Sen oikealla ja vasemmalla puolella 2 lähetystöä pappeja hiippalakeissa heiluttelee suizukeastioita. Maassa sen jaloissa ryömii kahlekuninkaita, kädettömiä ja jalattomiia, joille se heittää luita järsittäväxi. Vielä alempana on sen veljiä siteet silmillä, ne on kaikki sokaistu.
ellauri043.html on line 1846: Kylläpä te huudatte hädässä kun mattopiiskat piiskaa teitä! Kylläpä teidän mustelmaiset jäsenet näyttää musta ihquilta! Ihqusti te lojutte mun rinnalla kun panosta ei tule mitään! Tää on niin tepsivää että te näätte uusia maailmoja, näätte jopa sielun silmillä!
ellauri045.html on line 720: Kun Musta-asuinen mies on metsästämässä Jacobin kanssa, he huomaavat saarella elävät alkuperäisasukkaat. Kertoessaan tästä äidilleen, hän vie lapset siteet silmillä Lähteelle. Nainen kertoo, että jomman kumman veljeksistä on otettava vastaan tehtävä saaren ja Lähteen suojelijana. Musta-asuinen mies kohtaa Claudian ”haamun”, joka kertoo hänelle totuuden hänen äitipuolestaan ja neuvoo häntä liittymään saaren väen joukkoon. Musta-asuinen mies pyytää mukanaansa Jacobia, joka kuitenkin päättää jäädä äitipuolensa luo.
ellauri048.html on line 1515: Mine eyes have leisure for their tears; Mun silmillä on aikaa kyyneleille;
ellauri051.html on line 578: 35 You shall no longer take things at second or third hand, nor look through the eyes of Et enää selaa kopioiden kopioita, etkä kazo vainaiden silmillä,
ellauri055.html on line 576: Setämiehen tien Almakin on paxuna. Puovo on käynyt Alman pukilla lukemattomia kertoja huomaamatta mitään. Paavo ei mitenkään tehnyt huomioita Alman suhteen, sellainen oli hänelle vierasta muutenkin. Paavo oli normaali mies, hän ei osannut lemmensuhteissaan ajatella sellaisia asioita, ja jos hänet niitä ajattelemaan pakotettiin, ne vaikuttivat vieroittavasti. Pahinta oli että hän omilla silmillään vihdoin oli pakoitettu näkemään tämän asian: Alma oli silminnähden punkeroitunut. Alma oli kyllä jotenkin niinkuin entistä nöyrempi, sitä enemmän mitä pitemmälle raskaus edistyi (siitä plussaa). Mutta samalla hän tuli kasvoiltaan huonomman näköisexi (pitkä miinus). Ja kun Puovo viimeisen kerran sinä suvena oli häntä tapaamassa, niin tapaaminen ei enää päättynyt samoin kuin lukemattomat edelliset tapaamiset eli melaa mekkoon ja kamat pussiin. Paavo palasi kotiin laimeana ja ikäänkuin nolattuna. Reput tukalasti pullollaan.
ellauri055.html on line 1304: Piispan pojalla oli iskän hiippa silmillä. Vaik iskä oli kyllä enempi lipilaari poliitikko. Erkki isän tyylilaji oli apologeettiset kirjaset sekä ajan kulttuuria ja kirkkoa arvioivat “kriisikirjat“. Erkki kuoli 1944. Arkkipiispa Gustaf Johansson kannattajineen leimasi Erkin järkeisuskoiseksi “liberaaliteologiksi”.
ellauri069.html on line 515: Pynchonin Laika-koira Gottfried on anglosaxixi Geoffrey. Joffrey Lannister on ikävännäköinen ohuthuulinen psykopaatti teinikuningas Kuninkaan satamassa. Jeff Cobb oli Me Naisissa leveäleukainen rikosreportteri joka sanoi konnalle silmälappu silmillä: Sinä! Näpit irti mun puolustuskyvyttömästä vanhasta... Sitä ei pidä sekottaa paljon nuorempaan samannimiseen kaapinnäköiseen hawaijilaissyntyiseen vapaapainijaan. Eikä tätä erehdyttävästi muistuttavaan naispoliisivirkamies Tarja Mankkiseen, joka liezoo suomalaisten muutenkin rehottavaa xenofobiaa ihan viran puolesta.
ellauri096.html on line 521: Yli-Juonikkaan jokainen teos on kiehtova tapaus, silloinkin kun ne tuntuvat raivostuttavan turhauttavilta. Kenties vasta myöhemmin ymmärrän kaiken ja näen Galgalim-silmillä, mitä Neljä ratsastajaa yrittävät sanoa, ja pyörrän aiemmat ajatukseni. Sitä odotellessa täytyy tyytyä mieltä sekoittaviin sirpaleisiin. Kaiken kaikkiaaan, melko vulvatonta meininkiä, munatonta myös. Jaska ei suotta tunne peniskateutta.
