ellauri004.html on line 947: Kuoriin työnnetyt arvopaprut ei kaikkia siunaa.
ellauri004.html on line 1129: rähjään, riemuitsen, siunaan, kiroan,
ellauri005.html on line 240: Uusällö wizardi talouslipilaari Harari unohtaa jo Humen ja siunaa koko kasvuräjähdyxen, kaik menee just hyvin niin kun menee. Vitun rahantunteva jutkuhomo.
ellauri008.html on line 751: Apinat eivät kaikki pidä koirista. Jarmo Mäkinen pureskelee kirkon talutinta, kun naispapit siunaa jouluna perhekunnan kanssa koiria. Se suunnittelee kirkosta karkaamista, koska se nyt tuntee olevansa koiransa kanssa samalla viivalla. Mutta ei, hyvän alkuvauhdin jälkeen seinään kiinnitetty lieka jännittyy, ja kiskaisee Jarmon koiran seuraan kirkon koppiin takaisin. Siellä se nyt ulvoo yhteen ääneen koiralauman kanssa joulukirkossa. Ne kaikki ovat näät syvästi uskonnollisia.
ellauri011.html on line 877: Pakko palata tähän Paulon pyhis/tavis jakomielisyyteen. Se on luontojaan hömelö hippi, tuiki tavallinen juippi, mutta vähän väliä se pälähtää simona siunaamaan ja saarnaamaan, ihan kesken lausetta, ihankun siltä katkeaisi piuha, se unohtaisi kuka se on ja missä mennään, ja yks kaks muistaisi hei mullahan on gurupipo päässä.
ellauri012.html on line 770: Olavi ei siunaa ja
ellauri014.html on line 917: Jullen kaverit: maalaistollot, upseerit evp, emerituskauppiaat, lasten kavereiden vanhemmat. Wollen kamuina on vielä joitain höynähtäneitä gentlemannifarmareita, sen entisiä humputteluveikkoja. Mökkinaapureina on hauskoja originelleja tai nöyriä ihailijoita. Kiltistippä Julle kestizee maalaisäijiä, nyrkkiin haukotellen kuuntelee niiden puisevia juttuja. Tähän käsittelyyn huolitaan vain vanhoja rupuja, ettei muiden rotinkaisten ala käydä kateeksi. Julle antaa vielä lasten ojentaa äijälle (niin, ne on aina äijiä, perheenpäitä) jonkun pieleen menneen käsityön emännälle kotiin vietäväxi. Kotona vanhus kertaa koko jännän vierailun ja koko perhe yhteen ääneen siunaa herrasväkeä. Vertaa La Republica 200 vuotta myöhemmin.
ellauri014.html on line 970: Lassinuskoisten oppi suosii rikkaita: kalvinistin luoja osoittaa suopeutensa siunaamalla vanhurskaan kukkaroa jo eka puoliajalla. Jos kuolet köyhänä, se tietää huonoa pelinumeroa myös tauon jälkeen. Mikäs siis warakasta Wolmaria waiwaa? Sehän on selvästi käkikellon, lääkekaapin ja reikäjuuston suojelijan mieleinen. Wolmarin omantunnonarkuus on nolo tikki Julialle. Jos perheenisi ei kumarra herra isoherraa, se on kiusallinen fläkki omaisille näissä piireissä. Onnex se edes pitää ison suunsa kiinni kirkossa.
ellauri014.html on line 1147: Äiti aurinkoinen siunaa vesansa: heittäytykää Clairen kengän alle kuin tähän asti mun, se perii multa teidät ja mun kaulimen. Claire on tukehtumaisillaan. Jengi voihkii, lapset parkuvat. Nyt alkaa mennä liian paxuxi, mä suljen tämän viidakon, sanoo Wolmar ja viheltää pelin poikki.
ellauri016.html on line 128: Lueskelin tässä Jobin kuvitettua klassikkoa Tutulta peritystä hienosta kuvaraamatusta, ja seisahduin hämmästyneenä jakeen 2:9 kohdalle. Jobin vaimo suosittaa siinä ruukulla häntäänsä raapivalle Jobille, ettei sen enää maxa vaivaa sinnitellä: siunaa jumalaa ja kuole pois.
