ellauri005.html on line 238: Maailman selitys ei ole ends/means mallinen, teleologinen vaan kyberneettinen. Tän tajus Ahmavaara oikein, mut sai verisesti neniin oikeiston nomenklatuurilta, pallomaha Niinin joholla, Humen ikivanhaa lipilaarii huijausta toistamalla. Tottahan ought seuraa siitä mitä is, vaikkakaan ei välttämättä identtisesti. Senhän sanoo Darwinkin: sopeudutaan oleviin oloihin. Jokaisella voi olla vähän eri ought, mutta niinhän niillä on myös vähän eri is. Ought on want, josta on jätetty pois subjekti, joka tahtoo, yleensä joku muu kuin minä tai sinä. Siks se on oikeistohuijausta: eettisessä koko pesän oughtissa se tahtoja on johtoporras.
ellauri016.html on line 896: Paljas elämä (teknillinen termi), ulkopuolinen hallinta ja rauhoittavat lääkkeet ovat osa siitä, miten järjestelmä järjestää turvananojien elämän; valtiosubjektien elämää hallitaan paljolti samoin keinoin, mutta hellemmin. Kaikki on lisäksi alistettu ajattelun turruttavalle mainonnalle sekä viihteelle, joita pidän tärkeinä väestönhallinnan välineinä.
ellauri024.html on line 1231: Tahtomisen subjekti noin vaan pudotettu pois.

ellauri030.html on line 528: Aika turhaa näin ikävän ihmisen filosofiasta olis oikeestaan edes puhua, mutta eihän tässä ole päästy vielä edes pessimismiin asti. Se kuzu omaa tuotettaan subjektiivisexi idealismixi. Ainexia oli nyysitty Platonilta ja intialaisilta guruilta. Ei senttäs ihan solipsisti, koska on olemassa jotain (eipäskun isolla kirjaimella Jotain).
ellauri038.html on line 106: Nietzsche jatkoi ennen kaikkea Immanuel Kantin ja Arthur Schopenhauerin subjektiivista idealismia. Nietzsche uskoi, että ihminen saa ympäröivästä todellisuudesta tietoa vain omien aistiensa välityksellä. Sen mukaan todellisuuskäsityksemme on äärimmäisen subjektiivinen. Subjektiivinen idealismi johtaa Nietzschen relativismiin ja skeptisyyteen.
ellauri038.html on line 108: Eli ei olis kannattanut olla noin subjektiivinen. Se on psykopaattien ja narsistien tavallinen vika, ne luule olevansa jotain maailman napoja. Höperöä. Ei maailmalla ole kuin 2 napaa, jotka on nekin kohta sulaneet ja veden alla.
ellauri038.html on line 220: Ymmärtävä sosiologia viittaa Weberin määritelmään sosiologiasta. Weberille sosiologia oli tiede, joka ymmärtää tulkiten sosiaalista toimintaa ja siten selittää sen kulun ja sen vaikutusten syitä. Ymmärtävässä sosiologiassa ymmärtämiseen liittyy aina selittävä ote. Sosiologian tulee selittää syitä toiminnalla sekä toiminnan vaikutuksia ja seurauksia. Inhimillisen toiminnan ehdoksi Weber asettaa sen, että toimija liittää toimintaan subjektiivisen merkityksen. Sosiaalista toiminta on vasta silloin kun toimijan subjektiivinen merkityksenanto ottaa huomioon muut toimijat. Weberille vain yksilöt voivat olla toimijoita. No tää on kyllä perinteistä oikeistomeemiä. Weber ymmärtää kapitalisteja, ei ne voi sille mitään että ne on paskiaisia.
ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
ellauri058.html on line 398: Arvottaminen perustuu arvoarvostelmiin, mitä on kritisoitu siitä, että arvot mielletään subjektiivisiksi. Arvostelmia tehdään mielivaltaisesti, joten niistä puuttuu totuusarvo. Ne ilmaisevat pelkästään puhujan tunteita. Mielivaltaisuuden takia ei ole olemassa yleisiä periaatteita, joihin voisi vedota arvoarvostelmien perustelemisessa tai oikeuttamisessa. Tämän takia arvoarvostelmia ei voida rationaalisesti tai objektiivisesti perustella. (Lammenranta 1990: 143.)
ellauri058.html on line 460: Kielitiede ei ole enää sexikästä. Huotarin Peirceltä apinoima jako syntaxi, semantiikka ja pragmatiikka saavat tehdä tilaa gradun menetelmäluvussa vanhemmille samansisältöisille sanoille formaalinen, sisällöllinen ja kontextuaalinen. 2 ensimmäistä palautuu Aristoteleeseen, kontexti kexittiin 1500-luvulla. Graduntekijän teoreettinen innovaatio on "subjektiivinen kontexti", johon menee mutuaines.
ellauri077.html on line 312: Riston ajatusta vastaan sotii see, että Jim ei ole mikään empatiasubjekti tiiliskivessä, se on koko ajan joku paskamainen kolmas persoona, hullu haikara, ja noi pojat on ne minkä silmistä episodit enimmäxeen kazotaan. Risto voisi "argumentoida" että niinpä just, Wallu on niin izeinhonen eze ei haluu edes olla päähenkilö. Vähän haetulta sekin kyllä vaikuttaa.
ellauri082.html on line 262: Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.
ellauri095.html on line 269: Kristina-sisko kirjotti 1862 tollasen "kun olen kuollut" runon kuten teki Rumi. Sellaiset tuppaavat olemaan narsistisia. Se askarruttaa runoilijoita tosi paljon. On vaikea uskoa ettei maailma tunnu miltään ja että se jatkaa menoaan maailmansubjektin irrottua kantimista kuin päätön kana.
ellauri100.html on line 1324: Viimeinen vaihe tutkii miten passiot (eliskä siis pelaajien preferenssit?!) modifioi subjektien toimintaa ja käsityxiä (sémiotique de passions) ja miten niiden tieto ja uskomuxet vaikuttaa niiden suorituxiin. Tällä tavoin selitettynä ei Greimiemin akan pojan puuhastelut vaikutakaan niin pönttöpäisiltä, koska ne alkaa kuulostaa ihan mun omilta ajatuxilta... Paizi et ei mun miälestä kertomuxet ole tässä pääasia, vaan ne pelit. Niitä pelejä on kiinnostavampiakin kuin kertomuxet, jotka on yleensä aika monologisia kuvauxia niistä. Juonen kaivaminen esille kertomuxista on yleensä aika riskialtista, koska mahollisia pelin rekonstruktioita on niin monta. Tästä mulla on monia tärkeitä kirjoitelmia, vaikka julkaisemattomia.
ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri118.html on line 454: Hän joutui neuvostoliittolaisten viranomaisten epäsuosioon 1930- ja 1940-luvulla. Hänen onnistui kuitenkin välttää vankileirit (gulagit), vaikka hän oli syytettynä subjektiivisuudesta ja estetismistä. Hämärän peittoon on jäänyt syy, miksi Stalin suosi häntä. [Ehkä Josif tykkäsi sen runoista. Sisialismi-runossa se sanoo hyvän sanan Gruusiasta.] Hän ansaitsi elantonsa kääntämällä gruusialaisia klassikoita, joista Stalin piti. Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan”.[lähde? Käyttikö Stalin sanaa nefelobaatti?] Poliittisten runojen sijasta Pasternak kirjoitti henkilökohtaisia runoja, mikä viranomaisten silmissä oli poliittinen kannanotto.
ellauri147.html on line 567: 1999 Promotion zum Dr. rer. med. am Fachbereich Medizin der J.W.Goethe-Universität; Thema der Dissertation bei Stavros Mentzos: Narzissmus zwischen Selbst und Objekt, veröffentlicht unter dem Titel: Narzissmus und Objekt. Ein intersubjektives Verständnis der Selbstbezogenheit, bei Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen 2000.
ellauri147.html on line 571: Metapsykologian ja ajan diagnoosin välinen yhteys, jonka haluan näyttää teille, on narsismin psykoanalyytisen käsitteen subjektiivinen uudelleenmuotoilu (vrt.) Vain tällainen ratkaiseva temppu antaa meille mahdollisuuden tulkita zeitgeistin ominaisia ilmiöitä peiteltynä heijastavan tunnustuksen etsinnänä, jossa muodostuu niin sanottu postmoderni identiteetti. Suoraan sanottuna: Rehottavassa media-narsismissa tulee esiin inkarnaatio, jossa itse ei heijasta itseään, vaan tunnistaa itsensä toisen peilissä.
ellauri147.html on line 572:
ellauri147.html on line 574: Aloitan alustavilla huomautuksilla mediaalisesta narsismiteoriasta, käsittelen näkyvää muutosta aikadiagnoosin keskustelussa, tarkastelen postmodernin itsensä löytämisen vastaavaa panopticonia ja vastaavia nykyaikaisia identiteettihäiriöitä, viittaan psykoanalyysin "intersubjektiiviin käänteeseen", "kuntoutan" psykoanalyyttisen tilanteen peilivertausta – ja luotan kaikkeen tähän käytettävissäni, jotta voimme keskustella siitä kanssasi.
ellauri147.html on line 580: Ei myöskään rappeutumis-teoreettisia diagnooseja, jotka ajattelevat voivansa lukea häpeän menetyksen, superemiirin liukenemisen tai jopa aluxen (subjektin) katoamisen. En halua yhtyä pahamaineiseen halveksuntaan tätä kohtaan, koska sitä johtavat kirjailijat, jotka haluavat nähdä itsensä yleisön parrasvaloissa ja taistella huomiosta, toisin sanoen osallistua mediapeliin tarkoituksella, jota he samalla diagnosoivat niin vastenmieliseksi. Julkisessa tunnustuksessa, ei hiljaisessa huoneessa, heidän identiteettinsä intellektuelleina osoittautuu – loppujen lopuksi hekin haluavat tulla nähdyiksi, kuulluiksi, huomatuksi ja lopulta tunnustetuiksi. Tätä varten niiden on löydettävä markkinat, jotka ostavat tuotteitaan ja osallistuvat mediakilpailuun, halusivatpa he sitä tai eivät.
ellauri147.html on line 646:
ellauri147.html on line 682: Siksi olen ehdottanut (Altmeyer 2000 a,b) ensisijaisen narsismin ja ensisijaisen kohdesuhteen näennäisesti ontologisen kontrastin poistamista ymmärtämällä se epistemologisena erona: Se, mikä tekee vaikutelman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta taitavasta vuorovaikutuksesta, voidaan empaattisesti ymmärtää varhaisena itsekokemuksena, joka tietää esineestä jo ajattelematta sitä. Bollas (1997) tunnisti varhaisen kohteen "varjon" tässä "ennakoimattomassa tunnetussa" ja aisti siten primaarisen narsismin objektiivisen saastumisen. Vaikka äidin tissillä niin sanotussa primaarisen narsismin vaiheessa on eksistentiaalinen, elintärkeä merkitys ehdottoman riippuvaiselle lapselle, häntä ei voida subjektiivisesti kokea itsenäisenä esineenä. Kohde on suljettu ensisijaisen narsismin kokemuksen maailmaan.
ellauri147.html on line 683: Aiheen intersubjektiivinen syntyminen alkaa ensisijaisesta narsistisesta ja silti ympäristöön liittyvästä vauvamaailmasta, ja se on edelleen dokumentoitu narsismin kehittyneimmissä muodoissa.
ellauri147.html on line 684:
ellauri147.html on line 688: Narsismi sijaitsee välituotteessa, joka yhdistää itsensä toiseen. Narsismissa koemme itsemme ympäristömme väliaineessa. Narsismissa esiintyvä erikoinen itsesuhde on intersubjektiivisesti "saastunut". Muut ovat peili, jossa saamme refleksiivisesti itsekuvamme ja säätelemme itsetuntoamme, niitä pidetään tiedostamattomana näkymänä kaiun tai peilivaikutuksen odotuksessa. Se on sivuttain katsova maailmankuva, jossa on hiljainen kysymys siitä, mitä imagoa maailma meistä tekee. Narsismissa katsomme salaa toista, kun hän katsoo meitä ja reagoi siihen, mitä näemme, epäilemme tai fantasioimme.
ellauri147.html on line 689:
ellauri147.html on line 690: Samalla puolustamme kuitenkin myös itsenäisyyttämme maailmasta ja suojelemme itseämme tuskallisilta riippuvuuden kokemuksilta, joihin annamme tiedostamattamme kunnioitusta tunnustuksen halulle. Epäilen, että narsismissa ilmaisemme jotain siitä, mikä on identiteetin paradoksaalinen ydin: olla ainutlaatuinen ja erehtymätön, toisin sanoen olla erilainen kuin toinen ja että muut tunnustavat sen juuri tässä ominaisuudessa. Narsismi osoittaa jossain määrin tietämättämme jotain itsensä tai identiteetin välisubjektiivista perustuslaista. Koska tällainen oivallus loukkaa meitä, emme halua tietää siitä mitään, aivan kuten vauva ei voi tietää mitään riippuvuudestaan. Edes narsismissamme me emme ole itsenäisiä olentoja, joita haluaisimme niin kovasti olla.
