ellauri014.html on line 473: Siinä sivussa proto-Byron kehuu Juuliaa ihan kupliksi. Jatkaa siitä minkä tiehensä karkoitettu kotiope jäi. Ja kun se pitää taukoa törkeestä ylistyxestä, Claire jatkaa. Iltalukemista narsistinaisille. Julien vastauskirjeet ihailijakaartille osoittaa et se on nyttemmin omasta erinomaisuudestaan suunnilleen samaa mieltä.
ellauri048.html on line 979: Tennysonin runouden viktoriaaninen romanttisuus ei aina nappaa nykyajan makuun. Kielikuvat voi olla liian kukkaistuoxuisia. Sotasankariutta romantisoidaan. Alf on britti-imperialismin kakunkuorruttaja, se koittaa löytää laissez faire riistosta jotain jaloa. Siinä sivussa se vähän luontoilee. Koko ajan on noita “transseja”, kaikenlaista transsendenssiä ja hiljaisuutta ja yxeyttä siihen sun tähän, ja paljon, paljon loppusointuja. Termiittipesän kuhnuri päästelee peräpäästä pesän tuoxua.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri107.html on line 140: Pepun paskanjauhanta muka-uskollisuudesta shixavaimolle on läpinäkyvää valetta. Ize se on seemiläisheimonsa pahin semiitti. On olevinaan sankaria paxujalkaiselle ämmälle joka ei merkitse sille vähääkään. Tääkö pitäis uskoa? Uskokoon ken jaxaa. Ja samalla kuxii jotain "herttaista ja huomaavaista ja sievää opiskelijatyttöä" Karen Oakesia siinä sivussa. Ei tää nyt yhtään komputoi. Ainoa yhteinen nimittäjä sen toimille on ihan silmitön loukattu narsismi ja naisviha. Hei mutta olikohan Peppu Uranuxen poikia? Seuraava mietelmä esiintyi filmin American pastoral loppuvizinä:
ellauri203.html on line 518: Sevverran Kukolnikista, ja Nikkalasta. Joo siis tää Stavroginin poka on sit jonkinlainen päähenkilö. Se on komea kuin Fedja-setä, vahva, peloton ja älykäs kuin Fedja-setä, mut silti jotenkin luotaantyöntävä just kuten Dosto ize. Sosiaalisesti se on izevarma ja kohtelias (hmm nojaa), mutta vaikuttaa äkäseltä, hajamieliseltä ja vähän sekobolzilta (check). Kaikki muut on lääpällään Dos- Stavroginiin ja otettuja siitä. Verhojanskyn mielestä se olis hyvä Uljanov, Shitov suunnittelee siitä uutta Jeesusta. Paizi eze osoittautuu mätämunaxi, sadistisexi psykopaatixi. Tähän kohtaan kuuluis se sensuroitu luku "Tihonin pakeilla", jossa ilmenee eze oli raiskannut kuoliaaxi jonkun 11 vee sakkoliha piikasen. Ja hoisi vaimonsa murhan siinä sivussa. Se on yhtä paha kuin hinkuvan Wallenbergin pojan päävastustaja Axel Munck, joka ei tunne midiä eikä osaa erottaa hyvää pahasta. Sellaisia ne psykopaatit tuppaa olemaan. Siltä tulee aina kun se tekee jotain oikein kiellettyä. Taisi olla Dostolle ize koettua.
ellauri221.html on line 133: Yhdessä kuvassa nyrpeän näköisellä naisella on yllään valkoiset lenkkarit ja leveälahkeiset sydänkuvioiset sorzit. Takamuksen kohdalta nousee vaaleanpunainen pilvi, jossa lukee ”pier”, ”prööt”, ”pask” ja ”prörölöö”. Naisen sivussa lukee act like a lady, eli käyttäydy kuin leidi. Kuvatekstissä Tanskanen kirjoittaa:
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri258.html on line 249: Masennuksen hoidon mullistaminen oli Himasen mielikuvissa Suomen ”kuuhanke” eli megaprojekti, johon kaataa niin paljon rahaa ja aikaa kuin vain irtoaa. No, sinne meni se vuosikymmen. Siinä sivussa meni filosofian arvostus.
ellauri341.html on line 60: Tuohon aikaan, edellisen kuninkaan hallituskaudella, olosuhteet muuttuivat. Hyvä lähti ja paha oli säännöllistä, Herra suuttui ja äkämystyi. Hän antoi käskyn, ja maan jumalat hylkäsivät sen, sen ihmisiä yllytettiin rikokseen. Rauhan vartijat raivostuivat ja nousivat taivaan kupoliin, oikeuden henki seisoi sivussa....joka vartioi eläviä olentoja, kumarsi ihmiset, heistä kaikista tuli kuin ne, joilla ei ole jumalaa. Pahat demonit täyttivät maan, namtar-demoni... he tunkeutuivat kulttikeskuksiin. Maa väheni, sen omaisuus muuttui. Paha elamilainen, joka ei arvostanut (maan) aarteita, hänen taistelunsa, hänen hyökkäyksensä oli nopea. Hän tuhosi asunnot, hän teki ne raunioiksi, hän vei pois jumalat, hän tuhosi pyhäkköjä. Hän saattaa olla Nabû-kudurrī-uṣur, joka mainitaan markkinahintojen kronikassa -  Kuninkuuden siemen, rivit 15-24.
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
xxx/ellauri091.html on line 191: "Seurasin ystäväini välityxellä sekä naisylioppilaitten yhdistystoimintaa että yhteisiä kesäkokouxia, joista he innostuneina kertoivat. Oli selviö, että heti ylioppilaaxi tultuani halusin mukaan ikävän jumalan ja vapahtajan elävään yhteyteen, se oli nyt jälleen täyttä totta. Yliopisto-opintojani en heti alkanut - menin talouskouluun kaikkien yllätyxexi ja siinä sivussa myös pikakirjoituskurssille. Mutta hämäläisosakuntaan tietysti ilmoittauduin, jouduin heti sen lehden toimituxen hälläpyöräxi, ja nykyn raamattupiiriin liityin kohta kevätlukukauden alusta. Tulin suurin odotuxin, enkä siinä pettynyt."
xxx/ellauri125.html on line 285: Mitä vittua toikin ulina oli olevinaan? Kekä Nori? Aijoo se on Kunta Kinten esikoisTYTÄR Pacific Nordwest, jonka kunniaxi iskä väsäs tän laulun ISKÄSTÄ ja mamista. Mamivainaa kehuu siinä POIKAA (= iskää, laulun tekijää) kuplixi ja lähettää siinä sivussa terviisiä luoteeseen, et kerro sille MUSTA (8x). Vitun narsistit. Kunta Kinten huonoin hetki oli kun sen mami Mae West teki enkelin eteiseen.
xxx/ellauri128.html on line 513: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri149.html on line 300: Anna itsellesi lahjaxi ja siinä sivussa vähän yrityskumppanillesikin, hellän biodynaaminen huusinalusta.
xxx/ellauri170.html on line 306: See a problem on this page? Näätkö tässä sivussa jotain ongelmaa?
xxx/ellauri208.html on line 418: Omistuksen siirtyminen valtiolle vie kansalaisilta izekkään motivaation työskennellä, pyrkiä kohottamaan omaa sosiaalista asemaansa ja yrittää. Hyödyllisenä kansalaisena toimiminen itsensä ja muut työllistämällä vahvistaa siinä sivussa koko yhteiskuntaa.
16