Johtolankana oli kysymys olemisen mielestä, mut hänen tunnetuin teoksensa siitä, Oleminen ja aika, jäi keskeneräiseksi. Lakkas Mara olemasta mitään mieltä, kun aika loppui. Se valmisteli uuden ajan filosofisesta perinteestä radikaalilla tavalla irrottautuvaa jäsennystä ihmisen olemisen tavasta ja ihmisen suhteesta todellisuuteen. Nikersi ja nakersipa sitäkin kuin porsas urhea (siis sen kaima Martti Haavio), muttei sekään tullut valmiiks asti.
ellauri012.html on line 330: Toistonkin uhalla: mä olin sun mestari, nimittäin synnin koulussa. Sanoit mua isäksi, olinhan mä sitäkin. Mutta en vaadi sitä titteliä, koska tavallaan tapoin siinä taivaan isää. Mä oon sun veli, mut vaan synnissä. Mua sanotaan sun mieheksi, mutta vasta kun sä olit jo paksuna. Käytit aika paljon huonosti valittuja pyhistelysanoja musta sun kirjeessä, ihan omaks iloksesi, suttaa pois ne ja pane sijalle: murhaaja, roisto, vihollinen, joka teki parhaansa tuhotakseen sun kunnias, häiritäkses sun rauhaa, ja viedäkseen sulta neitsyyden. Mä olisin tappanutkin sut, mutta sä selvisit, kiitos jumalan haluttomuuden noudattaa mun neuvoja.
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri014.html on line 1250: Julie lähtee ihan mielellään takavasemmalle, ettei tule enää kiusausta Prööstä. Se surkuttelee vaan Pröötä, jonka se tietää menettävän jotain aivan korvaamatonta. Paras lohtu on et sille jää vielä toinen Juulia. Ai kuka? Sekopäinen serkkuko? Tai sen alaikäinen tytär, joka sattuu olemaan vielä ihan Jullen näköinen? Kohtahan kotiope vois koittaa sitäkin! Hmm. Pitääpä miettiä. Ei ihan huono ajatus.
ellauri015.html on line 691: Ei se tässä tarkoita hienoja elämyxiä (vaik olihan ne varmaan sitäkin), vaan tieteellisiä kokeita, eksperimenttejä. Anglisismi taas kerran. Siteeraan Wiktionarysta s.v. expérience:
ellauri017.html on line 1150: Ovela veto yläkerran joholta. Samaan tapaan Assange poltettiin panohommista kun se vuoti isompia konnailuja kaikille. Ja se yks Putinin vastaehdokas ryssä joka tuomittiin oligarkkina. (No olihan se sitäkin, mut silti vittu.)
ellauri022.html on line 267: Luisa on aika hyvä hassuttelija. Sillä on koko lailla huumoria, niinkuin LM Montgomerylläkin. Kuin myös Austenilla, Kinsellaa unohtamatta. Se pelastaa tyttöjen kirjat opettavaisuudelta. Aika järeetäkin satiiria sillä on. Kielikellot kuiskii että olis hyvä koko perheelle jos rouva Shaw, hmhmh, pääsisi rauhaan. Luisa näyttää että sitäkin tarvitaan, pitämään toimettomana pörräävä Tomi hengissä. Pikiä halveerattiin, mutta se teki Lean ja Paulin loppuelämästä siedettävää. Saku toi Sirkan elämään sisältöä. Kaikilla on joku tehtävä luojan suuressa ja suht sekavassa suunnitelmassa.
ellauri026.html on line 120: Anneli ja Seija oli yötä kerran Rauhixessa isoäidin turvana, kun Sirkka ja Olavi oli kaupungissa viemässä Sakua jonnekin. Marja ja Pirkko saattoi olla Imatralla ukin luona. Isoäidin jalat oli huonot, se ei päässyt ylös sängystä. Tytöt yöpyi yläkerrassa tyttöin huoneessa, isoäti alhaalla salin perällä. Tyttöjä oli kielletty juoksemasta rapussa, ettei isoäiti herää. Tuli kova ukonilma, kaikki heräsivät siihen. Tytöille tuli kova pissahätä, potta oli unohtunut alas. Isoäiti mökisi jotakin, muttei uskallettu mennä portaisiin kun oli kielletty. Ansua pissatti niin kovasti että se työnsi pyllyn ikkunasta ja pissi alas isoäidin ikkunasta ohize. Kyllä sataa kovasti, isoäiti kuunteli. Mökisi kai sitäkin. Tahtoi tytöt turvaxi. Aamulla saatiin moitteita ettei toteltu isoäitiä. Huono ohjeistus. Sade sentään pesi pisuviirun pois. Seku pienempänä pisi Sakun pottaan joka oli enemmän kuin puolitäysi. Se ei ollut tyhjentänyt sitä. Siinä oli vaan joku viikkolehti päällä.
