ellauri003.html on line 340: peukaloa ja kääntää sivua:
ellauri014.html on line 348: Julie ja pröö on kuin 2 dinosaurusta. Niillä on toinen sydän takapuolessa ja pienet kakkosaivot vieressä, jotka aika izenäisesti tekee päätökset peräpuolen puolesta. Siitä sydämestä tai sen puutteesta ne jaksaa japittaa kuusisataa sivua. Siis Rusakko jaksaa saarnata eri naamareista. Vaikee uskoa et tätä opusta lainattiin kirjastoista tuntitaksalla. Varmaan panokohdat oli helppo tunnistaa kirjan reunasta. Tuhansien peukaloiden mustaamat. Niit on kaks (2).
ellauri014.html on line 392: Alan ymmärtää miks sen ajan naiset symppas tätä. Jos tätä ei lue moraalin lukutikulla, eikä piittaa JJn ylisanoista, on tää alkupuoli paikka paikoin liikkistä. Poika on ihan pallo hukassa, Julia on selvästi joholla. Julie ei oo yhtä hyvä tyyppi kuin alkuperäinen Heloise mut tulee perässä. Turina on vaan vielä pitempi, varsinainen TLDR, kuussataa pienellä tiheästi painettua sivua.
ellauri014.html on line 838: Julkku on nyt hädissään, se kysyy Clairelta mitä mun pitää TEHÄ? Claire sanoo an mennä vaan, mut käyttää perusteluihin monta sivua. Taas JJ panee naisten suuhun perse ja anus apartheidia, kuin viron persuhallitus hiljan olasten varhaiskasvatuxeen.
ellauri014.html on line 1139: Tässä kohtaa joko alko Rusoota itteäänki tympästä, tai sit sen kustantaja vihelsi pelin poikki, kun kuusisataa tiheellä kirjotettua sivua tuli täyteen. Juliesta tehdään kyllä pikainen loppu, se ikäänkuin liukastuu vaan saippuaan. Jollain piknikillä se hyppää kengännauhoihinsa kompastuneen pojan perään jorpakkoon ja saa vettä väärään kurkkuun, vilustuu yhtä pahasti kuin esi-isämme Kalle-Kustaa, ja se on auf Wiedersehn. Tän meille raportoi tähän asti vaiti ollut kotihengetär Fanchon.
ellauri015.html on line 512: Vastinetta oli 50 konekirjoitussivua, varmaan ykkösvälillä. Kaikki ei mahtunut Suomen Kuvalehteen, vaikka tarvetta olisi.
ellauri019.html on line 161: Poika, ihan samaa tehtiin ennenkin. Millon ei tehty töitä, tirkisteltiin muiden elämää. Töitä oli tosin enemmän, vähemmän joutoaikaa, pelkkää viihdettä. Työn ja viihteen raja ei ollut yhtä mustavalkoinen. Tai no, samaa harmaata ne on tänäänkin, työ ja viihde, yhtä sometusta ja näpytystä kumpikin. Vaihdetaan vaan sivua kun pomo tulee lähelle.
ellauri019.html on line 650: Lueskelin aikani kuluksi erästä jenkkisivua, missä pohdittiin joulupukin olemassaoloa. Joulupukin englanninkielinen nimihän on santa, kun muuttaa kirjaimien järjestystä saa sanan satan. Onko joulupukki saatanan ovela suunnitelma vääristää joulun sanoma? Joulupukki kaiken lisäksi tulee yllättäen… varkain ja tuo "yllätyslahjoja". Hän on myös odotettu ja kaivattu vieras! Vanhemmat valehtelevat lapsilleen että joulupukki on olemassa ja tuo lahjoja kilteille lapsille. Kun lapset kasvavat, he tajuavat karun totuuden… kaikki oli valhetta! Joulupukki yhdistetään jouluun ja kenen syntymää juhlimmekaan jouluna!? Pettyneet lapset ajattelevat, että kaikki joulussa oli valhetta, tätä kautta myös sanoma Jeesuksesta himmenee! Ei huono taktiikka saatanalla, täytyy sanoa!
ellauri020.html on line 321: Aku ehättää Iinexen ovelle fölissä kukkapuska ja kuohari. Iines päästää sen heti peremmälle ahtaisiin sisätiloihin. Iines on kuin asuntonsa sisustus, yxinkertainen ja kuzuva. Alusta ahdas, syvältä kuin Inarinjärvi. Akun päähöyhenet ovatkin nyt tummat. Continuity girlille on tullut lipsahdus. Ei ihme, puolentuhatta sivua saippuaa ja liukasta keliä. Quandoque dormitat ipse Homerus. Homeerinen torkahdus.
ellauri020.html on line 725: Herb Simon on niin oikeassa: termiittiapinassa on vain neljä vaihdetta eteen ja yxi taaxe, muu vaihtelu tulee ympäristöstä. Ei kenenkään elämä ole toista kummempaa. Jokainen termiitti on laulun arvoinen, kuten sanoi Veikko Lavi, vaikka aika lyhyen, alle 5min pituisen juutuubijoihkauxen, kun sen häviöllisesti vielä tiivistää. Ei oo nekrologikaan kuin puoli sivua. Useimmille ei tuu sitäkään. In der Begrenzung kennt man den Meister. Mä en ole kovin hyvä siinä, mut ei oo Iivanakaan.
ellauri021.html on line 374: Luin sitä pari sivua ja panin pois.
ellauri022.html on line 532: ➢ Olisitko sinä lopettanut tarinan näin? Miten sitten? Miksi niin? Olisin lopettanut sen 500 sivua aiemmin.
ellauri024.html on line 750: Komiikan tekeminen on on perin yxinkertaista: pilkka, irvailu, haukku, ilveily, siihen kykenee jo varsin vaatimattomin älynlahjoin. Sen opettaminen on vielä helpompaa, heikkolahjainenk7n voi siitä saada ammatin, minkä jälkeen kerskuminen ja diivaxi ryhtyminen on helppoa. Ikää kyllä, tämä teos osoittaa sen todexi eikä vain tdennäköisexi. Mutta oikean lopetuxen opetuxen kyhäys on tosi vaativaa, siihen Archie Bunkerilta on jo mennyt monta sivua.
ellauri025.html on line 19: 16 sivua POLLEA!
Novelleja
ellauri025.html on line 25: Hevoshullu on muusan mielilehti. Se on tilannut sitä vuosikymmeniä, Helmin razastusharrastuxen alusta. Aluxi Helmin nimellä, nyttemmin toisella lähettäjännimellä, ruskeassa kirjekuoressa. Kyllä minäkin sitä luen mielelläni, vähintäänkin Polle sarjixet. Niitä on tässä numerossa ollut kokonaista 16 sivua! Sitä piirtää Leena Furberg, joka on Min Häst-lehden sielu, toimittaa myös tosi jännittävää Tuuvan tallia. Nolot jutut on myös hauskoja, niistä kerroinkin jo edellisessä numerossa. Tehdään myös testejä: mikä heppa sopisi parhaiten sinulle, ja kysellään toisiltamme heppatietoja.
ellauri025.html on line 799: No NYT tuli epilogi, kun 3 sivua on jälellä. (Några månader senare.) Ei se kyllä mikään kunnollinen epilogi oo. Se on lähinnä Saga-Lillin muistelua siitä kun se ja se kaniini-Emmy lähti Gråbbåsta anno dazumal. Mix se nyt pitää tähän vielä marssittaa? Mitäs se nyt toimittaa? No kai ne sit rupee kaveeraamaan uudestaan. Kulta jätti kummankin, ollaan me sitten tytöt toistemme kultia.
ellauri029.html on line 179: Soluessee on lähtökohtaisesti mittava tuotos, n. 8 – 10 sivua kirjoitettua tekstiä. Väliotsikointi kannattaa.
ellauri029.html on line 183: Hemmetti, jo on kova vaatimus, jopa 9 sivua 3 hengen tiimissä, siitähän tulee, hetkinen, katon luuurista, kolme sivua per nuppi. Onkohan tää nyt kohtuullista. No toisaalta onhan se kiva perehtyä johkin asiaan oikeen kunnolla. Ja opintopiste sivusta kuulostaa kyllä reilulta. Nää solut on varmaan jotain talousfundamentalismin terroristisoluja. Hipsterparrat ja vyöpommeja. Se solun ahkerin jolla on rumimmat vaatteet ja pisin naama raportoi, kommentoi, imuroi ja tiskaa astiat. Niin aina.
ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
ellauri033.html on line 744: Mutta kuka voi määritellä tarkan hetken jolloin jokin tarina alkaa? Kaikki on jo alkanut aikaisemmin, jokaisen romaanin ensimmäisen sivun ensimmäinen rivi viittaa johonkin joka on jo tapahtunut kirjan ulkopuolella. Tai todellinen tarina on se joka alkaa 10 tai 100 sivua myöhemmin ja kaikki se mikä edeltää on vain prologia. Ihmislajin yxilöiden elämä muodostaa jatkuvan juonen, jossa jokaisen yrityxen eristää koetun pätkä jolla on merkitys erillään muusta - esimerkixi 2 ihmisen tapaaminen joka muodostuu ratkaisevaxi kummallekkin - on otettava huomioon että kumpikin kuljettaa mukanaan kudosta jonka muodostavat teot, ilmapiirit, toiset ihmiset ja että kohtaamisesta seuraa muita tarinoita jotka erottautuvat heidän yhteisestä tarinastaan.
ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan.
ellauri039.html on line 736: Lopun jälleennäkemisen kuvauxissa on samaa herttaista sävyä kuin neuvostoaikaisissa elokuvissa, kun sankarit palaavat rintamalta ja neitoset heittelevät kukkia, sirppi-vasara-tähtiliput liehuvat pilvetöntä taivasta vasten jolla lentää punatähdillä merkittyjä lentokoneita. Sen pituinen se. Jos ruttokausi olisi kestänyt kauemmin, olisi tarinakin ollut pitempi. Mutta kun ei niin ei. 391 sivua.
ellauri046.html on line 321: Et senverran enttententten filosofiasta. Sille muuten ei ole suomalaista wikipediasivua. K. ei taida olla täällä kovassa kurssissa. Se on enempi sellasta viikinkifilosofiaa. Punaista pölsyä kaikilla mausteilla. Hamletin biitä ja notbiitä, samalla kun tapettu isä kummittelee tapetissa. Punakeltaista peliin, sanoo persujokeri Hartwallin hallin seinässä. Höh nehän on Tanskan värit, ja neukkuvainaiden. No Jokerit onkin ryssien omaisuutta, ja pelaavat niiden farmiliigassa. Suomeen sinivalkoisuus otettiin kiireessä zaarin purjehdusseuran lipusta.
ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä.
ellauri053.html on line 203: Eskin kirjaplokissa oli siis tämä merkintä: Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua).
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 541: Se joka kynäilee lasitalossa saa varoa kiviä. HS kriitikko Vesa Karosella ei ole Wikipediassa sivua. Se on ehkä ansaittua. Vesa näyttää kirjoittavan asenne edellä ja vahtivan omaa reviiriä rakkikoiran tavalla. Onnen-Pekka Tarkka kirjoittaa sarjassa 375 humoristia:
ellauri061.html on line 1133: Kuten saattoi arvata, fiktiivisen Silja Laaxon kanssa tulee pornoa. Tän kai pitäs olla kaunoa, muze on vaan ihan tavallista Jallua. Kiitos ehkäisypillerien nää ei enää ketään hätkäytä. Haukotellen käännetään vaan sivua. Pakkopullaa kirjanmyynnin edistämisex, ikävystyneisyyden vaimentamisex. Central park zoo with sad monkey sex.
ellauri062.html on line 333: Juu juu, ei ei, samaa pekkalippos- ja jerrycottonmaista puolikovax keitettyä huulenheittoa. Jari Pervoa iilimadon nimellä. Mä en jaxa. Ja tätä sit on tiedossa 669 sivua. No ei välttämättä, täähän voi olla ihan rosollia, aiheet ja tyylit vaihtua varoittamatta kesken kolmea tavua pitempää sanaa kuin Pervon larpat. Viimeinen sivu ylivuotaa takakanteen. Ihankuin joku löisi oven kiinni kesken puheripul
ellauri062.html on line 965: 229 sivua
ellauri063.html on line 259: Niin. Yllättävän voimakkaita tunteita näyttää Juonikas izessään herättävän siitä huolimatta että koko ajan edgyilee epämääräisesti oikealta vasemmalle ja takaisin ... Tässä kirjassa voi huomata paljonkin tyypillisimpiä antisocial personality disorder DSM-IV 301.7 tunnusmerkkejä ihan pinnallisenkin tarkastelun perusteella. Ei mulla muuta, jatketaan harjoituxia. Niitä piisaakin vielä toiset 330 sivua. Tsemppiä! Jaxuhaleja! (s. 340)
ellauri063.html on line 408: Villen miälestä Jatkosota-extra on aikamme kuva – tai siis se koostuu sadoista kuvista, jotka ovat kiinni toisissaan risuilla, rautalangalla ja erivärisillä naruilla. Siitä ei saa millään otetta. Se kuvaa kai vuoden 2011 jytkyä (tai niin ajattelin). Juonen voi kiteyttää seuraavaan pariin virkkeeseen: Särmikäs pitkän linjan poliitikko (Sademies) on kadonnut. Perussuomalainen kansanedustajan (Paskanilkki) jaskamainen avustaja (Klingeling) tutkii asiaa ja löytää salaliittoja, disinformaatiota ja lisää sitä samaa. Ei tule valmista. Ei tule lasta eikä paskaakaan. Yli-Juonikas käyttää lähess 700 sivua kielellä keekoiluun ja eri rekisterien välillä pelleilyyn. Kokonaisuus ei ole selkeä jana vaan joka suuntaan leviävä rihmasto. Yli-Juonikkaan huumori on Pahkasiasta ja naurattaa korkeintaan hetken, kuten alkuteoskin. Jatkosota kirjaan voi palata moneen otteeseen, vuosienkin päästä, niinkuin sotaveteraani jatkosotaan, sillä siitäkään ei jää mieleen muuta kuin painajaismaisia fläshbäkkejä. Mukana on myös iltatyttö, ristikko, shakkitehtävä ja sarjakuvia. Terveisiä Aaamulehdestä.
ellauri063.html on line 570: Arnkil merkkaa Jaken kässäriin kysäreitä ja kuplia joissa lukee "epäselvä viittaussuhde, toistoa, perustele, lähde, enemmän konkretiaa, seuraavat 250 sivua on turhia." Niistä Jake vähät välittää. Kumpis tässä on finlandiaehdokas? Mulla on lukematta vielä 238s. Jos Juotikas olis totellut, olisin jo läpi. Nyt on vielä yhden normaalin romaanin verran lusittavana. Hemmetin hemmetin hemmetti.
ellauri065.html on line 616: Timo Vihavainen, Marko Hamilo & Joonas Konstig (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla? Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit. Minerva 2015. 338 sivua.
ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
ellauri066.html on line 211: Unto Kupiainen hääräili taas 1953 ja sanoi et Aaro oli Suomen runouden kubisti. Vajaa 70 sivua ja vajaa 40 runoa, se tekee vajaa 2s/runo. Pertti Lassila kävi myös haaskalla ja huomauttaa, että jääpeili meinaa asiakasrajapintaa ylevän ja syvällisen välillä. Vaakku ja kumpp. kiittelivät runoja mutta pahexuivat typografista asua. Yrmf. Keekoilua.
ellauri066.html on line 887: Jutun lähteenä on osittain käytetty nettisivua tegnellcitat.se ja Expressenin juttua Tegnells fel om viruset. Så blev verkligheten.
ellauri067.html on line 511: Sentimentaalista soopaa. Yllättäen nää on ensimmäiset sanat jotka putkahtivat mieleen kun olin lukenut 83 ekaa sivua. Seuraava oivallus s. 109 päästyä on että Thuomas on emotionaalisesti teini-ikäinen. Enemmän vielä kakkajuttuja kuin naintia. S. 131 käy selväxi että Pynchon on samanlainen pervo paskiainen kuin esim olmimainen Rilke, ja kaikki myöhemmätkin teutonit ja anglosaxit. (Oliko James Joyce saxi vaiko keltti? Ei se kovin keltti ollut, kakkaa se ojensi eikä suolaa.) Koko 2. maailmansota oli iso farssi, jossa aivan samixet vaan eri kokardeilla varustetut germaanit otti mittaa toisistaan. Noniinhän se oli sen Rilken ihannoima ensimmäinenkin. Siirtomaasotia ne olivat. Aivan vittua. Mix ton Pynchoninkin pitää noin intoilla maailmansodasta, johon se ize ei edes ehtinyt mukaankaan? Varmaan se kazoi matruusina liikaa sotaleffoja. Kaikista Rilken runoista se rakastaa eniten Duinon 10. elegiaa, joka on ruikelipaska. Oh boy, oh boy, Tomppa huutaa, ja muuta vastaavaa teini-intoilua. Sillä on muurahaisen munasuojat. Sivulla 435 on infantiili food fight kermakakuilla. Mä en jaxa.