ellauri016.html on line 130: Juu-u, siunaa siinä sanotaan, eikä kiroa kuin nykyraamatussa.
ellauri016.html on line 148: Näyttää et toi barak tarkoittaa jos jonkinlaista pyllistelyä, ehkä hyvinkin alunperin polovistumista kuin Lindgrenin pojilla, sitten siunaamista. Se on tavallinen etunimikin esim Barak Obama, eikä siinä käytössä varmastikaan meinaa kiroomista. Kuka nyt lastaan kiroisi (paizi Pirkko Carlson os. Hiekkala). Spinoza oli Baruch sekin, käännettynä Benedictus eli Pentti. Mut kyllähän suomessakin siunailu on vähän kuin naisten kiroilua, sus siunakkoon, jestanpoo, jumalan nimen ottamista suuhun ilman saippuaa. Barakista lisää täällä ja täällä.
ellauri019.html on line 1106: Loppusointu siunaa aseemme
ellauri024.html on line 1106: Olen varma hyvä herra, että jumala tämän vuoxi vuosi vuodelta siunaa teitä yhä enemmän ja enemmän!
ellauri061.html on line 534: She should in ground unsanctified have lodg'd se oltais pantu siunaamattomaan maahan
ellauri077.html on line 765: Wallu on siunaavinaan AA-kerhon meininkejä leipätextissä, mutta alaviitteistä käy selväxi eze (eli sen James-inkarnaatio) izeasiassa inhos niitä, halvexi ja kesti niitä vaan pari kuukautta ennenkun lähti litomaan.
ellauri093.html on line 494: Sua kiitän ja siunaan näistä vuosista,
ellauri111.html on line 780: Äänettömänä ja rajattoman säälin hymy huulillaan Hän kulkee sullotun väkijoukon läpi ja liikkuu hiljaa eteenpäin. Rakkauden aurinko paistaa Hänen sydämessään, Valon, Viisauden ja Voiman lämpöisiä säteitä hohtaa Hänen silmistään ja rakkauden aallot valautuvat yli rahvaan tunkeilevien parvien saattaen heidän sydämensä vastarakkaudesta värähtelemään. Hän ojentaa kätensä heidän päänsä päälle, siunaa heitä ja Hänen pelkästä kosketuksestaan, jopa Hänen vaatteittensa liepeistäkin vuotaa parantava voima.
ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää?
ellauri117.html on line 640: Koitan kääntää omin nokkineni. Mitä eulogia eli siunaaminen (barak) oikeastaan on? Kehumistako? Jotain sen tapaista. Koira nuolee isännän kättä ja isäntä kehuu sitä, taputtaa sitä päähän ja antaa makupalan.
ellauri131.html on line 252: Opistolle oli nimittäin saapunut joukko saksalaisia mitä lie herrnhutilaisia, jotka sisustivat yhden luokkahuoneen kappeliksi. Tuusulan kirkosta he hakivat kaksi litraa ehtoollisviiniä, mutta sitä kului heiltä vain puolisen litraa. Loput oli heidän mielestään kaadettava viemäriin. Eipä kai Tuusulan kirkko olisi kestänytkään viininsä saksalaisen voimallista siunaamista...
