä laivarotat toivovat. Toopen aikoihin sana jumala oli korvattu sanalla elämä, ja elämä oli olevinaan yhtä iso mysteerio kuin ennen jumala. Toopea. Elämäkään ei ole mystistä, sen mystisempää kuin palaminen tai ruostuminen. Miksi on elämää on yhtä tyhmä kysymys kuin Heideggerin "Warum gibt es eigentlich etwas? Warum nicht lieber nichts?" No jos niin hullusti olisi sattunut käymään, etpä olisi tässä kyselemässä. Ehkä olisi ollut parempi.
ellauri070.html on line 140: Šabbetai vangittiin Konstantinopolissa vuonna 1666 ja juutalaisten liikehdinnästä huolestunut Ottomaanien suurvisiiri tarjosi hänelle sulttaanin nimissä kaksi vaihtoehtoa: islamiin kääntyminen tai kuolema. Šabbetai valitsi islamiin kääntymisen. Joidenkin šabbetailaisten usko messiaaseensa jatkui silti vielä tämänkin jälkeen, sillä hänen profeettansa Natan selitti Messiaansa kääntymisen parhain päin pyrkimykseksi valloittaa vihollinen sisältä käsin.
ellauri106.html on line 570: Pikku sulttaani
ellauri106.html on line 580: Ghettoisoäidit linoleumin antimakassaarien ja ruukkukasvien keskellä antaa namusia, Phillu on niiden "pikku sulttaani". Valitettavasti sinne pitää kävellä. Sen pää uppoaa pesumuijan tissiväliin. Noloa mutta mukavaa.
ellauri145.html on line 1030: Que le sultan soit décavé, Hävitköön sulttaani kaiken pelissä,
ellauri155.html on line 139: vallanpitäjä, nukkehallizija, hallintomies, hallintojohtaja, haltija, valtias, sulttaani, vallanpitäjä, maan mahtaja, kaani, shaahi, mahtimies, valtiomies, potentaatti, idempotentti, impotentti, poliitikko, vallankäyttäjä, suurmaanomistaja, pohatta, oikeudenomistaja, somistaja, mullah, non possumus
ellauri190.html on line 195: Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.
ellauri257.html on line 89: Vaihdettuaan Gogolin tekstin mukaan lasketut hihansuut vanhimman kanssa Taras lähtee esittelemään poikia Zaporozhyeen. Seuraavaksi katsojaa odottaa kaksi tuntia kaunista pukeutunutta tragikomediaa - linnoituksen vangitsemisella, katkaistuilla päillä, verivirroilla, elävällä kuvalla "Kasakat kirjoittavat kirjeen sulttaanille" ja Mihail "Kanalja" Boyarskylla ilman hattua ja myös ilman T-paitaa (hurraa, idoli on erinomaisessa fyysisessä kunnossa!) Kasakka Shilon roolissa.
ellauri262.html on line 257: John Ronald Reuel, Mabel ja Arthur Reuel Tolkienin esikoinen, syntyi 1892 Bloemfonteinissa, silloisen Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Etelä-Afrikassa, missä Arthur Tolkien työskenteli Bank of African paikallisen kolonialistisen riistokonttorin johtajana. Arthur oli muuttanut Englannista kulta- ja timanttilöydösten rikastuttamaan Etelä-Afrikkaan parempia urakehitysmahdollisuuksia tavoitellen muutamaa vuotta aiemmin. Hänen kihlattunsa Mabel Suffield oli seurannut perässä täytettyään 21 ja saatuaan viimein isänsä hyväksynnän tulevalle avioliitolle. Pariskunta vihittiin Kapkaupungin katedraalissa 16. huhtikuuta 1891. Tyttöaikanaan Mabel oli ollut lähetyssaarnaajana Aahrikassa, yritti käännyttää kristinuskoon Sansibarin sulttaanin haaremia.
ellauri267.html on line 300: [Sarjan pahis, sulttaani] M. Mol.