ellauri067.html on line 571: Luku 1 oli 232 sivua. Tavallinen romsku olis ohi jo. Mikähän olis sen darwinistinen resumee? EAT FUCK KILL. Eipä juuri midiä. EAT: Banaanipirtelö. Pahoja karkkeja. Designerhuumeita. Täytekakkuja. Jotain salaliittokähmintää. FUCK: muutama pornahtava irrallinen pano, perään- ja suihinotto ja paljon paljon käteenvetoa. KILL: Ikävystyttävää pommitusta ja muuta sotaleffaskeneä. Kokonaisvaikutelma: hyvin hajanaista heittoa. Yhtään kunnollista luonnetta. Eipä tällä juuri kuuhun mennä. Loppupeleissä hämmästyttää kuinka vähän erilaisia halpoja väristyxen aiheita striped-ass babooneille on tarjolla. Ne alkavat toistua jo ennen puoltaväliä. Nenät, penixet, pyllynreijät, ne voi laskea neljän käden sormilla ruumiinaukoista.
ellauri069.html on line 380: Sateenkaarinotko, on sanottava, vastaa näihin kysymyxiin vuolaasti—tässä novellissa on enemmän selfieitä kuin millään herutuskuvia jakavalla Instagrammiteinillä. Päähemmo, Alokas Laiskiais-Entropia, esitellään sen kirjoituspöytäsälällä; 50 sivua myöhemmin kuvataan samalla hartaudella sen mahalaukun sisältö kun se sukeltaa huuliharppunsa perään pönttöön Bostonissa miesten vessassa.
ellauri069.html on line 448: Paska Kaariposki edustaa ensimmäistä omivaa miestyyppiä, Hotaska ja Knasu jälkimmäistä marisevaa. Tompan pahin puute on ettei se ajattele mitään asioita kenenkään naisosan esittäjän kannalta, ei sillä oikeastaan ole yhtään naispääosan esittäjää, sellaista että oltais edes vähän aikaa naisen pään sisällä (siis ajatuxella eikä vaan munalla). 1000 sivua eikä yhtään naisia, vaikka panoa on vähän joka sivulla! Thackeraykin on ziljoona kertaa parempi.
ellauri071.html on line 241: Nyt Pynchon muistelee Gottfriedin housuissa. Isi lateli vain käskyjä, äiti oli dundeellinen ihminen. Koskaan he eivät oikeasti jutelleet keskenään. Tompan suhde Isi-Tomppaan on hyvin suspekti: nerokas Kuolema (h.k.) on pannut isän ja pojan näyttämään toistensa silmissä kauniilta niinkuin Elämä (HK) on tehnyt miehelle ja naiselle... Hiivatti kun ei tästä sateenkaaritouhuilusta tule loppua. Vielä 50 sivua...
ellauri073.html on line 446: Et revi siitä. Raastepöydästä sopii aloitella. Sasha lohduttautuu ezimällä Wallun kirjoituxista virheitä: esim. "spasms of a deep sweet hurt" on Sashasta joxeenkin mauton kuvaus orkuista (mixi?), ja jossain Wallu on käyttänyt väärin sanaa bethought. Bethink oneself of something on tulla ajatelleexi jotakin. Big hairy deal, Sasha Chapin. Onx Sasha ize karvainen? Kazotaan sen kotisivua.
ellauri077.html on line 78: Tätä 4-sivuista tarkentuvaa selostusta jatkuu vielä 3 sivua. Siinä on 4 virkettä, joista tämä ekan sivun jälkeen kesken jäänyt on pisin, ja lyhin tämä: Puut ja pensaat ympäröivät takapihan allasaluetta kolmelta puolelta. Onkohan tää vuonna 1998 36 vuotta täyttäneen Wallun kuvitelma izestään 20 vuotta myöhemmin? Pituus ja paino nazaisivat ainakin. Niin ei käynyt, 10v myöhemmin Wallu heilui kattoparrussa. (Tai piirussa.)
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 279: 352 sivua pelkkää siirappia, Wallu kuittaa Elisabethin uurastuxen. Miehet surevat eri lailla kuin ämmyrkäiset. Miehekkäämmin. Ei mitään siirapinlitkutusta. Murti päätä, murti suuta, murti mustoa haventa. Ei ole itku lapsen itku eikä vaimojen valitus; itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama.
ellauri079.html on line 60: Tälle tuuballe ei ole suomalaista wikisivua, eikä ihme. Suomennan siis ize. Periamerikkalainen Dove näytesaippua, just sellaista amerikan unelmatyyppistä silmiinkuseskelua mitä siellä rakastetaan vieläkin. Bodine on hilbillien matriarkaalinen haara, josta syntyy pääasiassa runtteja.
ellauri079.html on line 85: Jethro mainitaan Läpän loputtoman pitkässä alanootissa 110 s. 998. Se on Jedin serkun Helmi Bodinen poika (vaikka se sanoo Jediä "Roope-sedäxi"). Helmin äiti ja Jedin isä olivat sisaruxia. Hän ajaa Klampetin perheen niiden uuteen kotiin Kaliforniassa ja jää niiden luoxe jatkamaan kasvatustaan. Muut kerskailevat Jethron "kuudennen luokan koulutuxella", mutta hän on tietämätön lähes jokaisesta nykyaikaisen Kalifornian elämän aspektista. Yhdessä episodissa se päättää mennä opistoon. Se ilmoittautuu myöhään lukukaudella paikalliseen sihteeriopistoon ja "ansaizee" diploominsa päivän lopussa koska on niin häirikkö. Ihan niinkun Donald Trump. Tää oli ironinen sisäpiirin vizi: – oikeasti Jethrolla oli kandintutkinto liiketaloudessa, sivuaineena filosofia, Santa Claran yliopistosta. (Missäs tässä oli se ironia? Se livahti nyt ihan ohize.)
ellauri082.html on line 120: Hahaa mä en ole vielä edes puolivälissä. Mut vittu mä en piittaa juonista. Sitäpaizi Wallu sanoi ize tossa äsken ettei tässä tolkuttomassa läpässä ole loppuvizejä. Kustannustoimittaja väsyi ja leikkas pois viimeiset 300 sivua.
ellauri082.html on line 331: 500 sivua Wallua!
ellauri082.html on line 333: Heppahullun kannessa lukee joskus jopa 16 sivua Pollea! Se on hienoa, jos ne on Lena Furbergin piirtämiä. Lena nillitti pienenä jotakin jollekin heppalehdelle ja piirsi kirjeen syrjään vihaisia poneja. Lehden toimitus kysyi voisiko se piirtää niitä lehteen lisääkin. Nyze on jäämässä eläkkeelle omasta heppalehdestä. Muumipeikko oli alkuaan Tove Janssonin vihaisena klippdassin seinään piirtämä Immanuel Kant. Toven veljentytär on tienannut sillä miljoonia. Vihasta voi syntyä paljon hyvää.
ellauri082.html on line 335: Wallu ei pidä viivasuisista huumorintajuttomista sosiaalitanteista. Se on hokenut sitä jo useamman kerran. On se niin rebublikaaninen. Siitä vihasta ei syntynyt lasta eikä paskaakaan. Noniin, nyt olen päässyt yli viidensadan pyykin Wallusta niinkuin Kristiina. Enää neljä ja puolisataa sivua jälellä. Ontää tässä vaiheessa suunnilleen yhtä viihdyttävää kuin kauniit ja rohkeat.
ellauri083.html on line 720: JESS! 900 sivua on rikki! Viimeisin walluismi on sanan "kolo" käyttö naishenkilöiden nimityxenä. Tämmöstä tää nyt on. Mutta kestäös vain sydän, olet saanut katalampaakin kestää edellisen 900 sivun aikana. Muita myötätuntoisia naisten nimityxiä sivulta 900: sexuaalinen komsio, kokkelihuora, päihdeongelmainen sairaanhoitajaopiskelija, dipsomaaninen aulahaahka, toisexi kaunein Margaret Thatcherin jälkeen. Gately oli huolissaan että Pamelankin ulkonäkö (vaikka se ei ollut edes oikeasti hyvännäköinen) alkaisi iän myötä kärsiä, naama valuisi kallolta kohti tyynyä, se muuttuisi aulahaahkaxi.
ellauri093.html on line 833: Tunnustuksen allekirjoitti seitsemän ruhtinasta: Saksin herttua ja vaaliruhtinas Juhana, Brandenburgin rajakreivi sivua ei ole)">Yrjö, Lüneburgin herttua Ernst, Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen, Saksin herttua Juhana Fredrik, Lüneburgin herttua Frans, Anhaltin ruhtinas Wolf(gang) ja kaksi valtakunnankaupunkia (Nürnberg ja Reutlingen). Siis tämmösiä pikkukaupunkien pormestareita tai läänin maaherroja, joita paavin kieltojen maailma oli alkanut ahdistaa.