ellauri163.html on line 97: Mooses siunaa Israelin heimot (33)
ellauri163.html on line 193: Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus. Sebulon on asuva meren äärellä, hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat, hänen selkänsä taa jää Sidon. Isaskar on vahvaluinen juhta, joka makaa kuormaansa odottaen. Hän näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä. Dan on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista. Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu maahan. Herra, sinulta minä odotan pelastusta! Gadia ahdistavat rosvojen joukot, ja Gad ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä. Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja. Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa. Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta
ellauri185.html on line 701: Tämän terveen, tasapainoisen katsomustavan edustajana, missä aito, vetistämätön ihanteellisuus onnellisesti yhtyy terävään todellisuustajuun, on Luther syvästi ilahduttavana vastakohtana Tolstoin sairaalloisesti pingoitetulle, haaveelliselle ja yksipuoliselle ideologialle. Nämä molemmat suuret miehet rinnakkain asetettuina ovat muuten valtava näky. Ne ovat kuin Tweedledum ja Tweedledoo. Molemmat he olivat totisia, suurmittaisia, korkeimman arvoasteen Jumalanetsijöitä. Molemmilla heillä oli tuo metafyysinen totuuden jano, joka kaikkialla kohdistuu suuriin pääasioihin ja tunkeutuu ongelmien syvimpään pohjaan saakka eikä koskaan tyydy puolinaisuuksiin. Molemmat ovatkin ankarasti taistelleet ihmiselämän suurimpien alkuongelmien kanssa. Taistelleet todellista Jaakopin taistelua sen kukistamattoman Jumalan etsijäinnon elähyttäminä, jonka tunnussana on: "en päästä sinua, ennenkuin siunaat minut"! Molemmat olivat myöskin yhtä pelottomia totuuden julistajia kuin rehellisiä ja vakavia totuudenetsijöitä. Vain sillä erolla että Tolstoi löysi pelkkiä paskoja mutta Luther osui reiän keskelle.
ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?)
ellauri216.html on line 421: Apostoli ja evankelista Luukas, joka oli lääkäri ja taitava taiteilija, kuuli tämän hurskaan halun monta kertaa monilta kristityiltä, ja tyydyttääkseen ensimmäisten kristittyjen toiveen hän, kuten kirkon perinne kertoo, piirsi taululle kasvot. Jumalanäidin ikuinen lapsi sylissään; sitten hän maalasi vielä muutaman ikonin ja toi ne itse Theotokosille. Nähdessään kuvansa ikoneissa Hän toisti profeetallisen sanansa: "Tästä lähtien kaikki sukupolvet siunaavat Minua" ja lisäsi: "Olkoon Minusta Syntyneen Armo näiden ikonien kanssa."
ellauri216.html on line 924: Joulukuussa 1991 Konevitsan luostarin pääkirkon alta löydettiin perustajan, pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen pyhäinjäännökset, joiden avulla luostarin toiminta on viime vuosien aikana suuresti elpynyt. Haudan päällä oli alun perin Pietarissa valmistettu täyshopeinen kenotafi eli muistoarkku; sen kansi esittää pyhittäjää arkussaan, kyljissä ja päädyissä on kuvat pyhän Arsenin siunaamisesta tehtäväänsä Jumalansynnyttäjän ikonilla Kreikassa, pyhittäjä Konevitsan saarella kotialttarinsa ääressä sekä pyhittäjän piispallinen hautauspalvelus.
ellauri216.html on line 1130: Vuonna 1998 Valamon luostarin veljien lausunto ekumenian haitallisuudesta ja yhteistyöstä Kirkkojen Maailmanneuvoston (WCC) kanssa sai suuren julkisen kohun. "Osallistuminen KM:n toimintaan kirkolliseen pohjaanharhaoppi", Valaamin luostarin veljet sanoivat lausunnossaan, "pakottaa väistämättä ekumeenisen liikkeen ortodoksiset osallistujat kohtelemaan heterodoksisia yhteisöjä tasa-arvoisina Pyhän Hengen siunaamina 'kirkkoina', mikä rikkoo yhden, pyhän, katolisen dogmaa. ja apostolinen kirkko." Lausunnon allekirjoitti 150 luostarin munkkia, mukaan lukien papisto, jotka vastustivat jyrkästi yhteisiä "ekumeenisia rukouksia" erityisesti uuden ajan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, jonka piispat halusivat myös palvella Valamalla.
