ellauri325.html on line 588: Sisällissodan puhjettua hän keräsi kouluttamansa suojeluskuntajoukot ja ryhmitti joukkonsa Loviisassa vastarintaan punaisia vastaan, mutta joutui lopulta vetäytymään punaisten voiman tieltä Pernajan saaristossa olevalle Orrengrundin luotsiasemalle. Siellä Kemppi tunsi olonsa tukalaksi ja lähti muutamia miehiä mukanaan pyrkimään valkoiselle rintamalle Sysmään ja onnistuikin yrityksessään, jossa käytettiin reittiä Artjärvi–Mankala–Vuolenkoski ja Heinola. Sysmään Kempin johtamat joukot saapuivat helmikuun puolivälissä, ilmoittautuen sikäläiselle suojeluskuntapäällystölle. Kemppi määrättiin maaliskuun alussa päälliköksi Lusissa olevaan Sysmän 3. komppaniaan, josta myöhemmin muodostettiin Sysmän 1. pataljoonan 3. komppania ja myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 10. komppania. Tämän jälkeen Kemppi otti osaa Suomen sisällissotaan Lusissa, toisessa Heinolan valtausyrityksessä ja Hillosensalmella. Sodan loppuvaiheilla hän siirtyi saamansa määräyksen perusteella 30. huhtikuuta 1918 valtionrautateiden palvelukseen.
ellauri326.html on line 70: Karelin vanhusystävä Thomas Garrigua Masaryk oli lipilaari kuten Helsingin sanomien "Eero". Masaryk hääräsi tshekkoslovakian legioonan vääpelinä kunnes koko legioona laivattiin takaisin Tshekkeihin. Tomppa ei uskonut tshekkien mukavanhojen feikkikäsikirjoitusten aitouteen. Tompan vaimo oli newyorkilaisen liikemiehen pianistitytär. Toimittaja Karel Pacnerin mukaan Masaryk suositteli länsimaisia liittolaisia tunnustamaan Venäjän bolshevikkihallituksen. Mutta tämä väite on harhaanjohtava, Masaryk suositteli bolshevikkihallituksen tunnustamista de facto, mutta hän vastusti myöhemmin myös de jure -tunnustusta. Masaryk piti saxalaisten täsmällisyydestä ja oli väliin semiitti, väliin antisemiitti. Karel Čapekin kysymykseen panslaavilaisesta ohjelmasta Masaryk vastaa seuraavasti: "Paizi Neruda ei pitänyt enää 'slaavilaisista puheista'." Presidentti Wilsonia neuvoivat hänen neuvonantajansa kutsumaan Masarykin Venäjä-kysymystä käsitteleviin kokouksiin Venäjä-kysymyksen asiantuntijaksi. Masaryk saapui Valkoiseen taloon 19. kesäkuuta. Jengi hurrasi. Hän vakuutti Wilsonin, että sota voidaan voittaa vain, jos Itävalta-Unkari, Saksan suurin liittolainen, murtuisi. Hän pyysi amerikkalaisten apua Tšekkoslovakian legioonien kuljettamiseen Venäjältä Eurooppaan, mutta vastusti lännen aiottua interventiota sisällissotaan Venäjällä.
ellauri326.html on line 570: Toinen Prahan defenestraatio vuonna 1618 tunnetaan tapahtumana, joka käynnisti kolmikymmenvuotisen sodan. Kaksi vuotta aiemmin Böömin valtaistuimelle oli noussut kiihkokatolinen Ferdinand II, jonka käskystä protestanttien uskonnonvapautta rajoitettiin. Böömin protestantit pitivät tätä keisari Rudolf II:n myöntämän uskonnonvapauden loukkauksena. 23. toukokuuta 1618 joukko protestantteja tunkeutui Prahan linnaan ja heitti ulos ikkunasta kaksi katolista neuvosherraa, Wilhelm Slavatan ja Jaroslav Borsita von Martinicin, sekä näiden kirjurin. Kaikki kolme säilyivät hengissä 15-metrisestä ilmalennosta putoamalla linnan puutarhassa olleeseen lantakasaan; tosin katolilainen propaganda väitti myöhemmin enkeleiden varjelleen heitä. Defenestraatiosta alkanut sisällissota Böömin katolisten ja protestanttien välillä kärjistyi lopulta kolmikymmenvuotiseksi sodaksi.
