ellauri016.html on line 870: jotkut on pirun sitkeästi kiinni piessä.
ellauri024.html on line 391: G.H. von Wright (1916), punaposkinen tuttavamme, torpedoi Arskan ekan psykologisoivan väitöskirjateelmän suoralta kädeltä. Se oli Arskan elämän suuri katastrofi. Säveltäjä Skrjabin, joka 46-vuotiaana sai verenmyrkytyxen ja kuoli siihen, sanoi: Mutta minähän kuolen. Mutta tämähän on katastrofi. Arska toipui ja väitteli sitten Aleksis Kivestä. Puursi sitkeästi läpi harmaan kiven. Munkin eka PhD MS meni kiville ja sain siitä masixen, tai kääntäen.
ellauri024.html on line 476: Kahlaan sitkeästi läpi Aarne Kinnusen pientä keltaista kirjaa huumorista ja sen puutteesta. Huumorin ja koomisen keskeräinen kymysys. Se on raskasta luettavaa, koomisista kevennyxistä huolimatta, koska siinä ei hevin päästä puusta pitkään. Kuhan naureskellaan Aarnen tahdissa. Huumorin Herbert Karajan. Vallatonta ja vakavaa savolaisen vääräleuan näkövinkkelistä, näkösmirgelistä, näkösirkkelistä, lainataxemme AVS:n muukalaisvihaista nimismiestä Vesilahdesla. (Nää muistiinpanot on suunnilleen yhtä hajanaisia kuin Aarnen oma suolennos. En pyydä anteexi, ja ihan sama mulle saanko.)
ellauri037.html on line 598: Loppuajan eli 1833-1860 Sope asui Frankfurtissa puudeleiden sielunvaelluxen luojana, milloin Atma, milloin Butz (sielu ja sen vihollinen vuoron perään). Voitti norjalaisilta palkinnon kotiaineella tahdon vapaudesta, ei saanut tanskalaisilta toista moraalin alkuperästä, vaikka oli ainoo osanottaja. Haukkui liian nimekkäitä filosofeja. Sope oli ollut varma voitosta (ylläri) ja raivostui. Vitun tanskalaiset! Se julkaisi molemmat prujauxet omalla kustannuxella ja haukkui tanskalaisia vielä esipuheessa. Ammattifilosofit ei viizineet edes pierasta Schopenhauerin suuntaan, mut kaikenlaiset diletantit alkoi innostua sen räväköistä jutuista, monet lakimiehiä. Yx bändäri erityisesti, Frauenstädter, roikkui sitkeästi Sopessa ja sai lopulta sen Nachlassin. Hulluna vuotena Sope pelkäs omaisuutensa ja henkensä puolesta ja kannusti kovasti kurin ja järjestyxen palautusta. Lahjotti kiikarinsa upseereille että löytävät nihilistit paremmin. Kun vasemmistohegeliläiset (kuten Marx) puhui edistyxen puolesta, Sope sanoi kuin Jeesus että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja hyvä niin, jää hajurakoa. Sitäpaizi on hyvä vään kun tulee apuharvennusta.
ellauri115.html on line 452: Omatunto kuulemma on ennakkoluulon tulosta, mutta tiedän kokemuxesta että omatunto seuraa sitkeästi luonnonjärjestystä ihmislaeista huolimatta. Turhaan kielletään sitä tai tätä; katumus kuiskii vain väpelösti kun teemme jotain jota luonto rakastaa, ja vielä enemmän kun teemme työtä käskettyä [eli lisääntykää ja täyttäkää maa]. Teini hyvä, luonto ei ole vielä vedonnut sun aisteihin; toivottavasti pysyt kauan tuossa onnellisessa olotilassa missä luonnonäänet ovat vielä viattomia. Luonnon kuzun ennakointi on vielä pahempi juttu kuin sen vastustaminen; ensin pitää panna vastaan, jotta tiedät milloin voit antaa mennä ilman ejaculatio praecoxin syntiä.
ellauri203.html on line 39: Pulu morsettaa sitkeästi Mae Westin etunimeä. Tämä on kylmä kevät, kuin ryssän helvetti. Voikukatkin näyttää avannossa rutistuneilta pisinappuloilta. Siperia opettaa kädestä pitäen miten käy kun pelleilee luonnon kanssa.
