ellauri031.html on line 243: Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)
ellauri041.html on line 210: Käänne tuli, kun Syrjälä söi jääkaapista kananmunia, jonka jälkeen se sai spontaanisen 10-minuuttisen erektion. Kaikki kirkastui: kaipaan munia! Kokonaisia junanlastillisia munia! Ryhdynpä miesten konsulentixi!
ellauri098.html on line 633: Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorilla on voimakas korrelaatio Big Five-tyypityksen kanssa. Big Fiven OCEAN-asteikolla korkeaa Openness-lukemaa vastaa N (intuitio) ja matalaa S (tosiasiallinen); korkeaa Conscientiousness-lukemaa vastaa J (harkitseva) ja matalaa P (spontaani); korkeaa Extroversion-lukemaa vastaa E (ekstrovertti) ja matalaa I (introvertti), ja korkeaa Agreeableness-lukemaa vastaa F (tunteva) ja matalaa T (ajatteleva). Neuroottisuusakselia MBTI:ssa ei ole.
ellauri098.html on line 642: J, harkitseva – P, spontaani: elämäntyyli

ellauri098.html on line 660: Järjestelmällinen (J) pitää todennäköisesti enemmän suunnitellusta, organisoidusta, selvästä ja täsmällisestä elämäntavasta kuin joustavasta ja spontaanista.
ellauri098.html on line 662: Spontaani (P) pitää todennäköisesti enemmän joustavasta ja spontaanista elämäntavasta kuin suunnitellusta ja järjestelmällisestä.
ellauri115.html on line 524: Kysyt multa ovatko eläinten liikkeet omaehtoisia, mun vastaus on "En voi sanoa," mutta analogia viittais siihen suuntaan. Kysyt taas, mistä tiedän että edes on spontaania liikettä? Mä sanon "tiedän koska tunnen niitä, esim. polvihousuissa kun ajattelen 'maman'ia." Mä haluun tehdä kädellä ja liikuttelen sitä ilman muuta välitöntä syytä kun mun tahtoni. Turhaan yrittäisi joku neuvotella mua pois tästä tuntemuxesta, se on vahvempi kuin mä; voisit yhtä hyvin vakuuttaa mut siitä ettei mulla ole sitä.
ellauri115.html on line 532: Liikkeen alkusyyt ei löydy aineesta; aine vastaanottaa ja välittää liikettä, muttei synnytä sitä. Mitä enemmän havainnoin luonnonvoimien aktiota ja reaktoita toisiinsa, sitä enemmän mä nään että meidän pitää aina mennä yhdestä seurauxesta takaisin toiseen, kunnes löytyy alkusyyxi jonkun tahto; sillä äärettömän syiden jonon kuvitelma johtais otaxumaan ettei ole alkusyytä. Sanalla sanoen, ei ole mitään liikettä joka ei synny jostain toisesta, paizi jos se on spontaania tahdonalaista; elottomissa kappaleissa ei ole toimintaa vaan pelkkää liikettä, eikä ole oikeata toimintaa ilman tahtoa. Tää on mun eka periaate. [Onhan tää kieltämättä ikivanha purkka jota mutusteli jo muinaiset kreikkalaiset, mut kylse mulle kelpaa, mä otan sen mieluusti pulsan alta suuhuni.] Tää on mun alkusyy. Mä uskon sen takia että on olemassa tahto joka veti maailmankaikkeuden vieterin ja antaa luonnolle sen elämän. Tää on mun eka dogma, tai mun uskontunnustuxen eka artikla.
ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä?
