ellauri002.html on line 2255:
size:small">
ellauri003.html on line 21:
size:9em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL LADRO
ellauri003.html on line 22:
size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">MAZETAN 3 KULTARAHAA
ellauri003.html on line 580:
ellauri004.html on line 19:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">AL DENTE
ellauri004.html on line 20:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">LEUKAVASTI LAUKAISTUA
ellauri005.html on line 20:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL CHURRO
ellauri005.html on line 21:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">TYTTÖ JA JÄLKIRUOKA
ellauri005.html on line 245:
size:0.8em">
ellauri006.html on line 20:
size:10em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">AL CAPONE
ellauri006.html on line 21:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">GANGSTERIKUNINGAS
ellauri007.html on line 19:
size:10em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL TACO
ellauri007.html on line 20:
size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">KAPINAKENRAALIN TIMANTIT
ellauri007.html on line 1368: The tanuki, or "raccoon-dog," is a staple of Japanese folkore. They're known as tricksters, shape-shifters...and as a symbol of good luck. You can find statues of them outside of restaurants throughout Japan. They're considered lucky because their enormous scrotums (which are called "kintama" or "golden balls," in Japanese) are the source of their supernatural powers. Too bad Mario didn't get a nice super-sized sack when he suited up in his "tanooki suit" (as it was spelled for the English language release of the game.)
ellauri008.html on line 20:
size:9em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL PERRO
ellauri008.html on line 21:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">KARAVAANI KULKEE
ellauri008.html on line 159:
size:small">
ellauri009.html on line 19:
size:10em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL MONO
ellauri009.html on line 20:
size:5em;text-align:center;margin-top:0%;font-style:italic;margin-bottom:0%">LÄNNEN LAKI
ellauri009.html on line 1228:
size:small">
ellauri011.html on line 19:
size:10em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL PABLO
ellauri011.html on line 20:
size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">VERTA JA KULTAA
ellauri012.html on line 19:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">LO SIENTO
ellauri012.html on line 20:
size:3em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EI NAISELTA KUNNIASANAA
ellauri012.html on line 89:
ellauri014.html on line 18:
size:10em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL RUSO
ellauri014.html on line 19:
size:3em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">ANDALUSIAN SINISUKKA
ellauri014.html on line 685: Cato nuorempi, kuten ilmeni kai jostain näytelmästä jonka kerran lukaisin, (se oli varmaan Addisonin samanniminen vuohenmäkätys, tai size oli Shakea), teki aika kädettömän seppukun, kun ei antanut sen ylpeys myöten antautua Caesarille kun Tony hävisi. Tunaroi miekan kanssa niin että sukulaiset hankki lääkärin jo sitä paikkaamaan, mut sit se päättäväisesti repi omat suolet ulos haavasta. Se tepsi. Suht tyylitöntä, mut tehokasta. Ei tarttenu kuunnella Juliuksen naurua. Must toi oli tosi typerää.
ellauri015.html on line 21:
size:10em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL PEDO
ellauri015.html on line 22:
size:3em;text-align:center;margin-top:0%;font-style:italic;margin-bottom:0%">KONNAT KUKKIVAT HIRSIPUUSSA
ellauri015.html on line 1132:
ellauri016.html on line 20:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">EL COYOTE
ellauri016.html on line 21:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">LLEGAN LOS COJONES
ellauri017.html on line 20:
size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Puovo Lipposen seikkailuja
ellauri017.html on line 21:
size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Pellon sulttaani
ellauri017.html on line 776:
ellauri018.html on line 19:
size:8em;text-align:left;margin-top:0%;margin-bottom:0%">size:0.6em;color:black;background:white;font-style:italic">G-mies
Jerry Cotton
ellauri018.html on line 20:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Varokaa heikkoja päitä
ellauri019.html on line 19:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">BATTLER BRITTON
ellauri019.html on line 20:
size:4em;text-align:center;margin-top:0%;font-style:italic;margin-bottom:0%">HITON HIENO SAVOTTA
ellauri019.html on line 288:
ellauri020.html on line 18:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">NALLE PUH
ellauri020.html on line 19:
size:3em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Min favoritdag
ellauri020.html on line 176: Kaikki tuntuu nyt järkyttävän vanhanaikaiselta. Ysäri on kokonaisen sukupolven takana. Elektroniikkaa talon täydeltä, isoa ja kömpelöä, analoginapeilla: mikroaaltouuni, stereot ja faksi. Muovintuoxuista rullaantuvaa lämpöpaperia, FedExin kirjekuoria, joita revitään kiireesti auki ja luetaan. Lifesize barbeja ja kenejä. Gulfin sota. Kamomillateepusseja. Laivan kokoisia Mercedes Benzejä. Irkuillakin on pikkumersu nyt.
ellauri021.html on line 17:
size:8em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">TEX WILLER
ellauri021.html on line 18:
size:3em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">CARLSON PUUTTUU PELIIN
ellauri021.html on line 528:
| Standarddeutsch | Finnisch | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
size:0.8em;font-family:sans-serif">
ellauri039.html on line 132: size:0.8em;font-family:sans-serif">
ellauri039.html on line 170: size:0.8em;font-family:sans-serif">
ellauri040.html on line 19: size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Wilhelm Busch
ellauri040.html on line 20: size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Schwarze Parzeellauri041.html on line 25: size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Kornei Tšukovski
ellauri041.html on line 26: size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">NORSU LUKEEellauri041.html on line 528: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 661: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 813: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 973: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1135: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1242: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1326: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1440: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1558: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1659: size:0.8em">
| ellauri041.html on line 1765: size:0.8em">
| ellauri042.html on line 22: size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">J. Agusta - Z. Burian
ellauri042.html on line 23: size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">MUINAISAJAN ELÄIMIÄellauri042.html on line 71: therapod of monstrous size! Kooltaan suurin se oli, painavin, ellauri043.html on line 18: size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Bosch / Brueghel / Flaubert
ellauri043.html on line 19: size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">ANTTONI PYP PIPOellauri043.html on line 45: size:x-small">
size="3">Gustave
ellauri043.html on line 146: size:large" />
ellauri043.html on line 149: size="2">
size="3">Anttoni size="2">jolla on pitkä parta, pitkä letti, ja vuohenkarvainen tätitunika, istuu jalat ristissä ja palmikoizee mattoa. Kun aurinko katoaa, se päästä pitkän huokauxen, ja kazoo horisonttihin: size="3">Taas meni päivä! Jokainen päivä on uusi eilinen!! size="3">Vaikka aikaisemmin, en ollut näin huonossa hapessa! Aamuhämärässä aloin jo runoilla; sitten menin suihkuun kellariin - eipäskun joelle vedenhakumatkalle, ja palasin tökeröä polkua leili olkapäällä, hymistellen virsiä. Seuraavaxi musta oli kiva siivota koko mökkerö. Otin työkaluni ja koitin tehdä palmikoista tasakokoisia, ja koreista kevyitä; sillä pikkuhommatkin tuntui silloin niin kivoilta ettei ne maistuneet edes velvollisuudelta. size="3">Määräajoin pidin jumppataukoa; venytellessäni käsivarsia musta tuntui kun taivaalta olis kuin suihkukaivosta satanut mun päälle sääliä. No, se kaivo on nyt ehtynyt, nähtävästi. Mix? size="2">Anttu lyllertää verkkaan kivikkoon. size="3">Kyllä mua haukuttiin kun mä lähin kotoa. Äiti meni lysyyn henkihieverissä, sisko (tai vaimo, egyptiläiseen tapaan), viittilöi kauempaa että Teuvo tule heti kotio, ja toinen, se nuorempi itki, Ammonaria, tää teini jonka kanssa mulla oli treffit joka ilta vesisäiliöllä kun se tuli vesipuhveleiden kanssa paimenesta. Se ihan juoxi mun perässä. Sen jalkarenkaat välkähteli tomussa, ja sen lanteilta aukinainen mekko heilui tuulessa. Vanha askeetti, joka tuli mua hakemaan huusi sille rivouxia. 2 kameliamme jatkoi laukassa, enkä mä koskaan nähnyt niistä enää ketään. size="3">Ensi alkuun muutin yhden faaraon vuokrapyramidiin. Mutta ne maanalaiset palazit on taiottuja, ne on pimeitä ja tunkkaisia faaraon iänikuisista sikaareista. Ruumisarkun pohjalta kuului valittavaa kuzuääntä; tai sit must yxkax näytti että seinillä oli törkyisiä graffitteja; ja mä lähdin karkuun Punaisen meren rantaan, missä oli raunioinen kaupunki, oisko ollut Ur. Siellä mun seurana oli jenkkisotilaiden näköisiä siiroja, ja korkealla pään päällä lensi korppikotkia kuin Lucky Lukessa.