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri115.html on line 322: Jean-Jacques pelkäsi pimeää ja se uskoi maailmanlaajuisen JJ-vastaisen salaliiton olemassaoloon, jonka vetäjänä toimi Jehova. Oppia ikä kaikki, sanoi Solon. Unohtamista ikä kaikki, olisi Solon voinut lisätä. Montaigne sanoo muistinsa olevan niin huono, että monta kertaa luettu kirja tuottaa joka lukemalla samaa iloa. Lea luki punapukuisen naisen jääkaappia, sivua 1 joka lukemalla samalla ilolla. Ai tän mä oon saattanutkin jo kertoa. Eiköhän tuo ole jo opittu, kommentoi Pirkko Hiekkala. Duulla ensin, ja sitten sanoilla, sanoi Veli-Matti Welling musantunnilla.
ellauri131.html on line 834: Enter Doreen Virtue. Doreen Virtuella ei ole wikipediassa sivua. Doreen Virtue is an American author and a motivational speaker. Virtue has written over 50 books including oracle card decks on the subject of angels and other spiritual topics. In 2017, she converted to Christianity after claiming that Jesus presented himself to her in a vision.
ellauri133.html on line 200: Teppo Kurkon pirsuunalliset kynäilytottumuxet johti supertähti opuxiin kuten Kurjuus ja Se. Etenkin Se on sillä tosi lyhkänen, vaan reilut 1K sivua. Lisäneuvoja:
ellauri133.html on line 211: Tepon "se" on tiiliskivi, 1122 sivua. Takakannen mukaan
ellauri133.html on line 221: Noin pitkä horrorstoori ei voi kun lerpahtaa, ei kukaan pysty työntämään pökköä pesään tihentyvällä tahdilla tuhannen sivua ilman et pitää välillä vetää ulos ja huilata. Lopussa kaljupää mutta siitä huolimatta hämmästyttävän nuoren näköinen "Bill" lakkaa änkyttämästä (akkaa länkyttämästä) ja all is well, kuin Harry Potterissa. Se olikin vaan paha uni vaikka pitkänlainen. Se siitä ja sen kestävyydestä.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri133.html on line 349: Dodi! Mä arvasin! tää "Se" kirjan nimessä tarkoittaa tosiaankin "sitä"! Tää on luultavasti eka kirja Kurkon kronologisessa sarjassa miss voi osoittaa kynnettömällä sormella ja sanoa: "Tässä kohen toimittajat ei enää uskaltaneet sanoa Kurkolle et jätä hyvä mies noi sairaat jutut pois." Tiiliskivi muotoaan muuttavasta, lapsia jahtaavasta demarista nieltä Penninnussija on melkein 1100 sivua pitkä. Onhan siinä tollasta Enid Blyton meininkiä, lapsitiimejä ja lapsimielikuvituxen kekkeriä. Mut that being said, viemäreihin exyneen pojan voi nähtävästi pelastaa vaan niin että 6 11-vuotiastapoikaa gängfäkkää 11-vuotiasta tyttöä... sen "pyynnöstä", hehe. Voi HEMMETTI mikä parannettu painos Nabokovista!
ellauri133.html on line 480: Ja tälläst pitäs jaxaa puurtaa 900 sivua ennenkö pääsee noihin panokohtauxiin. Mixei niitä voitu merkitä kirjan sivuun vaikka pinkillä?
ellauri144.html on line 210: Paitsi että José Martí oli nationalisti, hän oli myös internationalisti. Hänen näkemyksensä mukaan Kuuban ja Latinalaisen Amerikan suvereenisuus olivat toisistaan erottamaton asia. Hän toimi aktiivisesti muun muassa Puerto Ricon itsenäisyyden puolesta. Kirjoituksissaan José Martí usein sivuaa sosialismin perustajan Karl Marxin teesejä. Tästä huolimatta hänen ei katsota olleen sosialisti, koska hän, toisin kuin sosialistit, ei nähnyt kapitalismia perussyynä Yhdysvaltojen imperialistisille pyrkimyksille.
ellauri151.html on line 1038: Pidän urotekona, että vuonna 2013 luin Antony Bevorin kirjan Toinen maailmansota. Siinä on kaiken kaikkiaan 960 sivua. En tiennyt II maailmansodasta paljonkaan, koska hissantunneilla ei edes päästy siihen. Luulin, että kirjassa olisi enemmän poliittista historiaa, mutta ei: Kuvataan eri taistelut yksityiskohtaisesti. En edes tajua niistä mitään; jotkut kukkulalla, jotkut joella, siellä & täällä. Sotahistorian kirjoittajat tietysti tekevät työtään, mutta yllättävää kyllä, mun tuttavapiirissä on kaksikin ihmistä, jotka ovat kiinnostuneita just taisteluista ja niiden kulusta. Siis Suomen taisteluista. Näistä yksityiskohdista, että minkä puskan takana kukakin. En tiedä heidän kiinnostuksensa syytä. Itselle kuulostaa siltä kuin olisi tietokonepeli paperilla. Vaikka just se, minkä Calle sanoi, on oleellista. Kamalaa, kuolleita ihmisiä, kummaltakin puolelta.
ellauri153.html on line 292: Isän vastauxesta alkoi meemi, joka tunnetaan nimellä "pitkä unikon oireyhtymä" eli "Jantelagen", jossa epätavallisia ansioita omaavia henkilöitä vastaan asiattomasti hyökätään tai paheksutaan saavutustensa vuoksi. Se saa nimensä Livyn jaksosta, jossa Tarquinin sanotaan ohjeistaneen poikaansa Sextusta heikentämään Gabi Sandun kaupunkia tuhoamalla sen johtavat miehet. Herodotuksesta, jonka historiassa on samanlainen tarina, jossa on mukana vehnän korvat unikon sijasta, on ehkä lainattu aihe, jossa käytetään tahatonta sanansaattajaa tällaisen viestin toimittamiseen metaforan kautta, jossa päät katkaistaan korkeimpien unikkojen leikkaamisesta. Kierkegaardin pelossa ja vapinassa on kohta Livyn versiosta tarinasta. Fear and termbling on vitun suosittua Raamatussa, sitä löytyy sieltä kokonaista 19 sivua. Fear and loathing in Las Vegas raportoi E.Saarisen ihannoima gonzo-kirjailija. Nää on vahvoja meemejä.
ellauri156.html on line 516: Who the heck is Abner? The only one that comes to mind is Li'l Abner. Abnerista ei ole suomalaista wikisivua. On tyydyttävä jenkkeihin, vaikka se ei ole oikein tyydyttävää. In the Hebrew Bible, Abner (Hebrew: אַבְנֵר 'Avner) was the cousin of King Saul and the commander-in-chief of his army. His name also appears as אבינר בן נר "Abiner son of Ner", where the longer form Abiner means "my father is Ner".
ellauri160.html on line 95: Nootit on tutkijoiden ja kääntäjien kollektiivisesti vuosikymmenten aikana luoma Pound-ensyklopedia. Pisan cantoissa jokainen sana on kuin lukko, jonka avaamiseen avain haetaan teoksen huomautuksia osiosta. Poundin lukeminen on yhtä selaamista runojen ja noottien välillä. Runoja selittävä osio on yli 30 sivua suurempi kuin itse runojen osuus kirjassa.
ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan.
ellauri181.html on line 249: Selvitettäväxi vielä jää miten nää Schwartzin arvot jakautuvat Darwinin kaikkien pikkueläinten 3 arvon välille: EAT! FUCK! KILL! Vizikästä että lisääntyminen ei kuulu Schwarzin arvoihin, eikä kyrpä muutenkaan, paizi että se mukavasti jotmuillessaan pillussa sivuaa stimulaatiota, hedonismia ja (oikea-aikaisesti ruiskahtaessaan) saavutusta.
ellauri182.html on line 296: No se olikin väpelö joka harrasti zeniä ja kääröjä koska ei jaxanut koulun urheilulajeja. Se oli sattumalta Elvixen veli. Neiti Tanakka olikin niiden loputtoman katkeroitunut äitykkä. Akemin judoura epäonnistui dopingskandaaliin, Elvis sanoi halvexivasti. Kaikki temppelipaskiaiset anasti vaan sitä samaa kääröä. Minnes Amida oli unohtunut? Hauska tyyppi: hieno auto hienot vaatteet. Vitun anaalit. Anista penaaliin. Käytännöllinen automyyjä nosti päätä Junin rumemmissa housuissa. Köysi oli valitettavasti kireällä. Minun piti hiestää se katki. Elvis rahmaisi pikku tikulla Rein karkeata sivua. Waijin oli lopettanut ulkomaisten perehdyttämisen ja palaisi pian Rein erehdyttämiseen. Nopeasti nyt! Ala tulla!
