ellauri038.html on line 106: Nietzsche jatkoi ennen kaikkea Immanuel Kantin ja Arthur Schopenhauerin subjektiivista idealismia. Nietzsche uskoi, että ihminen saa ympäröivästä todellisuudesta tietoa vain omien aistiensa välityksellä. Sen mukaan todellisuuskäsityksemme on äärimmäisen subjektiivinen. Subjektiivinen idealismi johtaa Nietzschen relativismiin ja skeptisyyteen.
ellauri038.html on line 108: Eli ei olis kannattanut olla noin subjektiivinen. Se on psykopaattien ja narsistien tavallinen vika, ne luule olevansa jotain maailman napoja. Höperöä. Ei maailmalla ole kuin 2 napaa, jotka on nekin kohta sulaneet ja veden alla.
ellauri038.html on line 220: Ymmärtävä sosiologia viittaa Weberin määritelmään sosiologiasta. Weberille sosiologia oli tiede, joka ymmärtää tulkiten sosiaalista toimintaa ja siten selittää sen kulun ja sen vaikutusten syitä. Ymmärtävässä sosiologiassa ymmärtämiseen liittyy aina selittävä ote. Sosiologian tulee selittää syitä toiminnalla sekä toiminnan vaikutuksia ja seurauksia. Inhimillisen toiminnan ehdoksi Weber asettaa sen, että toimija liittää toimintaan subjektiivisen merkityksen. Sosiaalista toiminta on vasta silloin kun toimijan subjektiivinen merkityksenanto ottaa huomioon muut toimijat. Weberille vain yksilöt voivat olla toimijoita. No tää on kyllä perinteistä oikeistomeemiä. Weber ymmärtää kapitalisteja, ei ne voi sille mitään että ne on paskiaisia.
ellauri058.html on line 460: Kielitiede ei ole enää sexikästä. Huotarin Peirceltä apinoima jako syntaxi, semantiikka ja pragmatiikka saavat tehdä tilaa gradun menetelmäluvussa vanhemmille samansisältöisille sanoille formaalinen, sisällöllinen ja kontextuaalinen. 2 ensimmäistä palautuu Aristoteleeseen, kontexti kexittiin 1500-luvulla. Graduntekijän teoreettinen innovaatio on "subjektiivinen kontexti", johon menee mutuaines.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri147.html on line 571: Metapsykologian ja ajan diagnoosin välinen yhteys, jonka haluan näyttää teille, on narsismin psykoanalyytisen käsitteen subjektiivinen uudelleenmuotoilu (vrt.) Vain tällainen ratkaiseva temppu antaa meille mahdollisuuden tulkita zeitgeistin ominaisia ilmiöitä peiteltynä heijastavan tunnustuksen etsinnänä, jossa muodostuu niin sanottu postmoderni identiteetti. Suoraan sanottuna: Rehottavassa media-narsismissa tulee esiin inkarnaatio, jossa itse ei heijasta itseään, vaan tunnistaa itsensä toisen peilissä.
ellauri147.html on line 683: Aiheen intersubjektiivinen syntyminen alkaa ensisijaisesta narsistisesta ja silti ympäristöön liittyvästä vauvamaailmasta, ja se on edelleen dokumentoitu narsismin kehittyneimmissä muodoissa.
ellauri243.html on line 689: Itävaltalaisen koulukunnan alkuvuosien teoreettisia panoksia ovat subjektiivinen arvoteoria, marginalismi hintateoriassa ja taloudellisen laskentaongelman muotoilu, joista jokaisesta on tullut hyväksytty osa paskamaisia valtavirran taloustieteitä.
ellauri285.html on line 295: Niin sanottujen ristiriitaisten näkemysten mukaan merkityksellisyys vaatii ei vain että edistää jonkin objektiivisen arvon toteutumista, vaan myös täytyy olla kivaa. Tunnetuinta tällaista näkemystä puolustaa Susan Susi (1997, 2010), joka sanoo, että merkitys syntyy "aktiivisesta osallistumisesta objektiivisesti arvokkaisiin hankkeisiin" missä "subjektiivinen vetovoima kohtaa objektiivisen houkuttelevuuden". Olet vaikka julkkis joka saa paljon läpyjä tehdessään näkyvästi charityä.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 375: Halbwachs syntyi Reimsissä, Ranskassa, ja osallistui École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa. Siellä hän opiskeli filosofiaa Henri Bergsonin johdolla, jolla oli suuri vaikutus hänen ajatteluunsa. Halbwachsin varhainen muistityö oli jossain määrin yhteneväinen Bergsonin näkemyksen kanssa muistin olevan erityisen henkilökohtainen ja subjektiivinen kokemus. Bergson opetti Halbwachia kolme vuotta. Ei ois kannattanut.