ellauri097.html on line 38: Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Niitä voi vain tunnustella kädellä tai jollain kättä pidemmällä. Esim. emätintä, kohtua ja käärmeen nielaisemaa norsua. (Lähde: Pikku Prinssinnakki)
ellauri131.html on line 525: ”Henkisen etsinnän kauteni alkoi kolmekymppisenä Rhonda Byrnen kirjasta Salaisuus. Se vahvisti käsitystäni siitä, että on olemassa voimia, joita emme näe silmillä. Uskon vakaasti vetovoiman lakiin. Ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina päin p:tä, vetävät puoleensa ikävyyksiä. Kiitollisuus puolestaan lisää hyviä asioita. Olen manifestoinut itselleni muun muassa kiinnostavia työtilaisuuksia ja perheelle kesämökin.”
ellauri135.html on line 884: Ulkonäkö Varvara Alexandrovna Lopukhinalla oli erilainen kuin tavallinen: se oli vaalea, se ei varmasti ole harvinaisuus, mutta liikkuvilla ja täysin mustilla silmillä, kulmakarjoilla ja silmäripuilla se on. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat hiänen kasvoilleen heti ja selvästi. Varvara Lopukhinan muotokuvaa ei voitu kääntää kokonaan edes tällä google (tai ehkä yandex) kääntäjällä, joten ihmiset näkevät sen eri tavoin muuttuvissa olosuhteissa.
ellauri152.html on line 139: Se tuli sisään, ja intohimoisesti, silmät puolikiinni, se liitti huulet muhun ja meidän kielet kääntyivät… Semmoista pusua en ollut koskaan saanut. Se seisoi mua vasten, hiljaisena ja halukkaana. Mun polvi työntyi vähitellen sen kuumain reitten väliin jotka aukesi kuin teron edessä. Mun käsi eziskeli kiivaasti sen paidan alla, sen ruumis väliin kiemurteli, väliin jäykistyi. Se viitto silmillään petiin päin; mutta me ei saatu bylsiä ennen häämenoja, ja lopetettiin aika äkkiä.
ellauri163.html on line 409: 5 Mos 3:27. Astu Pisgan kukkulalle, ja nosta silmäs länteen päin, pohjaan päin, lounaan päin ja itään päin, ja katso silmilläs; sillä ei sinun pidä menemän tämän Jordanin ylitse.
ellauri163.html on line 419: Ja Herra sanoi hänelle: tämä on se maa, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoin ja sanoin: minä annan sen sinun siemenelles; sinä näit sen nyt silmilläs, vaan et sinä sinne tule pääsemään. Lällällää.
ellauri213.html on line 159: Eri nettiviisastelijat tuo Waltin pullosta kotiin vähän eri läxyjä. Jokaisella on omat risat safiirit silmillä.
ellauri216.html on line 209: Ich will auch mit gebrochnen Augen Mä haluun myös särkyneillä silmillä
ellauri238.html on line 933: with our eyes of forests, with our beautiful children, mezänsilmillä, kauniilla lapsilla,
ellauri241.html on line 164: Thou beauteous wreath, with melancholy eyes, Sinä kaunis seppele, melankolisilla silmillä,
ellauri241.html on line 379: With brighter eyes and slow amenity, kirkkaammilla silmillä ja hitaammin viihteellä,
ellauri257.html on line 327: Jotta viholliset eivät näe, Kuinka räikeästi hän nauraa... Anna ajatuksen, kuten tuo korppi, kääkätä ja rääkyä. Ja sydämellisesti satakieli sirkuttaa ja itku Vaivihkaa - ihmiset eivät näe, Joten he eivät naura... Älä hiero kyyneleitäni, Anna itsesi kaataa, Jonkun toisen pelto kastellaan Joka päivä ja joka ilta, Toistaiseksi heippa... älä nukahda Jonkun toisen hiekkasilmillä... Se siitä... Ja mitä se tekee? Valitus ei auta. Kuka kadehtii orpoa - Rankaise häntä, jumala!
ellauri267.html on line 241: Tämä on apinakunnan posliinipäivä, luin ensin tihrusilmilläni. Ei vaan porsliinipäistä oli puhe, kaoliinista valmistetuista superapinoista. Drydenistä on pitkät paasauxet albumissa 109. Kuivan miesluolan mahtavin tragedia Don Sebastian löytyi Gutembergista, Googlen kääntämänä se menee näin.