size="3">Sitten koitin opiskella vanhan kunnon Didymoxen oppilaana. Vaikka se oli sokea, kukaan ei tullut lähellekkään kirjoitusten ulkoluvussa. Kun tunti oli päättynyt, se halus lähteä kävelylle käsikynkässä. Vein sen panotöyräälle josta näkee majakan ja meren (jos ei ole sokea). Niinpä näkkyy, sano sokkee ja tunnusteli majakkaa. Vartin kuluttua palattiin satamaan jossa kyynärpäili mamua kuin pipoa: suomalaisia karhunnahoissa, Gangesin nakupellejä lehmänpaskakuorrutuxessa. Koko ajan oli kaduilla jotain nujakkaa, jutkuja jotka kieltäytyvät maxamasta veroja tai Odinin poikia heittämässä ulos roomalaisia. Lisäxi kaupunki on väärällään vääräuskoisia: maniakkeja, valentinoja, basiliskoja, areiolaisia. Kaikki tarttuu sua hihasta käännytyxen tarkotuxessa. size="3">Niiden sepustuxet käy mulla aina joskus mielessä. Parempi olla miettimättä, se vaan sekottaa.
size="3">Sain turvapaikan Colzimista, ja kaduin niin kovaa ettei jumalakaan mua pelottanut enää. Jotkut keräänty mun perään kuin Forrest Gumpin juoxulenkillä haluten ankkureixi (eli siis retrettihepuixi). Mä kexin niille hyvät säännöt, ei liikaa gnoosista eikä filosofointia, ihan normipaastoa ja ruoskintaa. Mulle tuli messuja kaikkialta, ja jengiä alkoi lappaa kumikaulailemaan.
size="3">Mutta muualla rippipappeja kidutettiin, ja mäkin tahoin päästä osille, siis lähdin Alexandriaan. Ikäväxeni vainoaminen oli jo loppunut kolme päivää sitten. Myöhästyin! size="3">Kun lähdin kotio, väenpaljous pysäytti mut Serapiin temppeliin edustalla. Tää oli, sanottiin, viimeinen esimerkki jonka kuvernööri järjesti. Porttikonkin keskellä auringonpaisteessa naku nainen oli kiinnitetty pylvääseen, 2 sotilasta ruoski sitä remmeillä. Joka iskulla sen ruumis vääntelehti aika kivasti. Se kääntyi haavi auki - ja väkijoukon läpi, huolimatta sen pitkistä hiuxista jotka peitti osan pyllystä, näkyi riittävästi että olin tunnistavinani Ammonarian tutut posket.
size="3">Kuiteskin... se oli isompi..., ja kauniimpi..., paljonkin! size="2">Toni pyyhki ozaa kädellä. size="3">Ei!
size="3">Toisen kerran Athanasios kuzui mua apuun areiolaisia vastaan. En lähtenyt. No ei siitä tullut muuta kuin rumia sanoja ja naureskelua. Mutta siitä lähin sitä paneteltin, siltä vietiin tuoli, ja se lähti karkuun. Missähän se on nytte? En tiedä! Kukaan ei välitä enää kertoa mulle mitään! Kaikki mun oppipojat on liesussa, Hilarios muiden mukana! size="3">Se ei ollut viittätoistakaan kun se tuli; ja se oli utelias kuin kissa, koko ajan kyseli et kuka teki mitä kenellekin missä milloinkin. Oikee kyselijäjyrki. Sitten se kuunteli hartaana - ja jos mä tarvizin jotakin, se toi sen vikkelästi kuin kilipukki, ja oli niin hauska että patriarkatkin nauroi. Siinä poika mun mielen mukaan! size="2">Taivas on punainen, maa täysin musta. Tuulen hävittäjäkoneen mukana hiekat nousee kuin isot linssipavut (hizi et on nälkä), ja putoo takas alas. Pilvien aukosta äkkiä lentää lintuaura kuin teräskiila, jonka reunat vaan vähän värisevät. size="2">Anttoni kazoo lintuja kuin Nils Holgerssonin hanhikukko. size="3">Voi!
size="3">Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa. size="3">Saa ne eräitä dusöörejäkin. Uskovaiset tuo niille munia, hedelmiä, jopa pinsettejä tikun poistoon jalasta. Pisperin ympärillä on viinitarhoja, Pabanen pojilla on lautta, jolla ne lähtee kerjuulle. size="3">Mut kyllä musta olisi ollut enemmän hyötyä veljille jos olisin vaan ollut tavallinen pastori. Saa auttaa köyhiä, jakaa sakramentteja, ja on sananvaltaa perheisiin. size="3">Sitäpaizi kaikki maallikot ei joudu helkkariin, eikä mun tarvizisi olla kuin... esim... lingvisti tai filosofi. Mulla olisi kaislapallo, aina tabletteja käsillä, nuoria miehiä ympärillä, ja ovessa roikkuisi logona laakeriseppele. size="3">Mutta sellaiset lottovoitot on liian nenäkkäitä! Sotilaana olis parempi. Mä olin ennen vanttera ja kestävä, - olisin jaxanut jännittää katapultin kaapelin, marssia synkissä mezissä, polttaa kypärä päässä savuavia kyliä kuin My Laissa... Mikään ei estäisi mua kokoomillani rahoilla ostaa tullimiehen vakanssin jonkun sillan tullikopissa; ja matkaavaiset kertois mulle tarinoita, ja näyttäisivät mulle kapsäkistään kaikenlaisia jänniä juttuja. size="3">Alexandrian kauppiaat purjehtivat juhlapäivinä Kanopoxen jokea ja juovat viiniä lootuskupeista, tampuriinien soidessa kapakoissa joen rannalla! Kauempana kartionmuotoisixi leikatut puut suojelevat rauhaisia farmeja etelätuulelta. Korkean talon katto on ohuiden pylväiden varassa, jotka kohtaavat ylhäällä kuin kirkon yläikkunoiden pokat, ja niistä talon isäntä kotisohvalta näkee kaikki peltonsa, mezästäjät viljassa, viinipuristimen missä tehdään viiniä, härät jotka pui eloa. Sen lapset leikkii pihalla, sen vaimo kumartuu antaaxeen sille muiskun. Voi voi.
size="2">Yön vaalenevassa hämärässä ilmestyy siellä täällä teräviä kuonoja, korvat hörössä ja silmät kiiluvina. Anttoni menee niiitä kohti. Pikkukivet rapsahtaa, elikot katoaa. Ne oli shakaaleja.
size="2">Yxi niistä jäi seisomaan 2 jalalla, ruumis kaarella ja pää vinossa uhkaavassa asennossa. size="3">Ompa se kaunis! Tekis mieli silittää sitä selästä, doucement. size="2">Anttoni viheltää sille saadaxeen sen tulemaan. Shakaali katoaa. size="3">Hoojaa. Se lähtee kamujensa perään! Onpa yxinäistä! Onpä TYYYLSÄÄÄÄ.
size="2">Katkeraa naurua. size="3">Ompa tosi kivaa taivuttaa tulen ääressä palmukepeistä koukkuja, ja punoa koreja, solmia mattoja, ja sitten vaihtaa niitä kaikkia paimentolaisten kanssa leipään johon hampaat on katketa! Äh! Kurja mä! Eikö tää lopu ikinä! Kuolemakin olisi parempi! Mä en JAKSA enää! There is a limit! Jotain rajaa!
size="2">Anttoni potkasee, ja lähtee kivikkoon rivakasti, mutta hengästyy, alkaa ulista ja kyyhähtää maahan kyljelleen. size="2">Yö on tyyni; tuhannet tähdet tykkivät; ei kuulu muuta kuin hämähäkkien kipitystä. size="2">Ristin poikkipuut tekee hiekkaan varjon; Anttoni huomaa ne kesken itkua. size="3">Oonks mä vähän heikko, jumalauta! Leuka pystyyn ja ylös! size="2">Se menee mökkiinsä, löytää hehkuvan kekäleen, sytyttää soihdun ja panee sen lukutelineelle valaisemaan isoa kirjaa. size="3">Jos vaikka otettais... Apostolien teot? Joo!... Ihan sama mistä!
size:x-small">Flaubert siteeraa vaan Anton lukemat peukalovärssyt (lihavalla). Pitää kazoa myös asiayhteyttä, neuvoi Syväntö. A. on hyvin hyvin nälkäinen, pahalla mielellä ja tuulella. Äkäisenä kuin piru lukee raamattua, vaihtaa kanavaa, surffailee sana-aalloilla. No se on nähnyt nää kaikki, pelkkiä uusintoja. Miseret homo unius libri. Piget, pudet, paenitet, taedet atque miseret.
