| tuomioistuinlakimies | tuomioistuinjuristi;
xxx/ellauri224.html on line 147: This is a situation often found in Bellow’s work: the alliance between the shady millionaire and the intellectual. As a teenager, Trellman had been in love with Amy Wurstin, who had eventually chosen as her second husband Trellman’s best friend in high school, Jay Wurstin. Huom toisexi aviomiehexi, ei tää ole ihan se tavallinen tarina. Throughout the years, Harry Trellman had kept firm to the inner image of Amy in his mind even as he went through his varied career moves. Sitten kotirouviintunut Amy petti Jayta jonkun "Ankan" kanssa ja jäi erossa pennittömäxi. Siitä tuli sisustaja.
xxx/ellauri225.html on line 609: - Ai kuka oli murhaaja? No tietysti ne Burtin iänikuiset vainoojat: Bertil porttivornikka ja sisustusarkkitehti Soile sejase. Mixi niiden piti olla koko ajan Burtin kimpussa jäi epäselväxi, paizi että Staffan ei pidä sellaisista tyypeistä. Ei rotinkaisista, nenäkkäistä ämmistä eikä ryssistä.
xxx/ellauri227.html on line 211: Oli kuinka synkkä tai koskettava hetki tahansa, Camillalla on aikaa tovi kommentoida toisten sisustuxia ja vaatteita. Kylppärin valkoisen ja veren punaisen kontrasti on tyylikäs. Erican ainut ajatus lapsuudenystävänsä kuoltua on että tostahan sais hyvän dekkarin. Niinkuin saikin, oiva crocsi tuli. Ihmisestä ajatus oli kuvottava, mutta kirjailija riemuizi. Osuvasti sanottu.
xxx/ellauri228.html on line 284: Maanpäällisen luonnon nostalgia jatkuu avaruusasemalla. Aseman karu, steriili, metallinen sisustus on kylmä ja klaustrofobinen, täynnä teknisiä varusteita ja alkeellisinta ja toimivinta kalustetta; mutta ajoittain kohtaus Maasta ilmestyy, ei vain takaumissa, vaan myös kehystetyn maiseman painatuksen muodossa, valokuvana koirista, jotka makaavat ruohossa, ristiriitaisina avaruusaseman ympäristössä, mutta muistuttavat katsojaa siitä, kuinka kaukana Kelvin ja miehistö ovat luonnollisesta kodistaan. Yhdessä synkemmistä kohtauksista muistutus maasta ja vihje miehistön mahdollisesta tilanteesta on portholen takana ohi liitävä Laika-koiran koppi.
xxx/ellauri231.html on line 297: Suuressa tuskassa, yhä eristäytyneempänä ja taloudellisesti epävarmemmin, Mahno sai satunnaisia töitä sisustussuunnittelijana ja suutarina. Häntä tukivat myös hänen vaimonsa tulot, joka työskenteli siivoojana. Buahahaha.
xxx/ellauri253.html on line 353: Koppiauton hintainen Dr Scholl työpöytä oli sisustettu pelkistetysti mutta kalliisti: asiakkaiden lompakon luottamuxen mukaisesti. Tää Heikki onkin nähtävästi maailman paskin nalle sillä se johtaa Ruåzista käsin Sampo-konsernia. 7 keskijalan jacuzzi ja 200K kruunun juppinalle. Mixhän nää kerskakonsumptiojutut kuumottaa niin paljon karhennettuja turtanoita? Heikin kainalot kostuivat kitkerästä hiestä. Näistä eritteistä Unto näyttää ize olevan enstex eniten kuumissaan. Seuraavassa kuvassa Hoblan nätin espoolaisen keskiaukeamatytön esiin kiihottamia fiktiivisiä jääkärieritteitä. Tytössä on jotain samaa kuin Lea Lehtisalossa.
xxx/ellauri291.html on line 141: Esityksen tuotantohenkilökuntaan kuului taidejohtaja Matt Jefferies, joka suunnitteli tähtialuksen Enterprisen ja suurimman osan sen foliopaperi- ja pahvi sisustuksista. Hänen panoksensa sarjassa kunnioitettiin "Jefferies-putken " nimellä, joka on eri Star Trek -kuvissa kuvattu laiteakselisarja. Sen lisäksi, että Jefferies työskenteli veljensä John Jefferiesin kanssa Star Trekin kädessä pidettävien faaseriaseiden luomiseksi, Jefferies kehitti myös Enterprisen sillan lavastuksen (joka kyllä perustui Pato Guzmanin aikaisempaan suunnitteluun). Jefferies käytti käytännön kokemustaan lentäjänä toisen maailmansodan aikana ja tietämystään lentokoneiden suunnittelusta suunnitellakseen tyylikkään, toimivan ja ergonomisen siltaasettelun.