ellauri332.html on line 95: Kapteeni Carl von Munckin saapuessa Suomen ja Neuvosto-Venäjän raja-asemalle raja on tosiasiassa olemassa vasta paperilla: passeja tai viisumeita ei vielä tunneta, eivätkä rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omaavat kyläläiset, laukkuryssät ja sivutoimiset trokarit tahdo alkuun ottaa uskoakseen, että ikimuistoiset käytännöt todella olisivat muuttumassa. He eivät ole ainoita, joille Munckin on iskostettava muutoksen tarkoittavan totta: myös melkoinen osa raja-aseman väestä katsoisi vielä läpi sormien ihmisten ja tavaran jouhevaa (sic) liikkumista, etenkin kun se helpottaa heidän omaakin elämäänsä. Oman tunnelmaa kiristävän varjonsa rajan ylle heittää tuore sisällissota, jonka hävinneitä punaisia ei saisi päästää sen paremmin karkuun rajan taakse kuin sieltä takaisin Suomeen soluttautumaankaan.
ellauri340.html on line 314:
Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.
Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri343.html on line 265: Sivénin veljekset loivat Ruokolahden suojeluskunnan perustan. Kun sisällissota alkoi 26. tammikuuta 1918. Sivén, kuten suurin osa muista Norssin koululaisista asettui tukemaan valkoisia. Lopulta Sivén joutui punaisten etsintäkuuluttamaksi ja Sivén otti salanimekseen Hannu Halonen. Kerran hän oli jäädä kiinni nukkuessaan kummitätinsä Anni Swanin luona, mutta Swan vaihtoi poikansa Antero Mannisen Bobin tilalle, jolloin punakaartilaiset löysivät ihmeissään sängystä lyseolaisen Swanin eikä lyseolaista Sivéniä. Saxalaisten tultua apuun Sivén ampui ainakin yhden punaisen, joka oli vaaninut suojeluskuntalaisia Erottajan apteekin päällä.Valtauksessa saksalaisia kaatui 54, suojeluskuntalaisia 17 ja punaisia 400. Tappioluvut kuin Gazan kansanmurhassa.
ellauri367.html on line 60: Juri Modin syntyi sisällissotaan osallistuneen rykmenttikomissaarin perheeseen. Hän valmistui lukiosta Lipetskissä ja astui vuonna 1940 Leningradin laivaston rakennustekniikan korkeakouluun.
ellauri372.html on line 237: Valtakunta ajautui sisällissotaan vuonna 67 eaa. kuningatar Aleksandran kuoleman jälkeen. Rooma puuttui sisällissotaan ja valloitti maan vuonna 63 eaa. Hasmonit saivat hallita aluettaan Rooman vasallina vuoteen 37 eaa. asti, jolloin viimeinen Hasmoni-hallitsija Antigonos surmattiin tavalla tai toisella ja valtaan nousi roomalaisten asettama Herodes.
ellauri372.html on line 239: Sama anglosaxilähteestä: Hasmonean -dynastia ( / h æ z m ə ˈ n iː ən / ; heprea : חַשְׁמוֹנָאִים Ḥašmōnāʽδαξο ναστεία ) oli Juudean ja sitä ympäröivien alueiden hallitseva dynastia toisen temppelin hellenistisenä aikana (osa klassisen antiikin ajasta), n. 140-37 eaa. Välillä c. 140 ja c. 116 eaa. dynastia hallitsi Juudeaa puoliautonomisesti Seleukidi-imperiumissa , ja suunnilleen vuodesta 110 eaa., kun valtakunta hajosi, Juudea sai lisää autonomiaa ja laajeni naapurialueille Pereaan , Samariaan , Idumeaan , Galileaan ja Itureaan . Hasmonean hallitsijat ottivat kreikkalaisen tittelin basileus ("kuningas"), kun valtakunnasta tuli alueellinen valta useiksi vuosikymmeniksi. Rooman tasavallan joukot puuttuivat Hasmonean sisällissotaan vuonna 63 eaa. ja tekivät siitä asiakasvaltion, mikä merkitsi Hasmonean dynastian rappeutumista; Herodes Suuri syrjäytti viimeisen hallitsevan Hasmonean asiakasrajapinta-hallitsijan vuonna 37 eaa. (Kz. paasausta "Herodexen täivaiva" albumissa 58.)