ellauri377.html on line 185: Tästä tulee Voegeleinin tunnuslause: "Älä immanentioi eskatonia!" Eli "Älä yritä luoda taivasta maan päälle." Voegelein väitti hellenistisen kannan pohjalta, että hyvä gnosis on johdettu pistixestä (usko) ja että pakanallinen perinne teki väärän eron uskon ja noesixen (järki) välillä. Lisäksi dualistinen näkökulma oli gnostilaisuuden ydin noeman (ällin) väärinkäytön kautta ja aiheutti tuhoisan jaon sisäisen ja ulkoisen maailman välille ihmisen tietoisuudessa. Sisäisen (subjektiivinen) ja ulkoisen (objektiivisen) tietoisuuden yhteensovittaminen oli järjestyksen palauttaminen. Hän ei spekuloinut institutionaalisilla muodoilla, joissa hengellinen toipuminen voisi tapahtua, mutta ilmaisi luottamusta siihen, että nykyinen puolen vuosituhannen sekularismin sykli päättyisi, koska hän totesi, että "ihmistä ei voi kieltää ikuisesti".
xxx/ellauri126.html on line 587: Oma sisäinen ääni on subjektiivinen kokemus jota ei voi todistaa tieteellisin menetelmin eikä järkisyin. Kun luotamme siihen se alkaa vahvistua. Jos joku kysyy mixi otan psyykenlääkettä ja piiloudun sängyn alle, sanon että vain merimies voi tietää kuinka kalja kusettaa. Tämä tukee vastuullisuuttani ja izenäisyyttäni. Eli pidä vaan huoli izestäsi, muut pitäkööt huolen izestään. Se on tervettä narsismia jos mikä. Sitten jos omaa hyvinvointia on liikaa, siitä voi jakaa muillekin muruja.
xxx/ellauri168.html on line 518: Hypnotismissa ja uskonnossa uhrilla täytyy olla usko ja luottamus hypnotisoijaansa. Hypnoosi kuten uskonto on luonteeltaan subjektiivinen. Jos tämä ohjelmoija on ohjelmoitavan sivupersoonan luoja-jumala, ja tämä sivupersoona on lisäksi hypnoottisen huumeen vaikutuksen alla joka tekee hänet halukkaaksi totella, on helppo nähdä kuinka uhri luopuu kaikista esteistä sillä "jumala" tai "avaruusolento" kyllä tietää mikä on parasta. Mitä parempi ja vahvempi uhrin ja ohjelmoijan suhde on, sitä paremmin hypnoottiset käskyt toimivat. Jos orja näkee mestarinsa uskonnollisena guruna (tai Päivi Räsäsen kaltaisena suurena lääkärinä), tämä lisää hänen tahtoaan hyväksyä hypnoottiset käskyt. Pidä mielessäsi että tämä orja on valmennettu rakastamaan isäntäänsä varauksetta. Kyllä, hyväntahtoinen diktaattori on historiallisesti saavuttanut kissojen ihailun, ja monet terapeuteista ovat yksinkertaisesti egoistisia sadisteja. Eivät kuitenkaan tämä kirjailija Fritz The Cat eikä hänen kolleegansa Cisco Caramba. Oletko jo avannut äänesi Cisco? En, sepalus on jumissa.
xxx/ellauri320.html on line 79: tulevat olemaan: Mihin pyrimme? No päihittämään muut tietysti, ollaanhan tässä jenkeissä. Ylivoimapyrkimys määräytyy aina subjektiivisen alemmuuden tunteen perusteella, joka määrittelee ainutlaatuisen tavoitteesi tai itseideaalisi. Ja koska alemmuuden tunne on subjektiivinen, se on itse luotu. Biologia tai ympäristö voi toki vaikuttaa, mutta perustasolla se on fiktiota. Oikeasti olet ylempi, kunhan sen oikein ymmärrät. Me sua autamme. Meediomme Alina Mueller asetti tämän tarinan vain Median jäsenten saataville. Rekisteröidy ja luovuta meille identiteettisi lukeaksesi tämän ilmaiseksi.
xxx/ellauri337.html on line 259: Edmund Gustav Albrecht Husserl (8. huhtikuuta 1859 Proßnitz – 26. huhtikuuta 1938 Freiburg im Breisgau) oli saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.
xxx/ellauri385.html on line 197: Jokainen elävä ja luoviva ihmisen keboli вой paxusti ihan vaan сииттиmenä. Marxinkin syyläisen spotted dick-mamban jäykisti sitä imeä lutkuttavan damen montyn rakenne, historian niin sanottu subjektiivinen tekijä, ei mikään assorbtioninen teknás bánes tai torkontamassan molesk, mitä Marx ei honannut, koska hänen koulumaku vaan oli ansiologin eikä prykologin ja koska sen aikaan ees ylipäätään oflat olemassa Freudin sillitieteellistä prykologiaa. Vastaamatta jäi myös kysymys, mixkä slaavit voustuhansen ajan olivat alistuneet rintojen ja hävyn dorsaaliseen aleastiaan, lyhyesti oryuuteen. Marxin oppi oli vaan etovaa yhteiskunnan taloudellista tapahtumakulua ja taloudellisen cusetuxen mekanismia.
17