Keisarin paviljongin takana kamarien prefektit, hoviväen kreivit ja patriisit nokintajärjestyxessä kirkon lehterille saakka, josta kurkkii ikkunoista naisia. Oikealla on sinisten puolueen koroke, vasemalla vihreän, alhaalla sotilasketju, ja areenan tasolla rivi korinttilaisia kaaria, joista päästään aitioihin.
ellauri048.html on line 536: Wikipediassa valaistaan Golding controversyn taustoja. Se onkin jenkkien kiivastunut riita punaisten republikaaniaasien ja sinisten demokraattinorsujen välillä. Jenkeissä on oikealla siivellä tungosta, ei pidetä karanteenietäisyyxiä.
ellauri049.html on line 510: Fileur éternel des immobilités bleues, sinisten kiinteistöjen alituinen viilaaja,
ellauri362.html on line 499: Ja iloisesti tanssii taivaansinisten purojen yli;
xxx/ellauri027.html on line 28: Smurffit (myös muffet tai strumffit, engl. The Smurfs, ransk. Les Schtroumpfs, saks. die Schlümpfe) on kuvitteellinen sinisten pikkuolentojen laji, joka elää metsässä jossain päin Eurooppaa, paikassa nimeltä Taivaanäärelä. Smurffit loi belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (Pierre Culliford) alun perin sivuhahmoiksi Johannes ja Pirkale -sarjakuvaan. Smurffien ensiesiintyminen Johannes ja Pirkale -sarjakuvassa tapahtui belgialaisessa Le Journal de Spirou -sarjakuvalehdessä 23. lokakuuta 1958. Peyo loi hahmoista 1960-luvulla oman sarjansa. Hän teki Smurffi-albumeita lähes 30 kappaletta.
xxx/ellauri175.html on line 689: Ainutlaatuinen juttu! se oli Edison, joka oli hätkähtänyt sanasta ja tuijotti Hadalya. Hän iski yllättäen otsaansa, hymyili, kumartui hyvin nopeasti ja työnnettyään sivuun Andréïn mekon pohjan, painoi sormensa sinisten saappaiden kantapäähän. - Mitä tuo oli ? kysyi lordi Ewald terävästi.
xxx/ellauri177.html on line 188: Albiinilla oli laskevan auringon pölyssä maitomainen liha, hädin tuskin kullanruskea ja päivän kiilto. Ruususade, hänen ympärillään, hänen päällänsä, hukutti hänet vaaleanpunaiseen. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka hänen kampansa eivät pitäneet hyvin, saivat hänet näyttämään tähdeltä, kun hän meni nukkumaan, peittäen hänen niskansa viimeisten liekehtivien ryppyjen häiriöillä. Hänellä oli valkoinen mekko, joka jätti hänet alasti, niin elossa hän oli päällänsä, niin paljon hän paljasti käsivartensa, kurkkunsa ja polvensa. Hän näytti viattoman ihonsa, joka kukkii häpeämättä kuin kukka, myski, jolla oli puhdas tuoksu. Hän venytteli, ei liian pitkä, notkea kuin käärme, pehmeillä kaarevilla, raikkaalla linjojen leventymisellä, kaikki syntymässä olevan vartalon ylevyys, vielä lapsuudessa kylvetty, murrosiästä jo turvonnut. Hänen pitkät kasvonsa kapealla otsallaan ja melko täyteläisellä suullaan nauroivat hänen sinisten silmiensä hellälle elämälle. Ja silti hän oli tosissaan, yksinkertaisilla poskilla, lihava leuka, yhtä luonnostaan kaunis kuin puut ovat kauniita. -- Ja että minä rakastan sinua! sanoi Serge vetäen hänet luokseen.
xxx/ellauri177.html on line 556: - Olit oikeassa, se on kuolema, joka mulla täällä on, se on kuolema, jonka haluan, kuolema, joka vapauttaa, joka pelastaa mut kaikesta mädyydestä... Kuuletko! Kiellän elämän, kiellän sen, syljen sen päälle. Sinun kukkasi haisee, aurinkosi sokeaa, ruohosi antaa spitaalille joka siellä makaa, puutarhasi on joukkohauta, jossa esineiden ruumiit hajoavat. Maa hikoilee kauhistusta. Valehtelet, kun puhut rakkaudesta, valosta, onnellisesta elämästä, viherpalatsin alaosassa. Sinussa on vain pimeys. Puusi tislaavat myrkkyä, joka muuttaa ihmiset eläimiksi; teidän pensaikkonne ovat mustia kyykäärmeen myrkystä; sinun joesi vierittävät ruttoa sinisten vesiensä alla. Jos repisin luonnostasi sen auringonpaisteen hameen, sen lehvistövyön, näkisit sen kauhistuttavana kuin räkä, luurangon kylkiluiden kanssa, kaikki paheiden syömä... Kiroileva siili on oikeassa, sillä oli kohta siellä!
xxx/ellauri250.html on line 962: Kai silmien sinisten!
xxx/ellauri250.html on line 978: Kai silmien sinisten!
10