on George Orwellin vuonna 1946 ilmestynyt kuuluisa essee, jossa hän arvosteli kielen käyttämistä poliittisen vaikuttamisen välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin. Mukavassari Orwellin kommarivihasta ja mukahetero Orwellin homofobiasta on ollut puhetta jo albumissa Eläinten vallankumous.
ellauri078.html on line 244: Lyttäävän naiskuvan ylläpidossa on tehokkaampia vaan naisten rakastamat mainoxet ja tv-saippuat, ja niitähän ne tahtoo ite kazoa, eikä niitä suin surminkaan voi lopettaa kun koko avoin yhteiskuntamme perustuu just viihteeseen ja mainontaan. Mikä oli todistettava, eli antaa pornon jatkua jotta meille miehillekin riittää sillä aikaa tekemistä. Penkkiurheilua golffia ja runkkukuvia.
ellauri080.html on line 624: Hal miettii, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa, mahtaako hän viimekädessä suhtautua ylimielisesti kysymyxiin yhteiskuntaluokista, samoin kuin sitä, mahtaako hänen miettimisensä pienentää todennäköisyyttä, että hän on ylimielinen. Ei pienennä.
ellauri082.html on line 374: Ortodoxijutkut hassuine hattuineen nähtyinä jahven perspektiivistä ylhäältäpäin näyttää mustilta torvisieniltä. Yxi kazoo levottomana taivaalle, leuan alla valkoinen naamari. Jehova ezä vois panna näihin rokotuxiin vähän vauhtia? Eihän tässä pitänyt näin käydä va fan för helvete.
ellauri082.html on line 638: Mitä adventistien pitkään ikään tulee, niin Loma Lindan alueella USA:ssa asuvat adventistieläkeläiset eivät suinkaan ole populaationa pitkäikäisempiä, vaan heidän elinikänsä saattaa sillä alueella olla pidempi kuin muun valtaväestön.
ellauri082.html on line 811: Mixi näin? Mixi monet vanhemmat, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan izensä hyväxi ja rakkautta ansaizevixi tuntevien lapsien kasvattaminen, tuottavatkin lapsia, jotka tuntevat izensä hirveixi ja rakkautta ansaizemattomixi ja jotka ovat mielestään vain sattumalta saaneet niin upeat vanhemmat, että he rakastavat lastaan, vaikka tämä on sietämätön? Onko se kaltoinkohtelun merkki, jos äiti tuottaa lapsen, joka ei suinkaan uskoe olevansa pohjimmiltaan kaunis ja rakastettava ja äidin upean kohtelun arvoinen vaan joka kokee olevansa hirveä rakkautta ansaizematon apina, joka on vain sattumalta saanut upean äidin? Ei varmaan. Mutta voiko sellainen äiti sittenkään olla kovin upea, jos lapsen minäkuva on sellainen?
ellauri083.html on line 171: No hei, ilmeisesti Laxness oli osuuskuntahenkinen ja arvosteli just sitä vittumaista yxityisyrittäjähenkeä jota noi kaksi muuta kakkiaista kannusti. Se oli sodanvastainen joten toi pässinlihan hinnannousu maailmansodan takia sitä varmaan vaan otti päähän. En tiennytkään että Asta tarkoittaa islannissa rakastettua. Sirkkixellä oli vanhusystävä nimeltä Asta, jonka se heitti lopulta ulos kun se ei kunnolla tuulettanut Rauhixessa sänkyvaatteita. No ei, oikeasti Sirkkis oli mustasukkainen kun läski Asta paistoi lettusia kaikille. Olisko Asta voinut saada nimensä tästä kirjasta? Tuskin kuitenkaan tosta laihan miehen terrieristä. Ecemin (turk. 'Kuningattareni') intialainen asuinkaveri on Astha. Se ei ole lihava eikä paista lettusia kaikille.