size="3">
size="2">Anton seisoo kallella kypärin. Tuulen rapistellessa kirjan lehtiä se hätkähtää hereille, ja lukee: size="3">Tää on vaan alkua tapettujen lähimmäisten listalle (75.000 kaikkiaan, saman verran kuin coronan tappamia jenkkejä). Mut ne oli niille velkaa niin paljon! Mitä kärsimystä! Sitäpaizi olihan nää jumalan tosi pahoja vastustajia. Kyllä niistä oli varmaan kivaa kostaa, lyödä kuvainpalvojille verilöylyä! Kaupunki varmaan oxensi ruumiita! Niitä oli puutarhapenkeissä, portaissa, semmoisia läjiä huoneissa etteivät ovet kääntyneet... - Kylläpäs mä nyt olenkin murhan- ja verenhimoinen! size="2">Avaa kirjan toisesta kohtaa. (Olikohan silläkin kirjan välissä pieniä värikoodattuja lappuja: veriset kohdat, ruokakiusauxet, panokohtauxet...)
size="3">Haa!
size="2">Antonius panee nauruxi; levittäen käsivartens se sekottaa sormillaan kirjan sivuja. Sen silmät sattuu tähän kohtaan:: size:x-small">Hullu! huutaa Jesaja. Mitäs menit näyttämään vihulaiselle aarteita! Tästä ei hyvä seuraa. Kuka tahansa voi ennustaa et noita ne tulee kohta hakemaan. Kell onni on se onnen kätkeköön älköönkä levitelkö somessa. No, mun jälkeen vasta vedenpaisumus, tuumii tyynen rauhallisena Hiskia. size="3">Voin kuvitella… kattoon saakka näkyi kasattuna jalokiviä, timantteja, kultarahoja. Heppu jolla on sellanen rahalaari ei ole mikään tavis. Se ajattelee et se ei ole mikään teppo vaan oman onnensa seppo, niinkuin Kardashianit se on ahertanut tosi kovasti tän eteen, ja kuinka se voi vielä kukistaa muita ja kukoistaa lisää. Rahavarasto on kunkkujen hyvä vararahasto. Viisaimmallakin oli sellainen. Sen laivastot toi sille norsunluuta ja apinoita... missäs se nyt olikaan? size="2">A. selaa raivokkaasti.
size="3">Joo!
size="3">Mistähän kohtaa se meinas sitä koetella? Pirukin meinas koetella Jeesusta! Mut jeesus voitti, koska se oli jumalampi, ja Salomo koska sen taikasauva oli kovempi. Taikominen on melkoisen kovaa leikkiä! Niinkuin Gandalf ja Saruman vaikka! Vahva taika sinkoo vastustajan seinään! Iloista tiedettä. Mahdollisen taidetta. Silä maailma - näin sen mulle yx filosofi selitti - on himmeli jossa kaikki riippuu kaikesta kuin elimet ruumiista. Täytyy tuntea veto- ja työntövoimat, luonnollinen rakkaus ja inho eri elinten välillä, ja sitten panna toimexi. ...? Silleen voi kai muuttaa asioiden näennäisen muuttumatonta järjestystä?
size="2">Mutta silloin: ristin käsivarsien varjot sen takana kääntyvät eteenpäin! Ne näyttää ihan isoilta sarvilta; Anttoni kiljahtaa: size="3">Apuuva! Hyvä jumala! size="2">Sarvet nyykähtää ja palaa paikalleen. size="3">Aha! se olikiin vaan kangastus! Ei muuta! - Turha angstata! Ei tarvi tehdä mitään. Ei mitään tekemistä. Kertakaikkiaan ei mitään kivaa tekemistä. size="2">Anttu istuutuu, kädet puuskassa. size="3">Kuiteskin…
size="2">Anttoni kävelee edestakaisin rivakasti. size="3">
size="2">Anttoni löysää vähän. size="3">Varmasti ei ole ketään jolla on näin paljon ressiä! Helläsydämisiä on vähemmän. Mulle ei tuoda enää mitään. Mun palttoo on nyölääntynyt. Mulla ei ole sandaaleja, ei edes puurokuppia! - sillä mä annoin köyhille sukulaisille kaikki rahani, jättämättä oboliakaan. Jotta saisin edes välttämättömiä työkaluja, tarvizisin vähän fyrkkaa. Oi, ei paljoa! Pikku summa vaan! Bussiraha kotia. Osaan pihistellä.
size="3">
size="3">Mutta tekikö ne niin! Ne ei kuunnellu mua! Se joka vastusti mua - nuori kähäräpartainen miehenkorsto - heitti mulle kylmän rauhallisesti tekastuja vastaväitteitä; ja sillä aikaa kun mä ezin sanoja, kaikki tuijotti mua ilkeän näköisinä haukahdellen kuin hyeenat. Voi vinde! Voisimpa ajaa ne maasta keisarin avulla, tai paremminkin nirhata ne, runtata ne läjään, nakata kuralolloon kärsimään! Kärsinhän minäkin, hittolainen!
size="2">A. nojaa kojuunsa heikotuxen vallassa. size="3">Tää siitä tulee kun paastoo liikaa! Voimat menee. Jos sais edes kerrankin matkallansa palan lihaa! size="2">A:n silmät on rakosellaan voipumuxesta. size="3">Vizi!
size="3">Lempo, mikä mulla oikein on! Mikä on! Tuntuu kuin sydän paisuisi kuin meri, kun se kohoaa ennen myrskyä. Ääretön heikkous valtaa mut, ja kuumassa ilmassa on kampaamon hajua. Eikä kuitenkaan ketään naista ole näköpiirissä? size="2">A. kääntyy kohti pientä polkua kivien välissä. size="3">Tuolta ne tavalliseseti tulevat, mustien tai karvakätisten eunukkien kärrääminä kantotuolissa. Ne astuu alas, polvistuu, laittaen sormusten kuormittamat kätensä rukousasentoon. Ne kertoo mulle levottomuutensa aiheita. Niitä kiduttaa ihan epäinhimillinen panohalu; ne tahtoisi kuolla, ne on nähneet unissa jumalia jotka "kuzuu" niitä; ja niiden helmat koskettaa mun varpaita. — Mä työnnän niitä kauemmax. Voi ei! ne sanovaet, ei kai taas!!» Mitä mun pitää TEHÄ? Mikä tahansa katumusharjoitus kelpaisi. Ne pyytää niitä mahdollisimman rajuja, ne ottais osaa mun harkkoihin, ne tulis vaikka asumaan mun kaa. size="3">No eipä niitä ole pitkään aikaan enäää näkynyt. Oliskohan niitä nyt tulossa? Mixkäpä ei? Jos nyt äkkiä... kuulisin muulinkellojen ääniä vuorelta. Ihan kuin... size="2">Anttoni kiipeää kivelle polun alkupäässä ja kuikkii varjostaen kädellä silmiään hämärässä.
size="3">Joo!
size="2">A. huutaa: size="3">Tännepäin!! Tulkaa! Tulkaa! size="2">Kaiku vastaa: Tulkaa! Tulkaa! size="2">A antaa käsien pudota hölmistyneenä. size="3">Miten noloa! Voi hemmetti! Anttoni parka! size="2">Ja yxkax se kuule kuiskauxen: Anttoni parka!
size="3">Onx siellä joku?
size="2">Tuuli pitää ääntä puhaltaessaan kallion raoissa,
size="3">Eka ääni:
size="3">Saisiko olla naisia? size="3">Toinen ääni: size="3">Vai saisiko ehkä olla älyttömästi pätäkkää?
size="3">Kolmas ääni: size="3">Valomiekka kenties? — size="3">Koko jengi ihailee sua! — size="3">Sä leikkaat niiltä kurkun, sä nirhaat ne!
size="2">Samalla alkaa esineet muuttaa muotoa. Kallion reunalla nököttävä palmu keltaisine lehtitöyhtöineen muuttuu naisruumiixi joka kurkottaa rotkoon, sen pitkät hiuxet huiskuttavat. size="3">Antonius size="2">kääntyy kojuun päin; ja kukkateline, jonka päällä lepää suuri kirja suurine mustine kirjaimineen, näyttää puskalta, joka on täynnä naispoliiseja. size="3">Varmaan soihdun syytä, joka aiheuttaa varjoleikkejä. Paras sammuttaa se! size="2">Anttu sammuttaa sen, tulee pimeää kuin säkissä.