ellauri283.html on line 273: Vaikka islam oli läsnä Sudanin Punaisenmeren rannikolla ja sitä ympäröivillä alueilla jo 700-luvulta lähtien, Niilin laakso islamisoitui pahasti vasta 1300-1400-luvulla kilttien kristittyjen kuningaskuntien rappeutumisen jälkeen. Näitä valtakuntia seurasi Sennarin sulttaanikunta 1500-luvun alussa, joka hallitsi julmasti suuria osia Niilin laaksosta ja itäisestä autiomaasta, kun taas Darfurin valtakunnat hallitsivat Sudanin länsiosaa. Eteläisillä alueilla syntyi kaksi pientä valtakuntaa, Shillukin kuningaskunta vuonna 1490 ja Taqali vuonna 1750 lähellä nykyaikaista Etelä-Sudania., mutta Egyptin Muhammad Ali valtasi sekä pohjoiset että eteläiset alueet 1820-luvulla. Muhammad Alin ja hänen välittömien seuraajiensa sortavan hallinnon ansiona pidetään sitä, että se herätti kaunaa viattomia turko-egyptiläisiä ja brittiläisiä hallitsijoita kohtaan ja johti Mahdivaltion perustamiseen, jonka Muhammad Ahmad perusti, ilkeä kun oli, vuonna 1881 .
ellauri283.html on line 323: 1600-luvulla Fonzien osavaltio saavutti laajimmansa, mutta seuraavalla vuosisadalla se alkoi lysähtää kuin vappupallo. Vallankaappaus vuonna 1718 toi dynastian muutoksen, kun taas toinen vuosina 1761-1762 johti Hamaj-hallitukseen, jossa Hamaj (kansa Etiopian rajamailta) hallitsi tehokkaasti Fonzien sulttaanien ollessa heidän takataskussaan pelkkiä nukkeja. Pian tämän jälkeen sultanaatti alkoi pirstoutua; 1800-luvun alussa se rajoittui lähinnä Geziraan.
ellauri283.html on line 327: Niilin länsipuolella, Darfurissa, islamilaisen ajanjakson aikana syntyi aluksi Tunjurin valtakunta, joka korvasi vanhan Dajun valtakunnan 1400-luvulla ja ulottui Wadaihin asti. Tunjurilaiset olivat luultavasti arabisoituneita berberejä ja ainakin heidän hallitseva eliittinsä muslimeja. 1600-luvulla Fur Keiran sulttaanikunta ajoi tunjurit vallasta. Keiran osavaltio, nimellisesti muslimi Sulayman Solongin (n. 1660–1680 ) hallituskaudesta lähtien, oli alun perin pieni valtakunta Pohjois- Jebel Marrassa, mutta laajeni 1700-luvun alussa länteen ja pohjoiseen ja itään Muhammad Tayrabin (n. 1751–1786) hallinnon alaisuudessa valloituksen aikana Kordofaniin vuonna 1785. Tämän suunnilleen Alaskan kokoisen valtakunnan huippukausi kesti vuoteen 1821 asti.
ellauri283.html on line 329: Vuodesta 1805 lähtien Egyptissä tapahtui nopea modernisaatiokausi Muhammad Ali Pashan johdolla, joka julisti itsensä matkakreditiivixi uhmaten nimellisesti suvereenia ottomaanien sulttaania. Muutamassa vuosikymmenessä Muhammad Ali muutti Egyptin laiminlyötystä ottomaanien maakunnasta käytännössä itsenäiseksi modernixi valtioksi. Toistaen hänen edeltäjiensä mamelukkien lähestymistapaa Egyptin keskiaikaisessa sulttaanivaltiossa Muhammad Ali pyrki laajentamaan Egyptin rajoja etelään Sudaniin, sekä keinona taata Egyptin turvallisuus että päästäkseen käsiksi Sudanin melleviin luonnonvaroihin. Vuosina 1820–1821 Egyptin joukot Muhammad Akun ja veljenpoikien komennossa valloittivat ja yhdistivät Sudanin pohjoisosan. Egyptin jatkuvan de jure -uskollisuuden vuoksi ottomaanien sulttaania kohtaan Egyptin hallinto tunnettiin nimellä Turkiyah. Historiallisesti Suddin ruttosuot estivät laajentumisen maan syvemmälle etelään. Vaikka Egypti valloitti koko nykyisen Sudanin suurimman osan 1800-luvusta ja perusti provinssin Equatoria Etelä-Sudanissa tämän tavoitteen edistämiseksi, se ei pystynyt saamaan tehokasta valvontaa koko alueelle. Sixi Turkkiyahin myöhempinä vuosina brittiläiset lähetyssaarnaajat pääsivät matkustamaan nykypäivän Keniasta Sudaniin kääntääkseen paikalliset heimot kristinuskoon.