ellauri083.html on line 390: Wallun mielestä "byrokraatti" joka polvihousuiseen pikkupoikaan suinpäin tuottamuxellisesti törmättyään ei izekkäästi ryntää kommuutterijunaansa vaan jää auttamaan kaatamaansa lasta on yhtä poikkeusihminen kuin Jeesus. No jo on taas puhtaaxiviljeltyä jenkkihöttöä. Wallulle vilpittömyys ja sentimentaalisuus on synonyymeja. Saroyan ois kateudesta vihreenä. Vähemmään wallumaista lukijaa ei hätkäytä että äijä pysähtyi korjaamaan mokansa, vaan että siitä tehdään jotenkin iso numerro. Ei sellaiseen duuniin kannata jäädä jossa ollaan noin nipoja.
ellauri083.html on line 599: Kirkkaus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan.
ellauri088.html on line 65: Parin session jälkeen jossa ei päästy mihinkään, koska mustekalakieli on vihellyksiä ja murinaa kuin valailla eikä apinoilla ole niitä äänteitä), Banx näkee vanhanaikaisen valkotaulun seinällä ja saa idean. Se kirjoittaa tauluun HUMAN siinä toivossa että josko matut osaa kirjoittaa ja voivat ymmärtää toisiaan myös sillä tavalla. (Kaikki apinat ei suinkaan osaa kirjoittaa, ja taito on hyvällä vauhdilla menemässä maanrakoon lopuillakin.) No joo! jos se olis ollut mies se olis kirjoittanut MAN. Mutta kun se on vaatimaton nainen, se kirjoittaa HUMAN eikä WOMAN. No ehkä mustekalat ei kazo muukalaisen housuihin ihan ensi kättelyssä. Ja kazo: seizenjalat vastaavat jollain emojilla.
ellauri093.html on line 144: Ironside oli muistaaxeni läski viivasuinen poliisi jossain rullatuolissa? Vai sekotanko nyt? Juu ei tää on Harry Ironside – Bible teacher, preacher, and author; pastor of the Moody Church in Chicago (1930-1948); associated at different times with both the Open and Exclusive Brethren.
ellauri093.html on line 701: No oli mulla muitakin onkipaikkoja. Taidehallin edusta oli vakipaikkani afrikkalaisten kulkiessa ostoxilla. Kävin myös siionistikirjakaupasta hakemassa opaskirjallisuutta ja rainakuvia, eikä suinkaan merimieslähetys, edellisten Hampurin matkojen vetonaula, ollut unohtunut. Siitä jo pastori Kunilakin piti huolen. Väsymättä hän avasi mulle varustuxensa.
ellauri095.html on line 53: The initial “I” focuses attention on the speaker, but the explicit application of the lesson of the Book of Nature to him does not begin until the line “My heart in hiding/stirred for a bird” at the conclusion of the octet. One biographical interpretation of this line is that he was hiding from fulfilling his ambitions to be a great painter and poet. Instead of ostentatiously pursuing fame in that way, wearing his heart on his sleeve, he had chosen to be the “hidden man of the heart” (1 Peter 3:4), quietly pursuing the imitation of Christ. As Hopkins put it, Christ’s “hidden life at Nazareth is the great help to faith for us who must live more or less an obscure, constrained, and unsuccessful life.”
ellauri097.html on line 230: Lähdin kiukkuisena roistopöytään vaatimaan sitä takaisin. Siellähän se oli jo myytävien tavaroiden joukossa. Otin sen ja vaihdoin kankaan sijalle. Kysuin konnalta meneekö kauppa niin huonosti että asiakkailta pitää varastaa. Siitä se varsin loukkaantui ja uhkasi mua nahkatakkinsa läpi mutkalla. Tai kirjalla kuin Daltonien Joe, mistäs minä tiedän. Ensin en yhtään tajunnut mitä se takin alla hommailee mutta sitten ymmärsin pelästyin ja huusin älä ammu! Mietin jo lähenkö jalan karkuun ja jätän auton Seijalle.
ellauri097.html on line 663: Esikuviamme ovat Suomen vastarintaliikkeen jäsenet, jotka pimeissä ja kosteissa kellareissaan polkevat mamutyttöjä, ja kaikki kopiokoneiden kiusaajat, pienlehtien tekijät ammoin 1980-luvulla – Jöns Carlsonin maineikkaat omapainanteiset runokokoelmat, ja tietenkin eetteripyörteistä izejulkaissut Kauko Nieminen, hänen esikuvalliset kirjahkonsa ja ennen kaikkea keinonsa saattaa ne julki: omin avuin, lihasvoimalla, esitystaiteellisesti, linnunpelättinä! Sellaisia me olla haluasimme. (Läppä läppä, se olis kyllä liian noloa. Emmä kyllä suin surminkaan menis kadunkulmaan huutokisaan romaaninjakelijoiden kaa.)