ellauri203.html on line 164: Juorujen pääpointtina näät oli, että nuori kirjailija, joka oli juuri aloittanut kirjoitusuran romaanilla "Köyhät ihmiset", kusen täytettyä siltä rumemman pään ensimmäisen teoksen (väitetysti kolmannen teoksen, mutta 1. se oli), poikkeuksellisen menestyksen ansiosta, pyysi kustantajaa tulostamaan uuden luomuksensa, erotuxexi muiden kirjoittajien tekeleistä, jollain ilmeikkäällä typografisella tavalla, esimerkiksi niin että jokaista sivua ympäröi erityinen reuna, tai borderi. Pilkkaruno meni kokonaisuudessaan näin:
ellauri203.html on line 582: Stravron tunnustus oli kolme yhteenommeltua sivua tiheää länsimaista kyrillistä printtiä. Voi ihan nähdä Stavron istumassa lanka ja neula kädessä pistelemässä tottumattomana (auh) sormeensa. Pientä pränttiä, Tiihon ei näe lukea ilman Tokmannin laseja. Stauro teki yllättävän paljon panovihreitä. Mutta se ei ollutkaan ammattikynäilijä kuten Fedja-setä. Seuraavassa poimintoja Stavron prujusta.
ellauri213.html on line 122: 6 syytä mixi Embotellado on paras Disney filmi ever: 1) sankari ei ole super eikä oikeastaan tee koko aikana mitään merkillistä. 2) Pätkässä ei ole pahista. Mummun pärmänttäyskin osoittautuu puolustettavaxi. 3) Kehenkään ei satu pahasti paizi Pedroon, eikä silläkään herkutella. 4) Hullunkurisen veikeitä vekkuleita on suhteellisen vähän. 5) On paljon tyyppejä mutta kukaan ei ole erityisen tärkeä. 6) Taika on täysin maallista, ize asiassa sivuasia.
ellauri217.html on line 390: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri245.html on line 196: En tiennyt että Thaimaassa on punatulkkuja. Sen tiesin että siellä on farangien mulkkuja. Nesbööllä kesti puoli sivua päästä tähän aiheeseen. Nesböö on inha torakka, jonka mielestä thaihuoran elämä ei oikeastaan ole hullumpaa. Nesbön Jonne ei ole parittajana suinkaan pahemmasta päästä.
ellauri254.html on line 108: Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen Serapionovy bratja vuonna 1922. Ryhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan Potšemu my Serapionovy bratja (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts. Lunzilla ei ole edes Uiki sivua.
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. Lähde
ellauri282.html on line 361: Pitkän toipilasaikansa kestäessä Loyola näki sarjan uskonnollisia näkyjä Jeesuksesta ja Mariasta köyrimässä, ja kirjoitti sen pohjalta noin 300 sivua tekstiä, josta myöhemmin muokkaantui Loyolan pääteos Vällyharjoituksia. Hän ajatteli, että hänen julkaisusuunnitelmansa vahvisti hänen eräänä yönä kokemansa näyn Neitsyt Marian ja Jeesuksen lapsesta, mikä johti hänelle paljon lohdutusta.
ellauri284.html on line 274: Sitten näytti siltä, että täydellisen romahduksen välttämiseksi oli välttämätöntä rekonstruoida koko rakennus, lukuun ottamatta äskettäin rakennettua ja kiinteää julkisivua. Kaksikin arkkitehteä suositteli rakennuksen suunnan kääntämistä ja vain tornien pitämistä, jotka sijoitettaisiin sängyn puolelle.
ellauri308.html on line 87: sivuaineina estetiikka ja taidehistoria. Kuusinen liittyi Hämäläiseen
ellauri309.html on line 166: hän rakentaa taitavia kohtauksia, ylläpitää sivua kääntävää tahtia ja
ellauri309.html on line 798: sivua. (Sitä samaa lisää, tietysti.)
ellauri309.html on line 938: vielä tulla, kun on 200 sivua jäljellä. Kaada vain muna tortillan päälle ja
ellauri309.html on line 1057: Für Frauen ist beinahe alles etwas Symbolisches. Allamme on kuuma hiekka, kyrpä seisoo kuni miekka (Eino Leinon julkaisematon runo, Lähde: Yrjö). Kyrpä koskee kuumaa floiskaa. Tääkin tarina on se sama vanha: vanha raha vastaan hyvät siittiöt, geeni vaiko meemi, kas siinä pulma. Aina sama tematiikka, Jan Blomstedt sanoisi. Sekin on jo vanha mies. Kynäilijäsiskolla on sigmasuoli solmussa. Ei kyllä tää on lopun alkua, tai oikeammin lopun loppua. Nooran kirjasta on jälellä enää 20 sivua. Vittu näitä angloja, miten ne jaxaa aina kusettaa ja lasketella luikuria? Se on kauppamiesten tapa.
ellauri313.html on line 157: Ei nytpä ryhdyn vekkulimaiseen vertailutehtävään eli luen rinnan Toni Morrisonin ja Liza Marklundin paratiiseja. Päältä kazoen ne ovat samanlaisia kuin 2 marjaa, kirjat siis, ei kynäilijät - runsaat 400 sivua täyttä tarinaa on kumpikin. Tomin teos on vlta 1998, jolloin hällä oli jo Noobel käsilaukussa, Lizan 2v nuorempi. Lie hänkin jo siihen mennessä ansainnut ensmäset miljoonansa, kruunuissa laskettuna ainakin. Paratiisi on kirjallisuudessa tärkeä tapahtumapaikka, varsinkin naisten kannalta, joiden tunaroinnin ansiosta tämä hieno puutarhatontti meni Aatamilta alta.
ellauri325.html on line 489: Matti Kuusi sivuaa Ohareissaan sotamuistoja. Ei ne olleet kovin kummosia. Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta vuonna 2014 Mainilan laukaukset nousivat kansainväliseen keskusteluun. Ukrainan YK-suurlähettiläs vertasi marraskuussa 2018 Venäjän toimia Mustallamerellä Neuvostoliiton vuonna 1939 lavastamaan tapahtumasarjaan. Sodat muistuttavatkin monessa kohdin toisiaan. Sevastopol on Leningrad, Krim on kannas, ja länkkärit kannustavat itärintaman sodankäyntiä taas kazomosta maxamalla viuluja. Jatkosota 2022 on juuttunut asemasotavaiheeseen. Israelin jumala on edennyt pommittamaan Syyriaa.
ellauri328.html on line 371: Neuvostoliiton marxilais-leninistinen ateistinen ja uskonnonvastainen lainsäädäntö "laisti uskonnollista toimintaa siinä määrin, että se oli olennaisesti pakotettu pois julkisesta elämästä". Ken Howardin johtama ryhmä osallistui Raamatun salakuljetukseen Neuvostoliittoon ja julkaisi myöhemmin Raamatun jäljennöksiä silkkipainatusmenetelmillä "käyttäen pyllyverhomateriaalina salakuljetettua alushameina tai nakkiverhoina käytettyä kangasta, mikä salli sivujen painamisen huomaamatta". Koko Neuvostoliiton alueelle perustettiin 75 operaatiota, joissa painettiin yli miljoona sivua. Vuonna 2021 Washington DC:n Raamatun museo pystytti näyttelyn tästä Ken Howardin ja hänen tiiminsä Raamatun salakuljetuksesta ja silkkipainotoiminnasta.
ellauri330.html on line 304: Kun etsin Varjenkaa Maksim Gorkin suomennettujen teosten joukosta, en hämmästyksekseni löytänyt sitä ollenkaan. Mysteeri ratkesi, kun laajensin etsintääni ja selasin läpi myös novellien luettelon. Varjenka on alun perin julkaistu osana novellikokoelmaa ”Varjenka ja muita novelleja.” Suomalaisessa kustannusperinteessä 160 sivua olisi jo pitkähkö novelli, mutta mikä ettei.
ellauri331.html on line 106: Seuraavat 46 sivua kuuluvat tähän luokkaan, yhteensä 46 sivusta. Tämä luettelo ei välttämättä vastaa viimeaikaisia muutoksia. Eli pussiin von voinut pujahtaa jokunen Pro Putin websitekin. Vinkki: jos uikisivulla on osasto "Kritiikkiä", kyseessä on venäläisten trollisivusto, jos siellä on "Palkintoja", sivusto on todennäköisemmin länsimielinen.