ellauri147.html on line 692: Aber wir behaupten zugleich auch die Unabhängigkeit von der Welt und schützen uns vor der schmerzhaften Erfahrung von Abhängigkeit, der wir im Wunsch nach Anerkennung doch unbewusst Tribut zollen. Ich vermute, dass wir im Narzissmus etwas davon ausdrücken, was den paradoxen Kern von Identität ausmacht: nämlich einzigartig und unverwechselbar zu sein, sich also vom Anderen zu unterscheiden, und gerade in dieser Eigenschaft von den Anderen anerkannt zu werden. Im Narzissmus zeigt sich gewissermassen, ohne dass wir es wissen, etwas von der intersubjektiven Verfasstheit des Selbst, oder von Identität. Weil eine solche Erkenntnis uns kränken würde, wollen wir davon auch nichts wissen, genauso wie der Säugling von seiner Abhängigkeit nichts wissen kann. Nicht einmal in unserem Narzissmus sind wir jenes unabhängige Wesen, dass wir so gerne sein möchten.-->
ellauri147.html on line 826: Als Resultat gelungener Anerkennungsprozesse beschreibt Honneth ein reflexives Selbstverhältnis, das die Spuren seiner intersubjektive Herkunft trägt.(16) Diese in der Objektbeziehung sich spiegelnde „positive Selbstbeziehung“ sei „als eine Art von nach innen gerichtetes Vertrauen zu verstehen, das dem Individuum Sicherheit sowohl in seiner Bedürfnisartikulation als auch in der Anwendung seiner Fähigkeiten schenkt“(17). Es ist eine Umschreibung dessen, was wir heute gesunden Narzissmus nennen würden – oder eben das Grundgefühl einer sicheren intersubjektiv erworbenen Identität.
ellauri147.html on line 829: Epäilykset tunnustamisesta tai kieltäytymisestä herättävät epäkunnioituksen tunteita. Alitajuisesti järjestetyssä taistelussa tunnustamisesta suoritetaan sitten väitteitä, jotka vaikuttavat narsistisen häiriön erilaisissa diagnostisissa oirekuvauksissa "huomion etsimiseen", "huomion vaatimiseen" tai "vaativaan ihailuun", "narsistisena vihana" tai "narsistisena vetäytymisenä". Ne ovat intersubjektiivisia ohjaavia oireita, joissa uhattuna oleva itsensä, joka kieltää sen riippuvuuden, joka on suunnattu vaativasti tai aggressiivisesti kohdetta vastaan - tai kääntyy kokonaan pois siitä ja mukana olevissa fantasioita (puhumattakaan tajuttomassa) pitää esinettä entistä voimakkaammin.
ellauri147.html on line 831: Bei Zweifeln an der Anerkennung oder ihrer Verweigerung entstehen Gefühle der Missachtung. In einem unbewusst inszenierten Kampf um Anerkennung werden dann Ansprüche ausgetragen, die in den differentialdiagnostischen Symptombeschreibungen der narzisstischen Störung als „Beachtung suchen“, „Aufmerksamkeit verlangen“ oder „Bewunderung fordern“, als „narzisstische Wut“ oder „narzisstischer Rückzug“ imponieren. Es sind intersubjektive Leitsymptome, in denen sich das bedrohte Selbst, seine Abhängigkeit verleugnend, fordernd an oder aggressiv gegen das Objekt richtet – oder sich von ihm völlig abwendet und in den begleitenden Phantasien (um nicht zu sagen: im Unbewussten) das Objekt umso stärker festhält. -->
ellauri147.html on line 839: On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tarvitsemme sukupolvien välisen paradigman "Narsismin aikakauden" (Lasch 1995) vallitsevien identiteettihäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon, joka julistettiin viime vuosisadan viimeisessä vaiheessa. Zeitgeist pakottaa meidät jo tähän. Sisäänpäin kääntyneen itsevarmuuden "cogito, ergo sum", karteesinen itsetutkiskelumalli, korvataan mediamaailmassa yleisön identiteettiä luovalla näkemyksellä, joka esitetään meille keskusteluohjelmissa ja politiikan teatraalisilla lavastoissa: "videor, ergo summa". Big Brother on postmodernin identiteetin tuotantolaboratorio. Heijastuksen kaipuu kaikkialla läsnä olevassa kamerassa näyttää meille jotain conditio humanan intersubjektiivisuudesta. Selvitämme, keitä olemme ympäristöpalautteessa.
ellauri147.html on line 842: Es spricht einiges dafür, dass wir für die Erforschung und Behandlung der vorherrschenden Identitätsstörungen im „Zeitalters des Narzissmus“ (Lasch 1995), das in der Endphase des letzten Jahrhunderts ausgerufen worden ist, ein intersubjektives Paradigma brauchen. Dazu nötigt uns schon der Zeitgeist. Die nach innen gerichtete Selbstvergewisserung des 'cogito, ergo sum', cartesianisches Vorbild der Introspektion, wird in einer medialen Welt durch den identitätsstiftenden Blick auf das Publikum abgelöst, der uns in den Talk-shows und den theatralen Inszenierungen von Politik vorgeführt wird: 'videor, ergo sum'. Big Brother ist ein Labor zur Herstellung postmoderner Identität. Die Sehnsucht nach der Spiegelung in der allgegenwärtigen Kamera zeigt uns etwas vom intersubjektiven Charakter der conditio humana. Wer wir sind, erfahren wir in den Rückmeldungen der Umwelt.
ellauri147.html on line 843: Der mediale Narzissmus überformt bloss diesen Grundzug unserer seelischen Existenz, der im primären Narzissmus seinen Ursprung hat. Der Säugling ist auf die Haltefunktion der Mutter angewiesen und auf das Lächeln in ihrem Blick. Der infantile Narzissmus sucht die Bewunderung der Umgebung. Die Selbstinszenierungen der Adoleszenz finden in einem intersubjektiven Spiegelraum statt. Der Narzissmus des Künstlers braucht den Beifall des Publikums.Und auch in der narzisstischen Störung sind Beachtung und Anerkennung oder eben Missachtung und fehlende Spiegelung die Basis, auf der sich die lärmenden oder stillen, immer aber verzweifelten Kämpfe um den Anderen im Selbst abspielen.-->
ellauri147.html on line 845: Mutta kuinka objektiivisesta subjektiivisesta, ulkosisuskosta, miten aineellisesta sielusta syntyy - nämä ovat ratkaisemattomia kysymyksiä, joita apinatieteet kysyvät itseltään. Over to you, Tolstoin Lexa! Tässä on nyt ylösnousemuxen paikka!
ellauri151.html on line 178: Sensualismia muistuttavia ajatuskulkuja oli jo keskiajalla, mutta 1700-luvulla valistusajan filosofit kehittivät sitä selkeämmäksi. Ranskassa esimerkiksi Étienne Bonnot de Condillac oli sensualisti, joka kehitteli aatetta subjektiivisen idealismin suuntaan.
ellauri161.html on line 443: Se selvästikin samastuu näihin 19.vuosisadan hinureihin. Tää "sankari ja pyhä" teema kutkuttaa narsisteja, tollasta wagneröintiä. Vittu miten tääkin Ana kaipaa yleisöä. Se elämöi just kuin nää dekadentit vaikka mitä meediassa kuha se vaan huomataan. Tärkeintä on antimodernin ajatteluposition, vastahankaisen subjektiaseman omaksuminen: passiivinen aggressio, symbolinen kapina.
ellauri161.html on line 446: Ihailija ja ihailtu. Kaikkinainen ihaileminen on syvältä. Omaa ja vierasta, lue tiimeilyä. Tiimit on hanurista. Mitä vittua on subjektipositio? Se kuulostaa strukturaalikieliopilta. Jotain narsistista varmasti.
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri183.html on line 132: "En tarkoita existentiaalista yxinäisyyttä, ymmärräthän, jota saattaisi nimittää tietoisuudexi omasta olennaisesti subjektiivisesta olemuxesta, johon kuuluu myös jonkinlainen elämään sisältyvän kuoleman tunto, vaan termiittipesän puutteesta. Ymmärrätkö? Ojenna appelsiini, viittilöi Buz.
ellauri198.html on line 766: (Siis mitä? Kazo alempaa, äijä oli täysi seko joka ei sietänyt izenäisen Eiren kelttimäistä touhua.) Harold siteeraa jotain toista synkkää tornia Shelleyllä, ja pyörittelee tätä torniaihetta aika pitkästyttävästi muutenkin. Robert Zimmermannillakin oli joku vahtitorni jo v 1967, mutta siitä Harold tuskin piittasi, kuinka se olis arvannut että sillä tulis pitkän päälle toinen noobeli? Browning haukkuu Shelleytä subjektiivisexi ja izeään se kehuu objektiivisexi. Paskapuhetta. Pointixi jää oliko Rolandin tornissa ikkunoita. Ei ollut.
ellauri204.html on line 654: Rantaman mielestä subjektiivisen mielipiteen sijaan pitäisi enemmän puhua siitä, miten taide on kytköksissä elämään ja olemisen ehtoihin ja Sanoma Oy: n konstituoimasn yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Parhaimmillaan kritiikki hänen mielestään onnistuu tässä todella hyvin rintarinnan teosten arvottamisen kanssa. Voidaan, ja pitääkin puhua estetiikasta, mutta ei nykytaide palaudu valistuksen ajan tarkkoihin muotosääntöihin, Rantama tarkkanäköisesti tähdentää opiskeluajan ulkomuistista.
ellauri217.html on line 280: Toi uskominen tosin arveluttaa, onko se edes tahdonalaista toimintaa? Minusta näyttää, mich dünkt, moi dokei, nää on yxipersoonaisia verbejä, joissa subjekti on kokija, ei tekijä. Siis niinkuin piget puget paenitet, taedet atque miseret. Hävettää, pelottaa, harmittaa, kyllästyttää, kaduttaa ja säälittää. Ne vaan tulee kuin yrjö tai aivastus, ei niille mitään voi. Toisaalta Bill James jankuttaa tahdosta uskoa, eli jos käärit hihat ja oikein pinnistät, niin usko tulee lopulta kuin kova kakkakikkara ummetuxessa. Se on kuin taloudellinen päätös, valizet parhaan pelistrategian ja seuraat sitä. Nojoo, oli miten oli, muut ehdot sensijaan on selkeitä tekoja: tunnustus ja pyyntö. Helpotus on että ne on vaan puheakteja, isoja lihaxia ei tarvita. Herää kysymys: mixei herra voinut säästää syntistä niiltäkin, kun se on niin vähään tyytyväinen? Olis sanonut vaan et antaa olla, olette kaikki tervetulleita mun majataloon, kyllä täällä riittää huoneita sekä omalla kylppärillä arvihurskaisille että yhteisellä käymälällä käytävällä rotinkaisille.
ellauri236.html on line 458: Luvun 3 perspektiivisubjekti on detektiivi Fenner.
ellauri243.html on line 689: Itävaltalaisen koulukunnan alkuvuosien teoreettisia panoksia ovat subjektiivinen arvoteoria, marginalismi hintateoriassa ja taloudellisen laskentaongelman muotoilu, joista jokaisesta on tullut hyväksytty osa paskamaisia valtavirran taloustieteitä.
ellauri243.html on line 693: Avointen markkinoiden yhteiskunta niin lähellä varkauksien, pahoinpitelyjen ja petosten saastuttamaa kuin inhimillisesti voidaan saavuttaa, on niin lähellä vapaata yhteiskuntaa kuin mahdollista. Ja vapaa yhteiskunta on ainoa, jossa jokainen meistä voi tyydyttää subjektiiviset arvonsa murskaamatta toisten arvoja väkivallalla ja pakotuksella, ainoastaan aivan vitusti ketkuillen paroni Petkunteränä. -  Samuel Edward Konkin III. Varmaan Samulit I ja II kieriskeli haudassa noloina.
ellauri244.html on line 197: Me uskallamme olla höpsöjä. Tulee mieleen Annan häiden puolivillaiset musiikkiesitykset, pianonpimputus ja viulunvingutus. Tyhmyys on tiedostavan 70-luvun jäljiltä kova tabu! määkyy kauraprinsessa. Onnexi en ollut näkemässä tätä. Meitä kuzutaan uussubjektivisteixi! Se on kulttuuriestablishmentille jotain eri kielteistä! riemastuu Eski. Se on lähellä Sartrea ja existentialismia. Se on lähellä talousliberalismia. Se on lähellä saarislaista narsismia. Vitun keskustapoliitikko. Pyrki sivusta kasan pinnalle, pääsi kasan sivulle. Käsittämättömän rohkeaa tulla esiintymislavalle ilman housuja. Ehkä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä pientä pipua. Uskaltaminen on tärkeintä. Mitä potaskaa. Tämä ei ole mitään majakovskilaista paatosta vaan vuosikymmenten takaisia Lennon-sitaatteja. Kazokaa mun pyllyvakoa! (Missäs täällä on väliverhon rako?) Tämä sukupolvi ei ole kauppatavaraa! Haha! Hoho! Ei vai ole? Ohraprinssikirja meni kuin kuumille kiville. Eski tienasi pelkällä keekoilulla enemmän kuin tasavallan presidentti.