xxx/ellauri312.html on line 501: Aina kun joku sisustus on Norasta huisin hienoa se on vitun isoa, punavalkosta kuin Riitalla ja Forssan miehellä tai sit jalometallia tai jalokivenhohtosta. Matot ovat hirmu upottavia ja puukalusteet puleerattu niin että silmiin ottaa kipiää. Donald Trump -estetiikkaa. Viherkasvit ovat oikeita. Paljon apulaisia.
xxx/ellauri357.html on line 331: 6. Saattaa tuntua järkevältä säätää laiksi, että milloin kaikki valtuudet sisältyvät vastaanottajaan, jokainen toiminta tai tila on ilmaisuvoimainen niistä on oltava kyseisen vastaanottajan, heidän itsensä, toiminta tai tila se pysyy ennallaan pelkkänä sisustuksen tehokkuuden vuoksi.
xxx/ellauri410.html on line 967: Armollinen Sandrine Kretz, Olivierin rakas vaimo ja hänen ”poikiensa” rakastava äiti, on aloittanut opettajan uran pariisilaisessa yksityiskoulussa. Hänen luontainen sisustustaitonsa sai hänet perustamaan sisustusyrityksen, joka on erikoistunut talojen ja huoneistojen saneeraukseen ja lavastukseen Pariisissa ja Normandiassa.
xxx/ellauri417.html on line 826: Tämä on sosialistinen realistinen kirja, jossa makea, syötävä sisus on peitetty lähes sulamattomalla (ja pirun paksulla) kuorella. Tämä makea sisus on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että Venäjän metsien mielivaltainen tuhoaminen edistyksen nimissä johtaa erittäin vakaviin ekologisiin katastrofeihin. Tätä ajatusta professori Vihrov saarnaa, ja hän saa siitä kunnon selkäsaunan, erityisesti kilpailijaltaan, professori Gracianskylta, jonka periaatteet eivät voi olla oikeita pelkästään siitä syystä, että (sosialistisen realismin jalojen perinteiden mukaisesti) hänen näkönsä ei myöskään ole hyvä. Ja joku, jonka näkö ei ole hyvä, on varmasti luokkaerosta, ja joku, jonka alkuperä on luokkaerosta, paljastuu joka tapauksessa saarnaavan harhaoppia. Suoraan. Pahantahtoisuudesta. Leonov pitää Vihrovin teoriaa niin tärkeänä, että hän korvaa seitsemännen luvun toisen alaotsikon löyhällä viisikymmentäsivuisella tutkimuksella, joka toisaalta osoittaa viehättävää innostusta, ja toisaalta olisi ollut viisaampaa lyhentää tämä tutkimus kahdeksikymmeneksi sivuksi ja sijoittaa se metsätieteelliseen aikakauslehteen – niin kaikki olisivat luultavasti olleet paremmassa asemassa. Valitettavasti kirjoittaja pyöristi tämän tutkimuksen sen sijaan 900 sivuksi: hän lisäsi hieman perhedraamaa, hieman toista maailmansotaa ja hieman työväenliikkeen toimintaa vallankumousta edeltävältä ajalta antaakseen sille painoarvoa. Valitettavasti Leonov ei voi tehdä näille lisäyksille mitään: toisaalta hän kokoaa yhteen paljon vihanneksia suhteessa niihin (tietysti nämä ovat "virallisia" vihanneksia), toisaalta hän käärii koko jutun johonkin valheelliseen sentimentaalisuuteen – ja jopa tappaa teoksen dramaturgian sotkeutumalla vähitellen 30–60-sivuisiin muistelmiin. Lisäksi nämä lisäykset seuraavat toisiaan melko ad hoc -tavalla, heikentäen erityisesti omaa vaikutustaan. Romaani alkaa Vihrovin kauan kadoksissa olleen tyttären, Polyan, saapumisesta Moskovaan. No, tässä Moskovassa on niin suurta hyväntekeväisyyttä, että neljä ihmistä saattaa isättömän tytön kotiin raitiovaunusta, koska hänellä on paljon rojua, kaikki puhtaasta hyväntahtoisuudesta, koska sellainen sosialistinen ihminen on. Sitten meidät kastetaan kaikenlaiseen siirappiin, kunnes sivulle 50 asti natsien terroripommittajat ilmestyvät Neuvostoliiton taivaalle – muuten, en ole koskaan ollut niistä näin iloinen, koska minua alkoi jo oksettaa. No, tästä eteenpäin hyppelemme edestakaisin kaikenlaisten juonenkäänteiden ja retrospektiivien, puoluetoimien ja ideologisten väittelyiden välillä, kunnes loppuun asti totuus voittaa natsit ja metsäntuhoojat. Leonovin kyseenalainen kunnia on se, että Polyan hahmossa hän onnistuu luomaan yhden maailmankirjallisuuden
69 |