ellauri028.html on line 314: väärin sitäkin. Tästä on tosi kauan aikaa, ihme että muistankin.

ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
ellauri051.html on line 60: Ainoa hyvä asia suolassa on jodi. Ja sitäkin saa muutenkin.
ellauri052.html on line 132: Ja sitten on tämä elitismi. Ei nappaa yhtään. Bellowin piirit ovat suppeita ja suljettuja. Niissä liikkuvat akateemiset ja älykkäät ihmiset. Heillä on runsaasti tiedon ja kulttuurin sivistystä, mutta sydämen sivistystä sitäkin vähemmän.
ellauri052.html on line 144: Itseriitoisia herroja enemmän minua ärsyttävät naiset, jotka suostuvat lennähtämään lentokentälle viettääkseen muutaman tunnin maailmanluokan älyniekan seurassa. Joka tosiasiassa voi juuri ja juuri sietää naista seksipartnerina – ja sitäkin pitää analysoisa kantilta jos toiselta – ja ilmisseuralaisena ei lainkaan. Naiset tunnistavat ansionsa muilla elämän osa-alueilla, mutta eivät silti rohkene haastaa miehiään rohkeasti. Naisten kapina – sepä vasta tekisi Bellowille hyvää!
ellauri061.html on line 1330: Tuo puujalkahuumorin "mestari", tissiposkitervo alkaa olla jo menneen talven lumia, kirjamyynti sakkaa pahasti. Joku lantti tulee aikansa eläneestä ja elähtäneestä, valmiiksi nauretusta uutisvuoto-ohjelmasta. Kuka vittu sitäkin katsoo?
ellauri062.html on line 854: Se vasta on narsismia. Kantissa ei ole mitään dionyysistä, se oli kuiva kapakala. En marginal filosof, på ytterkanten. Mutta Weininger oli sitäkin pahempi kylmiö. Hienoa että ymmärsi tehdä lopun itsestään (lähes) ajoissa.
ellauri077.html on line 320: Riston mielestä ironia on suojamuuri solipsistin ympärillä. Voihan se olla sitäkin (vaikka Sokrateeseen se tuskin nazaa hyvin), mutta mitä on toi existentiaalinen ironia ala joku Den Dulk ja Kierkegaard? Googlataanpa. Tämmönen löyty ensin netistä:
ellauri082.html on line 550: Ekstaasi: on kissan matolääke, joka ihmisillä käytettynä tuottaa erittäin suuren hyvän olon tunteen. Hyvin tunnettu ja paljon käytetty. Haittoina ainoastaan itsestään ilmestyvät peräpukamat, peräaukon kutina sekä selluliitti jota saattaa ilmestyä esim. kasvoihin. Onneksi aineen vaikutuksen alaisena rakastat sitäkin ja kaikki on vaan niiiin ihanaa... <3
ellauri110.html on line 591: niin soittaisin laulua sovinnon, Hyvä että me sitäkin tutkimme, soit äidin niin hellän ja herttaisen,
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri115.html on line 170: Es verlangte ihm verzweifelt nach mehr davon. Die kluge Lehrerin hatte natürlich erkannt, was sie angerichtet hatte, und schlug ihn nie wieder. Für den armen Jean-Jacques war es jedoch zu spät! Er litt unter erotischen Extasen, in denen er intensiv davon träumte, dass er geprügelt würde. Er liebte es, zu Füssen einer gebieterischen Herrin zu liegen, ihren Befehlen zu gehorchen, gezwungen zu sein, ihre Vergebung zu erbitten ... das war für mich ein süsses Vergnügen. Aber er wagte nie, echt um Prügel auf Arsch zu bitten. Paizi yhtä 11-vuotiasta tyttöä, jota sitäkin sai polovillaan anella. Mamania J-J ei tykännyt bylsiä, se tuntui kun olis kengittänyt omaa äitiä. Pitääxeen izensä kankeana sen piti ajatella pukilla muita naisia. Kyynelet valui silmistä Mamanin tissille.
