ellauri058.html on line 514: Perza Lässylän sotaromaani Kerron päin mäntyä on veretön kuin Perza ize. Paljon on seliseliä, könpelöitä lauseita. Kaikki selitetään rakkaalle lukijalle, neuvoja satelee neuvottomalle, hyvä ettei jää mikään epäselväxi. Einarin ahterissa käy kylmiä ja kuumia aaltoja. Einar sairastuu epsanjantautiin nääs. Einarin Elsa-vainajalle puikkaamalla Taimilla on jo 2-vuotiaana sirot sääret. Miehiltä käy lastenteko liukkaasti. Satamien tytöt ovat pehmeitä ja kuumia. Liha liikahtaa. Lindroos kuluu pönttöuunin kyljessä kuin talvitakki. Elsa saa Einarilta toisen tartunnan. Ei pääse teholle vaan ottaakin ja kuolee siihen. Taimi jää isosisko Ainolle. Pastori Viksund köhii hihaansa. Perza pelkää vähän kärpäsiä.
ellauri071.html on line 643: Ihan hyvä pointti kirjallisuustieteen dosentilla Tiina Käkelällä-Puumalalla. Tohon James Woodin kritiikkiin "hysteerisestä realismista" pitää ehkä perehtyä lähemmin. Zadie Smith, Don DeLillo, Salman Rushdie ja David Foster Wallace mainitaan esimerkkeinä. Ja onhan siinäkin perää että tämmöisiä liimauxista pursuavia kirjoja tehtiin Menippoxen aikana, ja onhan Rabelaiskin hyvin samantapainen. Sitonse tshekki Hasekin sotaromaani (Svejk etc), josta en tykännyt. Ize asiassa en mä ole tykännyt näistä muistakaan. Mä en ilmeisesti ole mikään hysteerinen realismifän, en siedä karnevalismia. Se on liian hulvatonta pikku minulle. Siitä innostuvat on jotenkin salanazeja.
ellauri071.html on line 647: Mixi tälläinen romaani piti tehdä? Mixi? Mixi? No ei tää ole mikään sotaromaani. Nipsu ei ehtinyt sotaan mukaan, pikkupoikana luki sarjakuvalehdistä. Vyöhyke on jenkkilä. Dollarin irrotus kultakannasta 1971 alotti hullun tuhlauxen, Amerikka on ollut kaikki nämä vuodet aina jossain siirtomaasodassa ellei useammassa, globalisaatio vaani nurkan takana, ahnaat jenkit kähmi suuren isänmaallisen sodan jälkeen sulassa sovussa entisten nazi"vihollistensa" kamuina. Siinä se: ei ihmekään että ne on paranoideja. Hulluja nuo amerikkalaiset, ja hullut saivat ansionsa mukaisen kirjailijan, ja kirjan. Tiivistettynä: aivan paska tuli.
ellauri206.html on line 208: Talvisodan syttyessä ukki oli ollut nuori kersantti. Pahaa tuhoa tehneeltä ukilta puuttuu varpaita kuin Raidilta. Mistähän tässäkään Rikun turahduxessa on oikein kyse? Vaikea sanoa. Onko se uusi Väpi Linnan sotaromaani? Väpikö se nuoli Rikun hampaita? Väpi kuoli 1992, liian vanha siihen tehtävään. Ukki oli Ylen sankia priha, niinkö joku Väpin Hietanen. Meidän luokalla oli eräs Hietanen. Oliko se mukana 50-vuotisluokkajuhlassa? Saattoi ollakin. Sen naama on jo melkein unohtunut.
ellauri210.html on line 774: Tanguy oli myös joku espanjalainen autofiktiivinen sotaromaani. Mulla on kai se, erääntyneen kolleegan taaxeen jättämä. En jaxanut lukea, tuntui tylsältä.
ellauri344.html on line 45: Suomessa on pakko alkaa kääntää katsetta sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Venäjä on saanut Ukrainasta jonkinlaisen voiton, kirjoittaa Iltalehden propagandapäällikkö Solmu Mäkelä. Vähävenäläisen valtion yli 600 päivää paxuuntunut sotaromaani alkaa yltyvien, taisteluväsyneiden äänten mukaan lähestyä sitä pistettä, jossa paikallisen Vanhalan tulee lausua: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Ukraina.”
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
8