ellauri372.html on line 271: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
ellauri372.html on line 356: Hasmonean kuningatar Alexandra Salomen kuolema syöksyi Juudean sisällissotaan hänen kahden poikansa Hyrcanuksen ja Aristobuluksen välillä. Sen jälkeen kun Aristobulus oli syrjäyttänyt vanhemman veljensä sekä valtaistuimelta että ylipappeudelta Jerusalemissa, Idumean Antipater neuvoi Hyrkanusta hakemaan Nabatean kuninkaan Aretas III:n apuun. Vastineeksi lupauksestaan alueellisista myönnytyksistä Aretas antoi Hyrcanukselle 50 000 sotilasta, ja heidän yhteiset joukkonsa piirittivät Aristobuluksen Jerusalemissa.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri418.html on line 74: Putkinotkon historiallisena taustana on aika ennen sisällissotaa, jolloin omistavan yhteiskuntaluokan ja köyhien välit vähän kiristyivät. Onnexi näin ei ollut enää koska Neuvostoliitto oli juuri kaatunut. Putkinotkoa kuvattiin kesinä 1995, 1996 ja 1997. Sen tuotantokustannukset olivat kokonaista kahdeksan miljoonaa markkaa eli noin 1,9 miljoonaa euroa vuoden 2021 rahanarvon mukaan. Mittavasta materiaalista oli määrä tuottaa kaksi elokuvaa, mutta lopulta päädyttiin noin neljä tuntia kestävään tv-tuluskukkaroon.
ellauri425.html on line 128: Yhdysvaltojen säilymisen suurimpana sotilasmahtina uskoi 70 prosenttia vastanneista, ja 50 prosenttia uskoi sen säilyttävän myös teknologisen etumatkansa. Mutta vain kolme kymmenestä uskoi, että Yhdysvallat pysyy maailman johtavana talousmahtina. Vaan kysyttiinkö kuinka moni uskoo Yhdysvaltojen ajautuvan toiseen sisällissotaan ja hajoavan mamutoimisiin rantavaltioihin ja keskilännen Gileadiin? Casus belli on sama kuin 1800-luvulla eli kiista orjatyövoimasta. Märkäselkä matut tulee halvoixi käsityövaltaisessa viljelyxessä, mutta kaupunkioloissa ne köyhdyttävät kantapeikkoja.
ellauri425.html on line 241: Konferenssin, joka pidettiin 14.-17.10.1990 Italian parlamenttitalossa, teemana oli "Kansalliset kysymykset Neuvostoliitossa: uudistus vai sisällissota?" (muiden lähteiden mukaan - "Sisällissodasta sisällisrauhaan Neuvostoliitossa") ja sai epävirallisen nimen "Roomalainen kokous". Konferenssiin toivottivat tervetulleeksi monet nimekkäät reppulit kuten Mihail Gorbatšov, Boris Jeltsin, Josif Brodski, Mstislav Rostropovich, Ernst Neizvestny, Milovan Djilas, Italian presidentti Francesco Cossiga, Italian ulkoministeri Gianni De Michelis ja Rooman pormestari Franco Carraro. Kokouksen osanottajat (mukaan lukien Strada ja hänen vaimonsa) allekirjoittivat niin sanotun "roomalaisen vetoomuksen", jossa (vuosi ennen Neuvostoliiton virallista hajoamista) todettiin: "Yhden ihmiskunnan historian suurimmista valtakunnista on loppumassa. ja sen alueelle on nousemassa uusia valtiomuodostelmia", ja se sisälsi kehotuksia "imperialaalisen totalitaarisen ajattelun hylkäämiseen".
ellauri425.html on line 243: Sama Yandexin kääntimestä: 14. -17. lokakuuta 1990 pidetyssä konferenssissa Italian parlamentin rakennuksessa oli teemana " kansalliset kysymykset Neuvostoliitossa: uudistuminen vai sisällissota?"(muiden lähteiden mukaan - "sisällissodasta siviilirauhaan Neuvostoliitossa") ja sitä kutsuttiin epävirallisesti"Rooman kokoukseksi". Konferenssin toivottivat tervetulleeksi tunnetut reppulit kuten Mihail Gorbatšov, Boris Jeltsin, Joseph Brodsky, Mstislav Rostropovitš, Ernst Neizvestny, Milovan Gilas, Italian presidentti Francesco Cossiga, Italian ulkoministeri Gianni de Michelis ja Rooman pormestari Franco Carraro. Kokouksen osallistujat (mukaan lukien Strada ja hänen vaimonsa) allekirjoittivat niin sanotun "roomalaisen vetoomuksen", jossa todettiin (vuosi ennen Neuvostoliiton virallista hajoamista):"yhden ihmiskunnan historian suurimmista imperiumeista olemassaolo on päättymässä ja sen alueelle on syntymässä uusia valtiomuodostelmia" ja kehotettiin "luopumaan keisarillisesta totalitaarisesta ajattelusta".