ellauri185.html on line 546: Samanlaista on muukin omistusoikeus. Se perustuu niin ikään työläisten väkivaltaiseen riistoon ja sitäkin valtiovalta aivan samoin suojelee. Suuret omaisuudet syntyvät aina joko väkivaltaista tietä, mikä on tavallisinta - tai saituruuden kautta tai huikeitten konnankujeitten avulla tai pienien jatkuvien petosten ansiosta, jommoista esim. kauppiaat harjoittavat. Kuta siveellisempi ihminen on, sitä varmemmin hän menettää omaisuutensa, ja kuta siveettömämpi hän on, sitä varmemmin hän hankkii ja kartuttaa omaisuutta. Kansan viisaus sanoo: Jos on rehti työsi aina, kukkaros ei paljon paina." Tai myös: Työ ei rikkaaksi tee ketään, selän vain se köyryyn vetää." - Niin oli ennen ja niin on nykyään yhä räikeämmin, kun rikkauksien jakautuminen on jo aikoja sitten tapahtunut mitä nurjimmalla tavalla" (Aufruf S. 25). Toisten työ se on joka rikkaan rikastuttaa, sen selvitti jo Groucho Marx.
ellauri204.html on line 559: Kyllä ihmisen saa hylätä. Lastaan ei saa – koskaan – mutta kyllä sitäkin saa vihata. ”
ellauri204.html on line 671: – Kannatan sitäkin, että kriitikko tuo oman persoonansa esiin kritiikeissään kirjoittamalla minämuodossa, mutta käytämme mielellämme tehokeinona Allahin suosimaa monikon 1:n persoonan tuomaa mahdollisuutta jylhempään kieleen.
ellauri214.html on line 354: Mutta koska näiden rivien käsiala ei lainkaan muistuttanut käsialaa, jolla koko muu vihko oli kirjoitettu, kustantaja pitää oikeana arvelua, että joku toinen henkilö on myöhemmin lisännyt yllä mainitut rivit, sitäkin suuremmalla syyllä, kun hänen (kustantajan) tietoonsa on tullut, että herra Tshukatshurin todellakin heitti lusikan nurkkaan aprillipäivän iltana. KONEC.
ellauri216.html on line 671: Imugeenikin on pian helpottunut. Kävit tosiaankin kuoleman kuilun partaalla ja vähän sisälläkin. Tuheron edessä. Onnexi veljeskunnan varret suojaavat sua vaelluxellasi. Älä sure ettei sinulla ole lapsia. Onpa sitäkin enempi paskaa.
ellauri270.html on line 142: Todellisuudessa asetelma olisi täysin mahdoton. Japanilaiset eivät neuvotelleet. He käsittelivät sotavankeja oman kulttuurinsa mukaisesti ja täysin piittaamatta kansainvälisistä sopimuksista. Pakkotyöhön komennettuja siviilejä ja sotavankeja menehtyi ylirasitukseen, sairauksiin ja japanilaisten kurinpitotoimiin. Vankeja kuoli myös muilla radan työmailla väkivaltaiseen kohteluun, mutta sitäkin useammat nääntymiseen, nälkiintymiseen, koleraan ja punatautiin.