ellauri204.html on line 601: Kritiikki on näkökulman rajaamisen taidetta: niitä ei tekstiin mahdu montaa (1-2), mutta ne vaikuttavat kaikkeen. Tähän liittyy se sitkeästi elävä harhaluulo, että kritiikki on vain yhden ihmisen mielipide. Toki kritiikki yleensä sisältää sen mielipiteen, mutta ei pelkisty ainoastaan siksi. Hyvin kontekstoimalla kriitikko saa koko toimituksen ja lehden omistajat taustalaulajixi.
ellauri216.html on line 846: Vaikka en olekaan kaikkien kohtien varsinainen vastaanottaja (osa kirjoituksista on munkeille ja nunnille osoitettuja), on niissä minulle ei-ortodoksille paljon hyödyllistä. Vaikka elämäni onkin tavallisessa arjan hyörinässä luostarien ulkopuolella, on tämän kirjan tekstien kutsusta parempaan rukouselämään, kristillisiin hyveisiin ja muuhun aktiivisuuksiin ja henkisen puolen asioihin todella vakuuttava. Ja jotkin lopun rukousohjelmaliitteistä sopivat minun(kin) käyttööni. Tämän kirja antaa paljon sitä sitkeästi lukevalle.
ellauri301.html on line 393: viidakkoon. Eräänä elokuun iltana vuonna 2001 Ystadin poliisi saa merkillisen puhelun. Joku väittää nähneensä palavia joutsenia Marebojärven yllä. Komisario Kurt Wallander ja hänen pian poliisin palvelukseen astuva tyttärensä Linda tutkivat yhdessä tapausta, joka johtaa vaarallisen tuomiopäivänlahkon jäljille. Lindan ura poliisina on vähällä joutua vaakalaudalle jo ennen kuin on alkanutkaan. Isän ja tyttären yhteiset tutkimukset eivät myöskään suju kitkattomasti, mutta lopulta isä-Wallander joutuu myöntämään, että tyttärestä on kasvanut aikuinen, jolla kaiken lisäksi on kykyä rikosten selvittelyyn. Skoonelaispoliisi Kurt Wallender tekee näyttävän paluun. Upeata, että saadaan vielä uusi Wallander. Miten eläkkeelle jäänyt nuhteeton merivoimien upseeri voi kadota jäljettömiin joka-aamuisella kävelylenkillään? Se on liki mahdotonta. Kurt Wallanderia tapaus koskettaa henkilökohtaisesti, sillä upseeri on hänen kexijänsä appiukko Ingmar Bergman. Pian myös upseerin vaimo katoaa mystisesti. Jäljet johtavat Ruotsin laivastossa kylmän sodan aikana vaikuttaneisiin oikeistoradikaaleihin ja Ruotsin aluevesille 1980-luvulla toistuvasti tunkeutuneiden neuvostoliittolaisten (tietysti) sukellusveneiden tapaukseen. Mitä syvemmälle Wallander tutkimuksissaan kaivautuu, sitä tummempia pilviä horisonttiin näyttää kasautuvan… Wallander löytää sitkeästi kaivautumalla tiensä lukijoiden sydämeen kaikkialla maailmassa.
ellauri381.html on line 455: Roy Medvedev kritisoi Solženitsyniä huomauttaen, että "hänen nuori ortodoksinen marxismi ei kestänyt leirin koettelemuksia, mikä teki hänestä antikommunistin. Et voi puolustella itseäsi ja epävakauttasi halventamalla "leirien kommunisteja", esittämällä heitä sitkeästi ortodokseina tai pettureina vääristäen samalla totuutta. Ei ole kristityn arvoista, millaisena Solženitsyn pitää itseään, ihailla ja pilkata vuosina 1937-1938 teloitettuja.
ellauri386.html on line 552: Suurin osa hänen säilyneistä kirjeistään oli kirjoitettu latinaksi tai kreikaksi, mutta lopuissa hän käytti Sloboda Ukrainan koulutetun luokan venäjän kielen varianttia, mikä johtui pitkästä venäläistämisestä, mutta monet ukrainalaisuudet ovat edelleen ilmeisiä, inttävät banderistit sitkeästi. S. menehtyi isovenäläisten piirittämässä Harkovassa.
