ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
ellauri064.html on line 400: Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: ”Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia.” Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto
ellauri099.html on line 371: Musta olis kiva soittaa jotain soitinta.
ellauri151.html on line 383: Johann Georg Hamann (27. elokuuta 1730 Königsberg - 21. kesäkuuta 1788 Münster) oli saksalainen valitusfilosofi ja valistuksen vastustaja, ja saksalaisen valistuksen ja "Sturm und Drang" -liikkeen keskeisiä nimiä. Hän oli filosofi Immanuel Kantin ystävä ja tämän tavoin lähtöjään pietistinen protestantti. Hän oli myös luutunsoittaja, joka oli opiskellut tätä soitinta tuolloin Königsbergissä vaikuttaneen ukrainalaisen virtuoosin Timofey Belogradskyn opastuksella. Soiton avulla hän vastusti luutuneita näkemyxiä.
ellauri197.html on line 200: Carries a musical instrument. kantaa jotain soitinta.
ellauri345.html on line 167: Kokoillallisen piehtaroinnin jälkeen pieni ilkikurinen kosketus teki hiänestä vieläkin kauniimman, ja neiti kääntyi hymyillen Reva-avanteen puoleen ja sanoi, että hiänen tapansa maksaa lounaansa tekemällä töitä ja aina kun rahaa puuttui, nuolla nuppineuloja kuin paraskin emäntä. "Salli minun pujottaa kukka tuohon kirjontakehykseenne", hiän lisäsi, "jotta tulevaisuudessa muistatte sen nähdessään vieraan köyhän." Mihin von Reva-avanne vastasi sanomalla, että hän on hyvin pahoillaan. pistot ovat häneltä toistaisexi lopussa, ja siksi heidän taitonsa ihailun on jäätävä paitsi. Pyhiinvaeltaja käänsi katseensa välittömästi pianoon. "Joten minä haluan", hiän sanoi, "maksaa velkani tuulirahalla, aivan kuten vaeltavat laulajat yleensä tekivät." Hiän kokeili soitinta kahdella tai kolmella preludilla, mikä osoitti hyvin harjoitettua kättä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hiän oli arvokas nainen, jolla oli kaikki ystävälliset taidot. Aluksi hiänen soittonsa oli kirkasta ja loistavaa; sitten hiän vaihtoi vakaviin sävyihin, syvän surun sävyihin, jotka samaan aikaan näkyivät hiänen silmissään. He kastuivat kyynelistä, heidän kasvonsa muuttuivat, heidän sormensa pysähtyivät; mutta yhtäkkiä hiän yllätti kaikki laulamalla mielettömän laulun maailman kauneimmalla äänellä, hauskalla ja naurettavalla. Koska oli syytä uskoa, että tämä burleskiromanssi oli hieman lähempänä sydäntäsi, annat minulle anteeksi, jos sisällytän sen tähän.
ellauri408.html on line 487: Tästä uhkaa tulla superlyhyt paasaus, sillä "Aangri" pushaa jo kolmekymppistä eikä sillä ole vielä ollut keppi liossa. Mitä vanhemmaxi tulet sitä enemmän käyttämättömät tuikkaustilaisuudet kaduttaa. Varsinainen arkajalka, vizi mikä vässykkä. Käsitöissä se takuulla on puuhastellut vaikkei kerro. Hän käsitteli mieluisasti soitintansa. Aistimuxeni väräjöivät vielä pitkän tovin jälkeenpäin. Eivät suuret sanat suuta halkaise, senkin pelle. Pehmeä koira, kuin Nuutti tai Niklaxen Annika. Amiel on maailmanluokan typerys, jonka mielestä Berkeley, Fichte ja Emerson "tuntuisivat olevan oikeilla jäljillä". Kaikki 3 tökeröitä oikeistopönttöjä, vitun idealisteja. Ainoa todellinen on tajunta, maailma pelkkää ilotulitusta. Tuumii Amiel ja kaivaa nenäänsä. Jokohan tee on valmista? (onko tuo oikea sana?) Ellei lauseeni kuulostaisi karkealta ja säälimättömältä paradoxilta, sanoisin: Kärsimys on oma vikanne, pyhyys on aina seesteinen. Apostoli sanoi kuin Pirkko Hiekkala: naura sinäkin!
xxx/ellauri259.html on line 504: Tia keksi, että tämä on oikea hetki. Hän hymyili ja koukistui räpläämään kasettisoitinta. Liian lähellä soitinta oli Peran oikea jalka, jolle Tiian käsi eksyi. Jalka tuntui hyvältä käden alla. Tua liu'utti kättään reittä alaspäin, mistä hän löysi kohouman. Hän avasi vetoketjun ja vapautti sukukalleuden. joka muljahti puolipystyyn asentoon, aivan kuin sillä olisi ollut jotain asiaa Tiialle.
8