ellauri278.html on line 96: Jopi piti lamuutti Verasta, joka toimi sille köksänä, kunnes alkoi epäillä sitäkin ja lähetti sen 10v pakkotyöhön kotikonnuille. Katumapäälle tultuaan lähetti sille kömpelösti voimapaperiin käärimänsä ruokapaketin. Sakari Pälsin koillis-Kamtchatkassa näkemä lamuuttitanssi oli verrattain yksinkertaista ruumiin vääntelemistä puolelle ja toiselle yhteisessä tahdissa. Musiikki se merkillisempää oli. Tanssijat pitivät itse siitä huolen. Ei se
ellauri281.html on line 95: Jopi piti lamuutti Verasta, joka toimi sille köksänä, kunnes alkoi epäillä sitäkin ja lähetti sen 10v pakkotyöhön kotikonnuille. Katumapäälle tultuaan lähetti sille kömpelösti voimapaperiin käärimänsä ruokapaketin. Sakari Pälsin koillis-Kamtchatkassa näkemä lamuuttitanssi oli verrattain yksinkertaista ruumiin vääntelemistä puolelle ja toiselle yhteisessä tahdissa. Musiikki se merkillisempää oli. Tanssijat pitivät itse siitä huolen. Ei se
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri294.html on line 467: Tekivät aluxi mitä osasivat, mutta Priscillalla oli kyllä aivan hemon isot daisarit! Niillä neulatyynyillä ompeleminen oli täyttä tuhluuta, kuten Paavo pian oivalsi. Aquila aluxi vähän murisi, mutta telttahommat oli alkaneet tympästä jo sitäkin. Ompeleminen on omiaaan panemaan liikkeelle ajatuxet ja keskustelun.
ellauri316.html on line 323: Suomalaisen Uikipedian self-selected toimittaja, epäillen sitäkin vääristelyxi, että toisessa maailmansodassa Vasiljev toimi TASS:n sotakirjeenvaihtajana ja sodan jälkeen Pravdan toimittajana, poisti tiedon muitta mutkitta Vasiljevin suomalaisilta sivulta. Venäläisillä on monta pravdaa, suomalaisilla vain 1. Tämä käyttäjä osallistuu Wikipedian videopeliprojektiin. Palkintoina arvotaan 4 varvia venäläisen penistähden kaa. Terve. Venäläinen Uikipedia vääristää samoilla sanoilla: Suuren isänmaallisen sodan aikana hän toimi TASSin sotakirjeenvaihtajana ja sen päätyttyä Pravdan toimittajana.
ellauri336.html on line 132: Shlomo Hamelech kirjoitti leukavasti "Divrei chachamim b'nachas nishma'im" - viisaiden sanat kuullaan, kun ne puhutaan lempeästi. Jos aikuiset ovat avoimempia hyväksymään oikaisua ja kritiikkiä, kun heille annetaan b´nachas, niin sitäkin enemmän heidän pitäisi suhtautua lapsiin heidän herkällä meikkillään. Kuten Rav Shlomo Wolbe kommentoi, "Vain kun vanhemmat puhuvat rauhallisesti, he voivat mekaanistaa lapsiaan; sanoja, joita ei puhuta pehmeästi, lempeästi ja kärsivällisesti, ei hyväksytä."
ellauri345.html on line 478: Pikemminkin tämä on sitäkin yksiselitteisempi ja tiukempi hänen edessään olevan kokemuksen luonne. Vain se kokemus voi kantaa päätöksen, joka kaikkien myöhempien tapahtumien ja vertailujen lisäksi näkyy kokijalle ainutlaatuisesti ja ainutlaatuisesti, kun taas jokainen yritys tehdä päätös kokemuksen perusteella ennemmin tai myöhemmin epäonnistuu oikeamieliselle. Jos tämä välttämätön aviollisen uskollisuuden ehto täyttyy, velvollisuuden täyttämisen sanotaan olevan riittävä. Avioliiton hajoamisen syy voidaan määrittää vain, jos jompikumpi voi päästä selville siitä, oliko hän oikeasti siellä. Vasta sitten on selvää, onko se "luonnollisesti" tarpeellista ja voidaanko pelastusta vielä toivoa parannuksen kautta.
ellauri362.html on line 775: Elämäkerrassa Luiska toteaa. "Olen suoraan ja henkilökohtaisesti velkaa Spinozalle hänen hämmästyttävän käsityksensä kehosta, jolla on 'meille tuntemattomia voimia', ja ihmisestä ( hengestä), joka on sitäkin vapaampi kehon kehittyessä sekä hänen coituksensa liikkeet, hänen virtus tai fortitudo."
