ellauri019.html on line 146: Omat hymistelynsä on toki politiikassakin. Ilman tekopyhyyttä ei mikään huijaus pelaa. Isänmaa, maan etu, maan tapa, maassa maan tavalla ja kotoutus, siniristi ja hakaristi lippumme, seppeleitä sankarien hauvoille, sisätä valaistu reijille ammuttu sotamies josta voi kazoo talvisotavideoita. Onhan näitä. Marssikaamme tahdissa kyltit kädessä. Mätkikäämme vastapuolta pesäpallomailoilla. Jos vaikka päästäs uutisiin. Näizä, mä näyin tv-kuvassa!
ellauri019.html on line 391: Minkätähden sotamies on suurempi kuin herra.

ellauri024.html on line 580: Paha myös on kun joku wannabe koomikko pilkkaa upseeria eikä sotamiestä. Komiikka on kazojan silmässä, ja aika malka voi se ollakin sellaisella pölkkypäällä kuin Aarne Kinnunen. Sivistynyt ihminen kuten tämän kirjoittaja ei näe mitään koomista Estherin kirjan 2.12. meikkauskohdassa. Pitä olla Jeremias tai Cato sen nähdäxeen. Näyttää Aarne tykkäävän myös Mark Twainin jumalaa sättivistä pissajutuista, se varman hihityttää sitä äitivainaan jäljiltä.
ellauri054.html on line 550: Jäi sanomatta et täs on oikeestaan 2 sankaria, tää sordiino ja seniorimpi sotamies nimeltä tauriini. Välillä puhutaan tästä tauriinista. Sordello sanoo leidi Palmalle et sekä gelfit että gibelliinit on hanurista. Pitäis rakentaa jonkinlainen jumalan kaupunki. Onkohan nää gelfit ja gibelliinit niinko toryt ja whigit vai?
ellauri054.html on line 555: Taurello vaan nauraa. Sordello loukkaantuu ja pitää lurituxen siitä et on sentään hienompaa olla runoilija kun joku sotamies. Kun luritus on loppu, Taurello sanoo whatever ja leidi Palma paljastaa: Sordello onkin Taurellon poika! Taurello innostuu, Sordello panee sordiinoa peliin.
ellauri066.html on line 233: No ei. Virtauxessa ei ole tahtia vaan nopeus, vektori suuntaa ja vauhtia. Onko siinä rytmiä? No ei oikeestaan. Paizi jos on aaltoja. Hengityxessä ja sydämessä on aaltomainen rytmi, pakkomarssille lyödään tahtia. Kai se sit on tässä: keskusjohtoinen keskushermosto antaa tahtia, (para)sympaattinen tunnepuoli määrää rytmiä. Kun sydän exyy rytmistä tarvitaan tahdistin. Tai defibrillaattori, tuo Callen ikäkausilelu, johon Pezku on jo tutustunut. Kesien kesä oli ihana kun Aaron tahti loppuviimein pysyi Lempin rytmissä. Tultiin perille samalla työnnöllä. Koski vapaa tapaa Aaltosen, sotamies on rannassa.
ellauri110.html on line 480: Loiren rannalla Hande loukkaantuu kun "elämäntoveri" huomauttaa sen tökeröstä käytöxestä. Hande säntää suutuxissaan kesken linnakierrosta hortoilemaan kylille. Mistä kylästynyt "elämäntoveri" sen sitten poimii kyytiin uudestaan. Hande on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Matkasta jäi paljosta konjakista huolimatta hapan maku suuhun. Handelle. Se on sotamies rannalla Vaasan linnassa.
ellauri184.html on line 435: Kun nelisormi Pete sanoi että Jeshua voisi olla Punavyö, Jeshua oli kiitollinen. Tää motivoi sitä kovasti. Vaik eikai Messiaan pitänyt olla tollanen, vaan suuri sotamies. No joo, kaikkea ei voi saada. Hyvä näinkin.