ellauri098.html on line 99: asuinpaikka (maaseutu kaupunki)
ellauri098.html on line 382: No eläinsadun karhu, susi ja kettu on selviä. Karhu on iso vahva hidasjärkinen, flegmaattinen, intro enemmän kuin extro. (Paizi kamalien eläinten karhu, joka on psykopaatti narsisti. Nalle Puh on selvä masis.) Se ei ole selkeästi hyvis eikä pahis, lähinnä dumari. Susi on koleerinen, agressiivinen mutta tyhmänoloinen, enempi extro, ja selvä pahis. Kettu on extro, ovela, kiero, tollanen junioripahis. Sangviinikko selvästi. Kukas olis sitten melankoolinen? Ihaa on melankolinen, mutta aasia ei voi sijoittaa, Shrekin aasi on selkeesti sangviininen, tollanen tyypillinen sivuvaunuhahmo, comic relief. Hullua että koomisella hahmollakin on kevennys. Mut ehkä Shrek onkin melankoolikko. On sekin koomista. Piisamirotta on pessimisti, muttei melankoolinen, sehän on selvä epikuurolainen. Kameli on pahansisuinen ja salavihainen. Se olis koleernen mutta introvertti sellainen.
ellauri099.html on line 55: Dorian Gray is the subject of a full-length portrait in oil by Basil Hallward, an artist impressed and infatuated by Dorian's beauty; he believes that Dorian's beauty is responsible for the new mood in his art as a painter. Through Basil, Dorian meets Lord Henry Wotton, and he soon is enthralled by the aristocrat's hedonistic world view: that beauty and sensual fulfilment are the only things worth pursuing in life.
ellauri100.html on line 65: Niinkin myöhään kuin 1960-luvun lopulla Lastenklinikan psykiatrisen osaston sympaattinen ja humaani Vappu Taipale opetti sen aikaisen tiedon mukaan hoitohenkilökunnalle, että vastasyntyneenä täysin normaalin lapsen autismi johtui kylmäkatseisista vanhemmista (lue siis ”äideistä”) eikä suinkaan ollut neurologinen sairaus.
ellauri100.html on line 168: Turvapaikanhakija, tervetuloa Suomeen! (jossa eläminen on ilmaista, elämisestä jopa maksetaan) Tiesitkö, että voit valita asuinpaikkasi turvapaikkaprosessin aikana?
ellauri102.html on line 539: suinto. Han allk jo tein-i la
ellauri102.html on line 558: vanhemmat feministit reagoivat vaatimalla sensuuria ja uudelleenkoulutusta, mutta Staskoon tarttul 1990-luvun puolivälin omajulkaisuinto. Hän alkoi jo teini-iässä julkaista valokopioitua Uncool-lehteä, jossa oli kollaaseja naistenlehtien pikatesteistä, tamponien antimainoksia ja kulttuurinhäirintää koskevia julistuksia. Yhdessä numerossa oli kokosivun mainos filosofi Klaus Barbiesta. Staskon Barbie mietti: "Kumpi oli ensin, kauneus vai myytti. Ja jos kynsi kylmenee, kun olen unessa, onko se silti kuolema?" Stasko sanoo, etta oman median tekeminen, mainostajan tyylin omaksuminen ja mainostarjonnan pöyhiminen alkoivat heikentää mainosten vaikutusta häneen. Tajusin, ettei ollut pakko käyttää siteitä eikä tamponeja, jättää vaan alushousut pois. Niin meidän esiäitimmekin tekivät. Omien ajatusteni aamiaisella syön samoja hiutaleita, joita mediakin käyttää. Se vei medialta mädän maun, koska näin, miten
ellauri106.html on line 50: What may be more damning, though, is what the Bailey revelations don’t change. “It wasn’t just ‘Fucked this one fucked that one fucked this one,’ ” Roth once told Miller. Yet Bailey’s biography gives the impression that it was exactly like that: a long life spent writing book after book, and pursuing, then fleeing from, woman after woman after woman.