size="2">Ja yxkax yllättäen, ilmassa lentää vesipullo, sitten naispuolinen ammattiauttaja, temppelin nurkka, sotilashahmo, kärryt jota vetää 2 pystyyn noussutta kimoa. size="2">Nää kuvat ilmestyvät äkkiä, nykäyxittäin, ne irtoavat yöstä kuin helakanpunaiset maalauxet eebenpuulle. size="2">Niiden liike kiihtyy. Ne lentää pyörryttävää vauhtia. Toisin ajoin ne pysähtyvät ja häipyvät asteittain, sulavat taustaan; tai ne lennähtävät tiehensä ja toisia tulee tilalle. size="2">Anttoni sulkee silmäluomet. size="2">Ne kertautuvat, ympäröivät sen, piirittävät sitä. Sen valtaa sanomaton kauhu; eikä se tunne enää muuta kuin polttavaa kouristusta mahaportissa. Päässä vallizevasta metelistä huolimatta se tajuaa valtavan hiljaisuuden joka erottaa sen maailmasta. (Flaubertilla oli epilepsia.) Se yrittää puhua; mahdotonta! On kuin sen olemuxen puhelinvaihde olisi sulanut. Vastustamatta enempää Anttoni kaatuu matolle. size="2">Silloin iso varjo, luonnollista varjoa hienoisempi, muita varjoja koristuxena sen helmoissa, näkyy maassa. size="2">Se on Piru, joka nojaa kyynärpäillään mökin kattoon. Sen siivet on supussa kuin jättiläismäisellä lepakolla imettämässä poikasiaan - 7 kuolemansyntiä, joiden irvistävät päät kurkistelevat epäselvästi. size="2">Antonius,
size="2">Matto tuntuu ihanalta, yhä ihanammalta, niin että se pulskistuu, pöyhistyy, siitä tulee vuode, vuoteesta kumivene; vesi liplattaa sen kylkiin. size="2">Vasemmalla ja oikealla nousee kaksi maankielekettä ja niiden välissä viljelysmaita, sykomoriviikunapuita siellä täällä. Kellojen, tamburiinien ja laulajien ääniä kuuluu kaukaa. Ne on väkeä matkalla Kanopoxeen nukkumaan Serapiin temppelin päällä nähdäxeen unia. Anttoni tietää tän; ja se liukuu tuulen työntämänä kanaalin kahden rannan välissä. Papyruxen lehdet ja lumpeen punaiset kukat, yli miehenkokoiset, kaartuu sen ylize. Se venyy veneen pohjalla; peräairo viistää vettä. Aika ajoin saapuu lämmin tuulahdus, ja hennot kaislat kahisevat. Pienten laineiden liplatus heikkenee. A:n valtaa uneliaisuus. Se näkee unta että se on egyptiläinen munkki. size="2">Sitten se hätkähtää hereille. size="3">Nukahdinko? Oli niin siistiä että niin varmaan pääsi käymään. Suu on kuikve! mulla on jano! size="2">Se menee mökkiinsä ja hapuilee umpimähkään. size="3">Lattia on märkä! Onko satanut? Häh? Sirpaleita! Ruukku on särkynyt! ... entä leili?
size="2">Se löytyy. size="3">Tyhjä! Typö tyhjä! size="3">Joelle on ainakin 3 tunnin matka, ja yö on niin pimeä etten näkisi eteeni. Sisuxeni ovat tulessa. Missä leipä? size="2">Eziskeltyään pitkään se löytää kannikan joka on enintään sen munan kokoinen. Hyvin pieni. size="3">Mitenkäs?
size="2">Raivoissan se heittää kopukan maahan. size="2">Saman tien näkyviin ilmestyy pöytä, jolla on kaikenlaista hyvää syötävää. size="2">Mummin tyylinen pellavainen pöytäliina, raidallinen kuin sfinxin rimpsut, ilmestyy tyhjästä lainehtien valossa. Sen päällä on valtavia kimpaleita punaista lihaa, isoja kaloja, lintuja sulkineen, nelijalkaisia karvoineen ihmisen ihon värisiä hedelmiä; ja valkoisia jäätelöpaloja; violetin kristalliset kannut heijastavat liekkejä. Anttoni erottaa pöydän keskellä kokonaisen villisian joka höyryää kaikista huokosistaan, sorkat mahalla, silmät puoliavoimina; ja ajatus syödä tuo mahtava otus ilahduttaa sitä äärimmäisesti. (Täähän on kuin Asterix olympialaisissa: Sitten villisika poikasineen, perhettä ei saa erottaa...) Sitten on annoxia joita se ei ole koskaan nähnytkään: mustia piirakoita, kullanvärisiä hyytelöitä, muhennoxia joissa kelluu herkkusieniä kuin lumpeita lammella, niin kevyitä vaahtovanukkaita että ne on kuin pilviä.
size="2">Ja tästä kaikesta nouseva aromi tuo sille mieleen valtameren suolaisen tuoxun, vuorten raikkauden, mezien suurenmoisen parfyymin. Anttu levittää sieraimiaan mahd. isoixi, se kuolaa; se miettii että tässähän on tarpeexi koko vuodexi, vuosikymmenexi, koko loppuelämäxi! size="2">Samalla kun sen ympyriäiset silmät vaeltavat herkuilla, toisia kertyy pyramidixi, jonka kyljet kaatuvat. Viinit alkavat vuotaa, kalat lätkiä, veri lautasilla kiehuu, hedelmäliha työntyy kuin ahnaat huulet; ja pöytä nousee sen rintaan, sen leukaan, eikä sillä ole kuin yxi lautanen ja yxi leipä, jotka ovat juuri sen nenän edessä. size="2">A yrittää tarttua eleipään. Muita leipiä ilmestyy näkyviin. size="3">Mulleko kaikki? Mutta… size="2">Anttoni ottaa rekyyliä. size="3"Sen yhden sijasta joka siinä oli, on nyt... se on ihme, sama kuin Jeesuxella! size="3">Mutta minkätähen? Öh, tää on silti yhtä käsittämätöntä. Ahaa! Piru, ala vetää! Antaa heittää! size="2">A potkaisee pöytää. Se katoaa. size="3">Jäikö mitään? - ei! size="2">A. huokaa raskaasti. size="3">Ohhoh! Kiusaus oli kova. Mutta selvisimpä siitä! size="2">Anttu nostaa päätä, ja se kolahtaa johonkin kajahtavaan. size="3">Mikäs se nyt oli? size="2">Antonius kumartuu. size="3">Katoppa! Kuppi! Joku ohikulkija on hukannut sen. Ei sen kummempaa. size="2">Se kostuttaa sormensa ja hankaa kuppia. size="3">Se kiiltää se kiiltää! Se on metallia! Mutta en erota... size="2">Se sytyttää soihdun ja tutki kuppia. size="3">Se on hopeaa, siinä on reunalla pieniä munakuvioita ja joku korkokuva pohjassa. size="2">A irrottaa korkokuvan kynnellä. size="3">
size="2">Soihdun heijastus valaisee kuppia. size="3">Mahootointa! Kultaa! Kyl-lä! Täyttä kultaa! size="2">Sen pohjassa on toinen raha, isompi. Sen alta löytyy useita muita. size="3">Mutta täähän on jo aikamoinen summa... tällähän saisi kolme sonnia... pienen tontin! size="2">Kuppi on nyt täynnä kultarahoja. size="3">Hyvin menee mutta menköön! 100 orjaa, sotilaita, koko joukko, niin paljon et vois ostaa... size="2">Reunan kuviot irtoavat ja muodostavat helminauhan. size="3">Tällä korulla sais jo vaikka keisarin vaimon! size="2">Anttu ravistaa helminauhan nyrkistään. Se pitää kuppia vasemmassaa kädessään ja toisella kädellä soihtua nähdäxeen paremmin. Ihan kuin vesi joka virtaa suihkualtaaseen, se laskostuu muodostaen hiekalle pienen vuoren timantteja, jalokiviä ja safiireja ja väliin isoja kultarahoja, joissa on kuninkaiden kuvia. size="3">Mitäs nyt? Mitä ihmettä? Stateereja, kykloxia, dareikkeja, aryandikkeja! Aleksanteri, Demetrios, Ptolemaioxet, Caesar! Mutta kenelläkäään niistä ei ollut näin paljon! Mikään ei ole mahdotonta! Ei enää kärsimystä! Kylläpä nää säteilee, ihan häikäisee! Sydämeni kuppi vuotaa ylize! Onpa ihanaa! Joo!... Joo!... Vielä! Ei koskaan tarpeexi! Voisin vaikka heittää näitä mereen koko ajan, silti jäisi. Mutta mix hukata mitään? Mä pidän kaikki, en kerro kenellekkään; mä kaivan kallioon kammion joka on sisältä päällystetty pronssilevyillä - ja mä tuun sinne tunteaxeni kultaläjien puristuvan kantapäihini! Työnnän niihin käsivarteni kuin jyväsäkkiin. Hankaan niillä kasvojani, nukun niiden päällä! Sukellan niissä kuin pyöriäinen, kaivaudun niihin kuin myyrä ja heittelen niitä sateexi päälleni! Olen rikkaampi kuin Roope! varakkaampi kuin Kroisos Pennonen! vauraampi kuin Kulta-Into Pii!