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri141.html on line 483: Helmikuussa 1896 syntyi perheen toinen tytär Elsie Kipling. Useiden elämäkertojen mukaan Kiplingien avioliitto ei enää ollut niin huoleton ja spontaani. Vaikka he tulivat aina säilymään uskollisina toisilleen, he vaikuttivat irtautuneen kumpikin omiin erillisiin rooleihinsa. Kirjeessään eräälle juuri kihlautuneelle ystävälleen 30-vuotias Kipling tarjosi tätä synkkää neuvoa: avioliitto pääasiassa opetti ”vakavampia hyveitä, kuten nöyryyttä, malttia, kuria ja harkintaa”.
ellauri143.html on line 1680: Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden berliininmunkin yhteisöön, jonka johtaja oli nimeltään Anakin Skywalker (pāliksi Aññāta Koṇḍañña), ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että hän oman todistuksensa mukaan pystyi lopulta koskettamaan peräreiän kautta selkärankaansa. Kattokaa jätkät! Koittakaa! Viimein hän tajusi, ettei kukaan voi kokea tätä suurempaa kipua valaistuakseen, ja siitä huolimatta hän ei kuuden vuoden aikana ollut saavuttanut mitään erityisiä tiloja. Muistaessaan, kuinka oli poikasena spontaanisti saavuttanut resitatiivisen tilan istuessaan muna kädessä rusojambolaani-puun alla, Buddha tajusi, että tässä saattaisi olla polku valaistumiseen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kykenisi saavuttamaan vastaavaa tilaa näin riutuneella ruumiilla, ja päätti siksi vahvistaa kehoaan ottamalla vastaan hänelle tarjottua ruokaa. Reilu kaveri. Tarinan mukaan sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä tarjosi hänelle riisiä ja maitoa. Kiitos kulta, olisko torttua?
ellauri143.html on line 1742: Bodhisattva (sanskritiksi बोधिसत्त्व,valaisinolio, "hän, jonka tavoitteena on valaiseminen") on henkilö, jolla on suuren tasavirran seurauksena hyvä valoteho (bodhicitta), eli spontaani toive saavuttaa täydellinen valaistus kaikkien muiden oliojen hyödyksi. Buddhalaisuudessa bodhisattva on yksi neljästä leevelistä, jotka apina voi saavuttaa elämänsä aikana (muiden ollessa sillä aikaa arjhat, buddha ja pratyekabuddha). Valtakoira-buddhalaisten mukaan bodhisattva on izevalaiseva olio, joka omasta suuren myötäelämisen tahdostaan palaa täydellisen valaisemisen sijaan nussittavaxi uudestaan, jotta voi johdattaa ennen omaa läpivalaisuaan kaikki muut olennot kohdevalaisimen alle ja pois pyllystä tulemisen kärsimyksestä. Siis eräänlainen pyhimys. Myötätunnon pyhimyxellä on aivan vimmatusti käsiä, ei lopu kätilöltä kädet ihan ensi hädässä. Vitun käteenvetoa koko touhutus, jos minulta kysytään. Tuskin kysytään.
ellauri155.html on line 705: Harvat pystyvät erottamaan tosta noin vaan spontaanisuuden vapauden, kuten kouluissa kutsutaan, ja sekoilevan vapauden; eli se että asiat menee mielen mukaan ja se että ne menee miten sattuu. Aristoteles osasi: tyyppi on vapaa kun se voi tehdä mitä haluaa, eikä tollanen Dostojevskimäinen ääliö joka tekee mitä sattuu, vaikka hyssiä, vaan ettei sitä voisi etukäteen arvata. Mitä vitun iloa kellekkään siitä on? Nojoo, tässä se pointti olikin, en jaxa kääntää pitempään.
ellauri155.html on line 713: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri347.html on line 253: Yksilöllisen ihmisen suhteelle maailmaan on vain yksi mahdollinen, tuottava ratkaisu: hänen aktiivinen solidaarisuus kaikkia ihmisiä kohtaan ja spontaani toiminta, rakkaus ja työ, jotka yhdistävät hänet jälleen maailmaan, ei ensisijaisten siteiden kautta, vaan vapaana ja itsenäisenä pösilönä... Kuitenkin, jos taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset olosuhteet... eivät tarjoa riittävää finanssiperustaa yksilöllisyyden toteutumiselle juuri mainitussa mielessä, samalla kun ihmiset ovat menettäneet ne siteet, jotka antoivat heille turvaa, tämä viive tekee vapaudesta sietämättömän taakan. Siitä tulee sitten identtinen epäilyn kanssa, sellaisen pommielämän kanssa Boweryssä, jolla ei ole merkitystä ja suuntaa. Syntyy voimakkaita taipumuksia paeta tällaisesta vapaudesta alistumaan tai jonkinlaiseen suhteeseen ihmiseen ja maailmaan, joka lupaa setelitukuilla helpotusta epävarmuudesta, vaikka se riistääkin yksilöltä vapauden.
