ellauri006.html on line 1352: Luvussa 31 jopi puhuu panopuuhista. Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten kazoisi neitseen puoleen. Vaan liekö pitänyt se välipuhe. No ainakaan ne ei kazo enää muhun, kun oon näin rupinen. No jos oiskin joskus käynyt hullusti, ja sydämeni lähti waimon perään, ja wäijyin lähimmäisen owella, niin jauhakoon waimoni vastaavasti toiselle ja muut maatkoot hänet. Wuoroinhan sitä wieraissa käydään, saadaan toinen toisiltamme. Mitä pahaa siinä muuten on jos waimo ei oo warattu, kohdustahan me ollaan molemmat, se on vaan kohtuullista. Oisinko kieltänyt tarwitsewaisilta mitä he pyytävät? Oisinko antanut leskein silmäin hiweltyä, hiwelemättä myös takapuolia? Exs se ole ookoo et orwon lanne on mua siunannut, kun se sai lämmitellä mun lammasnahoissa? Hoitelin sen kuin omat sukulaiseni.
ellauri012.html on line 413: Koitetaan viedä uskonnollinen perfektionismi ihan tappiin. On kaunista kun löytää kristillisiä mieliä jotka on niin irti maasta, luojan luomista ja itsestäänkin, että ne näyttävät levitoivan erossa ruumiista missä ne on kiinni, ja käyttää ruumista vaan orjana. Me ei voida koskaan päästä jumalan tasolle. Miten paljon me yritetäänkin, me jäädään aina takatuhdolle, me ei edes tajuta kuinka paljon. Toimitaan vaan jumalan kunniaksi välittämättä muista luomista tai edes itsestämme, ei välitetä omista haluista tai muitten toiveista. Jos me oltaisiin aina sellaisia, niin mä voisin ihan hyvin tulla asumaan Parakleteeseen, josta mä olen pitänyt tarkkaa huolta ja sitä koko ajan tuhannesti siunannut. Mä opettaisin sitä mun omilla sanoilla ja animoisin sille esimerkkiä; stalkkailisin mun siskojeni elämää, enkä komentaisi mitään mitä en itse voisi pitää: käskisin teidän rukoilla, mietiskellä, ja tehdä työtä, ja pitämään hiljaisuuden lupauksen; ja mä itekkin rukoilisin, duunailisin, tuumailisin ja oisin enimmäkseen hiljaa.
ellauri094.html on line 112: Arvoisa herra puhemies! Olen iloinen siitä, että meidän ei tämän keskustelun jälkeen enää tarvitse palata tähän asiaan eduskunnassa. [Laura Huhtasaari: Älä ole niin varma!] Kansan enemmistö ja kahden eri eduskunnan enemmistö on siunannut tasa-arvoisen avioliittolain, ja se on suuri ja hieno asia. Itse olen teidän näkökulmastanne ilmeisesti siinä aidossa avioliitossa, kun se on miehen ja naisen välinen avioliitto. Se ei millään tavalla muutu 1.3., kun samaa sukupuolta olevilla on mahdollisuus mennä naimisiin.
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri223.html on line 117: Erittäinkin hyvä analogia! Mikäs heresia sanoikaan että paha on vain hyvän puutetta? Yrittämätöntä laitetaan. Se meni tässä ohi ihan hiljattain. Jaa eise ollutkaan kerettiläisyyttä, kerzen on siunannut virtahepo olohuoneessa, kz. seuraavaa paasausta. Tommason fiktiiviset porukat on samoilla linjoilla. No ei tässä sitten tämän enempää.
ellauri331.html on line 714: Viimeinen Uikipedian listaamista ryssameedioista osoittautuu sekin länsimaittain paskalaatikoxi, nimittäin Vzgljad. Sen menestystä on näet siunannut valtion yhteiskuntatutkimuxen asiantuntijainstituutti johtajana Anton Vaino (sic!).
xxx/ellauri173.html on line 766: En ole rakastaja, vaan vanki. Pettymykseni on kauhea. Ilot, joita tämä elävä ääliö on minulle siunannut, olivat katkerampia kuin kuolema. Hänen suudelmansa vain herättää minussa itsemurhamaun. En edes näe enää muuta kuin tämän vapautuksen. Vaimoni ei ymmärrä minua.
xxx/ellauri177.html on line 627: Mitä hän sitten laiminlyö joutuessaan sellaisiin koviin koettelemuksiin? Hän pyyhki käsillään hikeä, joka valui hänen kalsareihinsa, ja ajatteli, että sinä aamuna hän oli jälleen suorittanut omantunnontarkastuksen löytämättä itsestään vakavaa loukkausta. Eikö hän elänyt ankaruutta ja maseraatiota? Eikö hän rakastanut Jumalaa yksin, sokeasti? Ah! että hän olisi siunannut häntä, jos hän olisi vihdoin palauttanut rauhansa, tuomitsemalla hänet riittävän rangaistukseksi hänen virheestään. Mutta ehkä tätä vikaa ei voida koskaan korjata.
8