ellauri284.html on line 97: Turkin sulttaani ja Ebyktin matkakhediivi törtelöhatuissa.
ellauri290.html on line 93: Pekka ja Pätkä Suezilla ovat yhtä arabivastaisia kuin Pekka Lipponen Suezin sulttaanina. Arabit on likaisia ja hälisevät, Israelin pojat kulkee siisteinä parrat ajeltuna Uzit tanassa.
ellauri290.html on line 96: En ole löytänyt tarkkaa selvitystä, minkälainen Palestinan maanomistussysteemi oli tuohon aikaan. Olen ruvennut epäilemään, että se on ollut niin toivottoman sekava ettei kukaan ole edes ottanut selvittääkseen: paljosta ei ole ollut mitään kirjaanvientiä, vaan asiat on jatkuneet sukupolvien takaisten suullisten sopimusten perusteella, ikimuistoisten nautintojen ja sen semmoisten. Esimerkiksi Jordaniassa oli - Länsirannalla on vieläkin sama Jordanian laki voimassa - että maa jota kukaan ei viljele kymmeneen vuoteen on omistajatonta, "kuollutta maata" niin kuin se oli Turkin laissa man telty, sen voi ottaa käyttöön kuka hyvänsä. Tosin vuosisadan loppupuolella se Turkinkin lain mukaan kuului sulttaanille eli valtiolle, mutta kansa nähtävästi, minkä olen lähteistä löytänyt, eli uusista laeista liikoja tietämättä ja piittaamattakaan; viljeli valtion maata "omanaan" jos sattui sopivan palstan löytämään, ja jos se jäi sitten kesannolle kymmenen vuoden päästä sen saattoi omia joku muu.
ellauri290.html on line 249: Nämä tilastot vaativat kuitenkin tiettyjä korjauksia. Arabien selkeästi omistamaan alueeseen tulisi lisätä 52 925 hehtaaria sitrusviljelmiä, muita hedelmäviljelmiä, kasteltavaa maata ja viljelykelpoista maata. Nämä ottomaanien aikoina asutetut, hylätyt ja uudelleenasutetut maat olivat sellaisten henkilöiden hallussa, joita sulttaani piti vuokralaisinaan mutta jotka väittivät suurella itsepäisyydellä, että heillä oli selkeät ja suuremmat oikeudet, jotka vastaavat "vapaata" hallintaoikeutta. Arabien miehitysoikeus näihin maihin johtui ottomaanien hallinnosta ennen vuotta 1918, eikä Palestiinan hallitus ollut koskaan kiistänyt sitä. Itse asiassa hallitus oli ennen toimeksiannon päättymistä päättänyt politiikasta, jonka mukaan näiden maiden omistusoikeus siirrettiin viljelijöille maksamalla parantumatonta pääoma-arvoa vastaava nimellinen summa.
ellauri294.html on line 40: Julmat selzhukkisulttaanit eivät pidä pissataukoja.
