ellauri012.html on line 641: Loppukaneetixi vielä pitkä sitaatti tonttu iki-iäkkäältä. Aina ajankohtaiset naisen käyttöohjeet kirkkosetä Augustinuxen kotisohvalta tuolta 300-luvun Hiposta.
ellauri025.html on line 707: Joko se oli liian pieni tai liian homo. Nyt se haluu kostaa Nathanille (joka pani sille rankasti hudaan kaxikon viime(isen) homoilun perään) tekemällä filmin koko jutusta. Että osaa olla ajankohtasta. Monikalla on sormi suoraan ajan hermolla, se surffaa komeasti trendiaallon mukana. Julkisuus, julkisuus, julkisuus. Vittu et alkaa vituttaa tää vitun julkisuus. Se on nettiaikana ihan liian helppoa. Se oli ennen penkkiurheilua ja juoruamista, nyt laahus osallistuu siihen kotisohvalta.
ellauri043.html on line 209: Alexandrian kauppiaat purjehtivat juhlapäivinä Kanopoxen jokea ja juovat viiniä lootuskupeista, tampuriinien soidessa kapakoissa joen rannalla! Kauempana kartionmuotoisixi leikatut puut suojelevat rauhaisia farmeja etelätuulelta. Korkean talon katto on ohuiden pylväiden varassa, jotka kohtaavat ylhäällä kuin kirkon yläikkunoiden pokat, ja niistä talon isäntä kotisohvalta näkee kaikki peltonsa, mezästäjät viljassa, viinipuristimen missä tehdään viiniä, härät jotka pui eloa. Sen lapset leikkii pihalla, sen vaimo kumartuu antaaxeen sille muiskun. Voi voi.
ellauri043.html on line 4399: Mulla oli meikäläiset, mun tiimi, tiernapojat, ja mä kazelin alas mun kotisohvalta kaikkia eri rangin tähtiä.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri093.html on line 760: Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)
xxx/ellauri044.html on line 456: kotisohvalta, tai oikeammin Bulevardin hienon vihreän kaakeliuunin päältä.
xxx/ellauri076.html on line 463: Kenties leffa on vielä narsistisempaa kuin kirjoitus. Eläviä selfieitä. Joku yrittää henkilökohtaisesti esittää jotain toista. No sama vika on teatterissakin. Niissä ei ehdi ajatella ollenkaan. Suu auki ottaa vaikutteita niin että tukka heilahtaa. Kaikki tuijottaa yhteen ja samaan pisteeseen kumikaulana. Niin tavallaan myös kotisohvalta. Jengi tahtoo nähdä videoita yhdessä. Se on sosiaalista.
xxx/ellauri076.html on line 596: Mun iho on herkkä, six mulla ei ole käsivarsitazkoja. Mä oon mestarikokki ja mun vaimo hakee (siis haki) lapset tarhasta. Fysiikan lait näät tulee vastaan, ja mä tuun puolitiehen vastaan niitä täältä kotisohvalta. Fysiikka on sentään meidän miesten puolella. Kaikki huippufyysikot on miehiä. Niillä on karvaiset kädet eikä yhtään tatuointeja.
xxx/ellauri084.html on line 134: Esimerkiksi fyysisten vähittäismyyntiliikkeiden asema muuttuu koko ajan kyseenalaisemmaksi, kun asiakas voi kotisohvalta tilata kotiovelleen oikestaan mitä tahansa paljon laajemmasta valikoimasta ja yleensä edullisemmalla hinnalla. Elintarvikkeet muodostavat tästä poikkeuksen, mutta niidenkin myynti keskittyy supermarketteihin vastaavista syistä. Kaupunkiromantikot itkevät kivijalkaputiikkien perään, mutta harva on valmis maksamaan korkeampia hintoja ja tyytymään siihen, mitä hyllyille on sattunut mahtumaan, kun gigamarketista saa kaiken kuviteltavissa olevan paljon halvemmalla.
xxx/ellauri123.html on line 954: sohvalta ja hypähti jaloilleen, jalalleen,
11