ellauri023.html on line 1136: Toinen henkiinjäänyt, kirjailija Jean Améry (Hans Meyer), ei sulata ymmärtämistä, se on hyväxymistä sen mielestä, ja haukkuu Leeviä "anteexiantajaxi", sehän onkin jutkuille haukkumasana, kristittyjen hapatusta. Leevi koitti vinistä, että sen mielestä oikeus riittäisi, ei se janoo takaisimaxua koroilla sen enempää kuin ilmaisexi antoa. Mayerin poika sitävastoin on kostonhimoinen kuin juutalaisten jehova. Tää muistetaan!
ellauri037.html on line 508: Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.
ellauri041.html on line 557: sitävastoin oli entisinä aikoina,
ellauri047.html on line 111: Goethen sihteeri Eckermann yritti hoitaa Goethen peeärrää väittämällä, et se muka tykkäs tosi paljon Lutherista. Privaatisti sanoi, että se ei ole antikristitty eikä epäkristillinen, mutta selkeesti ei-kristitty, ja et risti on 1 neljästä sen mielestä ällöttävimmästä jutusta. Spinozasta se sitävastoin diggas kovasti, niinkuin Lessing ja Herderkin. Oli se vähän panteistikin, kuten Flaubert ja Einstein. Hihhuleille se oli "suuri pakana". Poliittisesti se oli Aarne Kinnus-tyyppinen 'temokraatti', leikki sijansa saakoon, kunhan ei mene överix. von Goethe kuulosti se korvissa oikein hyvältä. Se oli vapaamuurari. Ranskan vallankumous oli sen mielestä kauheeta, se kirjoitti paljon huvinäytelmiä, jossa se teki pilkkaa siitä. Hermann ja Dorothea on sen kyhäyxistä ehkä kaikkein puisevin. Se oli sen suurin menestys saxalaisten mielestä.
ellauri055.html on line 670: Kriitikko Graham Hough (lue Huff) oli japsulaisten sotavankina, inhos sittemmin modernisteja ja jenkkejä. Hough totee aivan oikein että kriitikoille ei pystytetä pazaita. Niin kuin kadunlakaisija se on kunniallinen ammatti mutta harvan unelma. Kriitikot on enimmäkseen manqué artisteja. Hyvä graahamsämpylä! Frank Kermode sitävastoin vaikuttaa hanuristilta.
ellauri079.html on line 257: Two Theories of Morality. James D. Wallace - 1981 - Noûs 15 (1):76-80. Tääkin on kirja-arvostelu jonkun Stuart Hampshiren tännimisestä kirjasta 1977. James toteaa Hampshireä vastaan, että utilitarismin houkutus on hyvän dimensioiden vinous: kaikella on hintansa, ja sixi on mahdollista laskea tekojen painotettu keskiarvo ja valita niistä paras, kuten peleissä. Isoäidinkin voi myödä kunhan hinta on kohallaan. Tää on nyt nähty esim Ruozissa koronaepidemian hoidossa. Spinozalla sitävastoin näyttäis olevan pää oikealla paikalla, jos Hampshire on ymmärtänyt kunnolla:
ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)
ellauri112.html on line 559: Iloxeni saatan huomata, saatana, että erittäinkin monet näistä meemeistä on jo jossain kohtaa mun albumeissa mukana! Alkaako mun ajatuxet sittenkin jo konvergoida? Eikö ajatusten kaukalo olekaan loputtomasti ylös aukeava ooidi, vaan sittenkin umpinainen muna? Olivatko Zermelo ja Fraenkel lopultakin väärässä, sitävastoin Ahriman ja Ormudz oikeassa?
ellauri141.html on line 587: - Samoin minun kohdatessani ensi kerran Horatiuksen. Tähän mennessä en ole ihastunut mihinkään runoilijaan samassa määrin kuin alusta alkaen Horatiuksen oodeihin. Eräissä kielissä sitä, mikä täällä on saavutettu, ei sovi edes toivoa. Tää sanojen mosaiikki, jossa jokainen sana kammertuu esiin palapelipalana, paikkana ja käsitteenä oikealle, vasemmalle ja sekoittaa koko kokonaisuuden, tämä merkkien minimaalinen laji ja määrä, tämä siten saavutettu merkkien maksimaalinen voima - tämä kaikki on roomalaista ja jos minua halutaan uskoa, ylhäistä par excellence. Koko muu runoilu käy sitävastoin joksikin liian rahvaanomaiseksi - pelkäxi tunteiden lörpöttelyksi...