ellauri294.html on line 82: Samaan aikaan toisaalla kun Wilhelm Walloittaja walloitti Englannin, julmat selzhukkisulttaanit lähti liikenteeseen länteenpäin. Siitä kertoo tv-sarja Heräämisen kuvaus: Suuret seldžukit. Eletään vuotta 1072. Turkkilaiset selcukit elivät vaikeita aikoja kuin Akun puhuva koira. Sisäiset konfliktit heikensivät heidän vahvuuttaan, jonka ulkopuoliset viholliset käyttivät heti hyväkseen. Mutta kun viisas hallitsija sulttaani Melik Shah tulee valtaan, tilanne alkaa muuttua parempaan suuntaan. Hänen ansiosta Seldžukkien valtakunta valloittaa uusia alueita, kasvaa uskomattoman suureksi ja vahvistaa siten valtaansa. Melik jäi historiaan paitsi rohkeana soturina, myös teiden rakentajana, moskeijana sekä tutkijoiden ja runoilijoiden suojelijana.
ellauri294.html on line 105: Osmanien sulttaani Mahmud II määräsi fetsin Turkin kansallispäähineeksi 1830-luvulla
ellauri294.html on line 106: Fetsi kehitettiin marokkolaisessa Fezin kaupungissa, joka oli 1200-luvulla Pohjois-Afrikan käsityöläisyyden keskus. Osmanien valtakuntaan Turkkiin päähine kulkeutui Fezistä 1820-luvulla. Turkin sulttaani Mahmud II halusi sotajoukoilleen turbaanin sijaan uuden tunnuksen, joten hän kehitti marokkolaisesta fetsistä nykymuotoisen sylinterimäisen punaisen huopalakin, jonka päälaelta roikkui silkkilangasta solmittu tupsu. Aluksi hän yritti lisätä fetsiin myös lipan, mutta maan papisto vastusti sitä, koska se esti otsan painamisen maahan rukoiltaessa. Nykyään muslimit kääntää baseball lippixen lipan vaan taaxepäin.
ellauri294.html on line 122: Turkkilaisten kiukku nousi Kreikan miehitettyä Smyrnan (nyk. İzmir) toukokuussa 1919. Kaupunki ympäristöineen oli määrätty Kreikalle Sèvresin rauhansopimuksessa, jonka sulttaani oli hyväksynyt ympärysvaltojen painostuksesta, mutta jota parlamentti ei ikinä ratifioinut. Sodan lopuksi osmanien hallitus oli täysin romahtanut, ja rauhansopimuksella suurin osa maata jaettiin voittajavaltojen kesken.
ellauri294.html on line 132: 1Ghazi tai Gazi ( arabia : غازى ), muslimisotureille tai -mestareille annettu titteli, jota useat ottomaanisulttaanit käyttivät, on islamilainen termi muslimisotilaalle, joka käy ristiretkellä uskontonsa, maansa tai alueensa puolesta.
ellauri317.html on line 168: Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (ven. Запорожцы пишут письмо турецкому султану, Zaporožtsy pišut pismo turetskomu sultanu) on ukrainalaisen taidemaalarin Ilja Repinin öljyvärimaalaus. Sen tyyli on realismi ja laji historiamaalaus. 1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia. Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun sen hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan valtakuntaansa etelään pyrkien Osmanien valtakunnan ja sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, muun muassa Zaporižžjan, Donin ja Kubanin kasakat. Zaporižžja (ven. Zaporožje) viittaa Dneprin alajuoksulla ennen sijainneiden kynnysten (porog) eli suurten koskien takaiseen alueeseen, ja sen kasakoihin viitataan zaporogeina (ven. zaporožets).
ellauri317.html on line 170: "Zaporogeissa minua viehättävät vapaus ja ritarillisuuden henki." [Repinin kirjeestä Nikolai Leskoville 19.2.1889] Maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ilja Repinin aikana kasakoita kohtaan tunnettiin Venäjällä kovasti sympatiaa ja Ukrainassa syntynyt Repin itse sanoi kasakoista: ”Kaikki, mitä Gogol kirjoitti heistä, on totta! Pyhä kansa! Kukaan maailmassa ei ole niin pitänyt kiinni vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.” Repin maalasi teoksen aikana, jolloin Osmanien valtakuntaa pidettiin Venäjän perivihollisena. Repinin mukaan kasakat ”puolustivat koko Eurooppaa” ja ”nauroivat sydämensä kyllyydestä Idän ylimielisyydelle”. Ne oli länkkäreitä hemmetti! Mutta niin oli silloin vielä venäläisetkin.
