ellauri100.html on line 1380: Derridan miälestä strukturalismin vika on että se ezi jonkinlaisia salattuja jumalallisia (transsendentaalisia hienolla sanalla) merkityxiä. Derridan mielestä kaikki on vaan samaa höttöä. Ei kirjoissa, varsinkaan postmodernistisissa, ole mitään piilossa, ei niiden jutuissa ole mitään takapuolta, ne on pelkkää pahvia.
ellauri112.html on line 73: Wilhelm Wundt ohjeisti Titcheneriä, strukturalismin perustajaa, Leipzigin yliopistossa. 'Välittömän kokemuxen tiede' tuli siltä. Se tarkoittaa että monimutkaiset havainnot voi syntyä perusaistimuxista. Molemmat heput käytti kokeellista introspektiota. Se on tarkempaa kuin filosofien käyttämä pelkkä pohdinta. Mutta Wundtin voluntarismi syntyi ennen strukturalismia, se oli eka koulukunta siis.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 561: Charles-Louis Bally (4. helmikuuta 1865 Geneve – 10. huhtikuuta 1947 Geneve) oli sveitsiläinen kielitieteilijä. Nykyään Bally muistetaan ehkä parhaiten Bally-kengistä ja siitä, että hän toimitti yhdessä kollegansa Albert Sechehayen kanssa opettajansa Ferdinand de Saussuren postuumin kirjan Cours de linguistique générale, mutta 1920–1930-luvulla hän oli eräs keskeisimpiä eurooppalaisen kielitieteellisen strukturalismin edustajia yhdessä Roman Jakobsonin, Nikolai Trubetzkoyn ja Louis Hjelmslevin kanssa.
ellauri192.html on line 53: Trubetzkoy oli strukturalismin patriarkkoja Roman Jakobsonin kaa, jota Lévi-Strauss koitti kaupata myös antropologiaan. Kielitieteessä se meni kaupaxi kuin siimaa, aina Chomskyyn saakka, joka antoi sille kuoliniskun transformaatioilla. Sillä kuten muistetaan, strukturalismin komplexisuus jää Chomskyn luokkaan 2. Trubetzkoyn fonologia hoituu enimmäxeen vielä yxinkertaisemmilla, luokan 3 äärellisillä automaateilla, joiden parissa Kimmo Koskenniemi jaxoi puuhastella koko uransa. Vaikka mitä väliä noilla Chomskyn yläluokilla on tekoälyn kannalta? Nehän perustuu äärettömyyden idealisaatioon. Neuroverkot osoittavat ettei sellaisia enää tarvita. Ajamalla äärellisen tilan mallia liukuluvuilla voi tavallisen nörtin pelikoneen grafiikkakorteilla simuloida aapan aivotoimintaa niin hyvin ettei sen oma aivokuori pysy mukana. Kukas sitä enempää älyä voi enää vaatia?
xxx/ellauri356.html on line 475: Kristeva saapui länteen viime tingassa ehtiäkseen kokemaan strukturalismin heikkenemisen ja sen haastajien Michel Foucaultin ja Jacques Derridan antaman haasteen. Kristeva opiskeli muun muassa Roland Barthesin johdolla ja osallistui niin sanotun Tel Quel -ryhmän kirjalliseen toimintaan.
6