Eiköpähän se tuossa suunnilleen ollut. Ihmisen tila on ollut keskeinen teema kirjallisuudessa, filosofiassa, psykologiassa ja taiteissa, sillä se heijastaa universaaleja kokemuksia, jotka yhdistävät kaikkia ihmisiä heidän taustastaan ​​tai olosuhteistaan ​​riippumatta. Jopa putinisteja, i$raelilaisia ja vinkuintiaaneja.

Ihmisen olemuksen ydin on se, ettemme tiedä mistään yhtään mitään. Ihmisen olotila on vieras tälle planeetalle, joten ihmiskunnan on siksi oltava vieraslaji, ja hänen ylistetty "älykkyytensä" saa minut uskomaan, että se on aivan yhtä keinotekoinen kuin ihmiskunta itse... ja olen epätoivoinen siitä, että kuulun tähän vastenmieliseen lajiin. Kuten agentti Smith Matrixissa, voimme haistaa löyhkän ja tunnemme pakkoa transsendoida, mutta ei ole muuta paikkaa minne mennä.

Mikä on ensimmäinen kirjallinen maininta ilmaisusta "ihmiskunto"? Seneca Nuorempi (k. 65) käytti termiä teoksessaan Epistulae morales ad Lucilium, kirje 71, kappale 6: "Multis videmur maiora promittere humana condicione, non immerito" "Monet näkevät meidän [stoalaisten] lupailevan enemmän kuin ihmiskunto sallii, eikä syyttä." Cicero (k. 43 eKr.) käyttää termiä teoksessaan Tusculan Disputations Book I, kappale 15 ja kirja III, kappaleet 34 ja 60 sekä De Natura Book II, kappale... 36.
xxx/ellauri436.html on line 152: Hyvyyden hauraudella on suoraviivainen teesi. Kreikkalainen tragedia paljastaa käsityksen ihmiselämästä haavoittuvaisena, välttämättä epävarmana ja kauniina. Nussbaumin mielestä se on luultavasti totta. Itse asiassa stoalaisten hedelmällisin idea mielestäni on heidän tunteidensa analyysi, joka sisältää arvioivia ajatuksia siitä, mikä on tärkeintä oman hyvinvoinnin kannalta. Tämäkin näkemys on mielestäni periaatteessa oikea, sanoi Martha joka oli talousliberaali juutalainen globalisti, Jaakon reittä myöden kiipijä, on kai vieläkin vaikka Jaakon reisi on jo lahonnut.
5