ellauri106.html on line 640: No kazottiin American Pastoralista 2016 tehty filmi, joka oli kuten kirjakin aivan vitun epäreilu naisille ja vasemmistonuorille. Shixa nainen oli läpeensä konna (eikä vanhentunut koko aikana) ja arjalaisen näköinen viivasuinen Swede jutku synnitön, pikku pedofiliakin painettiin villaisella. Tämmönen meni 2016 vanhoilliseen yleisöön kuin häkä: nekrut oli taas alkaneet räyhätä poliiseille ja tyhmät nuoret änkyttämättömän mutta autistisen Gretan joholla puhuu jostain typerästä kasvihuoneilmiöstä. Onnex onnex sentään Trump oli justiinsa päässyt vallankahvaan eikä joku demokraatti neekeri. Helvatti amerikkalaiset on amerikkalaisia vaikka ne voissa paistaisi. Vie jutku jenkkeihin, tuo jutku jenkeistä, jutku se on sieltä tultuaankin.
ellauri107.html on line 291: Bikiniasuinen Susan pani kätösensä suoraan penixelleni. Äiti kazeli. Erektio Albertinkadulla. Calpurnia oli täysin oikeassa: artistijuipit viettelee neitosia vaan tyydyttääxeen tyydyttämätöntä sexuaalista turhamaisuuttaan. Ja onhan Darwinillakin siinä sormet pelissä, sillä laillakin syntyy jälkeläisiä. Jos siittiöt vaan ovat kunnossa. Pepun ironia oli että se ei tarvinnut ehkäisykeinoja 60-luvulla.
ellauri109.html on line 775: – Jopa Suomessa on paljon ei-valkoihoisia juutalaisia. Minun isäni ei ole suinkaan ainut.
ellauri110.html on line 979: Viivasuinen Ludi Wittgenstein pani kärpäsiä tai bantukimalaisia tulitikkulaatikkoon ja antoi niiden pöristä. Mietti onko niillä sielua. Tushkinpa.
ellauri111.html on line 570: keep on pursuing Satan and the fleeting pleasures of sin; or,
ellauri111.html on line 796: "Ei suinkaan. Hän vakavasti pitää tätä suurena palveluksena, jonka hän itse, hänen munkki-veljensä ja jesuitat ovat tehneet ihmiskunnalle, kun he ovat voittaneet ja alistaneet vapauden oman auktoritetinsa alaiseksi, ja hän kerskailee siitä, että tämä tapahtui maailman hyväksi.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri115.html on line 351: Paizi Warren Buffett, virnuileva Bezos ja vinosuinen Elon Musk ei maxa juuri yhtään veroa. Ne on siihen ihan liian rikkaita. Mut ne antaa monta ropoa charityyn.
ellauri115.html on line 478: Hokasin myös että filosofit ei suinkaan vapauttaneet mua turhista epäilyistä, vaan moninkertaistivat mua kiusaavat epäilyt eivätkä poistaneet niistä mitään. Niinet mä valizin toisen oppaan ja sanoin, "Eiku mä seuraan sisävaloa, se ei johda mua niin harhaan kuin muiden ulkovalaistus, tai jos se tekee niin, vika on mun omani, enkä mene niin paljon mezään seuratessani omia höpötyxiäni kuin jos lähden muiden vedätyxiin."
ellauri117.html on line 78: Naiset eivät tyydy yksistään siihen, että ovat hylänneet lasten imettämisen, he lisäksi menettävät halun synnyttää lapsia; onhan tämä seuraus vallan luonnollinen. Niin pian kuin äiteys käy rasittavaksi, keksitään kyllä keino vapautua siitä kokonaan: aviollista yhteyttä tahdotaan harjottaa niin, ettei kartu lapsia, jotta voitaisiin antautua nautintoon niin usein kuin suinkin, ja näin käytetään suvun vahingoksi se viehätys, joka on annettu sen kartuttamista varten. Tämä tapa ynnä muut väkiluvun vähenemisen syyt osottaa meille mikä kohtalo läheltä uhkaa Europpaa. Tämän maanosan synnyttämät tieteet, taiteet, filosofia ja tavat muuttavat sen ennen pitkää erämaaksi. Siinä tulee asumaan villipetoja; eipä se silloin ole suuresti muuttanut asujamia.