xxx/ellauri010.html on line 1151: Painaa sitkeästi pientä nappia,

xxx/ellauri123.html on line 415: Novellin alkuosa on synkkä. Tälle naurettavalle ihmiselle on kaikki hänen ympärillään samantekevää, hän ei tahdo osallistua pinnalliseen keskusteluun. Hän tunnistaa maailmaan turhuuksien turhuuden, hän ei näe siitä ulospääsyä. Koska hän on ateistinen ihminen, hänelle tulee mieleen itsemurha ainoana helppona ulospääsynä, hänelle tulee mieleen itsemurha. Mutta onko se niin helppoa? Pelkkä itsemurha-ajatus vie lisäajatuksiin elämän tarkoituksesta, rakkaudesta, toivosta. Siksi ajatus itsemurhasta askarruttaa häntä jo viikkokausia. Pimeänä kosteana marraskuun iltana hän kävelee kotiin. Hän on päättänyt, että hän ampuu itsensä tänään. Tässä synkässä tilanteessa pieni paleleva tulitikkutyttö pyytää häneltä apua, sitkeästi. Mutta hän torjuu hänet raa’asti, polkee kovasti jalkaansa, että tyttö lähtee. Sitten kun hän katsoo taivaalle, siellä pilvet avautuvat hieman sateen jälkeen, hän näkee pienen tähden, pienen tähden. Se on ainoa valopilkku tarinan koko alkuosassa.
xxx/ellauri170.html on line 797: Jeesus ja opiskelijat kuljetetaan keskelle. Ja Jeesus ja hänen opiskelijansa pysyivät keskellä aëry-aluetta keskellä, jolla oli tie keskelle, joka sijaitsee pallon alapuolella. Ja he tulivat keskelle. Ja Jeesus seisoi alueen keskellä ilmassa opiskelijoiden kanssa. Jeesuksen opiskelijat sanoivat hänelle: "Mikä on tämä mesta, jolla me olemme?" Katuvaista ja katumattomista rehtoreista. Jeesus sanoi: "Nämä ovat keskuuden tien alueita. Sillä tapahtui, kun Aatamin viivoitin kapinoi ja harjoitti sitkeästi kongressia, hän ja Eeva synnyttivät rehtoreita, arkkienkeleitä, enkeleitä, orjuuttajia, nilkkejä ja dekaaneja, että Jew, isäni isä, tuli oikealta ja sitoi heidät kohtalon palloon."
xxx/ellauri287.html on line 615: Athenodoros koetti ensin korjata asioita väittelyn ja suostuttelun avulla, mutta koska Boethus ja hänen puolueensa väittivät sitkeästi vastaan, hän käytti lopulta poikkeuslakia, karkotti rikolliset vastaväittäjät ja muokkasi perustuslaista "timokraattiseen" (= oligarkkkisen), rajoittaen täyden kansalaisuuden niille, joilla oli huomattava omaisuuskelpoisuus. Vain varakkaat ja hyvässä yhteiskunta-asemassa olevat saivat takaisin Tarsoxen kansalaisoikeudet. Muut pyyhittiin osakasluetteloista ja olivat Dion Kultasuun käydessä Tarsoxessa 100v myöhemmin vajonneet laahuxeen ja saaneet pilkkanimen "telttakankaan kutojat". Se seikka, että Paavali saattoi ylpeästi vakuuttaa olevansa "Tarsoxen kansalainen" voi osoittaa että se kuului kermakökkäreisiin. Tai size vallan lasketteli luikuria. Ehkä siinä pääsikin käymään niin, että Paavalin porukoista tuli telttakangasta vuohenkarvoista jossain Tarsoxen tönöissä näpelöivää laahusta juuri tuossa käänteessä, ja Sale tekikin sen uskonnollisen täyskäännöxen juuri sixi. Kenties Patun matkat olivatkin luokkaretki. No voee vittu, en paremmin sano. Hän havaitsi Tarsoxessa vain yhden tunnustuksen ansaitsevan piirteen, nim. tiukkuuden, jolla Tarsoxen naiset peitettiin aina heidän ilmestyessään julkisuuteen.
xxx/ellauri305.html on line 1597: Poika, joka sitkeästi ei tottele vanhempiaan
16