ellauri004.html on line 787: Membra quondam dicebant ventri, “Nosne te semper ministerio nostro alemus, dum tu summo otio frueris? Hoc non diutius faciemus.” Dum igitur ventri cibum subducunt, corpus debilitatum est, et membra sero invidiae suae paenituit.
ellauri034.html on line 443: Pappa Jakob kuoli 1896 81-vuotiaana. Sigge 1939 aetatis suae 83. Pitkäikäisiä geenejä, pitkiä telomeerejä.
ellauri072.html on line 58: | Nimike | Aetatis suae | Mefodi |
|---|
ellauri158.html on line 99: P.1. defin. 7. Ea res libera dicetur, quae ex sola suae naturae necessitate existit et a se sola ad agendum determinatur; necessaria autem, vel potius coacta, quae ab alio determinatur ad existendum et operandum certa ac determinata ratione. [in: P. 1. prop. 17. coroll. 2., prop. 32., prop. 33. schol. 2., P. 2. prop. 17. schol., P. 3. prop. 49.]
ellauri158.html on line 227: P. 1. prop. 17. Deus ex solis suae naturae legibus et a nemine coactus agit. [in: P. 1. prop. 17. coroll. 2., prop. 17. schol.]
ellauri158.html on line 1025: P. 4. prop. 19. Id unusquisque ex legibus suae naturae necessario appetit vel aversatur, quod bonum vel malum esse iudicat. [in: P. 4. prop. 35., prop. 37., prop. 37. schol. 2., prop. 46., prop. 59.]
ellauri373.html on line 63: Muita kuuluisia pirun vuonna kuolleita naisia oli runoilija Sibylla Schwarz (Pomeranian Sappho, aetatis suae 17), maalari Barbara Longhi, Per Brahen tytär Tutu (petollisen Sigismund-sedän siskon Anna-tädin skandalöösi hovineito).
xxx/ellauri044.html on line 791: Äskettäin pyöräiltiin sini ja mini kauniina koronakevätpäivänä Lapinlahteen, Petterin poikaiän mielisairaalaan, jossa kuningatar Kristina suvaizi vierailla anno aetatis suae XXXII. Se on kaunis paikka, siellä viihtyisi vaikkei parantuisikaan. Niin viihtyi Wecksellkin 68-vuotiaaxi. Kääkkäili siis yhtä kauan kuin mä (tähän asti), vaikka enimmän aikaa kiven sisällä. Mä oon kuin ihmeen kaupalla ainoona sisaruxista pakoillut valkotakkisia. Saas nähdä kuinka jätkän käy. Tää runovimma huolestuttaa omaishoitajaa aika lailla. Lapinlahteen ei kuitenkaan enää ole asiaa, siellä ei enää ole hulluja vaan hörhöjä, ja kohta porhoja.
xxx/ellauri186.html on line 172: Alongside Seneca's apparent fortitude in the face of death, for example, one can also view his actions as rather histrionic and performative; and when Tacitus tells us that he left his family an imago suae vitae (Annales 15.62), "imagonsa", he is possibly being ambiguous: in Roman culture, the imago was a kind of mask that commemorated the great ancestors of noble families, but at the same time, it may also suggest duplicity, superficiality, and pretence.
9