ellauri245.html on line 431: sammenheng og dramatiserer artiklene, og at dette selvsagt var for å få flest mulig til lesere. En konsekvens av dette kan knyttes til de som har lite kjennskap til politiet og deres arbeid. Personene vil kunne oppfatte artiklene som en «sannhet» og ikke se, i like stor grad som personer med kjennskap til politiet, at artiklene er subjektivt vinklet. E2 sier:
ellauri245.html on line 433: Jeg er litt sånn på kritikk til politiet generelt, at jeg leser det også tar jeg en liten vurdering, men veldig mye av det er tull.. hvis du leser saken, så får du et litt annet innblikk i hva som faktisk har skjedd. De er veldig subjektive.
ellauri260.html on line 85: Immanuel Kantin episteeminen dualismi, joka korosti sekä subjektin että objektin merkitystä tiedossa, avasi oven sekä personalismin idealistiselle moodille että fenomenologialle ja eksistentialismille, joista tuli niin vitun tärkeitä kahdennenkymmenennen vuosisadan personalismille. Joo elastaanilegginseissä kukkoileva Kant oli kyllä erittäinkin tohelo.
ellauri260.html on line 99: Tässä suhteessa personalismi on alumiinifolio totalitarismille, jotka arvostavat ihmisiä vain heidän arvonsa vuoksi yhteisölle ja arvostavat sen sijaan heidän luontaista ihmisarvoaan. Kaikille samat tuet vaikka olisivat kuinka laiskoja. Personalismin vaatimus henkilökohtaisesta vapaudesta ja vastuusta, itsemääräämisoikeudesta, luovuudesta ja subjektiivisuudesta tukevat kaikki tätä syvälle juurtunutta kollektivismin vastustusta.
ellauri260.html on line 174: Personalismi käsittää tyypillisesti vain ihmisen samanaikaisesti objektiksi ja subjektiksi. Elukat on pelkkiä objekteja subjektin ruokakaapissa. Samalla tämän katsotaan olevan totta kaikille ihmisille iästä, älykkyydestä, ominaisuuksista jne, olivatpa vaikka kuinka jälkeenjääneitä. .
ellauri264.html on line 726: Juutalaisten autonominen alue (ven. Евре́йская автоно́мная о́бласть, Jevreiskaja avtonomnaja oblast; jidd. יידישע אויטאנאמע געגנט, jidiše avtonome gegnt) on Venäjän federaatioon kuuluva hallintoalue (federaatiosubjekti) Venäjän kaukoidän eteläosassa Aasiassa. Se rajoittuu etelässä Kiinaan, luoteessa Amurin alueeseen, pohjoisessa ja idässä Habarovskin aluepiiriin. Alueen pohjoisosa on vuoristoa, etelä- ja itäosat puolestaan alankoa. Suurin joki on Amur, joka muodostaa rajan Kiinaa vastaan. Alueen pinta-alasta yli kolmannes on metsää. Alueen pinta-ala on 36 000 km².
ellauri274.html on line 824: 2:39:39 теперь есть и у граждан России жителей новых субъектов Федерации предлагаю 2:39:39 ehdotan, että nyt on Venäjän kansalaisia ​​ja federaation uusien subjektien asukkaita
ellauri285.html on line 234: Samaa subjektiivista idealismisoopaa uusilla etiketeillä.
ellauri285.html on line 267: Aloitan tämän luvun lyhyellä katsauksella elämän merkityksellisyyden tai merkityksen käsitteeseen osassa 2. Luvuissa 3–5 käsitellään kolmea johtavaa kertomustyyppiä siitä, mikä tekee elämästä Merkityksellisen: yliluonnollisuus, subjektivistinen naturismi ja objektivistinen naturismi. Osoittautuu, että että tärkeimmät jakokysymykset koskevat arvon roolia ja luonnetta. Yliluonnolliset ja objektivistiset naturistit uskovat, että sitoutuminen objektiiviseen arvoon on välttämätöntä merkitykselle elämässä, kun taas subjektivistit kieltävät tämän. Yliluonnolliset uskovat aika karkeasti, että Jumalan olemassaolo on tarpeen oikeanlaisen objektiivisen arvon ja oikeanlaisen suhteen kannalta, kun taas Objektivistiset naturistit kiistävät nämä väitteet. Objektivististen luonnontutkijoiden keskuudessa keskeiset keskustelut koskevat subjektiivisen sitoutumisen luonnetta johkin objektiiviseen arvoon (esim raha) sekä erityisesti millainen objektiivinen arvo tarvitaan merkityksellisyyteen.
ellauri285.html on line 289: Monet hommat jotka joistakuista voivat olla hauskoja voivat tuntua meistä aika merkityxettömiltä, kuten esim. saman kiven rullaaminen mäen päälle uudestaan ja uudestaan tai saman käymälän siivoaminen päivittäin. Ne joille sellainen riittää elämän sisällöxi ovat "meistä" säälittäviä. Niistä ei kannata kenenkään ylpeillä. Ei hemmetti, ei me tähän lähdetä, täähän on ihan subjektivismia. Joku roti pitää olla, muttei jumala!
ellauri285.html on line 295: Niin sanottujen ristiriitaisten näkemysten mukaan merkityksellisyys vaatii ei vain että edistää jonkin objektiivisen arvon toteutumista, vaan myös täytyy olla kivaa. Tunnetuinta tällaista näkemystä puolustaa Susan Susi (1997, 2010), joka sanoo, että merkitys syntyy "aktiivisesta osallistumisesta objektiivisesti arvokkaisiin hankkeisiin" missä "subjektiivinen vetovoima kohtaa objektiivisen houkuttelevuuden". Olet vaikka julkkis joka saa paljon läpyjä tehdessään näkyvästi charityä.
ellauri321.html on line 249: Olen aina pitänyt oppitunteja tylsinä, joten hypätään suoraan esimerkkilauseisiin ja opitaan matkan varrella! Esimerkkilause #1 Otetaanpa suosikkilauseeni, koska siinä on todella paljon purtavaa: Pohjoissaame: Mun in sámás. Englanti: En puhu saamea. Vain kolme sanaa. Kuinka paha se voisi olla? Mun on ensimmäisen persoonan yksikön pronomini, joka tarkoittaa ”minä”. Pelkäänpä, että tämä on tämän lauseen ainoa helppo osa! Sillä Englannin kielessä ”not” on adverbi; saamen kielessä se on verbi. In on verbin ii yksikön ensimmäisen persoonan taivutusmuoto. Ei-uralilaisten puhujien tätä voi 7olla vaikea ymmärtää, mutta pidä nyt mielessä kaksi asiaa tästä sanasta: Se tarkoittaa "ei". Se viittaa ensimmäisen persoonan yksikön subjektiin (eli "minä"). Jos puhut suomea tai viroa, tämä on sinulle lastenleikkiä, mutta jopa sinä saatat pitää seuraavaa sanaa melko yllättävänä!
ellauri321.html on line 253: Esimerkkilause #2 Viimeinen lause oli aika pelottava, mutta yleisesti ottaen saamen kielioppi voi olla hyvin suoraviivaista. Tässä on lause arvokkaasta ”Korp”-saamelais-norjalaisesta korpusta: Pohjoissaame: Hearggit ja reagat girdiledje váriid badjel Áltái. Suomi: Härät ja reet kipaisivat vuorten päältä Altaan. Hearggit Tämä monikon nominatiivi (subjekti) tarkoittaa "poroa", mutta ei mitään vanhaa poroa. Heargi tarkoittaa erityisesti poroa, jota käytetään reen vetämiseen.
ellauri330.html on line 103: Descartes erotti fyysisen henkisestä ulottuvuudesta ja oletti syy-suhteen tietoisen kokemuksen ja hermoprosessien välillä. Hän nimitti tietoisia kokemuksia 'ajatuksiksi' ja piti niitä kiistattomina. Kysymys siitä, kuinka voimme kuroa umpeen subjektiivisen kokemuksen ja hermotoiminnan välistä kuilua, jäi kuitenkin vastaamatta, ja yritykset yhdistää karteesinen käsitys evoluutioteoriaan eivät ole johtaneet selityksiin ja testattavissa oleviin hypoteeseihin. Väitetään, että vaihtoehtoinen uusaristoteelinen käsitys mielestä älyn ja tahdon kyvyistä ratkaisee nämä ongelmat. Keskustelemme siitä, kuinka uusaristoteelinen käsitys, jota laajennetaan käsityksellä, että organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden, voidaan yhdistää evoluutioteoriaan, ja selvitämme, kuinka voimme selittää neljää erilaista tietoisuuden muotoa evoluution termein.
ellauri330.html on line 111: Joten "subjektiivisten kokemusten" saaminen ei ole havainnoinnin muoto, eikä se muodosta todistusperustetta ymmärrykseni ympärilläni olevasta maailmasta. Uusaristotelialaiset väittävät, että karteesiset uskovat virheellisesti, että tunnemme subjektiiviset kokemukset samalla tavalla kuin aineelliset esineet. Huomaa, että tässä on syyllinen Descartesin ajattelun uudelleenmäärittely tietoisuuden kannalta: Descartesin mukaan mielessä ei voi olla mitään, mitä tietoisuuden valo ei valaise. Mutta tämä on väärin. Emme ole tietoisia emmekä tiedostamattomia kaikesta, mitä havaitsemme. Toisin kuin tarkkaileminen, katseleminen, tarkasteleminen tai kuunteleminen, havainnointikykyinen tietoisuus jostakin on kognitiivisen vastaanottavuuden muoto. Ei voi vapaaehtoisesti tai tarkoituksella tulla tai olla havainnollisesti tietoiseksi jostakin, eikä ketään voi määrätä tietoiseksi jostakin. Voidaan olla tietoisia vain sellaisista havainnointikohteista, jotka kiinnittävät ja pitävät huomiomme. Uusaristoteelinen monismi on käsitteellisesti järkevä vaihtoehto.
ellauri330.html on line 245: Kognitiivista tutkija David Chalmers loi vuonna 1995 hyvästä syystä termin "kova ongelma" kuvaamaan kysymystä siitä, kuinka aivomme loihtivat tarkalleen subjektiivisen tietoisen kokemuksen. Jotkut filosofit väittävät edelleen, että mieli on luonnostaan erillinen aineesta. Edistyminen aivojen toiminnan ymmärtämisessä heikentää kuitenkin dualismin ajatuksia. Tutkijoiden on oltava sanoissaan varovaisia etteivät rahahanat tyrehdy.
ellauri330.html on line 267: Tekoälyjärjestelmä tai robotti, joka kokee subjektiivisesti oman itsensä, sen sijaan että se olisi hienostunut kone, joka antaa vaikutelman, että hänellä on minä, mutta jossa ei todellisuudessa tapahdu mitään, eivät eroa millään tavalla. Dennett on hieman epäselvä sen suhteen, mitä hänen mielestään havainnollinen tai ilmiömäinen kokemus on, onko sitä olemassa vai ei – onko järjestelmän kaikki toiminnot ja sen taipumukset käyttäytyä tietyllä tavalla selitettyä, jääkö mitään selitettävää. Ei jää. Narsismia se on vaan.
ellauri340.html on line 520: Olipa Handken kritiikki oikeaa vai ei, se ennusti kirjailijaa, jonka häikäilemätön painopiste olisi itse subjektiivisuus – mitä ego tunsi, ei vain sitä, mitä se oli velkaa muille – ja lisäksi kirjailijasta, joka halusi nokkostaa perustan. "Realismin" sijaan Handke omaksui kielellisen virtuoosisuuden. Hänen varhaiset kokeelliset teatterityönsä auttoivat aloittamaan hänen uransa. Eniten siteerattu on Offending the Audience, vuodelta 1966, "puhuva" monologi neljälle esiintyjälle, jotka puhuvat yleisölle lavalta, kuvailevat heitä ja vetävät heidät mukaansa ja lopulta kohdistavat heidät väärinkäytösten tulvaan. Se nyt oli selvää paskaa, mitä sitä kaunistelemaan.
ellauri340.html on line 641: Päinvastoin kuin Peter Handske, Janne kolumneissaan nimesi avoimesti syyllisexi serbit ja kutsui heidän toimintaansa Bosniassa aggressioksi ja kansanmurhaksi. Baudrillard piti Yhdysvaltain johtamaa Persianlahden sotaa "ei-tapahtumana " tai "tapahtumana, jota ei tapahtunut". Tämän ilmeisen pelleilyn seurauksena Baudrillardia syytettiin laiskasta amoralismista, kyynisestä skeptisismistä ja berkelialaisesta subjektiivisesta idealismista. Kaikki syytöxet olivat oikeita. Baudrillard oli huolissaan lännen teknologisesta ja poliittisesta vallasta ja sen kaupallisten etujen globalisaatiosta ja siitä, mitä se tarkoittaa kunnollisen WW2 tyyppisen rökityssodan mahdollisuudelle. Huoli taisi olla ennenaikainen.