ellauri351.html on line 720: Pelkästään siitä tosiasiasta, että hän on osa järjestäytynyttä väkijoukkoa, korkeakoulutettu perheenisä laskeutuu useita sivilisaation tikkaita. Eristettynä hän voi olla sivistynyt yksilö; väkijoukossa hän on barbaari – siis vaistonvaraisesti toimiva olento. Hänellä on mölyapinan spontaanius, väkivalta, julmuus ja myös primitiivisten olentojen innostus ja sankarillisuus, jos hullua riehumista sixi tahtoo sanoa. Opetuxesta ei ole juuri hyötyä, sillä tehdään vaan nenäkkäitä experttejä. Suvaitsemattomuus ja fanaattisuus ovat uskonnollisen tunteen välttämättömiä liitteitä.
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri382.html on line 607: A:lle olet sekopää, mutta B:lle olet spontaani ja hauska. A:lle olet tuomitseva, mutta B:lle olet älykäs. Olet liikaa A:lle, mutta B:lle juuri oikea. Ymmärrät idean. A ovat muut, B sinä ize. Se on erityisen vaikeaa, kun sinua arvostelevien tai kaasuttelevien henkilöiden pitäisi rakastaa sinua ja olla puolellasi, eli ovat perheenjäseniä tai ystäviä lapsuudestasi. Silloin kun käy selväksi, etteivät nämä suhteet enää tue sinua, verisiteet ja yhteiset muistot voi vaan tärvellä ja päästää suhteista irti.
ellauri382.html on line 628: Koulussa olin kömpelö ymmärtämään sosiaalisia vivahteita ja olin jatkuvan kiusaamisen kohteena. Äärimmäisinä aikoina muistan piiloutuneeni wc:hen lounaalle välttääkseni häpeää olla yksin. Kun päästin spontaanimman, editoimattoman, liian innostuneen itseni ulos, muut pitivät minua omituisena, ylimielisenä ja kutsuivat minua "draaman kuningattareksi". Minusta tuli ylipainoinen, mikä heikensi itsetuntoani entisestään ja sai minut tuntemaan oloni muukalaiseksi obeesien maailmassa. Kun olin 12-vuotias, huomasin olevani tyypin 4 Enneagrammi ja INFJ (introvertti, intuitiivinen, tunteva ja tuomitseva persoonallisuus). Nautin kaikesta, mitä sain tietää erityisherkistä ihmisistä, empatiiasta ja indigolapsista. Vaikka etsintäni alkoi siitä yhdestä kipeästä paikasta, tämä parantavien taiteiden keräämis- ja syntetisointiprosessi historian ja maailman halki on ollut innostava matka, enkä vaihtaisi sitä enää mihinkään.
xxx/ellauri081.html on line 326: Poliisi ei ole saanut selvitetyxi Haju Pisilää ilmeisen spontaanisti mätkäisseen miehen motiiveja, luki lehdessä. Orankit muistelevat kusimukia, kieriskelevät oljissa ja hahattavat.
xxx/ellauri087.html on line 37: Elämän nainen Pipsa Pallasvesa oli tänään Saarisen mukana, kun Suomen Yhdysvaltain suurlähetystössä juhlittiin etukäteen Amerikan itsenäisyyspäivää. Pipsa kuvaili, että he elävät yhä yhtä spontaania elämää kuin aikaisemminkin.
xxx/ellauri103.html on line 53: Mielenosoituxet, marssit, flashmobit ja spontaanit reivit ovat perseestä. Kadunvaltauxet, korkealaatuiset äänentoistolaitteet, trapezitaiteilijat, kovaääniset aktivistit, jonglöörit ja lentosuukot poliiseille on vittumaisia. Rikolliset on hanurista. Räpätädit huutelijat twiittaajat ja muut paskanjauhajat on syvältä. Liian lähelle tunkevat apinat on sietämättömiä. Hyvä Kevin, anna paukkua!