ellauri238.html on line 720: Tuula2n luoxe Pena tulee kumminkin kuolemaan. Maxa sanoo pox Tuula2n kammarissa. Joensuun sairaalan vuoteella ovat Penan viimeiset sanat: kiinalaiset tulevat. Sopuulit tulevat! Sopuulit tulevat! Pakoon! Minun taktiikkani on vähän eri sanoo Roope Ankka: Karkuun! Miian aikana, hyvän alun jälkeen Pena ei pitänyt yhdenkään päivän taukoa kossutalkoissa. Pena kuopataan Uuden Valamon kirkkomaahan ortodoxisilla menoilla. Sankarinpalvonta voi alkaa, Onnen Pekka teroittaa jo kyniä. Miia ei edes tajua panna päälle hautajaisiin mustia. Mahtava peräsin, pulleat purjeet. Saatana, oi vapahtaja. Ismo älä laula! Penan tukanrajassa on iso rupinen alue. On ollut ottelu Mian kanssa. Mia tarttuu herkästi kättä pidempään. Karoluxen (Garam) sello vaikenee. Kuusia on ollut ikävä ei teitä, saisko koskenkorvaa. Igumeni Panteleimon pyysi herraa siunaamaan Penalle tarjoamansa mansikkaleivoxet. Ismon tekopyhä takapuoli istui Penan veriläiskän päällä. Pena olis viihtynyt omissa peijaisissaan, kulkisi ympäriinsä kysellen: Eikös mennyt hienosti? Enkös ollut hyvä? Oonxmä paras? Tekix kutaa? Simo istuisi ja miettisi että hänen poikansa loppu oli hyvin surkea, juuri niinkuin hän oli ennustanutkin jo silloin, kun se pienenä sulkeutui vinttikamariin ja sanoi laittavansa kasveja, kun käskettiin puita hakemaan. Onnexi Simokin on kuollut jo.
ellauri241.html on line 640: The silent-blessing fate, warm cloister'd hours, hiljaa siunaavaa kohtaloa , lämpimiä luostareiden tunteja
ellauri276.html on line 378: That blesses the cleaving share. Se siunaa pilkkoutumisosuutta.
ellauri338.html on line 67: Samana yönä hän nousi ja otti kaksi vaimoaan, kaksi piikaansa ja yksitoista lastaan ja ylitti Jabbokin kaakelin. Hän otti heidät ja lähetti ne virran yli, samoin kuin kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksin; ja eräs mies paini hänen kanssaan päivän koittoon asti. Kun mies näki, ettei hän voittanut Jaakobia, hän kosketti hänen reiteensä; ja Jaakobin reisi oli irronnut nivelestä, kun hän paini hänen kanssaan. Sitten hän sanoi: "Päästä minut menemään, sillä päivä koittaa." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua menemään, ellet siunaa minua." Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Ja hän sanoi: "Jaakob." Sitten hän sanoi: "Sinun nimeäsi älköön enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut." Sitten Jaakob kysyi häneltä: "Kerro minulle nimesi." Mutta hän sanoi: "Miksi sinä kysyt minun nimeäni?" Ja siellä hän siunasi häntä. Niin Jaakob antoi paikan nimeksi Peniel ja sanoi: "Sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti minun henkeni on säilynyt." Aurinko nousi hänen päälleen, kun hän ohitti Penuelin ontuen reidensä takia. Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö lonkan jänteitä, jotka ovat reiden ontelossa, koska hän kosketti Jaakobin reiden onteloa lonkan jänteessä. – Mooseksen kirja 32:22–32
ellauri343.html on line 309: Lopulta repolaiset, luokka- ja partiotoverit kantoivat arkun kappelin ulkopuolella odottaviin ruumisvaunuihin. Arkkua seurasivat Karjalaisen osakunnan ja partiolaisten surunauhoilla koristellut liput. Ulkona arkkua vastassa olivat Valkoisen Kaartin soittokunta ja Vöyrin komppania. Valkoisen Kaartin soittokunta aloitti virrellä "Herra, siunaa Suomen kansa". Kun arkkua alettiin kuljettaa kohti hautapaikkaa, soittokunta soitti Chopinin surumarssin. Ruumista laskettaessa hautaan Vöyrin komppania ampui kolme vahingonlaukausta, joiden jälkeen soitettiin poliisi, Karjalaisten laulu ja Sotilaspoika. Soitinorkesteri Klamydia esitti kappaleen Pienen pojan elämää.