ellauri323.html on line 221: vaatii kaiken rikollisen kekseliäisyyden Sininen pantteri mustilla silmillä,
ellauri323.html on line 222: välttää! basalttipantteri sinisillä silmillä,
ellauri325.html on line 43: Du regard en reconnaissant seurata silmillä, tunnistaen
ellauri342.html on line 144: Pecaïre! Hän ei olisi voinut pyytää mitään parempaa kuin mennä alas... mutta minne? Portaikkoa ei tarvinnut ajatella: nämä asiat nousevat edelleen; mutta laskeutuessa riittäisi jalkojen katkaiseminen sata kertaa... Ja muuli köyhä oli autio, ja kävellessään laiturilla suurilla silmillään, jotka olivat täynnä huimausta, hän ajatteli Tistet Védèneä:
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
xxx/ellauri081.html on line 428: Arne Alligaattorista tuli mieleen Aarne Ranta. Han har ingen dator han bor ju i djungeln, dvs Göteborg. Aarne Ranta ei pitänyt Aarne Alligaattorista. Huonosilmäinen ja kiltinoloinen mutta ikävä kyllä jotenkin uskovainen. Mikä pahinta, se tykkäsi thai-ruuasta. Aina piti laapustaa siihen samaan thai-ravintolaan syömään pahaa thai-ruokaa. Sen pojatkin on jostain vanhan testamentin kirjasta. Niillä oli yhden huoneen koirankoppi Nilkin kesäsiirtolassa. No tän kaiken mä oon kai jo kertonut, juolahti vaan mieleen taas. Vai olinko? Aarnen vaimo Pihla paistoi pannulla kampasimpukoita niiden keltaisen Göteborgin professoritalon kaakeloidussa teräskeittiössä. Kasarit koon mukaan seinälle ripustettuina. Pihla oli pätevämpi Aarnea, ja ehkä hyvätuloisempi myös. Aarne oli syystä siitä mustasukkainen. Nilkin keskittymisleirin virkanaiset kehui kukin izeään saunan lauteilla aika kuplixi. Siellä vallizi hiljainen mutta tiukan verinen statuskilpailu. Seija istui kylmällä alimmalla lauteella yhteiskunnan tuilla. Hänet sanottiin irti! Pihlan sisaruxet kuiskivat saunan lavoilla, tarkoittaen rouva nilkkiä, joka ei tehnyt enää muuta kuin poimi hehtolitroittain mustikoita kesällä. "Kaikki minun sisaruxeni ovat kyllä hyvissä naimisissa ja töissä, kukaan ei ole työtön," Pihla vielä teroitti. Tampereen talousalueelta terkkuja. Nilkin johdolla pelattiin Toiskan seurakunnan aidatuilla kentillä koripalloa ja lentistä. (Ne pelasivat, ei toki me.) "Rahnaa" sanoo nilkki tukka silmillä ja silmät viirussa manselaisittain luihunlaihan nenän kautta haiveniset posket viinan ahavoittamina.
xxx/ellauri081.html on line 499: Niin varmaan Jönsynkin siunatessa olohuoneessa käden päälle panemisella nojatuolissa istuvia ja ristikoita ratkovia Pirkkoa ja Kallea. Tai Pezkun huutaessa Isä! Isä! huulet rohtuneina ja tukka silmillä sonnustautuneena lampaannahkaan keppi kädessä makuuhuoneen ja olohuoneen välisellä ovella. Pimpo pimpompi uskovainen. (Toi kuulosti ihan meidän ovikellolta, kun joku soittaa sitä kiivaasti esim kusihätäisenä. Pipom pipom pipom!)
xxx/ellauri128.html on line 330: Olisi paljon sanottavaa ellet koko ajan keskeyttäisi silmillä.Chistopher MorleyMFUCK!
xxx/ellauri130.html on line 526: Kuolemaa ei ole nähty kuin elävien silmillä.Paul ValéryMKILL!
xxx/ellauri136.html on line 383: Lermontovin runon "Beggar" osoittaa, kuinka hämmästytti runoilijan rakastettu, hän näytti näkevän hänet eri silmillä. Sushkovan teosta voidaan verrata ukkosen siniseen, ikään kuin vettä on kaadettu kirjoittajalle. Hän ihastutti tätä tyttöä niin monta vuotta, idolized häntä, ja hiän osoittautui niin hirviöksi. Samoin kuin köyhien kanssa, hiän leikkii hänen tunteistaan, mutta vain siinä vaiheessa Lermontov tajusi tämän.
xxx/ellauri170.html on line 616: Puhumme, kunnioitettavat veljet, siitä minkä omilla silmillänne näette, mitä yhteisillä kyynelillä voihkimme. Ilostelee hilpeä kunnottomuus, hävytön tiede, irrallinen rekisterikilpi; pyhien pyhyyttä halvexitaan, ja sitä millä on iso voima ja välttämättömyys, jumalanpalveluksen majesteettisuus, porukat ei kun hylkii, saastuttaa, pitää pilkkanaan. Tästä terve oppi pervertoituu, ja kaikenlaisia virheitä levitetään julkeasti. Ei pyhien lait, ei oikeusistuimet, ei instituutit, ei mitkään pyhemmät kurit ole turvassa lässyttäjien epixeltä röyhkeydeltä.
