ellauri031.html on line 678: Minä olen Karjalan siirtolaisia enkä rupea antikristuxelle rahojani säilyttämään. Meiltä on kerran jäänyt omaisuus Karjalaan ja se riittää. Tällä kertaa otan sen mukaani. Sisareni tulee Israeliin turistimatkalle ja tuo sen muassaan.
ellauri279.html on line 132: Pian Pavelin isä jätti perheensä (vaimo, jolla on neljä lasta) ja alkoi asua naapurissa asuvan naisen - Antonina Amosovan - kanssa. Pavelin opettajan muistojen mukaan hänen isänsä hakkasi säännöllisesti vaimoaan ja lapsiaan sekä ennen perheen jättämistä että sen jälkeen. Isoisä Pavlik vihasi myös miniäänsä, koska hän ei halunnut asua hänen kanssaan samalla maatilalla, vaan vaati jakamista (lisäksi Tatjana Morozova oli "muukalainen", alun perin naapurikylästä). Aleksein (Pavelin veli) mukaan isä "rakasti vain itseään ja vodkaa", hän ei säästänyt vaimoaan ja poikiaan, ei kuten ulkomaalaisia ​​siirtolaisia, joista "hän repi kolme nahkaa sinetillä varustettuja lomakkeita varten". Isän vanhemmat kohtelivat myös isän hylkäämää perhettä kohtalon armoille: ”Isoisä ja isoäiti olivat myös meille pitkään vieraita. Ei koskaan tarjonnut mitään, ei koskaan tervehditty. Isoisä ei antanut pojanpoikansa Danilkan mennä kouluun, kuulimme vain: Vittusaatanaperkele. Pavlikin isoisä Sergei Morozov oli luonteeltaan vaikea, nautti mainetta ja synkkää mainetta kylässä - ennen vallankumousta hän oli santarmi (kyläläisten mukaan hän työskenteli vankilassa valvojana), ja hänen vaimonsa Ksenja oli hevosvaras.
ellauri294.html on line 124: Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esim. Aydıniin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikan valloittamia alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin İsmet İnönü) löivät kuitenkin kreikkalaiset Sakaryan ja Dumlupınarin taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922. Italia, jolle osa Anatoliasta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä Ranskalla ja Britannialla ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan.
ellauri323.html on line 185: Maanpuolustus on Suomessa hyvällä tolalla ja turvallisuustasomme on korkea. Venäjä on kuitenkin yleisvaarallinen uhka eikä aihetta huolettomuuteen ole. Yksi osa kokonaisturvallisuuttamme on se, että puolustusmateriaalituotantomme voi toimia ajan vaatimusten edellyttämällä tavalla, ja että meillä on riittävästi elävää materiaalia, jonka avulla Suomea tarvittaessa puolustetaan. Tämän varmistaminen voi vaatia nykyisessä muuttuneessa maailmassa myös uudenlaista ajattelua ja uusia toimintatapoja, kuten siirtolaisia. Tarvitaan uusia aseita, uusia aseita tarvitaan. Muuten ei ole koko mahdollisen taidetta. (J. Koprofiili, kok.)
ellauri325.html on line 172: Konstantinopolissa Averchenko tunsi olonsa enemmän tai vähemmän mukavaksi, koska siellä oli tuolloin paljon venäläisiä pakolaisia, hänen kaltaisiaan valkoisia siirtolaisia.
ellauri352.html on line 86: Texasin paskiainen re-bublikaanikuvernööri armeijoineen tappaa märkäselkiä rajajokeen tieten tahtoen. HS selvitti ensin ideologisesti oikein mutta faktisesti väärin että syypäät oli mexikaanoja, mutta joutui pian pyörtämään puheensa. Oikaisu 14.1. kello 10.59: Jutussa luki aiemmin virheellisesti, että meksikolaissotilaat olisivat yrittäneet estää Yhdysvaltain rajaviranomaisia auttamasta siirtolaisia. Tosiasiassa texasilaissotilaat estivät siirtolaisten auttamisen. Kello 11.06: Jutussa kerrottiin aiemmin Meksikon muun muassa pystyttäneen rajalle aitaa. Tosiasiassa esteet pystytti Texas. Kello 20.15: Muokattu Henry Cuellarin sitaattia muodosta ”Tämä on tragedia, josta Yhdysvallat kantaa vastuun” muotoon ”Tämä on tragedia, josta osavaltio kantaa vastuun”. Lisäksi muokattu kohtaa, jossa kerrottiin, että ”esteiden avulla Texas haluaa estää Yhdysvaltojen rajahenkilökuntaa pääsemästä rampille, jota veneet käyttävät päästääkseen Rio Grande -joelle”. Kyse oli hallinnon kannasta asiaan.
xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri250.html on line 152: Kirjailijan vanhemmat olivat italialaistaustaisia siirtolaisia. Elämä uudessa kotimaassa ei lähtenyt käyntiin kovinkaan hyvin ja perhe eli köyhyydessä. Fante pääsi perheen varattomuudesta huolimatta opiskelemaan Coloradon yliopistoon. Siinä lienee tapahtunut jokin erehdys. CEC olisi sanonut Fantelle: kampaa tukkasi.
9