ellauri347.html on line 629: Joo ja jos joku rukous on ylipäänsä oltava, olkoon se mielirukouxeni herran siunaus, jossa herra siunaa minua eikä kääntäen. Mutta ilman tota anakronistista pyhä kolminaisuus lisäystä, ihan monoteistisesti se on vedettävä Tooran alkuperäisillä sanoilla. Aameneen sopii sitten lopetella, ja muistoateria aloittaa raastepöydästä. Muisteltava maxaa viulut, eli perilliset siis. Omien hautajaisten suunnittelu lauhduttaa kuolemanpelkoa.
ellauri348.html on line 271: Joulukortteihin leimaamme Olavi Pylkkäsen Voitto-Sanomien aikaisilla leimasimilla sanat: Ja me toivotam / Onnellista ja hyvää joulua! Leimasta tuppaa tulla joko liian himmeä tai lukukelvottoman tuhruinen, mikä Seijaa vähän hävettää. Toivottaminen on toiveen osoittamista toisille, vähän sellasta siunaamista. Siunaaja, kuten kuvassa jossa Jaakob ovelasti siunaa Efraimia ja Manassea kädet ristissä, jotta nuorempi veli Efraim saa paremman eli oikean käden siunauxen, tekee toivotuxen käsimerkeillä. Joulupukin tehtäväxi jää toivomuxen toteutus.
ellauri365.html on line 390: Kasteseremoniat: Joillakin ministereillä on kyky suorittaa kasteita. Tämä voidaan tehdä vedellä tai öljyllä riippuen uskomuksistasi! Osana tehtäviään saarnaajat siunaavat myös sakramentaalisia esineitä, kuten messun aikana käytettäviä kuukuppeja.
ellauri370.html on line 750: Juutalaisystävällinen Johannes 23 tuli suojasään paavixi 5 vuodexi kuin Hruzev erehtymättömän mutta Brezhnevin oloisen pysähtyneen Pius XIII:n perästä. Juha oli kiltti mutta löperö. Hän muistutti izelleen usein: ”Angelo, älä ota itseäsi liian vakavasti”. Paavi kirjoitti päiväkirjaansa Vatikaanin työnjaosta: ”Arkkipiispa Angelo Dall’Acqua hallitsee, seminaarikongregaation sihteeri Carlo Confalcioneri vakoilee, Pyhän viraston pro-prefekti Alfredo Ottaviani vahtii, kardinaalivaltiosihteeri Domenico Tardini määrää ja paavi Johannes siunaa.” Hyvä Angelo. Paavin kuollessa 3. kesäkuuta 1963 vazasyöpään häntä surtiin maailmalla todennäköisesti enemmän kuin ketään muuta paavia siihen mennessä.
xxx/ellauri027.html on line 824: Seku näki seuraavan unen. Se oli Pikin kanssa kaupungilla ostoxilla, kun siihen tupsahtivat Airi ja Ketta, hämmästyttävästi muuttuneina, laihtuneina ja kaunistuneina (ei tosin nuorentuneina). Kaljulla Ketallakin oli ällistyttävän runsas tukka ja siinä hieno paxu ponnari, ei se tavallinen kireä rotanhäntä postimaisen klanin takana. Airin ryppyhuulet oli siloteltu botoxilla. Sellainen vähän painajainen. Ne oli hirmu ystävällisiä, työnteli vielä jotain lastenlasta vaunuissa ja pyysivät mukaansa lounaalle. Seku oli jo menossa, kysyäxeen mistä moinen ihme uudistumisleikki oli siunaantunut, mutta muisti sitten Pikin. Oli luvannut mennä Pikin kanssa jotain nokkimaan. Pikiä ei näkynyt, se oli hävinnyt jonnekin, varmaan hypistelemään kuteita. Seku yritti soittaa, mutta puhelin oli oudosti tyhjentynyt ja tahmea, siinä ei ollut mitän tietoja. Pitäisikö siihen sanoa että "puhelin" vai kirjoittaa se? Toiset oli jo etääntymässä, mistään ei nyt tule mitään. Siihen uni onnexi päättyi.