ellauri317.html on line 173: Tarinan mukaan kasakoiden vastaus oli kekseliäiden ja rivojen riimien ketju, joka parodioi sulttaanin kirjeessä mainittuja arvonimiä. Kirjeestä on erilaisia versioita, mutta ne ovat tyyliltään samankaltaisia:
ellauri317.html on line 175: Zaporižžjan kasakoilta Turkin sulttaanille!
ellauri317.html on line 187: Repinin maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ei pie sotkea Pugazovin kapinaan 100v myöhemmin, josta kz. albumia 377.
ellauri373.html on line 224: Tähän liittyy siionisti Herzl jollain tavalla. Herzl pyysi ohimenevästi lupaa päästä luvattuun maahan Turkin sulttaanilta ja Wilhelm "äiti" kakkoiselta, ei myönnetty. Tapahtumat jotka tapahtuivat Venäjällä vuonna kivi ja puu. VRSHYA erittäin korkea, 600 ruplaa.
ellauri373.html on line 540: Palestiinan joko ostamalla sen Turkin sulttaanilta tai
ellauri373.html on line 542: valtaansa "suostutella" sulttaani luovuttamaan Palestiinan
ellauri373.html on line 547: neuvotteli Turkin sulttaanin kanssa, Saksan
xxx/ellauri075.html on line 360: Kertoo siellä joka minareetti loistosta sulttaanien. Her minare ihtişamını anlatır sultanların.
xxx/ellauri175.html on line 662: "Ystävä", sanoi jälkimmäinen, kun taas Andrei, ikään kuin toipunut, pysyi liikkumattomana, "Hadaly on lahja, jonka vain puolijumala voi tarjota. Koskaan Bagdadin tai Cordovan basaarissa ei esitetty sellaista orjaa kalifeille! Enchanter ei koskaan herättänyt sellaista näkemystä! Scheherazade ei olisi koskaan uskaltanut kuvitella sitä Tuhat ja yksi yössä, koska pelkäsi herättää epäilystä sulttaani Schariarin mielessä. Mikään aarre ei voisi ostaa tätä mestariteosta. Jos hän aluksi kuljetti minua vihan liikkeellä, ihailu valloitti minut.
xxx/ellauri177.html on line 196: Ruusuilla oli tapansa rakastaa. Jotkut suostuivat vain avaamaan nappinsa raolleen, hyvin ujoina, heidän sydämensä punastuneena, kun taas toiset, korsetit irti, huohottivat, auki, näyttivät rypistyneiltä, hulluilta ruumiistaan kuolemaan asti. Siellä oli pieniä, valppaita, homoja, lähdössä arkistoon, kokardi korkissa; valtavia, houkuttelevia, lihotettujen sulttaanien kaarevia; röyhkeitä, tyttömäisen näköisiä, kekseliästi epäsiistiä, leviäviä terälehtiä, jotka on vaalennettu riisijauheella; rehellisistä, dekolteisista oikeisiin porvareihin; aristokraatteja, notkeaa eleganssia, sallittua omaperäisyyttä, keksijöitä. Kukkivat ruusut tarjosivat tuoksunsa kuin arvokkaassa kristallissa; ruusut ylösalaisin uurnan muotoon antoivat sen tippua pisara pisaralta; pyöreät ruusut, kuten kaali, hengittivät sen ulos nukkuvien kukkien säännöllisellä hengityksellä; ruusujen silmut puristivat lehtiään ja antoivat edelleen vain epämääräisen neitsyyden huokauksen. Ja koko tämän lurituxen ajan Albinen ja Sergein pyllyt jauhoivat kuin ompelukone.