ellauri391.html on line 106: Se oli Harcourtin korjattu versio, joka ilmestyi joissakin sanomalehdissä seuraavana huhtikuussa 1939, kun Paderewski vieraili Hooverin luona hänen Palo Alto -kodissaan. Mutta jos tämä korjattu versio on totta, miksi Hoover ei käyttänyt sitä muistelmiensa ensimmäisessä osassa, jotka ilmestyivät vuonna 1951? Hooverin ensimmäinen pitkä kuvaus tapahtumasta kirjoitettiin vasta vuosina 1961–1963, jolloin hän aloitti Magnum Opuksensa Puola-osion parissa. George H. Nash ei koskaan julkaissut Hooverin elinaikana, mutta editoi huolellisesti erilaisia ​​luonnoksia ja julkaisi sen vuonna 2011 nimellä Freedom Betrayed: Herbert Hooverin toisen maailmansodan salainen historia ja sen jälkimainingit . Laajennetussa alaviitteessä Hoover muistelee 1 500 dollarin suorituspalkkiota, mutta hänellä ja hänen ystävillään oli tarjota Paderewskille vain 150 dollaria. Hooverin mukaan: "Paderewski nauroi ja ehdotti, että keskeytämme kihlauksen johonkin tulevaan tilaisuuteen, kun hän oli lännessä. Eräs jäsenistämme ehdotti, että emme ehkä pystyisi tekemään sitä, koska olisimme saattaneet hajota, ja tarjosi jälleen 150 dollaria. Paderewski nauroi taas ja sanoi, että lykkäämme sitäkin. Muistin tämän jakson hänelle, kun tapasin hänet pääministerinä rauhankonferenssissa. Hän naurahti taas."
xxx/ellauri122.html on line 161: ”Jollain tavalla koiran omistaminen sabotoi kirjallista projektiani, jonka omaelämäkerrallisuus mureni todennäköisesti siihen, että koiran luonne on niin lähellä omaani :--P.” Ärisen niille joille uskallan ja maireilen lopuille. En tunnista omaa kuvaa peilistä vaan haukun sitäkin.
xxx/ellauri137.html on line 92: ”Käytiin läpi mun ruokavaliota ja oireita. Ei hän virallisesti voi hoitaa, mutta voi antaa vinkkejä. Ei hän lääkäri ole, vaikka on opiskellut sitäkin alaa. ”Rantala käski syödä niityllä laihaa ruohoa ja luopua toistaiseksi kaikista viljoista, lisätystä sokerista ja arki-iltojen viinilasillisista. Lisäksi piti juosta aina ahdistuksen iskiessä itsensä piippuun. Punaista lihaa Souri ei ollut syönyt vuosiin, mutta taipui Markuxen taipumattoman lihan edessä.
xxx/ellauri139.html on line 90: on sitäkin ollut jo muinoin,
xxx/ellauri173.html on line 153: Berossos pomppaa esiin Akun tehtaassa. Saattoi hyvinkin olla Demis Roussoxen näköinen partapozo. Aku mustamaalaa sitäkin Thomas Alva Edisonin yhteydessä. Hänen löytönsä insinöörinä ja sähköasentajana, hänen kaikenlaiset keksinnönsä, joista tiedämme vain vähemmän outoja, antavat yleensä vaikutelmia arvoituksellisesta positivismista. Mitä ennen fyysikko perääntyisi uudesta yrityksestä? muiden olemassaolo? hänen? - Vai niin! Kuka tämän tittelin arvoinen tiedemies voisi hetkenkään ajatella ilman katumusta ja jopa häpeämättä tämän luokan huolenaiheita, kun on kysymys löydöstä? Edison, varmasti vähemmän kuin kukaan muu, luojan kiitos!
xxx/ellauri174.html on line 209: Vaimon yrmeys ja kylmäily seuraavana aamuna loukkasivat hirveästi ystäväni Edwardin itsetuntoa - pisto sitäkin vaarallisempi, koska se kosketti hänen todellisen rakkauden tunteita vaimoaan, isoa naista kohtaan. "Seuraavana päivänä hänen "tulisijansa" kylmeni. Muutaman päivän kuluttua umpikujaisen ja jäisen sovinnon jälkeen hän tunsi, ettei hän enää nähnyt rouva Andersonissa muuta kuin "lastensa äitiä". Rva Anderson ei päästänyt enää viivalle.