ellauri345.html on line 668: Daumer: "Kristinusko on hengen uskonto... Mutta mitä on henki, spiritus, pneuma sanan kristillisessä merkityksessä? Se, mikä liittyy luontoon, asioiden todelliseen olemiseen ja elämään, mikä tästä uskonnosta eteenpäin on absoluuttinen, mitä ei pitäisi määrittää ja jota kiihkeimmin syytetään, tuomitaan ja vastaan ​​taistellaan nimillä: liha, maailma, synti, paholainen, muodostaa äärimmäisen vastakohdan; kaiken objektiivisen, luonnollisesti oikean ja todellisen, perustavanlaatuinen kumoaminen ja kääntäminen vastakohtaansa; absoluuttinen subjektiivisuus, siis absoluuttinen hulluus ja järjettömyys; eristäytyneimmän ihmisen egon ja erityisyyden vahvistaminen ja jumalallistaminen; koko ihmisen ja koko maailman kieltäminen fyysisenä ja elävänä olentona..; negatiivisin, vihamielisin, repivin ja häiritsevin asia, ja siksi pahin asia, joka on olemassa ja mitä voidaan ajatella. Hengestä, tässä sanan pahassa, kristillisessä merkityksessä, tästä kauheasta kieltämisen ja abstraktion periaatteesta kaikki ne fanaattisuudet ja julmuudet, jotka kristinuskon historiassa ovat, eivätkä ne suinkaan ole jotain vierasta tämän uskonnon olemukselle... vaan pikemminkin sen todellista, ominaista, välttämätöntä ja väistämätöntä kehitystä ja ilmentymää."
ellauri347.html on line 193: No Jiipee koittaa väittää että existentialismi onkin optimistista kert izekukin saa ize päättää kekä ne on ihan vapaasti. (Tää on silkkaa talousliberalismia.) "Teknisemmin:" oleminen ennen olemusta, liikenteeseen subjektista eli omasta perseestä. (Tää on narsistista. Vielä narsistimpi on Pulun cogito, joka tarvii muita jotta on jotain missä izeään voi peilata.) Ellei ole jehovaa, apina saa olla oma homo deus, lähteä tyhjän päältä ja määritellä izensä. Mixi vitussa, elukkahan se on kuin muutkin, eli tykkää syödä, nussia ja tappaa. Existentialisti on ken ize tahtoo, vaikka takatukka nahkahousuissa, self made man. Tää subjektiivisuus tarkoittaa vaan että apinalla on enempi dignityä kuin Pierrellä tai pöydällä. Hän voi vaikka panna Pierreä kooloniin pöydän päällä jos se tuntuu hyvältä. Mutta vastuu on kannettava siitä yxin, ei voi syyttää pöytää eikä Pierreä. On se sellanen rojekti, ei mikään uomakipitys. Hän on vastuussa myös Pierrestä. Ai kenelle? No izelleen tiätysti, eihän täällä muita edes olekaan. Pierre ja pöytä ovat hänen aivokummitus. Ne lakkaa olemasta kun hän sulkee silmänsä. Hän ei voi valita pahaa, koska hyvää on per def se mitä valizin. Vaikka Foster oluen tai polygamian. Typerys.
ellauri348.html on line 1036: Yksi kriittinen vastaus positiiviseen psykologiaan koskee "toksista positiivisuutta". Myrkyllinen positiivisuus on sitä, kun ihmiset eivät täysin tunnusta, käsittele tai hallitse inhimillisten tunteiden koko kirjoa, mukaan lukien viha ja suru. Tämä kritiikin tyylilaji väittää, että positiivinen psykologia asettaa liian paljon painoarvoa "positiiviselle ajattelulle samalla kun se syrjäyttää haastavat ja vaikeat kokemukset sivuun". Ihmiset, jotka jahtaavat jatkuvasti positiivisia kokemuksia tai korkean subjektiivisen hyvinvoinnin tiloja, voivat vahingossa leimata negatiivisia tunnetiloja, kuten masennusta, tai tukahduttaa luonnolliset tunnereaktiot, kuten surun, katumuksen tai stressin. Lisäksi ihmiset voivat kokea haitallisia fyysisiä, sydän- ja verisuonisairauksia ja hengityselimiä, jos ne eivät salli negatiivisten tunnetilojen kokemista tai tukahdutetaan ja piilotetaan negatiivisia emotionaalisia reaktioita. Toksisen positiivisuuden vastustajat kannattavat negatiivisten tunnetilojen hyväksymistä ja masennuxen täydellistä kokemista.
ellauri348.html on line 1038: Taylor ja Brown ehdottivat, että positiiviset illuusiot suojaavat ihmisiä negatiiviselta palautteelta, jota he saattavat saada, ja tämä puolestaan ​​​​säilyttää heidän psykologisen sopeutumisensa ja subjektiivisen hyvinvointinsa. Myöhemmissä tutkimuksissa kuitenkin havaittiin, että positiiviset illuusiot ja niihin liittyvät asenteet johtavat psykologisiin sopeutumattomiin olosuhteisiin, kuten huonompiin sosiaalisiin suhteisiin, narsismin ilmenemiseen ja negatiivisiin tuloksiin työpaikalla, mikä vähentää positiivisten illuusioiden positiivisia vaikutuksia subjektiiviseen hyvinvointiin. onnea ja tyytyväisyyttä elämään.
ellauri349.html on line 74: Mielenfilosofiassa tietoisuuden kova ongelma punktohtorin lahkeessa on selittää, miksi ja miten ihmisillä ja muilla organismeilla on laatua, ilmiömäistä tietoisuutta tai subjektiivisia kokemuksia. Kovan ongelman kannattajat väittävät, että se eroaa kategorisesti helpoista ongelmista, koska mikään mekaaninen tai käyttäytymiseen perustuva selitys ei pysty selittämään kokemuksen luonnetta, ei edes periaatteessa. He väittävät, että vaikka kaikki asiaankuuluvat toiminnalliset tosiasiat on selitetty, jää vielä lisäkysymys: "miksi näiden toimintojen suorittamiseen liittyy kokemusta?" Anteexi mutta en nyt ymmärrä mitä tässä on selitettävää. Tältähän se tuntuu täältä kallon sisältä.
ellauri349.html on line 237: Vuonna 1974 hän puolusti valtion väitöskirjaa nimeltä "Speculum. Naisten tehtävä filosofisessa diskurssissa”, jonka ohjasi filosofi François Châtelet, Pariisin VIII yliopistossa. Tässä skandaalin aiheuttaneessa opinnäytetyössä hän kiisti freudilaisia ja lacanilaisia psykoanalyyttisiä teorioita, jotka aiheuttivat hänen opetuksensa menettämisen Pariisin VIII-Vincennesin yliopistossa ja Pariisin freudilaisessa koulussa. Hänen väitöskirjansa tekee sukupuolten välisen eron tutkimisesta filosofisen kysymyksen. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen subjekti on väistämättä seksuaalinen subjekti ja naisen seksuaalisuuden on voitettava ne kulttuuriset arvot, jotka sille on tähän asti evätty tai evätty.
ellauri349.html on line 242: Feministisessä teoriakeskustelussa Irigarayta on syytetty essentialismista eli olemusajattelusta. Hän kun näyttäisi ajattelevan, että sukupuolet ovat olemukseltaan erilaisia esimerkiksi rinnastaen naisen ja nesteet keskenään (väite siitä, että nestemäisyys muistuttaisi alitajuisesti naisesta/äidistä palautuu ajatukseen, että kukin meistä viettää elämänsä ensimmäiset 9 kk äidin vatsassa, minkä vuoksi nestemäisyys ja naiseus subjektin mielessä kietoutuisivat toisiinsa jo eräänlaisena alkukokemuksena; ajatus esiintyy lukuisilla psykoanalyytikoilla, vrt. Jung, Bachelard, Kristeva jne...) tai väittäessään feminiinisyyden löytävän itsensä mystisessä kokemuksessa.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 163: Sigmund Freud tunnisti alun perin subjektin ympäristössä olevat ihmiset termillä "objekti" tunnistaakseen ihmiset halun kohteina. Fairbairn poikkesi radikaalisti Freudista väittämällä, että ihmiset eivät etsi tyydytystä halusta, vaan itse asiassa etsivät tyydytystä, joka syntyy suhteessa todellisiin muihin.
ellauri351.html on line 375: Halbwachs syntyi Reimsissä, Ranskassa, ja osallistui École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa. Siellä hän opiskeli filosofiaa Henri Bergsonin johdolla, jolla oli suuri vaikutus hänen ajatteluunsa. Halbwachsin varhainen muistityö oli jossain määrin yhteneväinen Bergsonin näkemyksen kanssa muistin olevan erityisen henkilökohtainen ja subjektiivinen kokemus. Bergson opetti Halbwachia kolme vuotta. Ei ois kannattanut.
ellauri352.html on line 81: Hegelin isäntä-orja-luvun Stekeler-Weiterhofer ymmärtää kritiikkinä sokratis-platonista vertauskuvaa kohtaan sielusta ruumiin hallitsijana. Stekeler-Weithofer näyttää henkilökohtaisen itseluottamuksen kehittymisen itsekasvatuksena ja itsehillinnäna sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteiskuntateoreettiseen arkkityyppiin, ihmisten väliseen tunnustamistapaukseen. Platonin tulkinnassa hän erottaa psykḗen maineen ja kunnian kantajana, joka kestää myös kuolemamme jälkeen, ja aktiivisen aretḗ- ihmisen (hyve), jossa toimimme tunnollisesti ja itsetuomisesti, riippumatta muiden kehuista tai moituksista. Huolehditaan siitä, että sielua ei ymmärretä onttisesti 'sieluksi' kutsutun henkisen olennon todellisena olemassaolona. Sielu on vaan meemi, tyypin kuolematon maine meedioissa ja pilvipalveluissa. Stekeler vakuttaa (kuorossa Hegelin ja muiden sax. idealismikellarin juuresten kanssa) tiedon subjektin absoluuttisuudesta. En voi epäillä ajatusteni ja tekoni toteutumista. Ja mixi en, bitte sehr? Die Geschichte vom hölzernen Bengele, by: Joseph Mengele. Ei tässä ole päätä eikä häntää Pirmin hyvä, puhdasta potaskaa.
ellauri362.html on line 767: Näyte Althusserin aivopökäleistä: "Näkö ei ole enää yksittäisen subjektin tosiasia, jolla on 'näkemisen' kyky, jota hän harjoittaisi joko huomioiessaan tai häiriötekijänä; näkymä on tosiasia sen rakenteellisista ehdoista, näkemys on immanentti suhde heijastuksen kenttään problematiikkaan sen esineisiin ja sen ongelmiin."
ellauri371.html on line 155: Vapaus ja usko. Mutta kenties vapaus voisi olla ilman - ei, haitallisia ovat, julkisesti saatavilla olevaa edistystä kansojen hyvinvointia rajoittamatta, jos hän noudattaisi periaatteita uskosta Jumalaan, veljeyteen ihmisyyden ajatukset tasa-arvosta, joita vastustetaan; turha puhua luomisen lakeja, jotka perustivat subjektinessin. Tällä uskolla ihmisiä hallittaisiin seurakuntien holhoojaksi ja vaelsi sen alla nöyrästi ja nöyrästi hengellisen paimenensa kädellä, kuuliaisena Jumalan kädelle jakelu maan päällä. Siksi tarvitsemme horjuttaa uskoa, repiä pois goimien mielestä tärkeimmät jumalallisuuden ja hengen periaatteet ja korvata kaiken aritmetiikalla, laskelmat ja materiaalitarpeet.
ellauri371.html on line 350: Kaikki sanomalehdemme kattavat kaikki mahdolliset suunnat. Marxismi-Leninismi, aristokraattinen, tasavaltalainen, vallankumouksellinen, natsionalnogo, jopa anarkkinen, kunnes tietysti siellä on kauan eläköön perustuslaki. He ovat kuin intialainen jumala "Vishnu" jolla on sata käsivartta, joista jokainen tuntee minkä tahansa yleisön pulssin mielipiteitä. Kun pulssi nopeutuu, nämä kädet liikkuvat kunnes on mielipide tavoitteemme suuntaan, koska kerran innostunut subjekti menettää järkeilynsä ja on helposti altis ehdotukselle. Ne tyhmät, jotka haluavat, luulevat toistavansa leirinsä sanomalehden mielipidettä, mut oikeasti toistaa meitin mielipiteemme tai sen, mitä meistä on toivottavaa. Kuvittelevat, että he seuraavat urua heidän puolueensa, he seuraavat lippua kuha postitamme sen heille.