ellauri117.html on line 92: Mutta riippuuko omasta vallastani muuttaa katsantotapaani ja aatteitani? Ei suinkaan. Minun vallassani on vaan karttaa oman arvostelukykyni ja aatteideni liiallista ihailua ja välttää sitä luuloa, että minä muka olisin viisaampi kaikkia muita ihmisiä, vaikka olenkin.
ellauri117.html on line 122: Huomautan ainoastaan seikasta, joka on yleiselle mielipiteelle vastainen, nimittäin että lapsen kasvattajan tulee olla nuori, jopa niinkin nuori kuin järkevä ihminen suinkin saattaa olla. Soisin että hän olisi itse lapsi, jos se olisi mahdollista, jotta hän voisi olla oppilaansa toveri ja saavuttaa hänen luottamuksensa ottamalla osaa hänen leikkeihinsä. Ei näet ole tarpeeksi yhdyntäsiteitä lapsuuden ja varttuneen iän välillä, jotta näin suuren ikäeron vallitessa voisi syntyä lujaa kiintymystä. Lapset hyväilevät joskus vanhuksia, mutta eivät heitä koskaan rakasta. Se on surullista, me vanhuxet niin mielellämme antaisimme niiden imuttaa.
ellauri118.html on line 566: Haluan tutkimuksessani osoittaa, että mielen mimeettisen illuusion säilyttäminen ei suinkaan ole lukijan ainoa intohimo. On myös muita illuusioita, kuten kerronnallisen sulkeuman illuusio tai muodollisen koherenssin illuusio – ja todellista teeskentelyä kaivataan silloin, kun näitä odotuksia kohdistetaan todellisiin tapahtumiin ja mieliin.
ellauri118.html on line 772: She leaves, t´ instruct pursuing Eyes. josta uteliaat silmät vois sen löytää.
ellauri131.html on line 467: Mirandaa esittänyt ruipelo ja (tietysti!) vinosuinen Katie Holmes on Tom Cruisen ex, ja samalla ex-skientologi, niille tuli ero ja kiista lapsen huoltajuudesta, jonka seurauxena Katie palasi isiensä uskoon eli katoliikixi. Mitä tästä opimme? Onnen salaisuus on raha, eipäs kun: rahan salaisuus on onni, ei vaan: kaiken salaisuus on positiivisuus, äh, no kuitenkin jotain sinne päin.
ellauri132.html on line 71: While pursuing his Master's Degree at Cambridge University, he had a nervous breakdown of sorts, and came out of the experience with a sense of inner calm. But No M.A., regrettably. After relocating to Vancouver, Canada, he wrote the book, "The Power of Now". It went on to become a massive international bestseller, and he has since published two more popular books on finding inner peace. He has also been featured on numerous talk shows, and co-hosted a webinar series with Oprah Winfrey. He also runs the company, Eckhart Teachings, which handles the sale of all of his books and spiritual teaching materials.
ellauri135.html on line 227: Leaving in 1853 service at the Bank, Berg turns into a tourist. The ensuing hostilities led him to the southern army, then in Crimea, in Sevastopol, where he served first in the 4th Department of the Treasury, he is in charge of awards, and then was a translator at the headquarters of the commander-in-chief, participated in the battle on the Black river, alive and on the bastions during the siege. All this Berg described in "Notes on the siege of Sevastopol", in his "Sevastopol album", which appeared in 1858.
ellauri140.html on line 56: Book III is centred on the virtue of Chastity as embodied in Britomart, a lady knight. Resting after the events of Book II, Guyon and Arthur meet Britomart, who wins a joust with Guyon. They separate as Arthur and Guyon leave to rescue Florimell, while Britomart rescues the Redcrosse Knight. Britomart reveals to the Redcrosse Knight that she is pursuing Sir Artegall because she is destined to marry him. The Redcrosse Knight defends Artegall and they meet Merlin, who explains more carefully Britomart's destiny to found the English monarchy. Britomart leaves and fights Sir Marinell. Arthur looks for Florimell, joined later by Sir Satyrane and Britomart, and they witness and resist sexual temptation. Britomart separates them with a stick and meets Sir Scudamore, looking for his captured lady Amoret. Britomart alone is able to rescue Amoret from the wizard Busirane. Unfortunately, when they emerge from the castle Scudamore is gone. (The 1590 version with Books I–III depicts the lovers' happy reunion, but this was changed in the 1596 version which contained all sex books.)