ellauri158.html on line 425: Täähän on suurin piirtein Wittgenstein juniorin kuvateoria. Sen repussa nyölääntynyt Tractatus oli matkimus Siilin ohuehkosta teoxesta Tractatus Theologico-Politicus (Teologis-poliittinen tutkielma), jossa hän puolustaa suvaitsevaisuutta, ilmoittaa suorasukaisesti, ettei totuuden lähde ole jumalan ilmoitus ja että poliittinen valta ei ole jumalan asettama vaan ihmisten sovittavissa. Hyvä Siili! Wittgenstein sitävastoin. Wovon man nicht sprechen kann darüber muss man schweigen oli mystikointia (muein = vaieta). Paizi ei ne mystikot mitään hiljaa ole, ne mutisee puoliääneen kuin Seija vihaisena ja nostelee merkizevästi kulmakarvojaan kuin torakat tai Eski Saarinen näyttääxeen että niillä kyllä olis asiaa mutta "ei saa sanoa" kuin Helmi pienenä. Ne on elloja. Wittgensteinit oli äveriäitä ex-jutkuja mutta koko suku oli kääntynyt ja maallistunut. Homo Ludi kaipas hämärästi Elohiimia. (Enkä! Älä yritä! Mä kaipaan esi-isieni luoxe kuin Roope Ankka.)
ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
ellauri309.html on line 878: Lauraa panetti kyllä ankarasti, muttei se studannut. Keila oli sitävastoin
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 419: Which What Hanhesta on jo pitkä paasaus albumissa 282, joten hän ei esittelyä tarvize. Riittää siis nyt keskittyä kavereiden sanomaan, tai sanomiin jos ne ovat erilaisia. No ainakin Jack näyttäisi olevan ulkoilmaihmisiä, Hanhi sitävastoin viihtyy sisäilmassa. Pidän enemmän tunkkaisesta.
xxx/ellauri013.html on line 481: Palat sitävastoin eivät olleet turhaan kärsineet.
xxx/ellauri177.html on line 271: -- Olemme liian isoja. On typerää pelata aina. Etkö pidä siitä enemmän, kävellä näin, vierelläni, hyvin hiljaa? Hiän käveli itse asiassa niin miellyttävällä tavalla, että hän sai maailman suurimman ilon kuullessaan hiänen saappaidensa napsautuksen polun kovassa maassa. Hän ei ollut muka koskaan kiinnittänyt huomiota hiänen vyötärön heilumiseen, hiänen hameensa elävään jälkiin, joka seurasi hiäntä käärmeen kahinalla. (Dodi! Paratiisin käärme nostaa päätä jo!) Oli ilo, ettei hän väsynyt, nähdä hiänen näin menevän rauhallisesti vieressä, niin paljon hän löysi uusia viehätyksiä hänen raajojensa pienimmässäkin notkeudessa. Sergen vällykäärme sitävastoin alkaa vähin erin menettää notkeuttaan.
xxx/ellauri388.html on line 185: Meidän päivinämme on kaikki se, mitä Luterus kirjoitti halveksitun avioliiton puolustukseksi katolilaista coelibatilaitosta vastaan muuttunut varsinaiseksi uskonnolliseksi elämänohjeeksi, niin että aviollinen yhdyselämä on tehty korkeimmaksi ihanteeksi. Luteruksen kanssa sanoo aikamme hengellinen opettaja: Tavallisen ihmisen ei ole hyvä yksin olla, sillä liha ja veri ei voi muuttaa luontoansa, vaan luonnollinen himo ja lihallinen vietti täytyy saada estämättä tyydytyksensä; sentähden on Jumala säätänyt aviosäädyn, missä tämä saa tapahtua. Ulkopuolella avioliittoa sitävastoin on vietin tyydyttäminen synti. Ankarin kaikista on kielto haureutta vastaan. Runkkaus on selvästi pienempi paha, vaikka karvaiset kämmenet siitäkin saa.
17