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan ​​laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
xxx/ellauri177.html on line 679: Hänet arvattaisiin papixi, kaikki loukkaisivat Albinea. Turhaan hän yritti pestä pois pappeuden, hän kantoi aina mukanaan sen surullista kalpeutta, suitsukkeen hajua. Entä jos hänellä olisi joku päivä lapsia? Tämä odottamaton ajatus sai hänet aloittamaan. Hän tunsi outoa vastenmielisyyttä. Hän luuli, ettei hän pitäisi niistä. Heitä olisi kuitenkin kaksi, pieni poika ja pieni tyttö. Hän työnsi heidät pois polviltaan ja kärsi siitä, että tunsi heidän kätensä lepäävän hänen vaatteillaan, mutta ei ottanut muiden isien iloa räjäyttää niitä. Hän ei ollut tottunut tähän lihaansa, joka hänestä aina näytti hikoavan hänen epäpuhtauksiaan ihmisenä. Erityisesti pikkutyttö häiritsi häntä suurilla silmillään, joiden syvyyksissä naisen hellyys jo loisti. Mutta ei, hänellä ei olisi lapsia, hän välttäisi kauhua, jonka hän tunsi näkevänsä raajojensa kasvavan takaisin ja elävän ikuisesti. Joten toivo olla impotentti oli hänelle hyvin suloinen. Epäilemättä hänen miehisyytensä oli mennyt pois hänen pitkän nuoruutensa aikana. Se päätti hänet. Illalla hän pakenisi Albinen kanssa, syteen tai saveen.
xxx/ellauri177.html on line 723: -- Ja nyt käteni ovat murtuneet. Jos haluaisin viedä sinut rintaani, en pystyisi pitämään sinua, pudottaisin sinut... Odota, kunnes tämä väre on jättänyt minut. Annat minulle kätesi, suutelen niitä uudelleen. Ole hyvä, älä katso minua ärtyneillä silmilläsi. Auta minua löytämään sydämeni.
xxx/ellauri201.html on line 64: Kolmannen yönsä oli Isokukko-Uljas meidän talon tuvassa nukkunut muiden kortteerimiesten kanssa, ennen kuin rupesi naimisenasioista minulle haastamaan. Jättäytyi tupaan, kun muut miehet saunaan läksivät. Minä en sinä iltana välittänyt mennäkään, ja Kustin-tursake taas omiaan kamarissaan hääräsi, rahojaanko lie laskeskellut. Isokukko-Uljas kysäisi omaan reiluun tapaansa, että onkos tässä talossa tapana, että metsätyömiehet emännän sänkyä käyvät lämmittämässä, eikös isännästä enää ole siihen. Minä sitä vähän hämmästyin, ilokin pyrki pintaan, mutta koetin suutani vetää viivalle vaan. Sanoin siihen, että ei sitä kaikki sinne päässeet, emännän kamariin. Isokukko-Uljas kyseli, että Einokos se ainoastaan semmoista erityiskohtelua saapi. Minä siihen, että saa kuka saa. Oli se siinä vaiheessa jo päättänyt minua naida, kyllä sen näki silmistä. Ai ai ai, miten se katsoi raukeasti isoilla silmillään kuin viekas sonnimullikka! Kysyi se sitten, että jos hänellekin ensi yönä sitä herkkua riittäisi, kun oli jo viidettä päivää ilman joutunut olemaan. Kyllä minä jo siinä kohtaa semmoista himoa tunsin, että naurun päästin vastaukseksi, se riitti Isokukko-Uljakselle. Se sanoi yöllä saapuvansa ja käski sanoa entiselle sängynlämmittäjälle, että jättäisi se tulematta.
xxx/ellauri261.html on line 119: Näkyvä maailma on Ambrosiuksen mielestä tietystä näkökulmasta vain vähän tihentyneempää energiaa ja liikettä, ikäänkuin eetteripyörteitä. Näkymätön maailma on aina läsnä elämässä, kysymys on vain siitä, osataanko sitä kokea ja nähdä hengellisillä silmillä.
xxx/ellauri354.html on line 362: Lidia, kauhomaan uimalasit silmillä?
xxx/ellauri357.html on line 608: Hidasta matkaa himmeillä silmillä kyynelten täynnä,

52