ellauri377.html on line 185: Tästä tulee Voegeleinin tunnuslause: "Älä immanentioi eskatonia!" Eli "Älä yritä luoda taivasta maan päälle." Voegelein väitti hellenistisen kannan pohjalta, että hyvä gnosis on johdettu pistixestä (usko) ja että pakanallinen perinne teki väärän eron uskon ja noesixen (järki) välillä. Lisäksi dualistinen näkökulma oli gnostilaisuuden ydin noeman (ällin) väärinkäytön kautta ja aiheutti tuhoisan jaon sisäisen ja ulkoisen maailman välille ihmisen tietoisuudessa. Sisäisen (subjektiivinen) ja ulkoisen (objektiivisen) tietoisuuden yhteensovittaminen oli järjestyksen palauttaminen. Hän ei spekuloinut institutionaalisilla muodoilla, joissa hengellinen toipuminen voisi tapahtua, mutta ilmaisi luottamusta siihen, että nykyinen puolen vuosituhannen sekularismin sykli päättyisi, koska hän totesi, että "ihmistä ei voi kieltää ikuisesti".
ellauri386.html on line 506: Solovjov yritti kai sovittaa siihin Schellingiltä saamaansa saksalaisessa idealismissa juhlittua harhaoppista dualismia (subjekti-objekti). Vuonna 1877 Solovjov muutti Pietariin, jossa hänestä tuli kirjailija Fjodor Dostojevskin (1821–1881) ystävä ja uskottu. Ystävänsä vastakohtana Solovjov suhtautui myötätuntoisesti roomalaiskatoliseen kirkkoon (sen äisky oli polakki). Solovjovin teoksista käy selvästi ilmi, että hän hyväksyi paavin ensisijaisuuden yleismaailmalliseen kirkkoon nähden. Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen aktiivisena jäsenenä hän puhui hepreaa ja kamppaili sovittaakseen yhteen juutalaisuuden ja kristinuskon. The Jewish Encyclopedia kuvailee häntä "juutalaisten ystäväksi" ja toteaa, että "hänen sanotaan jopa kuolinvuoteessaan rukoileneen juutalaisten puolesta".
ellauri390.html on line 620: Aber es geht hier um den Sinn und das Zweck von Leben, nicht die Ursache! Silly me. Ursachen gibt es viele, worüber alle übereins werden können, das Zweck dagegen ist völlig subjektiv. Und fakultativ, man braucht das alles nicht so im Ernst zu nehmen. Es geht ganz gut zwecklos zu leben wenn man will. Aber es gibt Besseres.
ellauri396.html on line 117: Peterson opiskeli valtiotiedettä ja psykologiaa, mutta hän kutoo suureen teoriaansa useita muita tieteenaloja – evoluutiobiologiaa, antropologiaa, sosiologiaa, historiaa, kirjallisuutta, uskonnontutkimusta. Sen sijaan, että äärioikeiston tavoin edistäisi räikeää kiihkoilua, hän väittää, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeiden perustavanlaatuiset käsitteet, kuten patriarkaatin ja muun rakenteellisen sorron olemassaolo, ovat petollisia illuusioita, ja että hän voi todistaa tämän tieteellä. Siksi: "Ajatus siitä, että naisia ​​sorrettiin kautta historian, on kauhistuttava teoria." Islamofobia on "fasistien luoma sana, jota pelkurit käyttävät manipuloidakseen tyhmiä". Valkoisen etuoikeus on "marxilainen valhe". Uskominen, että sukupuoli-identiteetti on subjektiivinen, on "yhtä huono kuin väittää, että maailma on litteä". Ei ole yllättävää, että hän oli James Damoren varhainen kannattaja, insinööri, jonka Google irtisanoi muistiosta Google's Ideological Echo Chamber.
ellauri396.html on line 243: 8. tammikuuta 2018 Lindsay Shepherd julkaisi Twitterissä emojin valkoisesta naisesta, jolla on ruskeat hiukset ja violetti pipo (oletettavasti sarjakuva Shepherdistä itsestään laajalti levinneen valokuvan perusteella), joka itki suuria kyyneleitä tekstin päälle: Itkevä valkoinen tyttö. Hän seurasi tätä kuvaa viestillä "takaisin #identiteettini" ja lisäsi hashtagit "#ristikkäisyys, #asentoisuus, #subjektiivisuus". Hänen twiittinsä, sekä kuva, lausunto ja avainsanat, oli suunnattu Rinaldo Walcottille, Toronton yliopiston nais- ja sukupuolitutkimusinstituutin johtajalle, sekä Vicky Mochamalle, Metro News Canadan kansalliselle kolumnistille – kuten hän merkitsi molemmat kirjoituksessaan. twiittaamalla varmistaen, että se näkyy heidän viestisyötteissään. Walcott ja Mochama olivat aiemmin julkisesti nimenneet Shepherdin "itkeväksi valkoiseksi tytöksi", Walcottiksi Twitterin ja Mochaman kautta palvellessaan vieraana poliittisessa paneelissa osana CBC Television iltaista suutisohjelmaa. Tässä Walcott ja Mochama käyttävät itkevän valkoisen tytön digitaalista troppia kyseenalaistaakseen Shepherdin aseman ja hänen etuoikeutensa. Tästä trooppista on tullut suosittu jokapäiväisessä kielenkäytössä viime aikoina, kun suuria mediapersoonallisuuksia kutsutaan valkoisten etuoikeutettujen tekoihin – itkeminen edustaa usein vähemmän itkua itseään, vaan enemmän itsensä asettamista uhriksi (usein uhrimman uhrin kustannuksella, viz. värilliset ihmiset).
ellauri428.html on line 236: Muiden viime vuosisadan kääväkkäiden ohella Janne kerää sienikoriin Northrop Fryen. Sehän oli se uuskriitikko joka sekotti Harold Bloomin pään. Hän oli alallaan yksi 1900-luvun merkittävimpiä hahmoja. Fryen mielestä satiiri liikkuu ruumiin anaalisilla ja genitaalisilla vyöhykkeillä kuin Igor ihminen Alisa noitatytön sisällä. Siinä näkijä missä tekijä, kynnetön sormi operoi perssilmässä, subjekti työntyy objektiin mehukkaasti takaapäin. Hän kysyy: "Entä jos kritiikki on sekä tiedettä että taidetta?" ja vastaa "Kyllä maar". Northrop oli pappi muttei edes noitatohtori.
ellauri435.html on line 207: No Jiipee koittaa väittää että existentialismi onkin optimistista kert izekukin saa ize päättää kekä ne on ihan vapaasti. (Tää on silkkaa talousliberalismia.) "Teknisemmin:" oleminen ennen olemusta, liikenteeseen subjektista eli omasta perseestä. (Tää on narsistista. Vielä narsistimpi on Pulun cogito, joka tarvii muita jotta on jotain missä izeään voi peilata.) Ellei ole jehovaa, apina saa olla oma homo deus, lähteä tyhjän päältä ja määritellä izensä. Mixi vitussa, elukkahan se on kuin muutkin, eli tykkää syödä, nussia ja tappaa. Existentialisti on ken ize tahtoo, vaikka takatukka nahkahousuissa, self made man. Tää subjektiivisuus tarkoittaa vaan että apinalla on enempi dignityä kuin Pierrellä tai pöydällä. Hän voi vaikka panna Pierreä kooloniin pöydän päällä jos se tuntuu hyvältä. Mutta vastuu on kannettava siitä yxin, ei voi syyttää pöytää eikä Pierreä. On se sellanen rojekti, ei mikään uomakipitys. Hän on vastuussa myös Pierrestä. Ai kenelle? No izelleen tiätysti, eihän täällä muita edes olekaan. Pierre ja pöytä ovat hänen aivokummitus. Ne lakkaa olemasta kun hän sulkee silmänsä. Hän ei voi valita pahaa, koska hyvää on per def se mitä valizin. Vaikka Foster oluen tai polygamian. Typerys.
ellauri439.html on line 74: esittäessään kaltaistensa antisemitististen antisankarien sisäisiä konflikteja. "Mitä subjektiivisemmin muotoilemme asioita, sitä arvokkaampia meistä tulee muulle maailmalle", sanoo Edgar Selge anoppinsa Martin Walserin muistokirjoituksessa. Tyyppi vaikuttaa ensi lukemalta kylmiöltä narsistilta. 77-vuotiaana 2004 kirjoitettu sepustus on samanlaista izekeskeistä jorinaa kuin Philomena Cunkilla samoihin aikoihin, tai sillä yhdellä isokokoisella Korhosella, ei Tauno (Tauno möi sohvia) vaan annas olla, juu Riku.
ellauri443.html on line 375: Likinäköinen Guy on väsymätön höpöttäjä kuin Esa Saarinen tai Wolfram Roth. Se on sosiaalinen sosialisti, Harriet tory individualisti kuten näätä ystävämme. Se mitä Guy (Guy as sosialismi) edustaa, on eräänlaista pursotettua subjektiivisuutta, jossa "tarve" erotetaan "itsestä", ja Manning antaa taitavasti syyn, miksi tällainen esitys näyttää hyveelliseltä. Harrietille ja hänen kaltaisilleen se merkitsee uutta itsestään luopumisen kurinalaisuutta, joka toistaa aavemaisesti vanhaa; se tarjoaa turvaa tai kenties "turvallisuuden illuusion". Mutta se ei riitä izekkäille talousliberaaleille! They want service, exclusive attention, olkoon vaikka kauppasodan hinnalla. Skunkista on hyvä että self on ascendant ja duty remote. Sen eteen kannatti taistella ja tappaa kymmeniä miljoonia kädellisiä. Don't touch anything but yourself. Oops toi olikin Elizabeth Gilbertin adage.
ellauri449.html on line 318: Kantin esteettinen teoria on keskeinen osa hänen kriittistä filosofiaansa (höh onkohan), ja se on vaikuttanut suuresti länsimaiseen esteettiseen ajatteluun. Kant ei pidä kauneutta objektiivisena ominaisuutena, vaan pikemminkin subjektiivisena kokemuksena. Kauneus on kazojan silmässä.
ellauri449.html on line 324: Kantin mukaan kauneuden kokemukseen liittyy mielihyvän tunne, mutta se on erilaista kuin pelkkä aistillinen nautinto. Kauneuden kokemus on intersubjektiivinen ja jaettu, eli se edellyttää, että muutkin voivat kokea samanlaista mielihyvää kyseisestä objektista. Kuten kaunis lätty naisella; kaunis perse on jo rajatapaus, sitä ei oikein saisi muille jakaa.
ellauri449.html on line 409: Kuten Hugh Lawson-Tancred (n.h.) vahvistaa Aristoteleen Retoriikan vuoden 1991 käännöksensä johdannossa : "Kreikkalaisessa kulttuurissa ja erityisesti Platonin perinnössä on harvoja asioita, joita on enemmän valitettavaa kuin täysin pakotettua ja luonnotonta jakoa... kahden sisartutkimuksen välillä", retoriikan ja filosofian (s. 57, vrt. Faidros-dialogi). Lopulta tästä jaosta kasvoi 'subjektiivinen vs. objektiivinen' -ajattelutapa, joka on nykyään pitkälti hallitseva länsimaissa.
ellauri449.html on line 424: Kosmologisessa evolutiivisessa hierarkiassa evolutiivisella asteikolla enemmän vapautta omaava olento tai prosessi – se, joka on dynaamisempi – on moraalisesti etusijalla. Esimerkiksi ihmisellä nähdään olevan moraalinen etusija koiraan nähden, koska ihmiset ovat korkeammalla kosmologisen evoluution tasolla älykkyytensä ansiosta. Eli minähän sen oravan myrkytin, ja potkin koiraa kun se on niin tyhmä. Niinpä yhdessä joidenkin buddhalaisten ideoiden päivittämisen kanssa modernin tieteen valossa, laadun metafysiikan perimmäinen hyöty on se, että poistamalla moraalin sosiaalisista konventioista ja asettamalla sen tieteellisesti perustuvan evoluutioteorian varaan, se poistaa suuren osan kulttuurisesta subjektiivisesta luonteesta, joka on luontainen monille eettisille uskomuksille (erityisesti uskonnollisille). Hyvä on se mihin ollaan menossa. Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, Hume. Ought voidaan tosiaankin johtaa iisisti isistä Ahmavaaran korkkiruuvilla. Puhtaaxiviljelty fasistipersonistigumanisti on tässä kyseessä.
xxx/ellauri013.html on line 1045: Apinat on hyviä ja pahoja vaan joukolla. Hyvä ja paha ei ole monadisia ominaisuuxia, vaan vähintään 6-paikkaisia suhteita, preferenssirelaatioita joilla on joku subjekti, mullon siitä paperi jossain Kouvolan hämärässä sarjassa.
xxx/ellauri056.html on line 476: Kant katsoi, että filosofiassa oli puhjennut ajattelun ”kopernikaaninen vallankumous”. Kantin perustana tälle vallankumoukselle olivat toisaalta hänen transsendentaaliseen idealismiin perustunut tietoteoriansa ja toisaalta hänen itsenäiseen järkeen perustunut moraalifilosofiansa. Nämä asettivat järjen ohjaaman ihmissubjektin tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen.