xxx/ellauri175.html on line 759: Ja tämä sitäkin mielellään, koska moraalinen olento, joka ilmestyy minulle rouva Andersonissa, valvetilassa, ja se, joka näkyy minulle magneettisessa syvyydessä, näyttävät täysin erilaisilta. Hyvin yksinkertaisen naisen, niin arvokkaan, niin älykkään, jopa – mutta loppujen lopuksi hyvin rajallisten näkemysten –, jonka hänessä tunnen, sijasta, katso, tämän unen hengityksessä paljastuu nainen, täysin erilainen, moninkertainen ja tuntematon. ! Katso, tämän Sowana-nimisen nukkuvan naisen - joka fyysisesti on sama nainen - valtava tieto, outo kaunopuheisuus, läpitunkeva ideaalisuus ovat loogisesti selittämättömiä asioita! Eikö tämä kaksinaisuus ole hämmästyttävä ilmiö? Kuitenkin – vaikka intensiteetti on vähäisempää – tämä ilmiö on todistettu, havaittu, tunnistettu kaikissa kohteissa, jotka on altistettu vakaville magnetisoijille, ja Sowana on ainoa poikkeus erityislaatuisen neuroosinsa ansiosta vain esimerkkinä epänormaalista täydellisyydestä. tämä fysiologinen tapaus.
xxx/ellauri195.html on line 50: Yllättävä vitutustutkimus aiheutti vastausten vyöryn netissä – ”Jos Putin unohdetaan, eniten ihmisiä tuntuvat vituttavan toiset ihmiset”. Vaikka toinen ihminenhän se Vladimirkin on. Kyllä sitäkin mahtaa aika mahtavasti nyt jo vituttaa.
xxx/ellauri201.html on line 58: Kyllä se uuden tulokkaan outo nimi meille kaikille pian selkisi. Kun menivät miehet saunaan, niin siellähän ne sen omin silmin näkivät, nimen alkuperän. Minä siitä jotakin jo kuulin, kun iltasta hellalla laittelin ja ensimmäiset saunamiehet tupaan kolusivat keskenään rupatellen. Jostakin ne puhuivat, että iso oli ollut ja komea. Kyllä minä silloin jo mielessäni aavistelin, että sitä uuden miehen vehjettäkö ne tarkoittivat. Isohan se oli koko mies. Oli rintaa ja hauista, oli voimaa kuin kahdessa miehessä konsanaan, näki sen vaatteet päälläkin. Riuska mies oli tekemään töitäkin siellä savotalla, kyllä ne miehet sitäkin ihmettelivät ja minä sivusta kuuntelin. Ai ai ai, kun minulla alkoi heti ensi hetkestä se halu kasvaa tuota uutta miestä kohtaan!
xxx/ellauri234.html on line 136: Rauhallisesti tiedustelin, mitä olin tehnyt ansaitakseni kyseisen nopean toimituksen autuaille metsästysmaille. Ylimielisesti ja pilkallisesti hymyilevän »siviilin» sekä muiden vihamieliset katseet riittivät sillä kertaa vastaukseksi. Kehotuksesta riisuin eräitä vaatekappaleita, ja minulle tarjottiin, ei kovin ystävällisesti mutta sitäkin päättäväisemmin, yösijaa poliisin pikemminkin käytännöllisestä kuin mukavasta »huoneesta matkustavaisille». Sellin ovi paiskattiin kiinni, lukko rasahti, pari hakasta laitettiin sijoilleen, ja niin minä olin varmassa säilössä. Pääsin jatkamaan keskeytynyttä untani - kivilattialla, ilman tyynyä ja peittoa. Lienee turhaa todeta, että jo ensimmäisenä vankeudessa vietettynä yönä unen ja levon suhteen oli vähän niin ja näin. Asian laita oli sama myös kaikkina niinä 1238 yönä, jotka vietin vankeudessa siitä lähin.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri251.html on line 3333: Jos oma tai perheen talous oli ennestäänkin tiukoilla, nyt rahatilanne on sitäkin kireämpi ja maksuvaikeuksien uhka todellinen.
