ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri297.html on line 445: 2. Toiseksi, mitään perinnettä ei saa opettaa tai harjoittaa, joka kieltää uskovan tasavertaisen aseman Kristuksessa luokittelemalla hengellisen kypsyyden spektrin mukaan iän, fyysisten tai henkisten kykyjen, koulutuksen, varallisuuden, köyhyyden, elämänkokemuksen, syntymän perusteella. sukupuoli, kansallisuus, ihonväri, aikaisempi kirkkoon osallistuminen, aikaisempi osallistuminen kirkkoon, säännöllinen rahan antaminen tai mihinkään muuhun omaehtoiseen uskontoon sitoutuminen, askeesi tai ruumiin ankara kohtelu pyhittämiskeinona tai mikään muu syrjivä tekijä, joka Oletus saa aikaan sen, että uskovalta evätään oikeus osallistua kirkkoon millä tahansa ja kaikilla johtamisen, palvelun ja palvelutyön aloilla.
xxx/ellauri129.html on line 410: Kun kynäilijä tarttuu kynään, totuuden ja kauneuden kylkeen saattaa ilmestyä rujoja inhimillisiä kasvannaisia nopeammin kuin villisika aivastaa: kiimaa, väkivaltaa, naisvihaa, miesvihaa ja koko häpeäspektrin kirjolta historian kaunokirjallisia juttuja. Don't I know, I've been there.
xxx/ellauri169.html on line 189: Grau ist alle Theorie. Goethe koitti panna Newtonia paremmaxi Koala-sedän avulla, mutta pannukakku tuli. Sinänsä kyllä ymmärtää mixi isomunainen humanistisetä oli tyytymätön: silmä lajittelee värejä muutamilla tappi vai oliko se sauvasoluilla, en muista. Sixi spektrikuvaa kazellessa näyttää että päävärit erottuvat tollasina nauhoina, vaikka oikeasti aallonpituushaitari venyy tasaisesti. Sininen ja vihreä ovat näkyvän spektrin keskivaiheilla. Onkohan se sixku vettä ja lehtivihreää on niin paljon luonnossa ja ne on apinoille tärkeitä. Birds and bees näkee ultraviolettiin, jotkut pimeässä viihtyvät aistii infrapunaista.
xxx/ellauri169.html on line 207: Aika karmaisevaa. Sinipunainen on musta rumin väri. En pidä siitä. Se on näkyvän spektrin ihan yläpäässä. Orvokki on okei, tarkoitan tollasta punasävyistä, purplea, maxoittuneen veren väriä.
xxx/ellauri225.html on line 611: Esittelen teille kaksi Venäjän juoksupoikina toimivaa suomalaista. He ovat kotoisin poliittisen spektrin eri äärilaidoilta.
6