xxx/ellauri104.html on line 1031: Sitten vihervasemmisto-eliitti julisti Sipilän kusitolpaksi, jolloin toverit ponnahtivat spontaanisti seisomaan ja taputtivat käsiään taukoamatta…
xxx/ellauri121.html on line 409: June ja Glen rituaalikazelevat muurille ripustettuja rumihia. Maare Tammin mukaan pienet lapset rakastavat rituaaleja ja seremonioita. Heidän mailmansa on reunaa myöten täynnä riittejä. He oppivat ruokapöytärituaalit, miten tervehditään ihmisiä, miten kiitetään ja mennään nukkumaan. He pitävät järjestyxestä ja selkeydestä, ja tuntevat turvallisuutta, kun elämässä on jotakin valmiixi ajateltua ja pysyvää. Goldmanin mukaan pienemmät lapset ovat rituaalisempia rukouselämässään kuin isommat. Tämä säilyy noin 11-vuotiaaxi asti, samalla kuin spontaanit siemensyöxyt lisääntyvät. Rituaalimurhat ja spontaanit sänkyleikit opitaan vasta aikuisena.
xxx/ellauri168.html on line 342: Joulukuussa 1972, 47-vuotiaana, Karkki meni naimisiin Pitkät Kalsarit Nebelin kanssa, New Yorkin menestyneimmän ja kiistanalaisimman radion talk-show-juontajan kanssa. He olivat seurustelleet vain 28 päivää, vaikka he olivat tunteneet kumpikin vuodesta 1941. Melkein heti Nebel huomasi jotain outoa uudessa vaimossaan. Hän puhui toisinaan oudolla, aggressiivisella äänellä ja osoitti voimakkaita mielialan vaihteluita. Hän kärsi myös unettomuudesta, joten kesäkuussa 1973 Nebel tarjoutui yrittämään hypnotisoida hänet parantumaan siitä. Karkki väitti, että häntä ei voitu hypnotisoida, ja vaikka Nebel ei ollut koskaan tehnyt niin ennen, hän oli vakuuttunut, että hänen laaja lukeneisuutensa aiheesta selvittäisi hiänet. Näyttää siltä, että hän teki erittäin ehdottoman aiheen, melkein ainutlaatuisella tavalla, vaikka ehkä tätä auttoi hiänen suuri uskonsa mieheensä. Riippumatta siitä miksi, hiän nukkui ensimmäisen kunnon yöunensa kuukausiin Nebelin hypnoosin seurauksena. Myöhemmillä istunnoilla hän alkoi spontaanisti ikääntyä ja puhui lapsen äänellä. Mutta se oli toinen, ei-lapsuuden, agressio, joka huolestutti Nebeliä, joka sai Karkin ostamaan hänelle hienon nauhurin tallentaakseen nämä häiritsevät keskustelut hypnoosin avulla. Myöhemmin kesäkuussa ilmestyi Karkin lapsuuden kimittävän leikkikaverin Arlettyn ja Ranun persoonallisuudet, ja hypnoottisen agression kautta syntyi synkkä tarina hypnoosista ja mielenhallinnasta Candyn menneisyydessä.
xxx/ellauri168.html on line 515: Kehtolaulu-musiikki on myös hyvä vihje, sillä kehtolaulu osaa hyödyntää aivojen luontaista kaipuuta paeta todellisuutta lapsuusaikojen riemujen nostalgiaan, jolloin muna nosti päätä aivan spontaanisti.