xxx/ellauri056.html on line 599: Schelling koki, että filosofian oli tarkasteltava ihmisen ja maailman (luonnon) välistä vuorovaikutusta, toisin sanoen tietoisuutta tai maailman kokemista, sekä subjektista käsin fichteläisellä metodologialla, että sen aikaisen tieteen metodologialla objektiivisesta maailmasta käsin. Koska idealistit kehittäessään kantilaista filosofiaa kyseenalaistavat Kantin ”olion sinänsä” (die Dinge an sich) ja käsittelevät tietoisuutta tuotteliaana toimintana (produktive Tätigkeit, jonkinlainen Hördelin-tyyppinen ”Seynia” muistuttava ilmiö), on tämän vaikutus nähtävissä monissa myöhemmissä eurooppalaisissa filosofisissa suuntauksissa.
xxx/ellauri104.html on line 535: Vuonna 2001 Rorschachin mustetahratesti sai Tieteellinen Amerikkalainen-lehdessä mainetahran pseudotieteenä. Eri psykologit vetivät eri johtopäätöxiä samoista tahroista. Olivatko he subjektiivisia? 2013 ja 2015 julkaistiin meta-analyyseja jotka häivyttivät pseudotieteen tahran Rorschachin takista. MMPI:n jälkeen Rorschachin mustetahroista on kirjoitettu eniten psykologisia julkaisuja. MMPI eli Minnesota Multiphasic Personality Inventory on psykometrinen testipakki aikusten hullujen diagnostiikkaan. Sitä käytetään myös paljon työnhakijoiden testauxessa.
xxx/ellauri104.html on line 1238: Augustinuxen opetuksen syvin olemus on, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Seksi on syntiä tai syntiin johdattavaa pahaa himoa. (Ainut) lieventävä asianhaara on se, kun seksiä harjoitetaan vain läh. saarnaaja-asennossa lisääntymistarkoituksessa max viiden piston ajan, niin että nainen ei ehdi menoon mukaan. Tiukka tuijotus on optio. Oikeastaan kaikki viime ja tämän vuosisadan seksuaalieettiset vaikeudet kirkossa liittyvät tähän Augustinuksen perintöön: naisten aseman vapautuminen (subjektius), ehkäisyvälineet, itsetyydytys, esiaviollinen seksi, avoliitot, homoseksuaalisuus, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ja nyt viimeisimpänä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Näihin kaikkiin liittyy seksi, joka ei rajaudu vain lisääntymistarkoituksen piiriin.
xxx/ellauri121.html on line 411: Laskiessaan tiilenpäitä June tulee yhä tietoisemmaxi persoonallisuudestaan ja zygologisista tarpeistaan. Nämä tarpeet voivat olla ja ovatkin äärimmäisen subjektiivisia. Vapaa rukous syntyy kun olemme täynnä eri tunteita, ja komentajan runkkua. Ote Hannu Tarmiolan Elämän viisauden kirjasta: kerran pensaaseen on parempi kuin kahdesti käteen. Peggy on takuulla ollut nikotinisti takavuosina, vaikkei ehkä enää, kun se ei ole enää trendikästä.
xxx/ellauri123.html on line 1139: Er det værd at betale ekstra for Apple produkter? Min subjektive indstilling er at Apple ikke er ekstraprisen værd, og selv om jeg har både windows og Mac vil jeg sige at det generer mig at appleprodukter er alle mands eje: De bliver solgt på en historie om at være eksklusive, men når alle har dem, ryger eksklusiviteten: jeg vil ikke være som alle de andre der bare køber en mac fordi "det er det eneste rigtige".. (o:
xxx/ellauri126.html on line 587: Oma sisäinen ääni on subjektiivinen kokemus jota ei voi todistaa tieteellisin menetelmin eikä järkisyin. Kun luotamme siihen se alkaa vahvistua. Jos joku kysyy mixi otan psyykenlääkettä ja piiloudun sängyn alle, sanon että vain merimies voi tietää kuinka kalja kusettaa. Tämä tukee vastuullisuuttani ja izenäisyyttäni. Eli pidä vaan huoli izestäsi, muut pitäkööt huolen izestään. Se on tervettä narsismia jos mikä. Sitten jos omaa hyvinvointia on liikaa, siitä voi jakaa muillekin muruja.
xxx/ellauri129.html on line 68: Als extravertiert bezeichnete Jung einen Menschen, dessen Verhalten auf die äussere, objektive Welt ausgerichtet und von ihr geleitet wird. Introvertierte Menschen sind dagegen auf ihre innere, subjektive Welt ausgerichtet und verhalten sich deren Anforderungen entsprechend. Da diese Differenzierung nicht ausreichte, entwickelte er ein Modell, bestehend aus vier Funktionen – Denken, Fühlen, Intuition und Empfinden – das, kombiniert mit dem Attribut introvertiert oder extravertiert, acht Möglichkeiten ergibt, aus denen sich je nach Paarung acht Typen zusammensetzen lassen. In seinem Werk Psychologische Typen von 1921 schrieb er darüber.
xxx/ellauri129.html on line 78: introvertiertes Denken schafft Theorie um der Theorie willen und ist wenig praktisch veranlagt. Es ist eher um Entwicklung der subjektiven Ideen als um Tatsachen bemüht. Andere Menschen werden oft als überflüssig oder störend empfunden, weswegen diese Typen als rücksichtslos oder kalt erscheinen. Dadurch besteht die Gefahr, dass sie sich isolieren.
xxx/ellauri157.html on line 466: Martin Buber (8. helmikuuta 1878 Wien – 13. kesäkuuta 1965 Jerusalem, Israel) oli itävaltalais-israelilainen filosofi ja kulttuurihahmo, jonka filosofian tunnetuin teema on inhimillisten suhteiden jaottelu Minä-Sinä ja Minä-Se-suhteisiin. Buberin filosofiaa kutsutaan usein dialogiseksi filosofiaksi, ja vaikka hänen lähteekin lähtökohtansa ovat monessa suhteessa toisenlaiset, häntä pidetään usein eksistenssifilosofina. Esimerkiksi Sartren eksistentialismin transsendentalismista dialogifilosofia eroaa siten, että kun transsendentaalinen filosofia pyrkii konstruoimaan maailman subjektista käsin, dialogifilosofiassa subjekti on vasta erottautumisen tulos.
xxx/ellauri157.html on line 477: Martin Buberin Minä-Sinä-filosofia perustuu jaolle kahdenlaisiin maailmassa vallitseviin suhteisiin: Minä-Sinä ja Minä-Se. Näitä suhteita Buber kutsuu nimityksellä "perussanapari". Puhe perussanapareista viittaa suhteen kielelliseen perustaan: suhde syntyy kielessä ja elää siinä. Kieli on Buberille jotain subjektiivisuuden ylittävää, ja ”kieli ei ole ihmisessä, vaan ihminen kielessä”. (Buber, M., Die Schriften über das dialogische Prinzip, Heidelberg, 1954. 21:49). Perussanat määrittelevät ihmisen olemista, ja Buberin mukaan ihmisen maailma on kaksitahoinen tämän kommunikaation kaksitahoisuuden mukaisesti. Buberille ei myöskään ole minuutta irrallaan perussanojen määrittelemistä sosiaalisista suhteista: on vain perussanan Minä-Sinä Minä tai perussanan Minä-Se Minä.
xxx/ellauri157.html on line 479: Perussanaparilla "Minä-Se" Buber kuvaa objektiin suuntautunutta suhdetta, jossa subjekti esimerkiksi havaitsee, tuntee, kuvittelee, tahtoo, aistii tai ajattelee jotain. Minä-Se-suhde on ”intentionaalinen” suhde, joka lähtee subjektista ja kohdistuu objektiin, jota subjekti havainnoi, luokittelee ja analysoi.
xxx/ellauri157.html on line 481: Perussanapari "Minä-Sinä" puolestaan luo suhteen, jossa subjektilla ei ole enää mitään objektina. Usein kirjallisuudessa Minä-Sinä-suhdetta on kuvattu subjektin ja subjektin väliseksi suhteeksi. On kuitenkin muistettava, että Buber puhuu subjektista laajemmassa merkityksessä kuin yleensä. Vaikka Sinän sanovalla ei olekaan objektia, on hän kuitenkin yhteydessä johonkin, kai. Minä-Sinä-suhde sisältää kaiken, minkä Minä-Se-suhdekin, mutta Minä-Sinä-suhteessa ei toisen subjektin ominaisuuksia voida analysoida lankeamatta takaisin Se-suhteeseen. Buber kuvaa Minä-Sinä ja Minä-Se suhteen eroa esimerkiksi yksittäisten äänten ja melodian tai yksittäisten sanojen ja lauseen välisenä erona. Buberin mukaan Minä-Sinä-suhde kohtaa ihmisen "armosta ja tahdosta", se vaatii molemminpuolisuutta, molempien osapuolten Sinä-sanomista. Varsinaista huuhaata.
xxx/ellauri168.html on line 521: Hypnotismissa ja uskonnossa uhrilla täytyy olla usko ja luottamus hypnotisoijaansa. Hypnoosi kuten uskonto on luonteeltaan subjektiivinen. Jos tämä ohjelmoija on ohjelmoitavan sivupersoonan luoja-jumala, ja tämä sivupersoona on lisäksi hypnoottisen huumeen vaikutuksen alla joka tekee hänet halukkaaksi totella, on helppo nähdä kuinka uhri luopuu kaikista esteistä sillä "jumala" tai "avaruusolento" kyllä tietää mikä on parasta. Mitä parempi ja vahvempi uhrin ja ohjelmoijan suhde on, sitä paremmin hypnoottiset käskyt toimivat. Jos orja näkee mestarinsa uskonnollisena guruna (tai Päivi Räsäsen kaltaisena suurena lääkärinä), tämä lisää hänen tahtoaan hyväksyä hypnoottiset käskyt. Pidä mielessäsi että tämä orja on valmennettu rakastamaan isäntäänsä varauksetta. Kyllä, hyväntahtoinen diktaattori on historiallisesti saavuttanut kissojen ihailun, ja monet terapeuteista ovat yksinkertaisesti egoistisia sadisteja. Eivät kuitenkaan tämä kirjailija Fritz The Cat eikä hänen kolleegansa Cisco Caramba. Oletko jo avannut äänesi Cisco? En, sepalus on jumissa.
xxx/ellauri173.html on line 868: ― Ihmettelin ensinnäkin, miksi kysyit minulta niin syvästi naissubjektimme älyllistä luonnetta? "Koska minun piti tietää, minkä pään asiaxi sinä itse käsitit älykkyyden", vastasi Edison. Etu- vai takapiästä puhut, eli tunneälystä? Muista, että vähiten vaikein asia on fyysinen lisääntyminen, ja vaikeinta on saaga tekoäly tekemään muuta kuin kääntämään päätä ja päästämään ooh ooh jes jes tyyppisiä ääniä. Tän tunneälyn pitää riittää. Muuten ei kannata vaihtaa.
xxx/ellauri250.html on line 480: Tietoja avausotsikoista kuulostaa Roxy Musicilta: "Etkö näe, rakkaus on minulle huume". (Vittu mitä väliä! Että ottaa päähän tollaset mukanokkelat musaneropatit.) Henkiseen jatkuvuuteen viittaava kappale muuttuu diegeettiseksi heti, kun ensimmäinen kuva ilmestyy. Kävelemme Lauran (Seidi Haarla) kanssa seurueen huoneiden läpi, puoliksi subjektiivisella seurantatasolla. Tämän resurssin ja äänen käytön avulla kentän ulkopuolella käsitys ympäristöstä uhkana suodattuu epämääräisesti. Tiedämme pian vahvistaaksemme sen, että Laura on vieraassa maassa: hän on suomalainen Moskovassa, joka on aloittanut suhteen venäläisen naisen kanssa.
xxx/ellauri259.html on line 315: Buddhan Gautama korosti sekä karmaa että anattā- oppeja. Buddha kritisoi oppia, joka asetti muuttumattoman olemuksen subjektiksi uudestisyntymisen ja karmisen moraalisen vastuun perustaksi, jota hän kutsui "atthikavādaksi". Hän kritisoi myös materialistista oppia, joka kielsi sekä sielun että uudestisyntymisen olemassaolon ja kielsi siten karmisen moraalisen vastuun, jota hän kutsuu "natthikavādaksi". Sen sijaan Buddha väitti, ettei ole olemassa olemusta, mutta on olemassa uudestisyntyminen, joten karminen moraalinen vastuu on välttämätön. Buddhan karman puitteissa oikea näkemys ja oikeat toimet ovat välttämättömiä vapautumiselle.
xxx/ellauri261.html on line 146: Itsekeskeinen nautiskelu ja elämysten kokeminen on tärkeää. Tätä trendiä ei lainkaan tunnettu kirkkoisien aikana. Olemme suorittajina elämysten meressä, missä luonnollakin on vain välinearvonsa elämysten tuottajana, elämysteollisuudessa. Ihmistä ei ole olemassa subjektina, puuttuu hiljaisuus, puuttuu pyhyys ja pyhäinkuvien hypistely.