size="2">Anttoni laskee soihdun käsistään syleilläxeen läjiä, ja kaatuu rähmälleen maahan. size="2">Nousee ylös. Paikka on aivan tyhjä. size="3">Mitä mä oon TEHNYT? size="3">Jos olisin ollut kuollut äsken, olisin helvetissä! Peruuttamattomasti kuumassa paikassa! size="2">A. vapisee joka jäseneltä. size="3">Mä oon siis kirottu! Voi ei! Mä on SYYYLLINEN! Mä meen jokaiseen halpaan! Ei ole imbesillimpää eikä huonompaa kuin mä. Mä haluisin lyödä izeäni, tai paremminkin potkaista selkärankani hatun läpi! Olen pidättänyt liian kauan! Mun tarvii kostaa, lyödä, tappaa! Tuntuu kuin mulla olis sielussa parvi villipetoja. Tekis mieli mennä huitomaan väkijoukkoon kirveellä! Ai saatana! Tai puukolla niiku se yx mamu Turun torilla! size="2">A. heittäytyy veizeensä, jonka se huomaa siinä. Veizi lipsahtaa sen kädestä, ja Anttu jää makaamaan mökkinsä seinustalle, suu apposen auki, liikkumatta, jäykkänä. size="2">Koko kulissi on häipynyt. size="2">A. luulee olevansa Alexandriassa panotöyräällä, keinotekoisella vuorella joka ympäröi simpukkana kiipeävää portaikkoa kaupungin keskustaan. size="2">Vastapäätä leviää Maiotixen järvi, oikealla meri, vasemmalla maaseutu, ja ihan sen silmien alla tasakattojen sotku, joiden läpi kulkee etelästä pohjoiseen ja idästä länteen 2 katua, jotka risteävät ja muodostavat koko pituudeltaan korinttilaisin pylväin reunustettujen holvikäytävien rivejä. Tätä kaxinkertaista pylväskäytävää reunustavissa taloissa on ikkunat värjätystä lasista. Joissakin on ulkopuolella valtavia puuhäkkejä, joihin ulkoilma imeytyy. size="2">Erilaista arkkitehtuuria on pakattuna vieri viereen. Egyptiläiset obeliskit nousevat kreikkalaisten temppelien ylle. Obeliskit näyttävät peiziltä punatiilistä rakennettujen puolustusmuurien keskellä. Aukioiden keskellä on pystykorvaisia Hermexen pazaita ja koiranpäisiä Anubixia. A. näkee mosaiikkeja pihoilla, ja kattoparruilla ripustetuja mattoja. size="2">Se näkee yhdellä silmäyxellä kaupungin 2 satamaa (suuren sataman ja Eunostoxen), pyöreitä molemmat kuin 2 sirkusta, joita erottaa maasilta, joka yhdistää Alexandrian jyrkkään pikku saareen jossa on Pharoxen torni, nelikulmainen, viiden sadan kyynärän korkuinen ja yhdexänkerroxinen, jonka laella on läjä hiiltä savuamassa. size="2">Pienempiä marinoita on pääsatamien välillä. Maasillan molemmissa päissä on veteen upotettujen marmoripylväiden varassa lepäävä silta. Alapuolella kulkee ohi purjeita, ja raskaita kauppatavaralla kuormattuja proomuja, norsunluulla koristeltuja matkustajalauttoja, kuomutettuja gondoleita, kolmisoutuja ja kaxisoutuja, kaikenlaisia aluxia jotka ovat liikkeellä tai kiinni laitureissa.
size="2">Ison sataman ympärillä on keskeytymätön sarja kuninkaallisia rakennuxia: Ptolemaiosten palazi, Museo, Poseideion, Caesareum, Timonium (jonne Marcus Antonius pakeni), Soma, jossa on Alexanterin hauta; toisessa päässä kaupunkia Eunostoxen takaisessa esikaupungissa on lasitehtaita, hajuvesipajoja ja papyrusmyllyjä. size="2">Kulkukauppiaita, kantajia, aasinajajia juoxentelee, ryntäilee kaikkialla. Siellä täällä Osirixen pappi pantterinnahka olkapäällä, roomalainen sotilas vaskikypärässä, paljon neekereitä. Putiikkien edessä seisahtuu naisia, käsityöläiset tekee työtä käsillä, ja vaunujen kolina ajaa lentoon linnut, jotka syövät maasta teurastus- ja kalanjätteitä. size="2">Valkoisten talojen yksitoikkoisuuden yllä erottuu katujen kuvio kuin musta ristikko. Yrttejä täynnä olevat torit muodostavat vihreitä puketteja, värjääjien kuivaamot värilaattoja, temppelien otsikkojen kultaiset kuviot valopisteitä, kaikki tämä harmaiden muurien ovaalissa sylissä, sinisen taivaan holvin alla, liikkumattoman meren äärellä.
size:x-small">
size="2">Komppania seis! kaze oikeaan päin: lännestä näkyy nousevan hurjia pölypilviä.
size="2">Sieltä säntää Teeban läänin munkit vuohennahoissaan nuijat pystyssä veisaten tarttuvaa uskonsotaviisua tällä kertosäkeellä: Letku näin, letku näin, misne on, misne on?
size="2">Anttonen tajuaa et ne on tulossa taas rökittämään areiolaisia. size="2">Kadut tyhjenee vilauxessa, pian näkyy pelkkiä pötkiviä jalkoja.
size="2">Erakot on nyt stadissa. Niiden komeet kynnelliset pamput kiiltää kuin teräsauringot. Kuuluu särkyvien tavaroiden ääntä taloista. Välillä on hiljaista. Sitten nousee kovaa huutoa.
size="2">Katujen päästä päähän pelkkää kauhistuneen kansan hälinää.
size="2">Monilla on seipäitä. Joskus 2 ryhmää kohtaa, lyö yhteen, liikkuu katulaatoilla, eroaa, tappelee. Mutta takatukat tulee taas.
size="2">Rakennusten nurkista nousee savua. Ovet paukkuvat. Seiniä kaatuu. Kattopalkkeja putoaa.
size="2">Airaxinen näkee kaikki vanhat vihollisensa peräjälkeen. Se näkee jo unohtuneita; ennen kuin se nirhaa ne, se vittuilee. Se puhkoo mahoja, katkoo kauloja, kolhii päitä, kiskoo ukkeleita parrasta, nitistää lapsia, lyö vammasia. Nyt kostetaankin kunnolla, lukutaidottomat repii kirjoja, toiset särkee ja kaataa patsaita, tauluja, huonekaluja, kirstuja, tuhansia hienouxia joista ne tajuaa yhtä paljon kuin lehmä veräjästä ja jotka sen vuoxi kyrpii niitä. Välillä pysähdytään vetämään henkeä ja sit taas jatketaan.
size="2">Pihoille paenneet asukkaat voihkivat. Naiset taivastelevat ja itkeskelevät käsivarret paljaina. Ne syleilee spuge-erakkojen polvia, nää tyrkkii niitä pois, veri lentää kattoon asti, valuu lammikoixi seinänvierille, ruiskii päättömistä ruumiista, täyttää katuojat, ja muodostaa kaduille isoja punaisia lätäköitä.
size="2">Sitä on Anttua polvitaipeisiin. Se kahlaa siinä; se haistaa pisaroita huulillaan, ja värisee ilosta tuntiessaan sen jäsenissään, tunikallaan ja karvoissaan, jotka on likomärät siitä.
size="2">Yö tulee. Kaamea meuhka laantuu.
size="2">Erakot on tiessään. size="2">
size="2">Iso kuparipeili avomerelle päin kääntyneenä heijastaa sieltä laivoja. size="2">Anttu kazelee niitä huvixeen, ja sen kazellessa niiden määrä kasvaa. size="2">Ne on järjestyneet puolikuun muotoiseen lahteen lahteen. Takana niemekkeellä leviää uusi roomalainen kylä kivikupoleineen, kartiomaisine kattoineen, vaaleanpunaisesta ja sinisestä marmorista rakennetut, joidenka pylväänpäät, katonharjat ja räystäänkulmat on runsaasti koristeltu pronssilla. Sen yllä kasvaa sypressimezä. Meri on vihreämpi ja ilma kylmempää. Taivaanrannan vuorilla on lunta.