ellauri425.html on line 323: Hän kritisoi jyrkästi Ukrainan politiikkaa vuoden 2014 jälkeen, videohaastattelussa vuonna 2015 hän tuomitsi Stepan Banderan muistomerkkien pystyttämisen ja UPA- sankarien ylistämisen, piti valtaan tulleita poliitikkoja "junttana" ja mitä oli tapahtumassa maassa "sisällissotana" . Dementjev totesi: ” Juntta tuli, tuli pahimman luokan nationalisteja, joista kilometrin päässä haisee fasismi... Heidän mielestään Ukraina on suuri valtio. Ukraina on aina ollut Vähä-Venäjä.
ellauri437.html on line 321: Kun Vietnamin vallankumous alkoi elokuussa 1945, jännitteet eivät olleet haihtuneet. Ho Chi Minhin vallankumouksellinen Viet Minhin osavaltio piti jonkin aikaa yhtenäisyyttä kommunistisen puolueen stalinististen jäsenten ja Vu Hong Khanhin kaltaisten kansallismielisten johtajien kanssa. Entente romahti muutamassa kuukaudessa. Molemmat osapuolet toistivat kiinalaisen termin hanjian kohdistaakseen kohteen "vietnamilaiseen rodun petturiin" ja palasivat veriseen sisällissotaan, kauan ennen Ranskan Indokiinan sodan virallista alkamista joulukuussa 1946. Vo Nguyen Giapille uskolliset joukot ja Vietnamin kansallispuolueiden Vietnamin kommunistinen ryhmä hyökkäsivät Vietnamin kansallispuolueiden yksiköiden puolesta. tappio.
ellauri437.html on line 337: Ei näin! Kyseessä oli vain USA:n rauhanoffensiivi! Pelkkä harmiton engagemangi. Hullua miten apinat toistaa izeään. Vietnamin demilitarisaatiota 60-luvulla kuzuttiin kymmenillä eri peitenimillä ("engagemangi", "lavemangi") vaan ei USA:n hyökkäyssodaxi. Toisin kuin jotkut historiat, termi "Viet Cong" (viet-kommari, laina kiinasta) kuten itse sota, ei ollut sivutuote Yhdysvaltojen läsnäolosta Vietnamissa, vaikka Yhdysvaltojen läsnäolo "kenties" muokkasi tapahtumia suuresti. Sen sijaan se sai alkunsa pidemmästä Vietnamin sisällissodasta kilpailevien poliittisten puolueiden välillä, jotka kilpailivat Vietnamin siirtomaavaltion hallinnasta ja luonteesta. Vietnamilaiset itse aloittivat sodan kansainvälistymisen ottamalla itsensä kirjaimellisesti ja retorisesti mukaan Kiinan sisällissotaan ja Aasian kylmän sodan alkuvaiheisiin. Oma vika pikku sika viet-komukat! Eikä Ho Chi Minh voittanut meitä jenkkejä tyrmäyxellä, vaan epärehellisesti pisteillä. Stop the count!
ellauri444.html on line 116: Hänen menestysromaani Courtney-sarjansa, joka on pisimpään julkaistu kaikkien aikojen julkaisuissa, seuraa Courtney-perheen seikkailuja ympäri maailmaa sukupolvien ja kolmen vuosisadan ajan kriittisten ajanjaksojen läpi siirtomaa-Afrikan alusta Yhdysvaltain sisällissotaan ja käänteiseen apartheidiin Etelä-Afrikassa. Wilbur samaistui kuitenkin vahvimmin Taitavaan, ylistetyn Egyptin-sarjansa lylleröön Pelle-Peloton tyyppiseen eunukkiin, ja Joe's God on edelleen yksi hänen rakastetuimmista romaaneistaan.
ellauri449.html on line 273: Elbonia on rutiköyhä entinen kommunistimaa, joka ensiesiintymisensä yhteydessä sijoittui Itä-Eurooppaan, mutta jonka piirteet viittaavat lähinnä Uzbekistanin tai Tadžikistanin kaltaiseen Keski-Aasian entiseen neuvostotasavaltaan. Elbonia on metrisen mutakerroksen peitossa ja siellä vallitsi pitkään sisällissota vasen- ja oikeakätisten kansalaisten välillä. Elbonialaiset – myös naispuoliset – ovat kaikki parrakkaita ja pukeutuvat kaapuun, turbaaniin ja lapasiin. Naisten asema on Elboniassa surkea; siellä (kuten Ukrainassa) on mahdollista tilata postimyyntimorsian. Elbonian lentokoneet on korvattu katapulteilla.