ellauri331.html on line 643: Läppä läppä, eivät ole. Rykovtseva ahkeroi Radio Svobodassa, sillä ei ole wikisivua. Otto Lätsis oli latvialaissyntyinen toimittaja, joka kyllä on jo vainaja. Hruštšovin sulan lopussa hän työskenteli Izvestiassa, jossa hän kannatti sensuurin löystämistä ja pyrki tekemään sanomalehden suosituksi älymystön keskuudessa. Kommunisti-lehdessä hän lipsui perestroikan kannalle. Hänen loppunsa oli kamala. 10. syyskuuta 2005, kun Otto Lätsis ajoi Peugeotilla ja kääntyi vasemmalle risteyksessä, jeeppi törmäsi hänen autoonsa suurella nopeudella. Otto Lätsis ja hänen pojanpoikansa sekä jeeppiä ajanut nainen ja hänen kaksi lastaan joutuivat sairaalahoitoon. Lätsis viipyi koomassa yli puolitoista kuukautta, mutta kuoli lopulta vammoihinsa. Hän kuoli klo 5.00 MSK:ssa 3. marraskuuta 2005 Burdenkon sairaalassa Moskovassa.
ellauri335.html on line 425: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri339.html on line 107: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri340.html on line 262: - sivua ei ole)">Pehmolaki (Soft Law) -prosessit, kuten kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen päätöslauselmat, julistukset ja kannanotot
ellauri340.html on line 460: Onko loppuni jo tullut? Tokkopa, vielä on jäljellä n. 20 sivua. Aah mä kuolen. Ah mä nauran, kuvani kun peilissä mä nään. Tästäkin niteestä on tehty elokuva. Varmaan mykkäraina, ylen unettava.
ellauri341.html on line 37: Ylipainoisen Marko Leikolan paxu paasauskirja Teidän edessänne ylenannettu on erittäinkin näiden paasausten oloinen. Sillä on vaan 1000 sivua ja rapiat, mulla 18K tähän mennessä. Punkerosta Markosta on aikaisempi maininta ja kuva albumissa 265. Koska Markon kirja on paxu niin, tämä arvostelu jatkuu paljon myöhemmin albumissa 352.
ellauri345.html on line 628: Ei hemmetti, tää on vaikeampaa kuin luulinkaan. Tää häiskä sepustaa aivan helvetisti (1,5 kilosivua), mutta sen pälätyxestä on melkein mahdotonta eristää yhtään järjellistä virkettä! Kaikki on kilometrin pitkiä eikä niissä näytä olevan yhtään selkeätä pointtia. Koko ozake "Geist und Seele" tulee esille vasta luvussa 55 sivulla 800 jotakin, ja siinäkin on ensin hirmu pitkä johdanto pelkästään nukkumisesta! No jotain tässä alkaa olla tällästä "der Geist befruchtet die Seele" tyyppistä sexiaktia s. 899ff. Herakleitoxella kaiken käyttövoima oli KILL! mutta sittemmin se on ollut enimmäxeen FUCK!. Sevverran tässä näyttää olevan samaa kuin yllämenneissä että "Seele" on vähän niinkuin peitenimi "Leib"ille, eliskä Geistin perusvika on että se yrittää tukahduttaa peppuhommia. Seele = Leib = Erde, Geist = Kirche = Himmel. Die Seele, vom Geiste verlassen, werde zu haltloser Schwärmerei, der Geist, von der Seele verlassen, zur Unmenschlichkeit, sanoi joku Arndt 1700-luvulla. Tällästä järki-tunne dualismia, Mars ja Venus tyyppistä. Juu kyllä tässä jälleen kerran on viime instanssissa kyse vaan kullista ja pillusta.
ellauri347.html on line 569: Se on kuvattu pääasiassa Hautes-Vosgesissa Gérardmer -sektorilla 7. Gérardmerin kaupungintalon julkisivua käytetään Villefranchen kaupungintalon puitteina. Zone blanchen ensimmäisessä jaksossa esiintyvä saha on MousseynBan-sur-Meurthe-Clefcyssä Schmalickin gîtessa. Kohtaus, jossa vauva heitetään vesiputoukseen, on kuvattu saut du Bouchotissa, Menauruptissa ja niin pois päin. Vauvana käytettiin Reborn Baby- vauvanukkea. Lukuisat ilmakuvat näyttävät tien Col de la Schluchtiin ja erityisesti tietyn sijainnin: "La Roche du Diable". Kohtauksia kuvattiin myös Cornimontissa takaa-ajoa varten ja Granges-Aumontzeyssa 8,9. Jotkin kohtaukset ensimmäisen kauden päättävistä jaksoista kuvattiin Tête des Cuveaux'ssa vuonna kivi ja puu lähellä Remiremontia. Tuottaja Vincent Mouluquet selittää Vogeesien valintaa kuvaamiseen: “Halusimme näyttää katsojille asioita, joita he eivät ole tottuneet näkemään. Meillä oli tunne, että siellä oli olemassa jonkinlainen harvinaisuus Ranskan oloissa, nimittäin pystyryöstömezä. Otimme Vogeesit suuhumme, koska löysimme runsaasti maisemia, tunnelmaa, tunnelmaa, panodraamoja, todella poikkeuksellisia pystypanoja."
ellauri348.html on line 344: Rakentava meedia ei kertoisi rumista konflikteista tai toivottomista yrityxistä pysäyttää luontokatastrofia, vaan välittäisi liikuttavia menestystarinoita ihmisistä jotka jakavat hyväntekeväisyyttä toisille. Suosituimmat elokuvat olisivat Remember the Titans, Forrest Gump ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind. Kyseiset elokuvat koettiin merkittävixi, koska ne sivuavat FUCK! teemoja. Ne auttavat iloizemaan ihmisistä, jotka ovat olleet vähemmän onnekkaita kuin me ize. Elokuvat lisäsivät yleisesti halua hymyillä ihmisille, jopa tuntemattomille. Ontto Eskolakin hymyili mustalaisille. Iloinen ukko! romanit sanoivat.
ellauri349.html on line 378: Return On Interest. Roilla ei ole suomenkielistä wikisivua, on se sevverran puhdasta jenkkipotaskaa.
ellauri349.html on line 568: Saarnausta jäljellä vielä sata sivua. Saa nähdä jaxanko. Jaxaa jaxaa, niin tästä tulee vuoden 2024 ensimmäinen loppuun saatu teos.
ellauri349.html on line 803: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri350.html on line 299: Alkaen julkaisusta I Know Why the Caged Bird Sings, Angelou käytti samaa "kirjoitusrituaalia" monta vuotta. Hän heräsi aikaisin aamulla ja kirjautui sisään hotellihuoneeseen, jossa henkilökuntaa käskettiin poistamaan kaikki kuvat seiniltä. Hän kirjoitti lainopillisiin tyynyihin makaaessaan sängyllä, ja hänellä oli vain pullo sherryä, korttipakka pasianssia varten , Roget´s Thesaurus ja Raamattu, ja lähti aikaisin iltapäivällä. Hän teki keskimäärin 10–12 sivua kirjallista materiaalia päivässä, jonka hän editoi kolmeen tai neljään sivuun illalla.
ellauri351.html on line 574: 164 sivua, 1. painos julkaistu kesäkuussa 2018
ellauri352.html on line 667: Hänen tyypillinen kirjoitustyylinsä sai toisinaan romaanit olemaan yli 1000 sivua pitkiä, sillä hän käytti noin 12 tuntia kirjoittamiseen ja käytti paljon paperia. Patti Koon, Vange Nord ja Mari Yoriko Sabusawa olivat Michenerin kolme vaimoa, mutta hän oli eronnut kahdesta ensimmäisestä ennen kuin meni naimisiin kolmannen kanssa. Hänen miljoonien lahjoitustensa hyväntekeväisyyteen useille instituutioille ja Writers Workshopille pidetään huomionarvoisina.
ellauri352.html on line 678: Ihmettelet luultavasti, miksi lukea koko paska juttu (1070 sivua), kun annat sille lopulta niukat 2 tähteä*? No, se on valtavien kirjojen salaisuus. Jos haluat lukijasi saavan loppuun huonosti kirjoitetun kirjasi, tee siitä valtava, sillä ensin he jatkavat lukemista toivoen, että kirjasi alkaisi vasta hankalasti, ja kun olet saavuttaneet 1/4 kirjasta ja ymmärtänyt että kirja on vain paska, jatkat lukemista joka tapauksessa, koska olet jo "päässyt tähän asti" ja panostanut siihen.