size="2">Anttoni ezii tietä, kun sitä puhuttelee mies joka sanoo: Tulkaa, teitä odotetaan.
size="2">A. kulkee foorumin läpi, menee yhdelle pihalle yhden portin alta, ja tulee palazin edustalle, jota koristaa vaharyhmä, siinä on keisari Konsta litsaamassa lohikäärmettä. Porfyyrisen vaasin keskellä on kultainen näkinkenkä täynnä pistaaseja. Opas sanoo, että se voi ottaa siitä. Se ottaa siitä. size="2">Sitten A. ihan exyy pitkään sarjaan huoneita. size="2">Pitkin seiniä on mosaiikkeja, jotka esittävät kenraaleja ojentamassa keisarille vallattuja kaupunkeja lautasella. Ja kaikkialla on basalttipylväitä, hopeisia filigraaniristikoita, norsunluisia istuimia, helmikoristeisia tapetteja. Holvi-ikkunoista virtaa valoa, Anttoni jatkaa kulkuaan. Ilmassa on lämpimiä virtauxia; se kuulee väliin jonkun sandaalin diskreetin läpsytyxen. Eteisissä on vahteja, jotka muistuttavat automaatteja, niillä on hartioilla kullatuita (tai vielotinpunaisia, kenties) patonkeja. size="2">
size="2">Helmidiadeemi ympäröi sen tukkaa jonka rullat on symmetriset. Sillä on roikkuvat silmäluomet kuin Esko Aholla, nenä suora, raskas ja hapan pärstä. Sen pään ylle levitetyn katoxen kulmissa on 4 kultaista kyyhkystä, ja valtaistuimen jalkopäässä 2 kyyristelevää emalileijonaa. Kyyhkyt kujertavat ja leijonat murisevat. Keisari pyörittää silmiään, Anttu etenee; ja yhtäkkiä, ilman esipuheita, ne kertovat toisilleen mitä on meneillä.
size="2">Ja ne menee tasamaata yhdelle terassille. size="2">Sieltä on näkymä hippodromille, joka on täynnä väkeä, ja jonka yläpuolella on holvikäytäviä, jossa loput porukasta käyskentelee. Raviradan keskellä on kapea tasanne, jonka päällä on pieni Mercuriuksen temppeli, Konstan pazas, 3 yhteenkietoutunutta pronssikäärmettä; yhdessä päässä isoja puumunia, toisessa 7 delfiiniä pyrstö pystyssä.
size="2">Keisarin paviljongin takana kamarien prefektit, hoviväen kreivit ja patriisit nokintajärjestyxessä kirkon lehterille saakka, josta kurkkii ikkunoista naisia. Oikealla on sinisten puolueen koroke, vasemalla vihreän, alhaalla sotilasketju, ja areenan tasolla rivi korinttilaisia kaaria, joista päästään aitioihin.
size="2">Ravit on alkamassa, hepat on rivissä. Korkeat töyhdöt niiden korvain välillä heiluu tuulessa kuin puut (tai kenties mulkut); ja ne heiluttavat valjaissaan simpukankuoren muotoisia vaunuja, joita ajaa kuskit päällään jonkinlainen monivärinen rintahaarniska, ranteista kapeat hihat levenevät käsivarsiin, sääret paljaina, parta ja tukka ajettuina sileäxi hunnityylisesti.
size="2">Anttonia hämää ensin äänten hälinä. Ylhäältä alas ei näy kuin maalattuja naamoja, kirjavia vaatteita, jalometallisia lätkiä, ja areenan valkoinen hiekka hohtaa kuin peili.
size="2">Keisari pitää sille seuraa. Se kertoo A:lle tärkeitä juttuja, salaisuuxia, paljastaa sille poikansa Cripuxen salamurhan, kysyypä jopa Anttonilta terveysnixejä. size="2">Mutta
size="2">Antonius kulkee niiden keskize. Ne laahustaa sen perässä, pyytää sitä välimiehexi, muiskuttaa sen käsiä. Koko yleisö buuaa niille. Anttu iloizee niiden nöyryytyxestä, ihan törkeesti, Näinpä siitä onkin tullut hovijulkkis, tsaarin luottomies, pääministeri! Konsta laittaa diadeeminsa Antun päähän, Anttu pitää sen päässä muina miehinä.
size="2">Och snart blottades i mörkret inte ollonet utan en enorm sal, illuminerad i stället av jättestora ståkukar av gyllene kandelabrar.
size="2">Pilarit, korkeuttaan puolixi pimeyteen häipyvät, reunustavat rivissä pöytiä jotka jatkuvat horisonttiin, missä näkyy kerrostuvan valoudussa portaikkoja, kaarikäytävien jonoja, kolosseja, torneja ja epämääräsen reunakiveyxen takana palazeja, korkeampia kuin seetripuut, suuria rakennusmassoja mustempina pimeää.
size="2">Orvokkiseppeleiset juhlijat nojailevat kyynärpäihin matalilla vuoteilla. Pitkillä pöydillä kaxikorvaisia ruukkuja joista kallistellaan viiniä, ja ihan perällä, yxinään, tiara päässä ja jalokivien peitossa, syö ja juo Nebukadnesar.
size="2">Sen oikealla ja vasemmalla puolella 2 lähetystöä pappeja hiippalakeissa heiluttelee suizukeastioita. Maassa sen jaloissa ryömii kahlekuninkaita, kädettömiä ja jalattomiia, joille se heittää luita järsittäväxi. Vielä alempana on sen veljiä siteet silmillä, ne on kaikki sokaistu.
size="2">Jatkuva valitus nousee kellarin hikipajoista. Urkuharmoonin suloiset ja lempeät äänet laulaa kuoron kanssa vuorolaulua; ja voi tuntea, että salin ympärillä velloo suunnaton kaupunki, valtameri ihmisiä jotka aaltoina lyövät muureihin.
size="2">Orjat juoxevat kantaen tarjottimia. Naisia kiertää tarjoomassa juotavaa, korit natisevat leipien painosta; ja dromedaari lastattuna reijitetyillä leileillä kulkee edestakaisin raikastaen laattoja rautayrtin tuoksulla.
size="2">Eläintenkesyttäjät tuovat leijonia. Rastatukkaiset tanssijat vääntelevät käsiä ja suizevat tulta nenänreijistä; neekerijonglöörit pyörittelee palloja, teinitytöt ja pojat heittelee lumppareita jotka särkyy osuessaan kirkkaihin pöytähopeihin. Melu on mahtava, myrskynkaltainen, kemujen päällä leijuu käristyxistä ja hengityxistä kohoavava pilvi. Silloin tällöin suurista soihduista karkaa liekki, joka halkaisee pimeyttä kuin tähdenlento.
size="2">Kuningas pyyhkii hihallaan naamastaan hajuja. Se syö pyhistä astioista ja sitten särkee ne, ja se laskee mielessään laivastojaan, armeijojaan ja kansojaan. Kohtapuoliin se polttaa ihan mielijohteesta palazin juhlijoineen. Se suunnittelee rakentaa uudestaan Baabelin tornin ja syöstä valtaistuimelta jumalan.
size="2">Anttoni lukee etänä sen ozasta kaikki sen ajatuxet. Ne tunkeutuvat siihen, ja siitä tulee Nebukadnesar.
size="2">Samatien se on saanut kylläxeen ylilyönneistä ja likvidoinneista, ja sen tekee mieli pyöriskellä sikamaisuudessa. Sitäpaizi sellaisen alentaminen joka pelottaa ihmisiä on loukkaus niiden tunnolle, hyvä keino tyrmistyttää niitä; kerta mikään ei ole niin alhaista kuin järjetön luontokappale, Anttu menee nelinkontin pöydälle ja mylvii kuin sonni. Onpa kauheaa! size="2">Se tuntee kämmenessä kipua - soranokare, sattumalta on satuttanut sitä - ja se löytää izensä taas hökkelinsä edustalta. size="2">Kallioiden kaijari on taas tyhjä. Tähden tuikkivat. Kaikki vaikenee. size="3">Tais tulla taas erreys! Mixi näin? Se tulee kun liha kapinoi. Perse! Tää on niin perseestä. size="2">Se ryntää mökkiin, otta sieltä köysikimpun jonka päissä on metallikynsiä, riisuutuu vyötäsilleen paljaaxi, ja nostaa naaman kohti taivasta: size="3">Kelpaax tämä kuritus, hei jumala! Älä mollaa mua mun heikkoudesta. Tee tästä sessiosta kipeä, pitkällinen, liiallinen! Oli jo aikakin! Kylä lähtee! size="2">Se antaa izelleen karmeen viuhahduxen. size="3">Aïe!