xxx/ellauri027.html on line 869: Siihen loppui uni, ja minä heräsin. Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tätä ihmeellistä unta ja ihmetellyt, mikä se Mirjan patja oli. Olen tullut siihen tuloxeen, ettei se ole mikään muu kuin lapsellinen usko ja luottamus jumalaan. Sanassahan sanotaan, että ilman uskoa on mahdotonta olla jumalalle otollinen. Jos me kerran jumalan tielle lähdemme, meidän pitää uskoa, mitä herra sanoo, ja toimia sen mukaan, näyttipä se ulkopuolisesta kuinka hullulta tahansa. Vain tottelevaisuuden ja kuuliaisuuden tiellä herra meitä siunaa ja auttaa. Kuskaa vaikka Mirjan patjalla.
xxx/ellauri057.html on line 33: Vanhemmiten olen alkanut pitää Tex Willeristä, sen tyynestä yllätyxettömyydestä. Siinä on jotain samaa viehätystä kuin vanhan testamentin kirjoissa, varsinkin apokryfisissä. Siinä on yhtä paljon hyviä sielunvihollisen nimiäkin: Pannahinen! Lempo! Tulimmaista! Kirottua! Bang! Bang! AAH! zwingg! zwiip! zwip! Tex osuu aina, Texiin ei koskaan osu, ainakaan pahasti. Vihulaiset pumpataan täyteen lyijyä. Intiaanit jäävät siunaamaan valkoisia veljiä. Niin paxua että Michelinin äijää harmittaa.
xxx/ellauri087.html on line 637: 80-luvulla väitöskirjaa viimeistellessään Yrjö alkoi taas turhautua. Vastarannankiisken uranäkymät tuntuivat ahtailta, vaikka elämä oli muuten mallillaan. Samalta alalta oli löytynyt fiksu vaimo Ritva Engeström. Lapsia oli siunaantunut kaksi. ”Muistan sen varsin onnellisena aikana.” Vapaan kasvatuksen ansiota tai ei, kumpikin poika on päässyt toteuttamaan itseään maailmalla. Jyri Engeström, 40, on maineikas teknologia-yrittäjä ja somepioneeri. Räjäyttelee Kaliforniassa ja Länsi-Käpylässä siiliasemia. Tatu Engeström, 34, jatkaa sukuperinteitä kuvataiteilijana. Senkään työt ei käy kaupaxi.
xxx/ellauri121.html on line 112: Rakas Jeesus, siunaa meidän ruoka ja vaihda talvirenkaat. Pieni lapsi ajattelee boxin ulkopuolella, koska se ei ole vielä oppinut, miten on tapana ajatella ja miten on aina tehty. Kazomuskasvatuxen tarkoitus on saada lapsi ohjatuxi boxin sisäpuolelle. Arvotutkimuxen pioneereja on Shalom H. Schwarz, joka on ilmiselvä jutku. Lasten arvomaailmaa voi tutkia omaelämäkertamenetelmällä ja käsinukeilla. Johnilla oli Ompa-susi, joka ihmeletti kaikkea. Ompa-susi ihmelettää. Helena ja Hannu-Pekka kouluttivat lapsistansa kunnolliset käsinukeilla. Kumma että se menetelmä toimi niillä ja meillä ei. Jo pienet vauvat osaavat tehdä moraalisia valintoja. Sellasia MIT testejä: imenkö ize vai annanko toisellekin tissiä? Ajanko lysyyn vauvanvaunut vaiko vääränvärisiä lapsia? Varhaiskasvatuxen jälkeen hänestä tulee ehkä veronmaxaja. Uskonnollisista vähemmistöistä tulevia vauvoja kiusataan luterilaisessa marinaadissa. Lapset ovat taitavia arvioimaan mistä sopii puhua. Esim päähuivin käytöstä. Ihan pienet mumslimitytöt ei käytä päähuivia. Mikä on aikuisten ratkaisumalli tilanteessa, jossa vesivärejä ei riitä ihan kaikille? Turpiin vaan ja onnea. Joku jäi leikin ulkopuolelle, mitä sitten tapahtui? Kuka lohduttaisi nyytiä?