xxx/ellauri044.html on line 921: Vuoden 1918 sisällissota oli tärkeä tapaus Gripenbergin elämässä. Osallistuttuaan sotaan valkoisten riveissä hän tunsi päässeensä siitä henkisestä painolastista minkä kadettikoulusta karkaaminen oli hänelle synnyttänyt. Samalla hänen ajattelussaan tuli entisen suomalaisuus–ruotsalaisuus-vastakkainasettelun tilalle jaottelu valkoiset–punaiset, ja hän ylisti runoissaan valkoista Suomea ja demonisoi sodan punaista osapuolta. Kuuluisin Gripenbergin sisällissota-aiheisista runoista on Klyftan (Kuilu):
xxx/ellauri121.html on line 163: Sitten syttyi Suomen sisällissota. Sodan aikana Toivo Kuula oli 34-vuotias Viipurin Musiikinystävien orkesterinjohtaja, joka pelkäsi joutuvansa punaisten käsiin. Pekka Heikka oli 22-vuotias jääkäriluutnantti ja valkoisen armeijan komppanianpäällikkö, joka osallistui Oulun ja Tampereen taisteluiden jälkeen punaisen Viipurin valtaukseen.
xxx/ellauri201.html on line 193: Tervetuloa toinen sisällissota!
xxx/ellauri201.html on line 205: Näyttää hyvältä, ehkä pitkään kaivattu Amerikan toinen sisällissota on jo lähellä.
xxx/ellauri230.html on line 435: Nikolajevskin välikohtaus oli vuonna 1920 kehittynyt sarja tapahtumia, jossa ulkovallat sekaantuivat Venäjän sisällissotaan. Tapahtumat päättyivät Nikolajevsk-na-Amuressa asuneiden satojen japanilaisten ja useimpien kaupungissa asuneiden venäläisten surmaamiseen.
xxx/ellauri234.html on line 453: Heimosotiin Jussi Mäntylä osallistui komennettuna Petsamon retkikuntaan 26.12.1919 –1.5. 1920. Heimosotaretkien tarkoituksena oli suomensukuisten heimojen asuinalueiden "irrottaminen" sisällissotaan "ajautuneesta" Neuvosto-Venäjästä. Siis sama juttu kun nyt Putin "irrottaa" isovenäläisiä nazismiin "ajautuneesta" Ukrainasta. Heimosotiin osallistui kaikkiaan noin 9000 vapaaehtoista ja niissä kuoli noin 660 suomalaista. Tai kenties jonkin verran vähemmän, n. 10-12.
xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
xxx/ellauri255.html on line 201: Lokakuussa 1868 Bakunin lähetti kustannuksellaan italialaisen anarkistin Giuseppe Flanellin Barcelonaan tapaamaan espanjalaisia vallankumouksellisia. Matkan aikana Flanelli esitteli Bakuninin radikaaleja ajatuksia, joihin muun muassa lukeutui kaikkien auktoriteettien, kuten kirkon ja valtion hylkääminen. Hänen tarkoituksenaan oli myös pyytää espanjalaisia mukaan Bakuninin delegaatioon seuraavaan ensimmäisen internationaaliin kongressiin. Flanellin matkasta tuli jymymenestys, se pohjusti Espanjaan ja varsinkin Kataloniaan Euroopan vahvimman anarkistisen liikkeen, jonka vaikutus tuntui aina maan sisällissotaan ja Katalonian perseelleen menneeseen izenäistymiseen saakka.
xxx/ellauri280.html on line 256: Lokakuun vallankumouksen jälkeen, toukokuussa 1918, V. I. Lenin allekirjoitti asetuksen Ridderin ja Ekibastuzin yritysten kansallistamisesta. Tämä johti autioitumiseen ja tuotannon lopettamiseen. Ongelmaa pahensi käynnissä oleva sisällissota.
xxx/ellauri291.html on line 379: Venäjän sisällissota 1917-1922
xxx/ellauri291.html on line 385: Irlannin sisällissota, 1922-1923
xxx/ellauri291.html on line 387: Espanjan sisällissota 1936-1939
xxx/ellauri291.html on line 425: Sierra Leonen sisällissota, 1991-2002
66