ellauri142.html on line 202: Iljettävän vulgääriltä kuulostava limasuinen Hjallis Hjarkimo buumeröi ihan kärjessä rekan nupissa.
ellauri142.html on line 601: No oikeesti, tää intiaaniversio näyttäytyy apinalle erittäin monisilmäisenä, suita, rintoja piisaa ja käsivarsia, kiekko hanskassa. Loistoisaa kaikki käsittävää komeutta. Ei ihme että Ärjylällä on tukka pystyssä. Muhkean muotosi monine suineen ja silmineen, pitkine käsivarsineen, lukemattomine varpaineen ja jalkoineen, leveine rintoineen, julmine hampaineen sen, niin kuin minäkin, näkevät
ellauri144.html on line 727: When Allura learns that Max, who was her rival for the directorship, is to marry Lana, Allura’s little sister, she swears revenge. Max’s confidence is shaken, and on his next all-night shift at the station, an accident causes the meltdown of one of the reactors. In the ensuing catastrophe, the region and its people are poisoned, and the survivors are forced to evacuate their beloved town.
ellauri144.html on line 792: con las rosas, y callada ruusuineni, ja vaitonaisena
ellauri145.html on line 308: Avec la triste voix d’un fantôme frileux. Huhuaa kuin pahansisuinen kummitus.
ellauri147.html on line 356: “I couldn’t handle the pain and confusion surrounding my dad’s divorce and I was having a hard time balancing being a teenager with pursuing two grown-up careers,” Phil’s daughter Lily said. (Which ones?) Funnily enough, this wouldn’t be the end of Collins and Cevey’s story together. Until then though, the musician had some issues to deal with…
ellauri147.html on line 551: Instagram on vielä etevämpi selänraaputin kuin Fasebook. Ole oman meediasi julkimo, ota mallia Gretasta ja Kardashianeista. Kerää soiraajia sylikoirista kuin Wolfram Roth. Et tarvii ystäviä kun sulla on jo yleisö. Mitä kavereista, paljon mageempi on kazomo. Ota selfieitä varrella tai ilman, selviit ilman Dorian Grayn ja Narkissoxen peiliä. Ole ize oman elämäsi influensseri. Näytät yhtä ihanalta omassa ankkalammikossasi kuin sammakkosuinen Emily in Paris.
ellauri147.html on line 584: Tämä ei suinkaan tarkoita ilmiantamista, vaan johtaa meidät keskelle asiaa. Narsistinen apina, jonka älykkäät mielet tunnistavat nykyaikaisessa sosiaalisessa luonteessa, on jatkuva kumppani omalla älyllisellä alueellaan. Me kaikki, jotka kirjoitamme kirjoja, kirjoitamme artikkeleita tai luennoimme, olemme kaikki riippuvaisia lukijoista, kuuntelijoista, katsojista, jotka havaitsevat luomuksemme. Kirjallisuudentutkija Peter von Matt (1979) kutsui kerran taiteilijan "0pus-fantasiaa", jonka kuviteltu yleisö on aina sisällyttänyt, tajuttomaksi ajatukseksi, joka hiljaa liittyy luovaan prosessiin; Se ei ole vain työ, joka "ylistää mestaria", vaan myös eräänlainen ennalta kuviteltu yleisö.
ellauri152.html on line 270: Corydon nimi on myös paimenella kristillisessä virressä nimeltä Pastorin surunvalittelu. Kaupunki Corydon, Indiana on nimetty tästä virrestä, eikä suinkaan jostakusta homopetteristä.
ellauri152.html on line 731: Pikku Iisakki kuvittelee olevansa sekä kedontuoksuinen karvaton pikkuveli Jaakob että narsistinen kuopus Joosef. Vaixillä oli pikkuvelikin.
ellauri153.html on line 364: schemes of pursuing the good or making sense of it.1067 Neiman’s definition has two readings:
ellauri153.html on line 368: