ellauri012.html on line 231: Kirjoita siis mulle heti äläkä odota ihmeitä; niitä on niin harvoin, ja me ollaan liian totuttu onnettomuuksiin että uskottaisiin onnenpotkuihin. Mä oon aina tämmönen, jos sopii, ja mulle on aina tarpeeksi, kun saan edes jonkun kirjeen että nään että sä vielä muistat mut. Senecakin (jonka sepustuksia sä mulle luit) vaikka stoalainen olikin näytti tykkäävän yhtä paljon Luciliuksen kirjeistä kuin sen kanssa juttelusta.
ellauri023.html on line 744: Carl Erik oli olevinaan stoalainen, sodan käyneenä. Irvisteli tuskissaan asevelvollisena ja myöhemminkin, kun ei tullut kusta eikä paskaakaan. Vaivan palkintona oli sit kesä kesä, sikari ja lettu elo. Ja paljon massia. Mucuksen pelto, jossa me porsaat nyt ryvetään. Tätä se koitti opettaa mullekin, heikolla menestyxellä. Too damn anal business for me to be involved in.
ellauri026.html on line 276: Tyhmyyden muut kaverit on Unohtelu, Työnvieroxunta, Nautinto, Pimahdus, Löllöys, Kemut ja Sammahdus. (Sammahdus on se Negretos hypnos, heräämätön uni). Tyhmyyttä ja sen kavereita on syytettävä jos vaikka pukinparta stoalainen ryhtyy lapsentekoon tai mikä pahempaa erehtyy naimisiin. Sitä virhettä Erasmus ei tee, se on munkkipossu. Sille riittää Thomas More, ask no more. Erasmus omistaa tän kirjan Thomas Morelle, parhaalle kamulleen, jonka nimi kreikaxi tarkottaisi hölmöä. Tyhmyyden jumalatar on Moria.
ellauri026.html on line 407: Stoalaiset muuten kuvittelevat olevansa kaikista kuolevaisista eniten jumalisia. Mutta ottakaapa käsille vaikka vain yksi ainoa tuollainen oppinut; olkoonpa hän 3- 4- tai jopa 600-kertainen stoalainen, myös hän siirtää antaumuxella syrjään elleikään partaansa, joka on hänen viisautensa olennaisin tunnusmerkki ja yhdistää hänet joulupukkiin, niin ainakin piinallisen arvokkuutensa ja rautaisen siveysoppinsa ja kalsarinsa, samoin kun oikaisee ozansa rypyt kun ryhtyy harjoittamaan kaikenlaisia tonttuiluja petihommissa. Lhyesti sanoen, jokaisen viisaan on huudettava avuxi minua, yxin ja ainoastaan minua, halutessaan ruveta isäxi. Niinpä niin, mixi en voisi puhua teille avoimesti ja vapaasti tapojeni mukaan? Sanokaa minulle, ovatko pää, kasvot, rinta, käsi, korvat, jotka kaikki ovat kunnian- ja huomionarvoisia ruumiinelimiä, luodut ihmisten ja jumalien siittämistä varten? Ei, arvelen etteivät ne kaikki yhdessäkään kelpaa elämän siementämiseen. Pikemminkin ihmissuvun monikertaistamiseen kelpaa eräs toinen elin, joka on niin hullunkurinen ja etuveitikkamaisen näköinen, ettei sitä voi mainita nimelläkään naureskelematta. Tästä pyhästä lähteestä jokainen olento ammentaa alkunsa varmemmin kuin pytagoralaisuus numerosta 4.
ellauri030.html on line 117: Laelius, Lälli Kooros, oli Scipion adjuntantti ja sivuvaunu Karthagon aavikkomyrskyssä. Scipion ja Lällin ystävyys oli antiikissa sananlaskunomaista. Kova stoalainen, varmaan piti samosoista, halal lihasta ja balaklavasta. Laeliuxelta on säilynyt vittuilu, kun joku sanoi sille ettei se ollut isi-isiensä veroinen: mut sä oot kyllä sun.
ellauri030.html on line 320: Juuri tässä on hänen melkoisten ansioidensa salaisuus. Alituinen stoalainen vetoaminen ihmisluontoon ja ihmisen velvollisuuksiin, vastenmielisyys koreiluun, miehekäs yksinkertaisuus, syvällisyys sekä hyvät ja oikeat harrasteet ovat tunnusomaisia Epiktetokselle. Oikea setämies.
ellauri030.html on line 359: Myös stoalainen valtio- ja oikeuskäsitys on vaikuttanut roomalaiseen ja sitä kautta muidenkin herrakansojen oikeuskäytäntöön. Stoalaisten oppi sisältää ikäänkuin kaukaisena kangastuxena, luonnosasteella, uuden ajan puhtaan ja korkealaatuisen opin ihmissuvun onnellistuttamiseksi, nimittäin talousliberalismin hienonhienon aattehen.
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri151.html on line 291: Mä ymmärtäisin tän nyt niin et toi eka onnellinen stoalainen vaihe on missä id ja superego kääpiöt työskentelee sulassa sovussa, id pyllistää ja superego työntää
ellauri279.html on line 370: Andrei Tarkovski totesi päiväkirjassaan vuonna 1970: "Hän on hyvä kirjailija. Ja ennen kaikkea kansalainen. Hieman katkera, mikä on varsin ymmärrettävää, jos arvostelee häntä ihmisenä, ja jota on vaikeampi ymmärtää, kun pitää häntä ensisijaisesti kirjailijana. Mutta hänen persoonallisuutensa on sankarillinen. Jalo ja stoalainen." Kissan hännät.
xxx/ellauri138.html on line 47: Tääkin ikäkulu shakesitaatti täältä löytyy, se on Julius Caesarista, epäilemättä se typerä seppukun kanssa tumpeloinut stoalainen taas äänessä:
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri287.html on line 613: Strabo kertoo myös tärkeästä perustuslakiuudistuksesta, joka toteutettiin Tarsoksessa keisari Augustuksen aikana, luultavasti noin 15-10 eKr. Athenodoros kanaanilainen, se sama stoalainen joka liimaili yhteen kirjan sivuja kuin Jill Pylkkänen, palasi kaupunkiinsa vanhana miehenä vietettyään noin 30 vuotta Roomassa daatuaan. keisarilta vallan uudistaa väärinkäytökset Tarsoxessa. Hän piti perustuslakia demokratiana, joka horjui sillä vaalit voitti korruptoitunut klikki, jota johti tietty Boethus, "huono runoilija ja huono kansalainen", joka oli asemansa velkaa osittain valmiille ja vakuuttavalle kielelleen, osittain Anthonyn suosiolle, joka oli iloinen Filippiinien voiton kunniaksi sävelletystä runosta.
14