size="2">Se jatkaa huitomista. size="3">Au!
size="3">Eh!
size="2">Antonius
size="3">Anna mennä, vätys! Ammennä! Noin! Jes! Jes! käsivarsille, selkään, rintaan, masulle, kaikkialle! Ei syhyttä saunaan, nyt vihdotaan! Suihkikaa, remmit, purkaa mua, reviskelkää mua! Must olis kiva et mun veritipat roiskuis tähtiin asti, särkis luuut, jänteet paljaaxi (tai kenties hermot, antiikissa ei tehty eroa)! Tonkeja, remmiä, piinapenkkiä, sulaa lyijyä! Marttyyreille oli vielä muitakin konsteja! Vai mitä Ammonaria?
size="2">Pirunsarvet ilmestyy taas näkyviin. size="3">Mut ois voitu kiinnittää vastakkaiseen pylvääseen, naamakkain, sun näkyviin, et oisin voinut osallistua sun kiljuntaan mun ähinöin (niinkuin silloin ennen), ja meidän tuskat ois sekottuneet, meidän sielutkin ois sekottuneet.
size="2">A. ruoskii izeään apinan raivolla. size="3">Kas tuosta, kato hei! Siinä sulle! Vielä! Jo lähtee kutina! Tai oikeestaan tulee. Mitä kidutusta! Mitä herkkua! Näähän on kuin pusuja! Tää menee ihan ytimiin! Mä kuolen! size="2">Se näkee vastapäätä 3 razastajaa villiaaseilla, vihreissä peliasuissa, joilla on käsissään liljoja ja jotka on ihan samixia. size="2">Antonius kääntyy, ja näkee vielä 3 samanlaista razastajaa samixilla aaseilla, samassa asennossa. size="2">Se perääntyy. Silloin aasit kaikki yhtä aikaa astuu askelen eteenpäin, ja hieroo turpaa siihen, koittaen pureskella sen kuteita. Äänet huutaa: Tännepäin, tännepäin, se on täällä!» ja vuorenhalkeamiin ilmestyy viirejä, joissa on kamelinpäitä punaisissa niskalenkkitopeissa, kuormamuuleja, ja keltaisiin huiveihin kietoutuneita naisia, hajareisin päistärikköjen satulassa. size="2">Huohottavat elukat asettuu maahan, orjat tarttuu kangaskääröihin ja rullataan auki kirjavia mattoja, maahan levitetään kimmeltäviä juttuja. size="2">Valkoinen norsu, kultainen loimi päällä lönzii paikalle, heiluttaen struzinsulkapukettia ozaluunsa päällä. size="2">Sen selässä, sinisillä villatyynyillä, jalat ristissä, silmäluomet puolixi kiinni ja pää nyökkyen, on nainen, joka on niin upeasti puettu että siitä lähtee ympäriinsä säteitä. Lössi heittäytyy naamalleen, elehvantti taivuttaa polvia, ja size="3">Saaban kuningatar size="2">liu'uttautuu alas norsun olkapäätä matolle ja lähestyy pyhää Anttonia. size="2">
size="2">Lattakullasta tehty ketju, joka menee leuan alla, nousee sen poskiin, kiertyy spiraalina sen sinisexi puuteroidun tukan ympärille, laskeutuen alas hartioihin ja kiinnittyy sen rintan timanttiskorpioonilla, joka näyttää kieltä sen tissiväliin. 2 suurta valkoista helmeä venyttää sen korvia. Sen silmäluonten reunat on ehostettu mustixi. Sillä on vasemmassa poskipäässä ruskea luonnonluomi; ja se hengittää suun kautta, ikäänkuin korsetti puristaisi. size="2">Se heiluttaa kävellessään vihreää parasollia, jossa on norsunluinen kahva ja ympärillä kirkkaanpunaisia kulkusia; ja 12 kyyryilevää pikkuneekeriä kantaa sen mekon pitkää laahusta, laahuxen päätä kannattelee apina, ja kohottelee sitä aika ajoin.
size="2">Rouva sanoo: size="3">Ah!!
size="3">
size="3">Yöllä mä itkin kasvot seinään päin kääntyneenä. Mun kyynelet on tehneet pitkän päälle kaxi pientä reikää mosaiikkiin, kuten meren vesipisarat tekee kiviin, sillä mä RAKASTAN sua! Ooh! Juu! Paljon! size="2">Se tarttuu Anttonia parrasta. size="3">Naura sinäkin, kaunis erakko! Naura sinäkin! Mä olen hyvin iloluontoinen, sä tulet näkemään! Mä soitan lyyraa, tanssin kuin ampiainen, ja mä tiedän koko joukon kaskuja, jotka on toinen toistaan viihteellisempiä. size="3">Sä et arvaa miten pitkä matka me ollaan tultu. Nääthän että vihreiden kuriirien villiaasit on kuolleet vanhuuteen! size="2">Aasit makaa maassa liikkumatta. size="3">
size="2">Rouva kazoo pyhimystä. size="3">Äyk! Kun susta tulee mun mies, niin mä puen sut, panen tuoxua, ja aika lailla karvanpoistoa. size="2">Antonius
size="3">Sä näytät vähän surulliselta; onko ikävä mökkiä? Mähän oon jättänyt kaiken sun vuoxi - jopa kunkku Salomon, jolla kuitenkin on paljon viisautta, 20K sotavaunua, ja kaunis parta! Toin sulle häälahjani. Ota siitä. size="2">Rouva kävelee orja- ja lahjarivistöä pitkin. size="3">tässä on Kinneretin palsamia, Tammefanin niemen suizuketta, laudaanumia, kanelia, ja laaserjuurta, joka on hyvää soosissa. Sit siellä on Assyrian piziä, Gangesin norsunluuta, Elisan purppuraa; ja tää jäälaatikko sisältää leilin jotain chalibonia, jonka pitäis olla Assyrian kuninkaille varattua viiniä - jota juodaan yxisarvisesta. Täs on sit kaulanauhoja, neuloja, viiloja, parasolleja, Baasan pulveria, Tartessoxen tinaa, Pandionin sinistä puuta, Issedonian valkoisia turkixia, Palaesimonden saaren jalokiviä, ja jonkun tachas eläimen karvoista tehtyjä hammastikkuja - kadonnut eläin joka eli maan alla. Nää tyynyt on Emathoxesta, ja nää takinrimpsut Palmyrasta. Tässä Babylonian matossa on … mut hei, tule nyt, tule jo sieltä! size="2">Se vetää pyhää Anttonia hihasta. Tämä vastustaa. Se jatkaa: size="3">Tää hieno kangas, joka rahisee sormissa kuin kipinöisi, on kuuluisaa keltaista pellavaa jota kauppiaat tuo Baktriasta. Ne tarvii 43 tulkkia matkan varrella. Mä teetän siitä pukuja, jotka sä paat päälle kotosalla.
size="3">Aukaskaapas sykomoriviikunaisen askin salvat, ja antakaa mulle norsunluukasetti elefantin takaluukusta! size="2">Yhestä laatikosta otetaan jotain pyöreää jonka päällä on peitto, ja tuodaan pieni kirstu jossa on siselöintiä. size="3">Haluisizä Dgian-ben-Dgianin vyösoljen, sen joka rakensi Pyramiidit? Se on tässä! Se on tehty 7 päällekkäisestä lohikäärmennahasta, kiinni timanttiruuveilla, parkittu isänmurhaajan sapessa. Se etustaa toisaalta jokasta sotaa mikä on ikinä käyty aina nuijan keximisestä, toisaalta kaikkia sotia joita vielä käydään maailman tappiin saakka. Salama pongahtaa siitä takasin kuin korkki pullosta. Mä laitan sen sun käsvarteen ja sä käytät sitä mezällä.
size="3">Jos tietäisit mitä mulla on mun pikku rasiassa! Ota se, koita avata! Kukaan ei pysty; syleile mua, mä sanon sit sulle.
size="2">Se tarttuu pyhää Anttonia molemmista poskista; tää työntää sitä pois kädet ojossa.
size="3">Yhtenä yönä Salomo ihan hullaantui. Lopulta me tehtiin kaupat. Se nousi hipsien salavihkaa… size="2">Misu tekee piruetin.
size="3">Ah!