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri264.html on line 779: Oletko sinä valmis muutoksiin Suomessa? Mihin sinä pistät kyrpäsi kun ympärillä tapahtuu mullistavia asioita? Heitätkö siirtokilvet tienoheen? Ja joko sinä olet kohdannut Emmauxen tiellä partioivan Messias Jeesuksen? Varo hyppykuppaa ja polkumiinoja. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuxen Jeesuxen sotamies. Parhain terveisin, Mauno Mattila.
ellauri284.html on line 224: Blackadder Goes Forth tapahtuu vuonna 1917 länsirintamalle ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Kapteeni Edmund Blackadder (Rowan Atkinson) on brittiarmeijan ammattisotilas, joka on suuren sodan puhkeamiseen asti nauttinut suhteellisen vaarattomista tilanteista olemassaolostaan ​​taistelevia alkuperäiskansoja vastaan, jotka olivat yleensä "kaksi jalkaa pitkiä ja aseistettuja kuivatulla ruoholla". Joutuessaan loukkuun juoksuhaudoissa suunnitellun toisen "ison työnnön" aikana, hänen huolensa on välttää hänen lähettämisensä "yli huipulle" varmaan kuolemaan. Sarja kertoo siis Blackadderin yrityksistä paeta juoksuhaudoista erilaisten suunnitelmien kautta, joista suurin osa epäonnistuu huonon onnen, väärinkäsitysten ja tovereiden yleisen epäpätevyyden vuoksi. Yllämainitut toverit ovat hänen toissijainen, idealistinen edvardiaaninen ylemmäs- luutnantti George St Barleigh (Hugh Laurie) ja heidän syvästi tyhmä mutta sitkeä sotamies S. Baldrick (Tony Robinson).
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri332.html on line 129: Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
ellauri344.html on line 59: Kansa odotti uutisia ja niitä sille alettiin antaakin. Valtion päämies vaihtui ja tulivat aselevon ja välirauhan päivät. Hieman ällistelevä sotamies huomasi, että oli tehty rintamanmuutos ja vaih- dettu aseveljeäkin. Ei enää uhoteltu, että vielä ne ryssälle pannaan päitset päähän, vaan puhuttiin siivosti Neuvostoliitosta.
ellauri344.html on line 68: Karjalainen sotamies Ahven. Asuu korvessa. Talot poltetaan.
xxx/ellauri076.html on line 43: Historiallisesti on huomattava, että satuin onnekkaasti kasvamaan tietoisexi typyistä aikana, jolloin pilleri oli vastikään vapauttanut naiset pukeutumaan paljastavammin ja kevyemmin, ja typyjen avoin kuolaus ja vikittely koiraiden taholta oli luvallista. Siihen sai tutustua mm. sotamies Vikin upeiden typyjen avulla. Sotamies Masilla oli vaan kotikutoisempi Maisa, joka sekin kyllä oli tavallaan aika simpsakka.
xxx/ellauri104.html on line 663: MMPI:n skaalat ylempänä tehtiin sodan aikana 1943 varmaan sotamiesten syynäyxeen. Rauhan aikana on toisenlaiset ongelmat nousseet pinnnalle. Niitä varten on kliinisiä skaaloja restrukturoitu.
xxx/ellauri227.html on line 247: Määttä on kotoisin pohjoisesta. Sotilasarvoltaan Määttä on sotamies. Neljännessä luvussa Määttä eksyy hetkeksi komppaniasta, mutta löytää itse takaisin. Hyökkäysvaiheen aikana Määttä on seisomassa kovennetun munan vatkauxesta Lehdon ja Rahikaisen kanssa. Hyökkäysvaiheen aikana Määttä palkitaan toisen luokan vapaudenmitalilla. Petroskoissa hänet ylennetään korpraaliksi. Lahtisen kaaduttua Määtästä tulee ryhmänjohtaja. Kun konekiväärit perääntymisvaiheessa upotetaan lampeen Määtän ryhmän kivääri on se, joka jätetään komppanialle matkamuistoksi. Paska reisu mutta tulipahan tehtyä. Määttä ylennetään sodan aikana vielä alikersantiksi. Ennen kaatumistaan Koskela kiittää Määttää sitkeästä konekiväärin kantamisesta. Määttä selviää sodasta haavoittumatta. Määttä oli sontimaton tutilas joka turvautui vain henkiseen väkivaltaan.
xxx/ellauri237.html on line 371: Rahikainen on kuvitteellinen hölmö Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rahikainen on pohjoiskarjalainen sotamies. Hänen esikuvanaan pidetään joensuulaista Kauko Rummukaista, joka menetti toisen kätensä Kannaksen taisteluissa. Hän ei ollut mikään tyhjän nauraja, vaan räkänokka mies.
xxx/ellauri329.html on line 426: Tamara Lukjanovna Torop, sotamies, rakennusinsinööri
21