ellauri015.html on line 823: -- tunnustelen suoraan yläpuolellani häämöttävää puupintaa, on kuin olisi arkussa. Kylmä hiki pisaroi ylähuulen päällä. Ei koputusta. Ei ukkia. Vain aitan hiljaisuus ja suomalaisen vaimoni rauhaisa, säännöllinen hengitys. Hänen kasvonsa loistavat kännykän näytön sinisessä hohteessa.
ellauri043.html on line 151: Edessäpäin aurinko tekee laskua. Pohjoinen taivas on helmenharmaa, taivaan sinisessä holvissa leviävät purppuraiset pilvet kuin jättimäinen puuhka. Auringon liekit tummenevat, asuurinväriset alueet saa helmiäisen sävyä; puskat, kivet, maa, kaikki näyttää pronssilta; ja avaruudessa leijuu kultaista pölyä, niin hienoa, että se sekoittuu valon värinään.
ellauri043.html on line 3936: Kahareisin lintujen päällä, kantotuoleihin kapaloituina, tönöttäen kultaistuimilla, ne matkustaa, unexii, käskee, juo viiniä, hengittää kukkia. Tanssijattaret pyörähtelee, jättiläiset jahtaa hirviöitä, yxinäiset meditoi luolien suuaukolla. Ei erota tähtiä silmäteristä, pilviä banderolleista, Riikinkukot ottaa juotavaa kultapölypuroista, paviljonkien koruommel sekottuu leobardien täpliin, värilliset säteet risteäbvät sinisessä ilmassa lentävien nuolten kaa ja suizutusastioiden joita heilutetaan.
ellauri043.html on line 4523: Korkeemmalla kuin seetrit, se liitää sinisessä eetterissä. Valtavampana kuin tuuli, se ympäröi maailman. Sen hengitys tulee ulos tiikerien nenistä; sen ääni murajaa tulivuorissa; sen kiukustuminen on myrsky; sen ruumiin valeus kalventaa kuun. Se kypsyttää elon, se pullistaa korkit; se kasvattaa parran. Antakaa sille jotakin, se inhoaa pihejä!
ellauri288.html on line 428: tummansinisessä antoi
ellauri372.html on line 354:
xxx/ellauri081.html on line 493: Quebecin lipussa on valkoinen risti sinisellä pohjalla ja neljä valkoista liljaa neljässä sinisessä kentässä.
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan ​​laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
8