xxx/ellauri177.html on line 369: Äänet olivat tulleet selvemmiksi. Puutarhan eläimet puolestaan huusivat heitä rakastamaan toisiaan kuin aikuistuneet bambit Disneyn Bambi-leffassa. Rumpali rummutti puunrunkoa. Cicadas lauloi hellällä kuoliaaksi. Perhoset levittävät suudelmia siipien räpyttäessä. Varpusilla oli hetken mielijohteisuutta, sulttaanien hyväilyt kulkivat innokkaasti seragion keskellä. Kirkkaissa vesissä kuului kutuaan auringossa olevien kalojen pyörtymistä, sammakoiden kiihkeää ja melankolista huutoa, koko salaperäinen intohimo, joka oli hirviömäisesti kyllästynyt kaislikoiden harmaaseen tylsyyteen. Metsän syvyyksissä satakielet huusivat nautinnon helmiäisnaurua, polttarit uljasivat, humalassa sellaisesta himosta, että he kuolivat väsymykseen lähes supistuneet naaraat. Ja kallioiden laatoilla, harvoin pensaiden reunalla, käärmeet, solmitut kaksi kerrallaan, sihisivät hiljaa kaxihaaraisine kyrpineen, kun taas suuret liskot haudivat munia, niiden selkärangat värähtelivät lievästä hurmiosta. Kaikkein syrjäisimmistä kulmista, auringonpaistetta, varjossa olevia reikiä, nousi eläimen haju, lämmin yleisestä urasta. Kaikessa tässä kuhisevassa elämässä oli lapsellista jännitystä. Jokaisen lehden alla sikiöi hyönteinen; jokaisessa ruohotumpussa kasvoi perhe; lentävät kärpäset, liimattuina toisiinsa, eivät odottaneet laskeutumistaan lannoittaakseen. Näkymättömät elämän palaset, jotka asuttavat ainetta, aineen atomit itse, rakastivat, pariutuivat, antoivat maaperälle herkullisen liikkeen, tekivät puistosta suuren haureuden.
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri280.html on line 416: Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Tansanian alue siirtyi Ison-Britannian hallintaan Tanganjika-nimisenä Kansainliiton mandaattialueena, 1946–1961 Yhdistyneiden kansakuntien protektoraattina. Tanganjika itsenäistyi vuonna 1961, ja julistettiin tasavallaksi vuonna 1962. Sansibar itsenäistyi joulukuussa 1963 sulttaanikunnaksi, mutta kuukautta myöhemmin afrikkalaistaustaiset kapinalliset syrjäyttivät sulttaanin verisessä vallankumouksessa. Tanganjika ja Sansibar yhdistyivät Tansanian liittovaltioksi huhtikuussa 1964 vastoin Sansibarin tahtoa. Sansibar on pieni saaripahanen Tanganjikan rannikolla täynnä mumslimeita. Bedeutung wahrscheinlich „Küste der Schwarzen“.
xxx/ellauri287.html on line 534: Saladin oli siis syntyjään kurdi. Vuonna 1152 hän astui Syyrian hallitsijan Nur al-Dinin palvelukseen ja osoitti pian pätevyytensä taisteluissa ristiretkivaltioita vastaan. Hänen sedästään Shirkuhista tuli 1169 Egyptin visiiri, mutta setä kuoli kahden kuukauden kuluttua, ja Saladin otti hänen paikkansa. Saladin teki Egyptistä aijubidien vasallivaltion Egyptin fatimidihallitsijoiden valituksista huolimatta. Hän syrjäytti Egyptin kalifaatin 1171 ja otti sulttaanin arvonimen ja hassun hatun.