ellauri352.html on line 692: Sisällissotaan (kahdeksan sivua), osterien ruoppausliiketoimintaan ja 1900-luvulle – joka on pelkistetty kolmeen omituisen valikoivaan vinjettiin: Paxmore, joka pelasti 40 000 juutalaista Hitleriltä, erottelutaistelu ja. . . Watergate, jossa toinen Paxmore teki itsemurhan Valkoisessa talossa. Siis fiktiona – kauttaaltaan pinnallinen ja luonnosmainen, ilman teemaa (paitsi "Se on mennyt. Kaikki on mennyt"), joka yhdistää tai rikastaa melodramaattisia jaksoja. Myöskään kaikki Michenerin sulatettu tutkimus ei tuota kivuttomia faktajuhlia: paljon lukee kuin yläkoulun tekstiä ("Kolme syytä tähän"); muun muassa Henry Clayn ja Geon vierailevat esiintymiset. Washington ("Sinun sopimus, kenraali") vaikuttaa typerältä; ja dialektiset keskustelut uskonnosta ja orjuudesta ovat tylsiä. Mutta sellaisissa asioissa kuin laivanrakennus, osterointi, ankanmetsästys, Jimmy-sininen rapu ("se herkullinen äyriäinen") ja Onk-tai hanhi, Michener on suuri käsityön ja tieteen popularisoija. Tämä merkittävä lahja yhdessä valtavan Michener-vaikutuksen kanssa lähettää varmasti miljoonat lukijat sukeltamaan miljoonan lempeästi luettavalle sivulle tylsää historiaa ja kaavafiktiota.
ellauri369.html on line 215: 24-vuotias Hadi Matar hyökkäsi lavalle ja puukotti Rushdieta yli kymmenen kertaa. Hän puukotti myös väliin mennyttä moderaattoria Henry Reeseä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä miten vääräuskoinen nitistetään puukolla. Puukottaja Hadi Matar antoi pian puukotuksen jälkeen vankilasta haastattelun New York Post -lehdelle ja sanoi, ettei ole edes lukenut Saatanallisia säkeitä paria sivua enempää. Myöskään fatwan langettanut Khomeini ei tiettävästi koskaan lukenut Rushdien kirjaa. Se nyt vielä puuttuisi.
ellauri373.html on line 336: Dova I. A. Rodionovin romaanista "Illan uhrit" vai jonkun katkeran venäläisen sävellys? Musta sotnia? Ei, nämä ovat Venäjälle tuntemattoman miehen oikeita sanoja, joka ei millään tavalla kärsi bolshevikeista henkilökohtaisesti. Nimittäin muinainen, moderni, "liberaali" ranskalainen kirjailija Georges Bateau. Tässä on kolme sivua, käännettynä hänen kirjastaan "The Jewish Question".
ellauri381.html on line 416: Tätä sivua on viimeksi muokattu 1.3.2023 klo 09.14. Suunnilleen Ukrainan demilitarisaation vuosipäivänä.
ellauri389.html on line 163: Sakut nälistivät Guernseyllä puolalaisia ja venäläisiä sotavankeja. Niille ei riittänyt edes perunankuoria, saati homemade giniä. What about the Brits? Niistä Wikipediassa on luokka Category:Massacres committed by the United Kingdom. 36 sivua eri siirtomaista ml Irlanti.
ellauri389.html on line 167: Koska whataboutismilla ei ole sivua Suomen Uikipediassa, on syytä hieman suomentaa.
xxx/ellauri027.html on line 245: Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikkot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua). [Vitut "noutamassa", ostamalla sileillä seteleillä. Niitä piisaa. Oivallus ja nide.]
xxx/ellauri056.html on line 519: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri121.html on line 195: Aloitteen tapaamisesta on tehnyt Juhani Heikka. Hän on kuullut isoisänsä tarinan jo lukioikäisenä. Historiasta kiinnostuneena Heikka on lukenut aiheesta runsaasti: Toivo Kuulan elämäkertoja, sisällissodan historiaa sekä surmatyöstä kertovia lehtijuttuja. Helmikuussa hän vietti päivän Kansallisarkistossa ja kävi läpi pari sataa sivua kuulustelupöytäkirjoja, joissa surmaillan tapahtumia selvitettiin perinpohjaisesti.
xxx/ellauri121.html on line 544: No mikä oli Peggyn jälkisäädösten vastaanotto? Oliko perillisten tukat turhaan suitut? Ainakaan ei ole suomenkielistä wikisivua. Suomentaja on sentään nainen. Kertojana on tällä kertaa Lydia. Osoittautuu yllätyxexi että Number Two eli Lydia onkin salaa hyvis. Karjapiikillä pistely ja telotuxet olikin vain hämäystä. Se sattui Lydiaan enemmän kuin Juneen. Ei voi tehdä omelettia särkemättä munia.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri127.html on line 502: Tää ei nyt ole vielä selvinnyt, kun en ole lukenut kun pari sivua.
xxx/ellauri129.html on line 230: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri129.html on line 298: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 857: - sivua ei ole)">Oxfordilainen liike
xxx/ellauri157.html on line 166: Jatkuva taistelu ruuasta ja lisääntymisestä (ei sukupuolisesta tyydytyxestä, hölmö Iisko, se on sivuasia) on kaikkien eläinlajien alkuperä. Apinat jotka jatkuvasti tappavat toisiaan oikeastaan vain täyttävät luomakunnan suurta suunnitelmaa. Malthus kiisti kaikki Raamatun puheet että Jumala muka kavahtaa verenvuodastusta. (Mitä vittua, Jahvehan siellä heiluu ase tanassa ihan päällimmäisenä?) Todellisuudessa hän oli rakentantu maailman vasitusten sellaisexi, että veri vuotaisi, että lapset kuolisivat nälkään ja että muutkin eläimet söisivät toisiaan. Luin nämä totuudet ja tiesin ettei kukaan voisi väittää niitä väärixi, ja silti minusta tuntui samaan aikaankuin olisin niellyt myrkkyä. Suljin tämän hirvittävän kirjan ja avasin toisen samanlaisen, aloin selailla Raamattua. Sama Mooses joka sanoi "älä tapa", sanoi myös: "Älä säästä yhtäkään joka hengittää". Eihän tässä mitään ristiriitaa ole, kun ottaa huomioon kenen tiimistä on puhe. Eli justiinsa sama sanoma kuin Darwinilla.
xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
xxx/ellauri166.html on line 182: Elmon ristiäisissä lauloi paxu juoppo pappi seuraavan aihetta sivuavan virren ( onnexi vain 4 säkeistöä).
xxx/ellauri168.html on line 285: The hard problem of consciousness is the problem of explaining why and how we have phenomenal experiences. Why "we"? Why not other animals, e.g. kangaroos? Aika oireellista ettei tästä tuubasta ole suomenkielistä sivua. Tää on selvästikin jotain idealistista höpöhöpöä. Typerän nimen takana on australialainen mamu talousliberalismin Nyrkissä:
xxx/ellauri169.html on line 231: Valheet vahingoittavat yhteiskuntaa vakavasti, koska totuus ja rehellisyys ovat välttämättömiä kommunikaatiolle ja tuottavuudelle. Eräs ongelma valehtelemisessa on että yksi valhe vaatii taakseen uuden valheen ja tämä taas uuden valheen. On vaikea pitää valheet yksittäisinä. Pian valehtelijasta tulee omien valheidensa uhri, hän joutuu ansaan epäluottamuksen verkkoon joka vaatii paljon energiaa ja läheistukea suojelemaan hänen valheellista julkisivuaan. Tämä on surullinen nurkka johon mytomaanit ovat maalanneet itsensä.
xxx/ellauri169.html on line 311: Hiljattain, tietokone voitti maailmankuulun shakin pelaajan. Se mitä tämän kirjailijan ystävä näki oli suuri Cray-tyyppisten tietokoneiden verkosto. Tällainen järjestelmä kykenee varastoimaan 5 petosivua tekstiä ja työskentelemään tämän tietomäärän kanssa valon nopeudella. Tämän päivän yhdeksän Peto-tietokonetta ovat paljon parempia kuin nämä tietokoneet vuonna 1973. Ne työskentelevät valoakin nopeammin. Tämä sallii eliitin manipuloida tapahtumia hyvin nopeasti, jopa ex post facto. Nämä uudet tietokoneet (erään toisen silminnäkijän mukaan jolla on IPhone) pystyvät kuulemaan ihmisen äänen ja päättelemään mitä kieltä tämä puhuu ja sitten pystyy kuntelemaan ja vastaamaan tällä kielellä. Siri, tapa hänet!
xxx/ellauri174.html on line 420: Hohhoijaa, vielä 170 sivua tavaamatta. Alfred de Vigny (se Eloan kynäilijä) töräyttää tässä kohtaa mottona: sukupuolet kuolevat huoneiston eri päissä, heittäen toisiinsa ärtyneitä kazeita. No kyllä kai, kun toinen ei tee enää muuta kuin kääntyilee, huokailee ja piereskelee. Kyllä siinä aika äkkiä pannaan sängyt ensin L-asentoon ja sitten eri päähän taloa. Vigny oli yxi 19. vuosisadan kuuluisimpia pehmopornoilijoita. Niitä piisasi. 19. vuosisata oli pehmopornon loistoaikaa. Olis menneet silikoninuket hyvin kaupaxi. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne Salminen.