size="2">Se ravistaa päivänvarjoaan, jonka kaikki pikku tiu'ut helähtää. size="3">
size="2">Antonius sanoo huoh. size="3">Mulla on gasellitiimejä, norsunelivaljakoita, kamelitroikkia satoja, ja niin tuuliharjaisia hevosia että ne kompastuu tukkaansa laukassa, ja niin isoja sarvipäälaumoja et ne tallaa laitumella lakoon meziä. Mulla on kirahveja kävelyllä mun puutarhoissa, jotka työntää pään mun räystäille, kun mä ulkoilen päivällisen jälkeen.
size="3">
size="2">Misu päästää kimeän vislauxen; — ja isolintu, joka laskeutuu taivaasta, räpistelee sen kampauxessa, josta pölähtää sinistä puuteria. Sen oranssi höyhenpuku näyttää metallisuomuiselta. Sen pieni pää, jossa on hopeainen huppu, muistuttaa ihmiskasvoja. Sillä on 4 siipeä, haaskalinnun tassut, ja valtava riikunkukon pyrstö, jonka se levittää taaxeen kaarelle.
size="2">Se ottaa nokkiinsa kuningattaren parasollin, hakee vähän taapainoa, sit ravistaa höyheniään ja jää paikalleen.
size="3">Kiitos, kaunis Simorg-ankka! Sä kerroit mulle missä kulta luurasi! Kiitos kiitos kiltti! Sydämeni mese!
size="3">
size="2">Rouva kääntelee käsivarsiaan raukeasti. size="3">Oh!
size="2">Antonius perääntyy. (Väpelö.) Rouva lähentyy ja sanoo ärtyneellä äänellä: size="3">Mikä maxaa?
size="2">Antonius kazoo niitä vasten tahtoaan. size="3">Kaikki ne misut joita olet kohdannut, lähtien lyhdyn alla hoilaavasta katuluudasta vaununikkunasta ruusunlehtiä sirottelevaan vallasnaiseen, kaikki kurkistellut muodot, kaikki märät unet, pyydä vaan!
size="2">Antoniusn hampat kalisee. size="3">Jos panisit edes sormen mun olkapäälle, se olis kuin tulenlieska sun suonissa. Vaik minkä osan saisit mun ruumiista, se ois isompi ilo kuin jonkun suurvallan valloitus. Huulet törölle nyt! Mun pusujen maku on kuin sydämmessä sulava hedelmä! Ah! Kuinka sä hukutkin mun tukkaan (Ankka pois nyt sieltä heti!), haistelet mun rintaa, hämmästyt mun jäseniä, palat mun silmäteriin, käyt käsixi valkotornaadona...
size="2">Antonius ristii silmänsä. size="3">Sä et arvosta mua! Adjöö! size="2">Misu lähtee vollottaen, sit palaa takas: size="3">Onko varma? Näin nätti nainen! size="2">Se nauraa, ja apina joka pitelee sen mekkoa vilauttaa sitä. size="3">Sä tuut katumaan, kaunis erakko, sä tuut voihkimaan! Sä tuut tylsistymään! Mut mä en välitä! Lällällää! hahaa! yhyy! size="2">Se lähtee näyttäen käsimerkkejä hypellen yhdellä jalalla.
size="2">Orjat alkaa valua tiehensä pyhän Anttonin edestä, hevoset, dromedaarit, efelantti, eskortit, uudelleen lastatut muulit, pikkuneekerit, apina, vihreät kureerit liiskaantuneet liljat kädessä, ja Saaban kuningatar poistuu päästellen jonkinlaista kouristuxenomaista hikkaa, puolix nyyhkytystä, puolixi ilakointia. size="2">Rouvan kadottua Antonius näkee lapsen hytin kynnyxellä. size="3">Se on joku kuningattaren apupojista, size="2">se ajattelee. size="2">Tää lapsi on pien kuin kääpiö, ja kuitenkin tanakka kuin kabeiri (joku hämärä maajumala),
size="2">Kuun valo sen tullessa pilvestä heittyy tyypin päälle. size="3">Antonius size="2">huomioi sitä kaukaa ja pelkää. size="3">Keitäs sitä ollaan? size="3">Lapsi size="2">vastaa: size="3">Sun entinen oppilas Hilarion! size="3">Antonius size="3">Valehtelet! Hilarion on asunut jo vuosikausia Palestiinassa. size="3">Hilarion size="3">Mä tulin takaisin! Kyllä se oon mä! size="3">Antonius size="2">lähestyy ja kazoo tarkemmin. size="3">Mutta sehän oli korea kuin aamunkoitto, loistava, iloinen.
size="3">Hilarion size="3">Ylityö on väsyttänyt mut! size="3">Antonius size="3">Äänikin on eri. Tää kuulostaa jäätävältä. size="3">Hilarion size="3">Se on siitä et mä syön hapanta! size="3">Antonius size="3">Ja tää tukka on valkoinen? size="3">Hilarion size="3">Muulla on piisannut murheita! size="3">Antonius size="2">syrjään: size="3">Voisko se olla mahollista?… size="3">Hilarion size="3">Lopeta jo toi punahilkkaesitys. En mä ollut niin kaukana kuin sä luulet. Erakko Puovo kävi sun luona tänä vuonna schebar-kuussa. Vasta 20 päivää sitten paimentolaiset toi sulle leipää. Sä pyysit toissapäivänä 1 matruusia hommaamaan 3 naskalia. Mää on niistä 1 (hehe, läppä läppä).
size="3">Antonius size="3">Se tietää kaiken! size="3">Hilarion size="3">Kaskun mä en ole koskaan lähtenyt täältä. Mut sulta menee pitkiä aikoja ettezä ollenkaan huomaa mua. size="3">Antonius size="3">Mites nyt näin on päässyt käymään? On totta että mun pää on aika sekaisin. Tänä yönä varsinkin.… size="3">Hilarion size="3">Kaikki kuolemansynnit on tulleet visiitille. Mutta niiden pahimmatkin väijytyxet feilaa tollasen pyhimyxen kohdalla! size="3">Antonius size="3">Oh!
size="3">Hilarion size="3">No senhän nimitti laittomasti 7 piispaa! size="3">Antonius size="3">Mitä väliä!
size="3">Hilarion size="3">Joo kai! Kopea mies, julma, aina juonimassa, ei se siihen paskanna mihin se kyykistyy, ja loppupeleissä joutui maanpakoon kahminnasta. size="3">Antonius size="3">Panettelua! size="3">Hilarion size="3">Et kai kiellä että se koitti lahjoa Eustateen, rahastonhoitajan? size="3">Antonius size="3">Niin väitetään; myönnettäköön. size="3">Hilarion size="3">Se poltti kostoxi Arsenioxen kämpän! size="3">Antonius size="3">Valitettavasti! size="3">Hilarion size="3">Nikean konsiilissa se sanoi Jeesusta jumalan miehex. size="3">Antonius size="3">Oho! Sehän on rienausta! size="3">Hilarion size="3">Niin rajoittunut muuten että se tunnustaa ettei tajua mitään Sanasta. size="3">Antonius size="2">hymyillen mielissään: size="3">No tosiaan ei se ole mikään ... laatikon terävin veizi. size="3">Hilarion size="3">Jos se olis pantu kuriin se olisi ollut hyvä juttu sun veljille ja sullekin. Tämmöinen eriöelämä on pahaa lääkettä.
size="3">Antonius size="3">Pikemminkin päinvastoin; apina on henkeä, sen pitää ottaa etäisyyttä kuolevaisiin juttuihin. Kaikenlainen toiminta huonontaa kuntoa. Mä en haluis pysytellä maanpinnalla edes jalkapohjista! size="3">Hilarion size="3">
size="3">Antonius size="2">pyrskähtää nyyhkytyxiin. size="3">Riitti! Riitti jo! Sä aiheutat mulle sydärin! size="3">Hilarion size="3">Karista madot ryysyistä! Nouse paskasta!
size="3">Antonius size="3">Mutta kärsimys on siunauxellista. Kerubit kumartuvat ryystämään ripitettävien verta. size="3">Hilarion size="3">No ihaile sitten montanisteja! Ne lyö laudalta kaikki muut.
size="3">Antonius size="3">Mutta oikeaoppisuus tekee marttyyrin! size="3">Hilarion size="3">Miten se voi osoittaa erinomaisuutensa, koska just samalla tavalla se todistais erehdyxestä? size="3">Antonius size="3">Turpa kii kyy! size="3">Hilarion size="3">Ehkei se olekaan niin vaikeeta. Ystävien kannustus, jengille vittuilun hauskuus, just pidetty saarna, tuhat juttua helpottaa asiaa.
|