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan (?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri292.html on line 259: Lady Hesterin Ashkelonista kaivama patsas oli siksi vaarallisen houkutteleva palkinto. Vaikka se oli päätön ja hajanainen, se oli ensimmäinen kreikkalais-roomalainen esine, joka koskaan kaivettiin Pyhässä maassa, eron, jonka jopa tohtori Meryon tunnisti. Meryon oli erittäin iloinen tästä löydöstä, ja hän luuli sen olevan "jumalitun kuninkaan" patsas, ehkä yksi Aleksanteri Suuren seuraajista tai jopa Herodeksen itse. Mutta Lady Hester ei jakanut lääkärinsä antikvaarista innostusta, sillä hänellä oli paljon henkilökohtaisesti vaakalaudalla. Hän pelkäsi, että jos hän kiinnittäisi siihen liikaa huomiota, "pahat ihmiset voisivat sanoa, että tulin etsimään patsaita maanmiehilleni, en aarteita [ylevälle] portille", joka on tapana kuvata itse sulttaanin palatsia.
xxx/ellauri292.html on line 261: Stanhope ei kaivanut raunioita Ashkelonissa oman henkilökohtaisen ahneutensa ja hyödynsä vuoksi. Hän näytti tekevän niin kohottaakseen maailman aluetta, jota hän oli tullut kutsumaan kotiin, aikoen palauttaa kullan ottomaanien sulttaanille. Patsaan tuhoaminen tehtiin myös todistaakseen hänen omistautumisensa ja kumotakseen ajatuksen, että hän vain yritti ryöstää Palestiinaa Britannialle. Samoin hänen kaivaukset olivat melko metodisia, hyvin tallennettuja ajalle, ja patsas dokumentoitiin ennen sen tuhoamista. Kaikki nämä asiat olivat epätavallisia tekniikoita ajalle, ja tekevät siten Stanhopen kaivauksesta ainutlaatuisen ja arvokkaan historialle. Olen täysin samaa mieltä Silbermanin johtopäätöksen kanssa, että Stanhopen kaivausta "voidaan oikeutetusti kutsua ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kaivaukseksi Pyhän maan arkeologisen tutkimuksen historiassa". Hänen tutkimusmatkansa tasoitti tietä tuleville kaivauksille ja matkailulle paikalle. Tosi hienoa.
xxx/ellauri293.html on line 632: Kaksi muuta tekijää sotaa edeltävässä Turkissa ansaitsevat huomion. Ensimmäinen oli vuoden 1908 "nuoren turkkilaisen" vallankumouksen jälkimainingit. Unionin ja edistyksen komiteaksi (CUP) kutsuva armeijan upseeriryhmä oli ottanut vallan Turkissa, ja heidän tavoitteenaan oli sulttaani Abdul Hamidin tehottoman hallituksen järkeistäminen. ja suurempi suvaitsevaisuus Ottomaanien valtakunnan ei-turkkilaisia alamaisia kohtaan. Vuoteen 1914 mennessä oli aihetta pettymykseen molemmissa näissä asioissa, mutta suurin huolenaihe Britanniassa ja Ranskassa oli joidenkin komitean jäsenten saksamielinen asenne. Toinen tekijä oli Saksan vaikutusvallan lisääntyminen Ottomaanien valtakunnassa, jossain määrin CUP:n rohkaisun seurauksena, mutta joka oli kasvanut yli kymmenen vuoden ajan ennen vuotta 1908.
xxx/ellauri385.html on line 113: 1Lapserdak: pitkähameinen päällyspuku Puolan ja Galician juutalaisilla,erikoisleikkauksellinen takki ◆ Ensinnäkin se alkoi niin sanotusti univormujen vaihdosta: juutalaiset käskettiin leikata pois sivulukot (peisi) ja kiellettiin käyttää pantofoleja, yarmulkeja, lapserdakia tzitzeillä, hattuja turkisreunoilla, leveälierisiä hattuja, pitkähameisia leveitä turkkilaisia kaftaaneja, jotka olivat samankaltaisia kuin ortodoksisen papiston sulttaani Muradin ajoilta käyttämät kasukat. N. S. Leskov, "Juutalainen Venäjällä: muutama huomautus juutalaiskysymyksestä" , 1883 [ NKRY ].
xxx/ellauri416.html on line 940: samasta henkilöstä: "Babe", "Bambino", "Swatin sulttaani"
50