xxx/ellauri356.html on line 257: Muita vaikutteita Derridaan olivat Martin Heidegger, Platon, Søren Kierkegaard, Alexandre Kojève, Maurice Blanchot, Antonin Artaud, Roland Barthes, Georges Bataille, Edmund Husserl, Emmanuel Lévinas, Ferdinand de Chaussure, Søren Kierkehaard, Sigmund Freud, Claude Lévi-Strauss, James Joyce, Samuel Beckett, JL Austin ja Stéphane Mallarmé. Paizi Austinista se ei tajunnut tuon taivaallista [ lähde: Searle ]. Talmudin dekonstruktio ei ole kovin suosittua, mutts sitäkin on yritetty.
xxx/ellauri356.html on line 278: Sellainen nainen, joka näkee miehensä ärsyyntyneenä tai vaikeuksissa, ei jaa hänen kärsimyksiään; päinvastoin, hän nauraa ja vitsailee sitäkin enemmän, eikä yritä karkottaa hänen huonoa huumoria ihastuksella. Hiän on tuhlaavampi henkilönsä kanssa muille miehille kuin miehelleen; se ei ole hänen vuoksi, että hiän koristelee itseään, eikä miellyttääkseen häntä hiän yritä näyttää hyvältä. Kaukana siitä; hänen kanssaan hiän on hyvin epäsiisti, eikä välitä vaikka antaa hänen nähdä asioita ja tapoja hiänen henkilöstään, jotka ovat hänelle vastenmielisiä. Lopuksi hiän ei koskaan käytä Atsmediä eikä Souakia (meikkituotteita).
xxx/ellauri357.html on line 304: Seuraavaksi ehdotus, että sielu on kietoutunut yhteen ruumiseen: tällainen suhde ei antaisi haukkua ja vääntymistä tunneyhteisöä: yhteen kudottu elementti saattaa hyvinkin kärsiä ilman muutosta: läpäisty sielu saattaa jäädä täysin koskemattomaksi siitä, mikä vaikuttaa kehoon - valona menee aina vapaaksi kaikesta tulvasta - ja sitäkin enemmän, koska juuri meitä pyydetään pitämään sitä hajallaan koko ajan kehys.
xxx/ellauri404.html on line 45: Lokakuun 28:ntena 1870. Merkillinen seikka on se täydellinen oikeuden syrjäyttäminen, joka aiheutuu kansakuntien välisistä selkkauksista. Melkein kaikki tv-katselijat arvostelevat asioita vain subjektiivisten taipumustensa, vihansa, pelkonsa, pyyteittensä, etujensa tai intohimojensa nojalla. Toisin sanoen: heidän arvostelunsa ei merkitse mitään. Aito arvostelija näkee sen, mikä on totta, harrastaa oikeudenmukaisuutta ja tahtoo siis olla puolueeton, vieläpä enemmänkin: olla pyyteetön, ja sitäkin enemmän: olla persoonaton. Kuinka monta jäävitöntä tuomaria onkaan parhaillaan riehuvaa sotaa arvostelemassa? Ei kymmentä, kenties ei kolmeakaan. Kaikki pitävät kunnianaan olla patriootteja, siis puolueellisia; väärämielisyys herättää onnentuntoa ja kiihkoa, ja sitäkin merkillisempää on, että ihmiset siitä ylpeilevät. Siinä määrin helpompaa on rakastaa tai vihata intohimoisesti kuin kohota aito inhimillisyyteen, vilpittömään uskonnolliseen katsantokantaan. Tämä tasapuolisuuden kammo, tämä oikeuden kaihtaminen, tämä laupiaaseen puolueettomuuteen kohdistuva raivo on ihmisen eläimellisen intohimon ilmaus, sokean, villin intohimon, joka naurettavasti pitää itseään järkenä, vaikka onkin pelkkä voima. Minä kiitän Jumalaa siitä, että sveiziläisyyteni ja mitätön asemani sallivat minun puhdistaa sieluni sellaisesta kiihkosta ja sellaisista alhaisista intohimoista ja etsiä vain oikeutta tyynenä ihmisenä, sine ira nec studio.


51