xxx/ellauri122.html on line 107: Lopuxi, aina rukoile ton sun elämäsi Teräsmiehen puolesta. Mind the gap, toimi sen astinlautana joka tilanteessa. Ole sen rukoussoturi. Ole sen selkärankana. Ole se nainen joka väsymättä paikkaa sen mokia. Aina vedä sen yrityxet Mighty Mousen käteen ja kazo kun tää suojelee, ohjaa ja sponsoroi, ja tietysti, siunaa sun miestä runsaskätisesti ja kaikissa käänteissä. Se on Rukoilijasirkan Supervoima. Hädän tullen voit aina syödä siltä pään.
xxx/ellauri122.html on line 111: Leidit, mitä teettekin, älkää unohtako olla sellainen nainen minkä kanssa jokamies tykkäis olla; sen tyyppinen mitä miehet siunaavat ja suorastaan ilahtuvat. Niin että kun se kääntyy kazomaan sua, se on ihan et, "Taivaan vallat! Sus siunakkoon päivää jolloin löysin sut". Vauvatyttö, ole sun miehen vahva rukousvastaus. Anna sille pala peppua, vielä tänään!
xxx/ellauri124.html on line 671: täyttäkää maa, meret ja ilmakehä. Se on otollista, nimittäin papin siunaamassa liitossa.
xxx/ellauri126.html on line 211: (Satun tietämään aiheesta kohtalaisesti, koska olen lukenut kaikki sosiaalipsykologi Janne Viljamaan kirjat ja käynyt hänen luennoillaan, lukenut useita käännösteoksia mm. McBride, Karyl: "Will I ever be good enough?", kuunnellut YouTubesta kymmeniä tubettajien ja asiantuntijoiden tekemiä juttuja, istunut vertaistukiryhmien kokouksissa ja koska elämääni on siunaantunut muutama narsisti, Paulasta voi sanoa, että kyseessä täytyy olla persoonallisuushäiriöinen henkilö.)
xxx/ellauri166.html on line 201: 5. Meit´ Herra, siunaa, varjele, Sun kasvos meille
xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
xxx/ellauri231.html on line 218: Molemmat vangit tuotiin ampumaryhmän eteen myöhään 6. helmikuuta 1920. Silminnäkijöiden mukaan Koltshak oli täysin rauhallinen vaikka pelokas, "kuin englantilainen". Amiraali kysyi ampumaryhmän komentajalta: "Olisitko niin hyvä, että saisit viestin vaimolleni Pariisiin, että minä täällä töissä siunaan poikaani?" Komentaja vastasi: "Katsotaan mitä voidaan tehdä, jos en unohda sitä."
xxx/ellauri265.html on line 148: Muutin Laurin kotiin asumaan maaliskuussa 2021. Vaikka olin ollut suunnittelemassa remonttia ja ostin asunnosta oman osuuteni, kuljin täällä silti varoen, siirtelin ja heitin pois Laurin vaimovainajan rumia esineitä vähän varkain. Tuntui, että asun toisen perheen kodissa. Olen ortodoksi, joten pyysin pappiani isä Metroa siunaamaan kotimme. Hän tuli tänne, ja meillä oli kaxistaan pienimuotoinen tilaisuus, jossa kotimme pyhitettiin. Hän rukoili, että tästä tulisi myös minun kotini.
