ellauri046.html on line 402: Regina ja Fritz lähti Karibialle Tanskan siirtomaihin,

ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri283.html on line 343: Etelässä virallisia kieliä olivat englanti, englanti, dinka, bari, nuer, latuko, shilluk, azande ja pari muuta (ai niin lafon), kun taas pohjoisessa arabia ja englanti olivat virallisia kieliä. Britit lannistaivat islamia etelässä, missä kristityt lähetyssaarnaajat saivat työskennellä. Etelä-Sudanin asuntojen kuvernöörit osallistuivat siirtomaakonferensseihin Itä-Afrikassa, eivät Khartumissa, ja britit toivoivat lisäävänsä Etelä-Sudanin Itä-Afrikan siirtomaihinsa.
ellauri369.html on line 529: Carlylen elämän päätyttyä Froude suuntasi matkustamaan, erityisesti Britannian siirtomaihin, vieraillen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Intiassa. Froude aikoi "sytyttää kansalaisten mielissä kotona sitä mielikuvituksellista innostusta siirtomaa-ajatusta kohtaan, josta hänen oma sydämensä oli täynnä". Tänä aikana Froude kirjoitti myös historiallisen romaanin, The Two Chiefs of Dumbbell, joka oli vähiten suosittu hänen kypsistä teoksistaan. Kuten aiemmassa kirjassaan Irlannin historiasta, Froude käytti kirjaa muuttaakseen irlantilaisesta sankarista konnan, jolla on historiallisia vääristymiä.
xxx/ellauri027.html on line 579: Aikaa muodonmuutoksesta on kulunut kymmenen vuotta ja vuosituhat vaihtunut. Maailma on kutistunut ja kehitys kulkee ylikierroksilla. 2000-luvulle tultaessa Saarisen ihmistenvälinen nahjus on vaivihkaa siirtynyt toiseen vaiheeseen. Nyt täytyskin kasvaa henkisest ylöspäin eikä enää fyysisest sivusuunnassa. Löytöretket siirtomaihin vaihtuu ”kukoistukseen toisten kustannuxella”.
5