xxx/ellauri239.html on line 106: Wu wei (kiinaksi: 無為; pinyin: wúwéi) on muinainen kiinalainen käsite, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "unteluus", "hervakkuus","tyhjäntoimittaminen", tai "löröä, älä tee". Wu wei nousi kevään ja syksyn aikoihin kungfutselaisuudesta tärkeäksi käsitteeksi Kiinan valtiotaidossa ja taolaisuudessa. Sitä käytettiin yleisimmin viittaamaan ihanteelliseen hallintomuotoon, johon kuului keisarin ponneton käyttäytyminen. Se kuvaa ristiriitaisen henkilökohtaisen harmonian, vapaasti virzaavan spontaanisuuden ja laissez-fairen tilaa, ja se tarkoittaa yleensä myös asianmukaisemmin hengen tai mielen tilaa, jossa kungfutselaisuus on sopusoinnussa sovinnaisen kauppiasmoraalin kanssa.
xxx/ellauri280.html on line 320: Lakko syntyi spontaanisti. Tammikuun 22. päivän illalla töistä palatessaan 1. leirin osaston vangit käyttivät yhden lähimpänä BUR: ia olevan kasarmin rikkinäisiä pankkoja (heillä ei ollut varastossa työkaluja, ja niitä on vaikea tuoda sisään vyöhykkeelle), ja alkoivat tuhota BUR:n ympärillä olevaa aitaa. Ajatuksena oli sytyttää ilmiantajien selli tuleen kaatamalla siihen bensiiniä. Vartijat, jotka olivat huolissaan melusta, työnnettiin takaisin kellon luo. He rikkoivat päämajan kasarmin ikkunat. Hallituksen päällikkö Machakhovsky (tai Machekhovsky, vitun väliä) ja pakolaiset vartijat ilmoittivat vartijoille tapahtuneesta. Sen jälkeen kulmatorneista avattiin mielivaltainen konekiväärituli pimeässä alueelle, jossa suurin osa vangeista ei edes tiennyt tapahtuneesta, oli ollut koko ajan suihkussa.
xxx/ellauri291.html on line 280: Kimballin mukaan näistä sanoista tuli sivusanoja sotilaiden keskuudessa, ja yhteisöllisissä ponnisteluissa – joka oli monella tapaa samanlainen kuin yllä kuvattu spontaanisti leirikokouslaulut – asetettiin vähitellen "Say, Brothers" -säveleen.
xxx/ellauri319.html on line 296: Visarion Belinskyi suhtautui kielteisesti Taras Shevchenkon runokokoelman "Kobzar" julkaisemiseen vuonna 1840, mikä oli käännekohta ukrainalaisen kirjallisuuden historiassa, sekä E. Hrebinkan julkaisemaan ukrainalaiseen almanakkaan "Lastivka".. Näiden kahden ukrainalaisen julkaisun julkaiseminen sai V. Belinskyin puhumaan julkisesti ukrainalaisen kirjallisuuden kehitysnäkymistä. Välittämättä lainkaan kummankin kirjan kustannuksista, hän "yhdisti ne yhdeksi kriittiseksi artikkeliksi", koska molemmat oli kirjoitettu "pikkuvenäläisellä murteella". V. Belinsky esittää pohjimmiltaan tärkeän kysymyksen — onko maailmassa edes pientä venäjän kieltä, voiko olla pientä venäläistä kirjallisuutta, ja pitäisikö "meidän" kirjoittajien kirjoittaa pikkuvenäjäksi? Vastauksena näin muotoiltuun kysymykseen hän väitti, ettei kirjallisuudella eikä ukrainan kielellä ole mahdollisuuksia spontaanille kehitykselle, ja hän viittasi Hoholiin esimerkkinä kirjailijasta, joka "on intohimoisesti rakastunut Ukrainaan, mutta tästä huolimatta kirjoittaa venäjäksi, ei ukrainan kielellä".
xxx/ellauri388.html on line 263: Murrosiässä sukuelinten spontaani ja sisäinen ääni saattaa milloin tahansa yhtäkkiä saada itsensä kuuluviin, jolloin kaikki hygieniatoimenpiteet voi heittää tuuleen, ja jopa nuorukainen tai neito, joka eniten haluaa säilyttää siveyden ihanteet, voi usein tehdä vain vähän muuta kuin odottaa kunnes myrsky on ohi. Ruiskahduxen tai parin jälkeen seuraa yleensä suhteellisen tyyni jakso.
33