xxx/ellauri273.html on line 479: – Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan tiloja saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin. Samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen tai heidän avioliittonsa siunaaminen ei ole pyhä toimitus, sanoo Räsänen. Se on häpytoimitus. Tosin jos hokee monta kertaa "pyhä" peräkkäin siitä tulee "häpy", Päivi aprikoi. Silti vittu! – Yhdenvertaisuus on tärkeä käsite, mutta yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen, sanoo Räsänen. Eihän jumalan alamaisetkaan ole yhdenvertaisia sen edessä: jotkut on sukulaisia, jotkut siivekkäitä, jotkut pyhimyxiä, melkoinen lauma lampaita seizemässä eri pilvikerroxessa, mutta valtaosa on vuohia helvetin eri piireissä.
xxx/ellauri293.html on line 301: On luotu monia kultteja, seisottu vähän väliä peltikatoilla, ja monet ihmiset on johtaneet harhaan käytäntö asettaa päivämäärät ennustetuille tapahtumille. Se, että jotkut alkukirkossa harjoittivat tällaista spekulaatiota, on yllättävää, kun otetaan huomioon Kristuksen sanat opetuslapsilleen ylösnousemuksen jälkeen: "Kun he siis olivat kokoontuneet, he kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tällä siunaaman hetkelläkö ennallistat valtakunnan jälleen Israelille?" Hän sanoi heille: "Ei teidän ole tietää aikoja eikä aikoja, jotka Isä on asettanut omaan kelloonsa, joka jätättää. (Apostolien teot 1:6, 7)
xxx/ellauri307.html on line 395: Mishnaic viisaiden sanoin: Pitäisi kiittää Jumalaa pahasta, aivan kuten hän siunaa Jumalaa hyvästä, kuten jakeessa sanotaan: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikin keinoin." Heprean sana "keinoille" (me'odecha) käännetään myös "mitta".
xxx/ellauri307.html on line 397: Talmud selittää tämän kohdan sanomalla, että samalla tavalla kuin siunataan Jumalaa hyvän puolesta ilolla, niin myös hänen tulee siunata Jumalaa täydellisellä sydämellä, täydellisellä mielellä ja vapaaehtoisesti siunaamaan Jumalaa sen ei-hyvän puolesta, jota kohtaa yksi.
xxx/ellauri307.html on line 401: Kuolema on kaikkein selittämättömin käsite, jonka kohtaamme. Miksi joku kuoli, kun he kuolivat? Miksi Jumala valitsi yhden ihmisen elämään pidempään kuin toinen? Miksi ihmisen piti kärsiä ennen kuolemaansa? Kuitenkin silloinkin, kun on kyse kuolemasta, meitä opetetaan siunaamaan G-d; sanomme: "Siunattu olkoon tosi Tuomari", tunnustaen, että tämä on ymmärryksemme ulkopuolella.
xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
xxx/ellauri387.html on line 528: Juutalainen David Hirsch, hermeneutiikkaan kohdistuvien poststrukturalististen vaikutusten kriitikko, tuomitsi Fishin "loogisen kurinalaisuuden puutteesta" ja "huolimattomuudesta retorisen tarkkuuden suhteen". Tarkastellessaan Fishin argumentteja Hirsch yrittää osoittaa, että "ei vain ollut uuskriittisten menetelmien palauttaminen tarpeetonta, vaan että Fish itse ei ollut onnistunut vapautumaan uuskriittisen teorian kahleista." Hirsch vertaa Fishin työtä Penelopen kangaspuuhun Odysseiassa ja toteaa: "Mitä yksi kriitikko kutoo päivällä, toinen purkaa yöllä." "Ei myöskään", hän kirjoittaa, "ei tämä kudonta ja puranta muodosta dialektiikkaa, koska eteenpäin ei tapahdu liikettä." Lopulta Hirsch näkee Fishin jääneen "vaeltamaan omilla elysialaisilla pelloillaan, toivottomasti vieraantuneema taiteesta, totuudesta ja ihmisyydestä". Martha Panopuu joka aikoinaan kyykisteli Hintikan päivänpaisteessa oli pääpuhujana siunaamassa Simo Knuuttilaa sen viimeiselle aikamatkalle.
57