xxx/ellauri298.html on line 78: Jos testin toimivuutta arvioidaan kvantifiointia, empiiristä tutkimusta ja tilastollista analyysiä edellyttäviä nykykriteereitä vasten, ei tällaisin menetelmin osoitettavasta toimivuudesta ole näyttöä. Monien muiden projektiivisten testien tavoin testaajan subjektiiviset kokemukset testin toimivuudesta voivat kuitenkin olla hyviä. Testiä ei edellä todetun vuoksi suositella käytettäväksi yksinään, vaan testitulosten perusteella syntyvät oletukset tulisi tutkia muilla testimenetelmillä.
xxx/ellauri306.html on line 503: Ize olen sitä mieltä että subjektitonta oughtia ei olekaan, ja sen mitä izekukin haluaa loppupeleissä voi käytännössä ennustaa.
xxx/ellauri307.html on line 303: Objektiivista todellisuutta ei ole olemassa, se on pelkkä illuusio. Elämän alkuperä on luovuus, vapaus; ja persoonallisuus, subjekti ja henki ovat tuon alkuperän edustajia, mutta eivät luonto, ei esine. Tämä paljastettiin minulle kerran unessa. Siinä pelasin ping pongia kuin Ariel kaunista yläosatonta israelilaista naissotilasta vastaan. Se pani vastaan tiukasti mutta sain yxipiippuisella lopultakin osuman näpeimpään pisteeseen taulun alareunassa, osui ja upposi.
xxx/ellauri320.html on line 79: tulevat olemaan: Mihin pyrimme? No päihittämään muut tietysti, ollaanhan tässä jenkeissä. Ylivoimapyrkimys määräytyy aina subjektiivisen alemmuuden tunteen perusteella, joka määrittelee ainutlaatuisen tavoitteesi tai itseideaalisi. Ja koska alemmuuden tunne on subjektiivinen, se on itse luotu. Biologia tai ympäristö voi toki vaikuttaa, mutta perustasolla se on fiktiota. Oikeasti olet ylempi, kunhan sen oikein ymmärrät. Me sua autamme. Meediomme Alina Mueller asetti tämän tarinan vain Median jäsenten saataville. Rekisteröidy ja luovuta meille identiteettisi lukeaksesi tämän ilmaiseksi.
xxx/ellauri337.html on line 177: Der Roman beginnt mit einer ungewöhnlichen Widmung: „Für Leni, Lev und Boris“ – also für die Hauptfiguren der Geschichte. Es handelt sich beim Gruppenbild mit Dame um die Rekonstruktion eines Lebens anhand von Zeugenaussagen, Erinnerungen und Dokumenten. Böll vermischt Fakten mit erfundenen „Originaldokumenten“, er entwirft eine fiktive Handlung unter Bezugnahme auf historische Ereignisse, zum Beispiel den Bombenkrieg, die Nürnberger Prozesse, Adenauers Reise nach Moskau 1955. Die Romanstruktur ist nicht strikt chronologisch, sondern sprunghaft, episodisch, wie die Zeugenaussagen voller Wiederholungen und Ungenauigkeiten und daher oftmals verwirrend. Als Erzähler tritt ein namenloser Verfasser auf, der sich oft mit Beschreibungen von Interieurs und Interviewsituationen aufhält und ein Faible für Abkürzungen und Initialen hat, was dem Leser viel Aufmerksamkeit abverlangt. Der Roman hat Längen da, wo all die Erinnerungen und subjektiven Bewertungen der Beteiligten vorbeiziehen, nimmt aber im letzten Fünftel, als die Handlung auf ihr Happening-artiges Ende zuläuft, deutlich Tempo auf. Böll nutzt das Potenzial der deutschen Sprache für Schachtelwörter zu kreativen sozialkritischen Neuprägungen. Vielerorts ist er sarkastisch, ätzend, bissig. Er schreibt häufig in indirekter Rede und hat sich von der schlichte Prosa seiner Trümmerliteratur und Kurzgeschichten weit fortentwickelt.
xxx/ellauri337.html on line 259: Edmund Gustav Albrecht Husserl (8. huhtikuuta 1859 Proßnitz – 26. huhtikuuta 1938 Freiburg im Breisgau) oli saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.
xxx/ellauri356.html on line 145: Mitä vetoa että Jackie pääsi rotkauttamaan yllämainittua Helunaa? No Jacky makupala oli kyllä monogaami, mut eise mitään takaa. Vuonna 1984 syntyi hänen kolmas poikansa Daniel Agacinski avioliiton ulkopuolisesta suhteesta Sylviane Agacinskin kanssa. Dodi! Aituri. Uskollinen vaimo Margaret oli zhekkiläinen psykoanalyytikko. Hän kuoli Covid-19: aan 20-luvulla Rothschild Foundationin vanhainkodissa. Maggie ranskansi Melanie Kleinin versiota superegosta (ransk. "päälläni"). Melanie Klein lisäsi Freudin edipaaliseen ja post-edipaaliseen lähestymistapaan superminän varhaisen ulottuvuuden, jota Jacques Lacan kunnioittaa: "Näyttämällä meille "masennusasennon" alkukantaisuuden, A:n subjektiivisuuden äärimmäisen kakon arkaismin, Mélanie Klein työntää rajoja, joissa voimme nähdä identifiointileikin subjektiivisen funktion, ja erityisesti mahdollistaa superegon ensimmäisen muodostelman asettamisen täysin alkuperäiseksi. » Melanie Klein nimeääkin superminän muodostumiseen erilaisia ​​kerroksia, joista osa liittyy hyvin varhaiseen lapsuuteen, jolloin lapsi pelkää vanhempiaan, jotka purevat ja syövät juuri niin paljon kuin hän itse haluaa purra ja niellä tai pelkää likaantumista juuri niin paljon kuin hän tahtoo tahrata ja niin edelleen.
xxx/ellauri356.html on line 226: Brachan kekkaama "matriisinen katse" käyttää matriisia symbolina vastustaakseen Lacanin fallista katsetta. (Ei sentään pillua.) Samalla tavalla kuin Lacanin muotoilu, joka on metaforinen viittaus anatomiaan pohtimaan symbolista maskuliinista voimaa, matriisi on metaforinen viittaus kohtuun (matriisi - kohtu), jotta voidaan keskustella ihmisen etiikan ja suhteellisuuden alkuperästä. Tämä muutos ei ollut pelkästään elimen (peniksen) ja sen kuvan vaihtaminen toiseen (kohtuun), vaan falloksen rakenteen, mekanismin, toimintojen ja logiikan vaihtoehdon keksiminen. Pollockin (kolja) mukaan Ettingerin matriisinen sfääri antaa meille mahdollisuuden paeta "käsityksestä diskreetistä ja yksittäisestä subjektista, joka muodostuu sellaisten rajojen asettamisesta, jotka erottavat sen maailman tai äidin ruumiin valtamerestä tai erilaistumattomasta toiseudesta". Pollock huomauttaa, että fallos- ja kastraatioahdistuksen termeissä ajattelu ohjaa aiheita "erotteluihin, halkeamiin, leikkauksiin ja halkeamiin". Venn lisää, että matriisin avulla katseen käsite ulottuu visuaalisen alueen ulkopuolelle kosketukseen, ääneen ja liikkeeseen. Kai koska kohtua voi vaan tunnustella päältäpäin, kun taas moloon voi tarrata kaxin käsin kii, ottaa poskeen ja/tai runkata.
xxx/ellauri356.html on line 463: Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.
xxx/ellauri356.html on line 511: Äidin löylyttämisen jälkeen subjektit säilyttävät silti tiedostamattoman kiintymyksen semiotiikkaan. Slasher-elokuvat tarjoavat siten yleisön jäsenille tavan esittää abjektioprosessi turvallisesti uudelleen karkottamalla ja tuhoamalla äitihahmon. Carol Cloverin Miehet , naiset ja moottorisahat: Sukupuoli nykyaikaisessa kauhuelokuvassa pidetään yleisesti slasher-elokuvien sukupuolen tutkimisen kulmakivenä. Kristeva väittää, että monet ovat kauhuissaan mutta silti täpinöissään abjektista, koska "se on jotain, mikä inhottaa meitä, mutta kuitenkin samalla usein meiltä tulee tai me tulemme kaverin käteen". Eräs Briefel jakaa kauhuelokuvien naispuolisten sukupuolihirviöiden kärsimyksen kahteen tyyppiin: masokismi ja kuukautiset.
xxx/ellauri363.html on line 532: sillä se vaimentaa subjektin ja tekee hänestä turmelevien ja terapeuttisten vaikutusten
xxx/ellauri363.html on line 611: Jopa subjektius ei ole muuta kuin vallan sivutuote. Kokemus eheästä ja kokonaisesta
xxx/ellauri363.html on line 612: minuudestakin on vaan valvontavallan synnyttämä tarrapinta. Oikeisto- ja talouslipilaaripiireissä Foucault’ta on kritisoitu deterministisistä ja strukturalistisista painotuksista. Hän tekee subjektista zydeemille alisteisen position, jolta uupuu intentionaalisuus.
xxx/ellauri363.html on line 727: Diltheyn filosofinen projekti on niin laaja-alainen, monitasoinen ja fragmentaarinen, että siitä on vaikea saada otetta. Suoraan sanottuna vyyhdestä ei löydy päätä eikä häntääkään. Ei ole helppoa erottaa hänen omia (jos niitä oli) ja muilta omaksumia ajatuksiaan (sic). Erna kertaa possessiivisuffixit! Diltheyn sekavuuteen turhautuneet oppilaat kuzuivat häntä "mystisexi vanhaxi käppyräxi". Pääasia oli jankata, ettei luonnontieteiden tiedollisia lähtökohtia määrittävä positivistinen tieteenihanne ole sellaisenaan sovellettavissa hengentieteisiin. Comte pirulainen oli perivihollinen, niinkuin historiallis-kielitieteellisessä osastossa 70-luvulla. Ilmeisesti Wolff ei ollut paljon parempi. Hengentieteisiin tarvitaan uskonnollisempaa otetta. Nazit eivät perustaneet Filthystä, vaikka kummatkin kannustivat Herderiä. Herder vaati filosofiaan ”kopernikaanista vallankumousta”, joka asettaa ihmisen filosofisen tutkimuksen keskiöön. Dilthey pyrki erottamaan sen, mikä on sisällämme, siitä, mikä on ulkopuolellamme. (Entäpä se, joka on vuoroon sisällä vuoroon ulkona?) Diltheyn psykologian kohteeksi asettui historiallinen, yksilöllinen kokemus, itselle-oleminen, eletty kokemus ja elämä. Dilthey korostaa, että subjektiivisuus on moderni tapa tarkastella asioita.
xxx/ellauri385.html on line 192: Jokainen elävä ja luoviva ihmisen keboli вой paxusti ihan vaan сииттиmenä. Marxinkin syyläisen spotted dick-mamban jäykisti sitä imeä lutkuttavan damen montyn rakenne, historian niin sanottu subjektiivinen tekijä, ei mikään assorbtioninen teknás bánes tai torkontamassan molesk, mitä Marx ei honannut, koska hänen koulumaku vaan oli ansiologin eikä prykologin ja koska sen aikaan ees ylipäätään oflat olemassa Freudin sillitieteellistä prykologiaa. Vastaamatta jäi myös kysymys, mixkä slaavit voustuhansen ajan olivat alistuneet rintojen ja hävyn dorsaaliseen aleastiaan, lyhyesti oryuuteen. Marxin oppi oli vaan etovaa yhteiskunnan taloudellista tapahtumakulua ja taloudellisen cusetuxen mekanismia.
xxx/ellauri387.html on line 528: Juutalainen jokapaikan filosofi Martha Nussipuu väittää esseessä "Sophistry about Conventions", että Fishin teoreettiset näkemykset perustuvat "äärirelativismiin ja jopa radikaaliin subjektivismiin". Nussbaum väittää, että Fish " luottautuu säätelevään ristiriitaisuuden periaatteeseen ratkaistakseen kilpailevien periaatteiden välillä", luottaen siten normatiivisiin argumentaatiostandardeihin, vaikka hän väittää niitä vastaan. Se noudattaa Kimchin logiikkaa. Kissa on matolla mutten usko sitä. Tarjoten vaihtoehtoa Nussbaum lainaa pöljän oikeisto-oikeusfilosofin John Rawlsin työtä julkaisussa A Theory of Justice korostaakseen "esimerkkiä rationaalisesta argumentista; sen voidaan sanoa antavan täydellisesti tunnistettavissa olevassa mielessä eettisen totuuden". Nussbaum omaksuu Rawlsin kritiikin utilitarismin riittämättömyydestä osoittaen, että rationaalinen ihminen pitää johdonmukaisesti parempana oikeusjärjestelmää, joka tunnustaa erillisten henkilöiden väliset rajat sen sijaan, että luottaisi halujen kokonaissummaan. "Tämä", hän väittää, "on täysin erilaista kuin retorinen manipulointi." Panopuu on niin oikeistolainen että hirvittää.
xxx/ellauri404.html on line 45: Lokakuun 28:ntena 1870. Merkillinen seikka on se täydellinen oikeuden syrjäyttäminen, joka aiheutuu kansakuntien välisistä selkkauksista. Melkein kaikki tv-katselijat arvostelevat asioita vain subjektiivisten taipumustensa, vihansa, pelkonsa, pyyteittensä, etujensa tai intohimojensa nojalla. Toisin sanoen: heidän arvostelunsa ei merkitse mitään. Aito arvostelija näkee sen, mikä on totta, harrastaa oikeudenmukaisuutta ja tahtoo siis olla puolueeton, vieläpä enemmänkin: olla pyyteetön, ja sitäkin enemmän: olla persoonaton. Kuinka monta jäävitöntä tuomaria onkaan parhaillaan riehuvaa sotaa arvostelemassa? Ei kymmentä, kenties ei kolmeakaan. Kaikki pitävät kunnianaan olla patriootteja, siis puolueellisia; väärämielisyys herättää onnentuntoa ja kiihkoa, ja sitäkin merkillisempää on, että ihmiset siitä ylpeilevät. Siinä määrin helpompaa on rakastaa tai vihata intohimoisesti kuin kohota aito inhimillisyyteen, vilpittömään uskonnolliseen katsantokantaan. Tämä tasapuolisuuden kammo, tämä oikeuden kaihtaminen, tämä laupiaaseen puolueettomuuteen kohdistuva raivo on ihmisen eläimellisen intohimon ilmaus, sokean, villin intohimon, joka naurettavasti pitää itseään järkenä, vaikka onkin pelkkä voima. Minä kiitän Jumalaa siitä, että sveiziläisyyteni ja mitätön asemani sallivat minun puhdistaa sieluni sellaisesta kiihkosta ja sellaisista alhaisista intohimoista ja etsiä vain oikeutta tyynenä ihmisenä, sine ira nec studio.