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri201.html on line 180: Luettuani mahan täydeltä Vagnerien vittumaisesta perheestä ja muka murhatusta Harrietista kurkistin eteenpäin ja selvisi, että Harriet se oli päinvastoin tappanut raiskaajaisänsä Gottfriedin ja sitten piileskellyt vuosikymmeniä luostarissa. Enpä tiedä jaxanko tämän jälkeen lukea kaikkia noita ca. 300 sivua siinä välissä. Ei tää nyt ihan niin paljon taida napata. Baileyta ei napannut liian läski tarjoilija, mua ei nappaa liian paxu kirja joka tarjoilee pissaliisojen raiskauxia ja murhia.
xxx/ellauri202.html on line 184: Magda Elokuuta 29, 2008. Magda arvioi, että se oli ok. "Andrélta puuttuu lahja, joka on olennainen todelliselle kirjailijalle; Hän ei osaa kestää ikävystymistä. Heti kun joku lakkaa stimuloimasta häntä, hän menettää kaiken kiinnostuksensa. Se on sama hänen kirjojensa hahmojen kanssa: hän alkaa yleensä menettää kiinnostuksensa kirjoitettuaan jotkut sataviisikymmentäkymmentä sivua; ja niin hän pyöristää tarinan joka tapauksessa, mitä nopeammin, sitä parempi, kuin koulupoika, jolla on pakkomielle." Toisin Rooger, joka jatkoi kirjoittamista Thibaulteista 1400 sivun verran vaikkei Andre enää ollut stimuloimassa.
xxx/ellauri228.html on line 206: Viimeisinä päivinään sairaalassa äiti aloitti kaksi sinikantista vihkoa. Veljen vihkossa on kolme sivua kirjoitusta, Raisan vihkossa vain yksi. 53 vuotta äidin kuoleman jälkeen Raisa osaa äidin kirjoittaman viestin ulkoa: ”Äidin kukka muurahainen, pieni lintu laulavainen! Auringonkukka! Että minun täytyy jättää sinut, rakas, kovin pienenä ja hellyyttä kaipaavana. Kunpa osaisit elää oikein, lintuseni. Oleellista on vain hyvyys ja aurinko.”
xxx/ellauri234.html on line 102: Tämä plus lähes tuhat sivua lisää selittelyä olisi lähtenyt 2 egellä nimikkeellä "Bill Clinton: My life" . Ei napannut.
xxx/ellauri235.html on line 237: But Knowledge to their eyes her ample page Mutta tieto heidän silmissään hänen runsaasti sivuaan
xxx/ellauri239.html on line 748: Tällä menolla ketjusta tulee helvetin pitkä aivan turhaan, kun edes edellistä sivua ei jakseta lukea ja siellä jo käsiteltyjä asioita kysellään ihmeissään. Linkkien jutut voi lukea ja googlata lisätietoja, eikä olla kun vauveli odottamassa, että joku tajoilee uudelleen ja uudelleen lusikalla suoraan suuhun sen mitä haluaa.
xxx/ellauri252.html on line 46: Pena Saarikoski oikein innostui Mondo Canesta. Filmistä ei ole suomalaista wikisivua, mikä on hyvä asia. Inhottava eläinrääkkäysdokumentti, justiinsa mätäpäisen Penan makuun
xxx/ellauri252.html on line 70: se oli jättimäinen, kerran hänen pillussaan oli hiiri pitämässä lämmintä. Me teimme lapsen, hän odotteli sängyssä että saisin valmiixi 5 sivua ja tulisin työntelemään tavalliset 5 pistoa. En minä ole katkera, kuha kirjoittelen. Leena löntysteli kauppaan joka päivä pylly pystyssä. Asuimme Taivassalossa 1kk ja ehdin kyllästyä häneen. Leenalla oli pitkä tukka ja tasaiset leveät (huom ei harvat) hampaat. Iskin se yxissä bileissä koska olin huoran tarpeessa. Minulla ei seisonut. Se oli mulle hirvittävää aikaa, kuten olen niin monasti kertonut. Kerron kaiken mieleen tulevan. Mitähän sinä teet paraikaa? Tiskaat? Lähetä rahaa. Kerron vielä Leenasta. Olin naimisissa, edellinen vaimoni Tuula otti asian hyvin raskaasti. Sinin kanssasi on niin ihana että on suorastaan vaikea kerskua kaikista näistä aiemmista panopuista.
xxx/ellauri252.html on line 290: Kalle Päätaloa eli ”Joulupuukalle Pääkalloa” hän ei ole jaksanut lukea kymmentä-viittätoista sivua enempää ja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hän leimaa ”ryynegreeniläiseksi” sotaromantiikan tuotteeksi. Velikultakirjallisuutta, jota on käytetty sotapropagandan välineenä.
xxx/ellauri252.html on line 420: Nyt kun olen lukenut alusta noin 50 sivua, nauraen välillä pidäkkeettömästi puolustusasianajaja Braketin punastelematta jyräyttämille pieruille, en voi käsittää, miten joku voi pitää tätä kirjaa "nuaarina" tai edes "jännärinä", puhumattakaan "hyvinvointiyhteiskunnan" kritiikistä, paizi sikäli että ruozisosialidemokraatit eivät olleet läheskään kyllin radikaaleja ajamaan köyhän asiaa. Täähän on vaan huumorin sävyttämä poliittinen pefletti. Siinä suhteessa se tulee lähelle suomenruozalaisen Staffan Bruunin sepustuxia, paizi että Staffan seisoo barrikaadin suojanpuolella. Dan Kivipukki on sekin pefletisti, paizi että Taneli on kiivaan jumalansa kuvana 100% huumorivapaa.
xxx/ellauri253.html on line 296: Nyt on nykerretty 154 sivua kuolettavan pitkästyttäviä valmisteluja, ja vihdoin viimein kiristäjä alkaa lähetellä kirjeitä. Alkaa tän jaarituxen toinen osa.
xxx/ellauri259.html on line 588: Mutta missä on rikkinäinen Juutinmaa? Siitä ei ole suomalaista Uikisivua. Ruåzalaiset tietävät: Sønderjylland är den idag vanliga beteckningen på den sydligaste danska delen av den jylländska halvön, Nordslesvig. Namnet har dock tidigare betecknat hela Slesvig. Jaha, tää taitaa olla tanskalainen näkemys. Mitäs sakut sanovat?
xxx/ellauri261.html on line 67: Liisa Mäntymies Neitsyt Marian kuva-albumi. Kirjaneliö 1995, 1.painos. 131 sivua. Kovakantinen ja hyväkuntoinen kirjaston poistokirja, kannet on muovitettu ja poistomerkintä on takakannen tarrassa.
xxx/ellauri268.html on line 231: Kustantajan epäilyxet eivät olleet aivan perättömiä. Esim. Lich Kingistä kertova fan fiction novelli (Christie Golden) on kuin Jane Austenin tai Kinsellan kynästä. Seikkaperäisesti kerrotaan mitä kelläkin on päällä, mitä syödään ja miltä tuntuu eri poikaystävien suudelmat. Yli sata sivua on aherrettu eikä vielä yhtään ainoata kunnon listintää eikä yhtään mehukasta panoa, edes tappeluita tai car chaseja. Hemmetti, jos olisin tän huomannut, en oisi tuhlannut ko. chick lit niteeseen viittäkypää senttiä!
xxx/ellauri296.html on line 360: Apu tunnetaan muun muassa kolumneistaan, Nitrodisko-kaskupalstastaan, ristikoista ja jokaviikkoisesta Missä Jallu luuraa? -lukijakilpailusta. Jokaisen kuukauden ensimmäinen numero on Suur-Apu, jossa on Avun perussisällön lisäksi 24 sivua enemmän asiaa päivänpolttavista aiheista.
xxx/ellauri354.html on line 60: 109 sivua, pehmeäkantinen
xxx/ellauri358.html on line 316: Z-sukupolviset vastaa 75 Hard haasteeseen. 75 päivänä pitää juoda gallona vettä päivässä, käydä salilla ja lukea 10 sivua ihan mitä tahansa. Liikuntahaaste oli helpointa, veden juonti meni, mutta se 10s/päivä oli tosi haasteellista. Z-sukupolvi ja boomerit on ihan eri sukupolvea!
xxx/ellauri385.html on line 125: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
149