xxx/ellauri417.html on line 377: Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.
xxx/ellauri417.html on line 515: Bogdanov uusintaa Berkeleyn vanhan idean että psykologia on subjektiivista idealismia ja luonnontiede intersubjektiivista. Aljan mielestä se oli hieno ajatus.
xxx/ellauri436.html on line 189: Huolimatta siitä, mikä saattaa tuntua skeptiseltä tieteen objektiivisia väitteitä kohtaan, Nagel ei kiistä sitä, että tiede kuvaa maailmaa, joka on olemassa meistä riippumatta. Hänen väitteensä pikemminkin on, että tiettyä tapaa ymmärtää aihetta ei pitäisi pitää parempana pelkästään objektiivisuuden vuoksi. Hän väittää, että tieteellisen ymmärryksen yritys objektiiviseen näkökulmaan - "näkemykseen tyhjästä" - jättää väistämättä pois jotain olennaista, kun sitä sovelletaan mieleen, jolla on luonnostaan ​​subjektiivinen näkökulma. Sellaisenaan objektiivinen tiede ei pohjimmiltaan pysty auttamaan ihmisiä täysin ymmärtämään itseään.
xxx/ellauri436.html on line 193: Kirjassaan " Millaista on olla lepakko? " ja muualla hän kirjoittaa, että tiede ei voi kuvata, millaista on olla ajattelija, joka hahmottaa maailman tietystä subjektiivisesta näkökulmasta. Idealismin oireita, lievää dualismia. Nagel syyttää Wittgensteinia ja amerikkalaista mielen ja kielen filosofia Donald Davidsonia filosofisesta idealismista. Syystäkin, vaikkei ole ize juuri parempi.
xxx/ellauri441.html on line 368: Tietoisuussielun vaiheessa antroposofia käsitetään nimenomaan harjoitus- ja koulutustienä. Erityisesti Jörgen Smit aloitti toimia tähän suuntaan. Myös tällä vaiheella on kuitenkin omat varjopuolensa. Tietoisuussielun myötä ihmisestä tulee yksinäinen kuin Europolin poliisi, jolloin voi syntyä subjektivismin pesäkkeitä. Sen vuoksi on välttämätöntä, että muuan hyve kasvaa sekä seuran sisällä että sen ulkopuolella, nimittäin kiinnostus toista ihmistä kohtaan. Kuha tuo kiinnostus ei kasva niin isoxi ja pystykankeaxi että siitä tulee pahe!
xxx/ellauri441.html on line 621: 28. elokuuta 1891 von Stein antoi asiantuntijalausunnon Steinerin toimittamasta paperista – pohjimmiltaan positiivisen, mutta pienin vastalausein, kuten oli odotettavissa luonnontieteiden ”sivuttaisesta tulokkaasta”: ”Meille toimitetussa työssä, kuten aikaisemmissakin saavutuksissaan, hakija osoittaa olevansa itsenäinen kirjallinen suuntautuneisuus, ellei välttämättä täydellinen, hyvä taito, perusteltu arviointi. En halua hyväksyä sen jokaista tuomiota, mutta perustaipumus päästä yksipuolisen subjektivismin yli on niukasti hyvä, ja toteutus on sopiva, vaikkei aina niin uusi tai vakuuttava kuin kirjoittaja itse näyttää olettavan. Voin suositella pääsyä tenttiin, vaikka erivapaus on myönnettävä.»
xxx/ellauri441.html on line 634: Kuten myöhemmät fenomenologit, Steiner etsi tapaa ratkaista subjekti-objekti-ongelma. Vizi äijät, se on pelkkä Scheinproblem.
xxx/ellauri441.html on line 640: Steiner pohtii, kuinka tietoisuus mielen tai subjektin ja maailman tai esineen jaosta saa aikaan halun palauttaa ykseys näiden napojen välille. Arvosteltuaan tämän ongelman ratkaisuja eli mielenfilosofian dualismin ja useita monismin muotoja yksipuolisiksi, Steiner ehdottaa, että vain paikantamalla luonnon ilmentymät subjektiiviseen luontoomme voimme voittaa tämän jaon.
xxx/ellauri441.html on line 641: Eli kaikki tapahtuukin oikeastaan täällä näin mun mielen sisällä. Tällänen omaan napaan tuijotus muodostaa perustan kaikille muille asiaan liittyville ristiriidoille ja filosofisille eroille, kuten subjekti vs. objekti, ilme vs. todellisuus ja niin edelleen. Philomena Cunkin truth and image on ihan samoilla linjoilla. Ajatteleminen ja ajattelun ajattelu ovat sama prosessi; Tarkkailemalla jälkimmäistä, tarkkailemme samanaikaisesti ensimmäistä.
xxx/ellauri441.html on line 642: Voidaan kysyä, miksi koen jostain niin tai niin, mutta ei sitä, miksi se tuottaa minussa tämän tai tuon käsityksen. Tällainen kysymys olisi "yksinkertaisesti merkityksetön". Minun ei koskaan pitäisi sanoa, että yksittäinen subjekti ajattelee, vaan paljon enemmän, että yksittäinen subjekti elää ajattelun armosta. Tästä on enää lyhyt matka huuhaaseen.
xxx/ellauri441.html on line 658: Moraalinen mielikuvitus ja intuitio antavat meille mahdollisuuden toteuttaa subjektiivisia impulssejamme objektiivisessa todellisuudessa muiden kustannuxella. Jos teko lähtee aidosta ajattelusta tai käytännöllisestä syystä, se on ilmainen (kostenfrei).
xxx/ellauri442.html on line 93: See also Atwood, G.E., Orange, D.M. and Stolorow, R.D. (2002). Shattered Words and Psychotic States. Psychoanal. Psychol., 19:281-306  Esimerkiksi tappavat kemikaalit tai näkymätön kaasu kuvaavat konkreettisesti soluttautumisen tunnetta ja  sosiaalisen ympäristön päähän tunkeutuvia vaikutuksia. Kuvassa näkyy kaukainen kone joka lähettää vaikuttavia säteitä mieleen ja kehoon, joka samoin artikuloi kokemuksen toimikyvyn menetystä ja joutumista muukalaisen asialistan hävittävän hallinnan alle. Murhaajia tai salaliittolaisia ​​hallituksen agentteja kuvitellaan, ja nämä hahmot konkretisoivat uhkaa psykologisesta tuhoutumisesta "emotionaalisesti merkittävien muiden" vastustamattomien paineiden edessä.  Yliluonnollisen entiteetin oman aivon haltuunotto tuntuu yhtäkkiä tapahtuvan, mikä symboloi ylivoimaista mitätöintiä ja subjektiivisuuden anastamista kartesiaanien taholta.
xxx/ellauri442.html on line 124: "Synnymme yksilöinä, mutta meidät  luovutetaan toisten käsiin, toisten keskelle. Intersubjektiivisuuden kautta meistä tulee mystisesti monimutkaisia ​​järjestelmiä, joiden keskellä on jokin erityinen Valittu." (Tällä haavaa se on Donald Trump plus miinus Elon Musk.)
xxx/ellauri442.html on line 155: Ympäri maailmaa lokitulojen ja subjektiivisen hyvinvoinnin välinen yhteys oli lineaarinen, mutta kupera raakatulon kanssa, mikä osoittaa tulojen pienenevän marginaalisen vaikutuksen subjektiiviseen hyvinvointiin. Tulot olivat kohtalaisen vahva elämänarvostuxen ennustaja, mutta paljon heikompi positiivisten ja negatiivisten tunteiden ennustaja. Ylelliset mukavuudet ja tyytyväisyys elintasoon olivat myös vahvoja elämänarvostuxen ennustajia. 
xxx/ellauri450.html on line 486: Callen ikäinen kieronnäköinen laiha kuikelo Freeman Dyson pokkasi Simpletonin palkinnon pelkkää ahneuttaan. Onnexi se on jo kuollut vaikka eli 10v kauemmin kuin Calle. Dysonin ikuinen älykkyys oli keino jolla kuolematon älyllisten olentojen yhteiskunta avoimessa maailmankaikkeudessa voisi välttää maailmankaikkeuden lämpökuoleman pidentämällä subjektiivista aikaa äärettömyyteen ja kuluttamalla samalla vain rajallisen määrän energiaa. Dyson oli eri mieltä ilmastonmuutosta koskevasta tieteellisestä yksimielisyydestä. Hän uskoi, että jotkin lisääntyneiden hiilidioksidipitoisuuksien vaikutuksista ovat suotuisia, eivätkä ilmastotieteilijät ota niitä huomioon, kuten lisääntynyt maatalouden sato, ja lisäksi, että hiilidioksidin myönteiset hyödyt todennäköisesti ovat suuremmat kuin kielteiset vaikutukset. Vittu mikä uivelo. Hän suhtautui skeptisesti ilmastonmuutoksen ennustamiseen käytettyihin simulaatiomalleihin ja väitti, että poliittiset pyrkimykset ilmastonmuutoksen syiden vähentämiseksi vievät huomion pois muista globaaleista ongelmista, joiden tulisi olla etusijalla, kuten kommunismi ja köyhän etelän kiusallinen rikastuminen. Uskonnollinen kokemus liittyy ohimolohkon epilepsiaan. Dyson se declaraba cristiano y consideró que la religión es una parte ancestral y preciosa de la herencia humana. La religión es apasionante porque, al igual que la ciencia, está llena de misterios por resolver. La religión, como también lo son la ciencia, el arte la literatura y la música. La ciencia y la religión ofrecen versiones parciales de un mismo universo. Ambas visiones son parciales e incompletas, pero, a juicio de Dyson, son meritorias y han de ser respetadas. Kaikissa kuvissa Dyson hymyilee vinosti ja seisoo ryhdittömästi.
xxx/ellauri451.html on line 120: Kenelle Krim lain mukaan kuuluu? Uuden perustuslain mukaan Krimin tasavalta (RK) on demokraattinen, oikeusvaltio Venäjän federaation sisällä ja tasavertainen Venäjän federaation subjekti. RK:n vallan lähde on sen kansa – osa Venäjän federaation monikansallista kansaa.
xxx/ellauri452.html on line 58: Intialainen filosofia sisältää joitakin idealismin ensimmäisiä puolustuksia, kuten Vedanta ja Shaiva Pratyabhijña -ajattelu. Nämä ajattelujärjestelmät puolustavat kaikkialle ulottuvaa tietoisuutta todellisuuden todellisena luonteena ja perustana. Idealismia löytyy myös joistakin mahayana-buddhalaisuuden suuntauksista, kuten Yogācāra - koulukunnasta, joka kannatti "vain mieleen" (cittamatra) perustuvaa filosofiaa subjektiivisen kokemuksen analyysin perusteella.
xxx/ellauri452.html on line 88: Miten typerää! Kerrassaan tolloa. Tämän lisäksi idealistit ovat eri mieltä siitä, mitkä mentaalisen näkökohdat ovat metafyysisesti perustavanlaatuisempia. Platoninen idealismi väittää, että ideaalimuodot ovat perustavanlaatuisempia todellisuudelle kuin havaitsemamme asiat, kun taas subjektiiviset idealistit ja fenomenalistit asettavat etusijalle aistikokemukset. Personalismi puolestaan ​​pitää persoonia tai itsejä perustavanlaatuisina.
148